torstai 1. maaliskuuta 2018

Yhteenvetoa ensimmäisestä kouluvuodesta ja mitä siitä ollaan opittu

Meidän perheellä on nyt vähän reilu vuosi takana ulkomailla asumista. Kolme vanhinta ovat käyneet vuoden koulua ja nuorimmainen kerhoa, vanhimmat lapset aloittivat jo uuden kouluvuodenkin. Hyvä tehdä yhteenvetoa lasten vuodesta ja siitä, miten paljon he ovat oppineet tänä aikana uudessa maassa.

Tämän vuoden aikana minä olen ollut "vaan" kotiäitinä ja siitä nyt ei ole juurikaan kerrottavaa, kaikki tekemiseni kun liittyy lapsiin. Alussa ajatuksenani oli löytää itselleni osa-aikainen työpaikka. Kävinkin yhdessä työhaastattelussa, mutta haastattelija ei saanut kiinni toista suosittelijaani, joten paikka jäi saamatta. Täällä täytyy olla suosittelijoita työtä hakiessa, muuten työnsaanti saattaa jäädä haaveeksi. Tästä viisastuneena hommasin lisää suosittelijoita, jottei työpaikan saanti jäisi ainakaan siitä kiinni. Mutta aika pian kuitenkin huomasin, ettei työssäkäyntini tulisi onnistumaan edes osa-aikaisesti. Miehen koulu vei paljon hänen aikaansa, joten arjen pyöritys jäi aikalailla minun kontolleni. Lapsia piti olla noutamassa koulusta yllättäen kesken päivää, nuorimmaisen kerhopäivät olivat aluksi vain muutaman tunnin ja kaikenlaista hässäkkää oli, alku ei ollut todellakaan helppoa! Päätimme siis, että keskityn täysillä kotiäidin rooliini toistaiseksi. Nyt kun arki alkaa olla jo aika tasaista ja nuorimmainenkin aloittaa kohta koulun, voi työhön lähtöä taas harkita. Vaikka onhan tämä kotona oleskelukin ihan mukavaa ollut, on ollut aikaa blogin perustamisellekin!

Vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut paljon tietysti kaikenlaista. On ollut paljon huonoja päiviä, mutta toki myös niitä hyviä. Alussa koulun aloitus oli sekä äidille että pojille kova paikka. Täytyy myöntää että välillä sydäntä kylmäsi ja tuli mietittyä, että onkohan tullut tehtyä kauhea virhe muuton kanssa, varsinkin niinä huonoina päivinä. Mietin niitä tuntemuksia mitä lapsilla on mahtanut olla, kun menee uutena henkilönä ryhmään uudessa maassa. Nuorimmat kun eivät vielä edes ymmärtäneet mitä muut puhuvat ja siellä täytyi kuitenkin jaksaa olla monta tuntia! Loppuvuotta kohti mennessä, ne hyvät päivät vain lapsilla lisääntyivät, mistä olen erityisen iloinen. Puolen vuoden jälkeen alkoi jo huomattavasti helpottaa, kaikilla. Itseä on täytynyt matkan varrella muistuttaa niistä syistä miksi olemme tänne muuttaneet. Yksi tärkeä syy on ollut se, että olemme halunneet näyttää pojille maailmaa ja opettaa, että maailma on heille avoin. Parhaimmillaan pojat saisivat kielitaidon lisäksi tunteen, että pystyvät sopeutumaan mihin vaan ja toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Vuoden jälkeen tämä näyttää taas paljon todennäköisemmältä. Vaikka kyllä niitä huonojakin päiviä vielä välillä on, jolloin kouluunlähtö on maailman tyhmintä


Kouluvuosi 2017

Uuden-Seelannin koulujärjestelmä poikkeaa tietenkin suomalaisesta jonkin verran. Koulupäivät ovat verrattaen pitkiä ihan pienestä pitäen, niinkuin olen jo aiemmin kirjoittanut. Päivät ovat noin 6 tunnin mittaisia, isommilla vähän enemmän. Kouluun täytyy kaikki hommata itse: koulupuvut, välineet ja eväät. Lisämaksuja tulee vielä kaikenlaisista retkistä. Kouluvuosi alkoikin Warehousesta sekä OfficeMaxista hommaamalla Stationery eli kirjoitusvälineet. OfficeMaxista saatiin suoraan primary ikäisen välinelaatikko. Isommille ostettiin kaikki välineet erikseen, tulee huomattavasti halvemmaksi. Siellä sitten pyörittiin kaupan hyllyjen välissä miehen kanssa huudellen:

"Etsi 2 x MA4 (1E8)!"
"Ei mitään hajua mikä se on!"
"Löytyykö 14B8 Refill?"
"Qué?"

Tässä on esimerkkilista Year 8 stationerysta:

- 10 x WA4 (1B8)
- 2 x MA4 (1E8)
- 3 Clear Files; 1 x 30/40 pages, 2 x 20 pages
- 1 Artworx A5 Spiral bound visual diary
- Calculator / Calculator App on device
- Ruler (NOT a flexi ruler)
- 2 red pens
- 2 blue pens
- 2 pencils
- 1 protractor - 180°
- 3 glue sticks
- 1 set of colouring pencils
- rubber
- 1 pair of scissors
- 1 compass
- 4 highlighters (different colours)
- Headphones of earbuds
Lisäksi saavat koulusta diaryn (joka kyllä laskutetaan jälkikäteen), johon oppilaat merkitsevät omia tavoitteitaan jokaiselle viikolle.

Näillä tarvikkeilla sitten pärjäillään koko vuosi.

Opetuksen tasoon olen ollut ihan kohtuullisen tyytyväinen, varsinkin isompien osalta. Poikien oli helppo mennä kouluun, koska heillä oli niin vahvat perustiedot ja taidot, kiitos suomalaisen opetuksen! Toisaalta, kyllä koulussa tuntuu olevan haasteellisiakin aineita, jotka kertovat minulle siitä, että opetus etenee ja haastetta tulee lisää. Toisaalta sitten, koulun ja kodin yhteistyössä olisi paljonkin parantamisen varaa. Kotona emme tiedä mitä koulussa opetetaan. Kirjoja ei oikeastaan ole ja jos onkin, ne eivät tule koskaan kotiin asti. On vaikea auttaa lasta esim. matematiikassa, kun ei ole mitään tietoa opetetusta aiheesta, jos ei lapsikaan osaa sitä kertoa. Läksyä isommilla on aika vähän, jos ollenkaan. Primary ikäisellä tulee joka viikko läksyä, vihkoon liimatulla paperilla on muutamia tehtäviä, jotka täytyy tehdä perjantaiksi mennessä. Lisäksi lukuläksynä joka arkipäivä 20 minuuttia kirjan lukemista.

Kiertävä mobiililuokkahuone, jossa opetetaan terveys- ja ravitsemuskasvatusta

Muutaman kerran vuodessa on Student Centred Conference eli kolmikantakeskustelut opettajan, huoltajan ja oppilaan kanssa. Keskusteluun on varattu aikaa 10 min. ja siinä opettaja lähinnä nopeasti käy läpi joitain aineita, mitä on tehty ja miten oppilas on niissä edistynyt ja mitkä ovat tavoitteet jatkossa. Siinä ei kovinkaan paljoa ehdi kyselemään. Muutenkaan täällä ei ole tapana että vanhemmat puuttuisivat mitenkään koulunkäyntiin ja yhteydenpitoon opettajan kanssa ei juurikaan kannusteta.

Kouluissa ja kerhoissa on käytössä palkitsemiskäytäntö, eli hyvin herkästi jostain tekemisestä tai edistymisestä saa tunnustuksen. Se on ollut yleensä jonkinlainen sertifikaatti tai sitten jotain opiskelutarviketta, kyniä kumeja yms. On ollut myös tikkareita, karkkeja ja herkkuja. Lasta kannustetaan yrittämään ja onnistumiset huomioidaan. Oikein kiva juttu!

Joitakin poikien saamia tunnustuksia

Kouluvuoden 2017 tapahtumia ja kohokohtia

Poikien koulu- ja kerhovuoteen on osunut monenlaista tapahtumaa ja toimintaa. Pojat pääsivät aloittamaan kouluvuoden miltei alusta asti, vain noin viikon myöhässä. Poika 2:lla oli heti muutaman viikon koulussa olon jälkeen kolmepäiväinen leirikoulu "Omaui Camp". Isommilla on joka vuosi joku leirikokulu jossain mahtavassa paikassa. Mies lähti mukaan pojan leirille huoltajaksi. Leirillä oli ollut monenlaista toimintaa mm. kajakilla melontaa, puusta laskeutumista, horisontti-benjiä, ranta-aktiviteettiä, poliisin pitämää Kia Kaha juttua (kiusaamisen vastaista ohjelmaa), pyörärataa yms. Leirillä pääsi kivasti mukaan porukkaan.

Omaui Camp. Aktiviteetteja rannalla

Omaui Camp. Puusta laskeutumista

Omaui Camp. Horisontti-benjiä

Poika 1 oli myös luokan kanssa leirikoulussa, mutta vasta ihan loppuvuonna. Hänen leirinsä pidettiin Fiordlandin luonnonpuistossa eikä meitä kumpaakaan vanhempaa huolittu mukaan huoltajaksi, hmpf... Aktiviteetteina siellä oli ollut mm. kiiltomatoluolakävelyä, kajakkimelontaa, vuorikiipeilyä, köysillä laskeutumista yms. Ja ilmeisesti mukavaa oli ollut. Nämä seniorit reissaavat jossain vaiheessa vielä vähän isommin. Tekevät retkiä mm. Japaniin, Vietnamiin, Yhdysvaltoihin, Australiaan jne. Ja nyt alkuvuodesta pitäisi tulla Suomesta vaihto-oppilaita heidän kouluunsa.

Uudessa-Seelannissa kun ollaan, on maorikulttuuri täällä melko vahvasti läsnä. Jokainen koulu esim. harjoittelee Kapa Haka -tanssin. Lyhyesti kerrottuna Kapa Haka on maorikulttuuriin liittyvä esitys, jolla maorit ilmaisevat omaa perimää ja identiteettiään tanssin ja laulun avulla. Aikaisemmin Haka on ollut myös sotatanssi, jolla on pyritty peloittelemaan vihollista eleiden avulla. Kapa Haka performanssia esitetään kaikenlaisissa tapahtumissa ja esitykset ovat hyvin vaikuttavia. Tässä Youtubesta löytyvä esimerkki poika 1:n koulun Kapa Haka -esityksestä:



Jos video ei kuvasta aukea, tässä suora linkkin Youtubeen:
https://www.youtube.com/watch?v=p9BEiKSvr_s

Uusi-Seelantilaiset ovat melko urheiluhullua kansaa ja se näkyy jokapäiväisessä toiminnassa myös kouluilla. Kouluilla on järjestetty monenlaista liikuntakerhoa, jotka toimivat myös koulupäivän aikana välitunneilla. Meidän poika 3 osallistui viime vuonna futsal -jalkapallokerhoon, jolla oli kerran viikossa turnaus stadionilla. Pojilla on muutamana päivänä vuodessa isompia urheilupäiviä, jotka on järjestetty joko koululla tai stadionilla. Olen ollut muutaman kerran kannustamassa myös poika 3:sta urheilupäivässä ja on ollut hienoa seurata sitä kannustuksen määrää, jota kilpailua seuraavat oppilaat osoittavat kilpailijoille. Täytyy sanoa etten ole koskaan nähnyt poikani juoksevan niin kovaa ja pitkää matkaa, kannustuksella on ihmeellinen voima.

Koulun urheilupäivä

Kaikista eniten olen saanut tutustua ja olla mukana poika 4:n tapahtumissa Kindyssä eli kerhossa. Kerho on luontopainotteinen, jossa opetetaan mm. kierrätyksestä, luonnonsuojelusta yms. Elokuussa 2017 kerho ansaitsi kultamitalin ympäristötietoisuudestaan Green - Gold tason Enviroschool -ohjelmassa ja sai kunnian olla ensimmäinen täällä etelässä Otago - Southland alueella. Paljon he kaikenlaista ovatkin puuhailleet. Kerhossa on oma akvaario, matokomposti ja jopa lemmikkimarsu nimeltään Daphne. Aikaisemmin kerhossa on ollut myös kanoja! Kerhossa toimii Bush Kindy eli metsäkerho, jossa pian kouluun lähtevät lapset käyvät pienryhmissä kerran viikossa. Kerholla on oma maapläntti kaupungin ulkopuolella, jossa on retkipaikkaa, metsää ja ankkalampi. Olen ollut muutaman kerran metsäkerhossa mukana ja aika kivalta vaikutti! Käveltiin metsässä tutkimassa luontoa ja kierrettiin mm. tarkistamassa petoeläinansat. Täällä kun on paljon opossumeja, rottia ja näätäeläimiä, jotka tuhoavat linnunpesiä, niistä yritetään päästä eroon myrkyttämällä ja loukuttamalla. Lapset opetetaan jo pienestä pitäen siihen, että tietyt eläimet ovat tuholaisia eli pahoja ja niistä tulee päästä eroon. Metsässä oli myös paljon mutalätäköitä sekä mm. leveä mutaliukumäki, johon oli muotoiltu pari liukumäkeä ja rappuset. Ja jokaisen lätäkön kohdalla pysähdyttiin ja kehotettiin lapsia hyppimään siinä mudassa, ihanaa!! Jokainen metsäkerholainen saa kerhosta lainaan kuravaatteet, ei tarvitse itse sellaisia hommata. Ei ole mitenkään selvää, että kaikilla täällä sellaiset olisi.

Polyfest on maorien ja saarelaisten (eli cookinsaarelaiset, tongalaiset, samoalaiset,  niuelaiset, tokelaut ja fijiläiset) kulttuurien suuri festivaali, jossa juhlitaan perinteistä musiikkia, tanssia ja pukuja. Meillä Invercargillissä järjestetään vuosittain suuri juhlaviikko stadionilla, jossa jokaisesta koulusta ja kerhosta tehdään sinne esitys. Juhlaviikko alkoi Põwhirilla, joka on maorien tervetuloseremonia. Sitä seurasi esityksiä viiden päivän ajan. Kukaan muu pojista ei päässyt (halunnut) itse esitykseen, kuin poika 4 kerhonsa kanssa. Ja minä olin mukana auttavana kätenä.

Polyfest 2017 Southland Stadium. Kindergarten esiintyy

Kielitaito

Kahdella vanhimmalla pojalla oli jo tänne tultaessa melko hyvä kielitaito, etenkin kieliopin osalta. Koulussa englannin oppiaineesta kumpainenkin on saanut todella hyviä tuloksia. Sujuvuutta puheeseen on tullut kivasti. Vanhimman puhetta englanniksi en ole kyllä montaa kertaa kuullut. Sen sijaan poika 2 jutustelua kaverin kanssa kuulee ja englanninkieli alkaa olla jo sen verran sujuvaa, ettei aksenttia paljoakaan erota, ainakaan suomalaista aksenttia. Jotain poikien kielitaidosta kertoo se, että korjailevat äitinsä kielioppivirheitä, siis englanninkielen!

Poika 3 joka on primaryssa, osasi tänne tullessaan lähinnä vain joitain sanoja englantia. Vuoden jälkeen hän puhuu ja kirjoittaa lyhyitä lauseita. Sanavarasto on jo sen verran laaja, että päivittäisessä käytössä olevat sanat ovat hyvin hallussa. Usein olen kuunnellut kun pikkuveli kyselee kaikenlaisia suomalaisia sanoja ja poika 3 kertoo ne hänelle englanniksi. Kun hänellä on ollut kaveri kylässä, pystyvät tulemaan toimeen jo kivasti englannilla. Eikä leikeissä sen vaikeampaa englantia tarvitakaan. Lausunta on ihan täkäläistä, siis pen = pin, red = riid jne, kun täällä nyt puhutaan vähän hassua englantia. Termit ja sanat, joita käytetään koulumaailmassa, tulevat vain englanniksi. 7 kk:n koulussaolon jälkeen poika 3 oli kirjoittanut itse aineen ja halusi sen vielä esitellä luokalle, vaikka ei olisi tarvinnut. Kielitaito lähti kohentumaan hieman tahmaisen alun jälkeen huimin harppauksin. Kysyin nyt koulujen taas alettua poika 3:lta että kuinka paljon ymmärtää nyt opetuksesta ja että ymmärtävätkö muut oppilaat mitä hän niille puhuu. Kertoi että ymmärtää melkein kaiken opetuksesta ja muut ymmärtävät hänen puhettaan hyvin. Ei koe siinä olevan enää siis ongelmaa.

Poika 4, joka oli aivan täysin ummikko tänne tullessaan, omaa jo selkeästi paremman sanavaraston kuin mitä antaa ulos. Jotkin sanat osaa vain englanniksi, eikä muista niitä suomeksi, esim. hämähäkki, pingviini ja banaani tulevat vain englanniksi: spider, penguin, banana. Hän osaa yleensä vastata yksinkertaisiin kysymyksiin kyllä tai ei. Puhuu jo lauseita, mutta lauseissa vain osa sanoista on englantia, tai ainakin sellaista mitä ymmärtää. Aika paljon tulee vielä siansaksaa, vaikkakin englantilaisittain äännettynä. Kaupassa, jossa muut asiakkaat tai myyjät juttelevat aina kovasti lapsille, hän vastailee sujuvasti omalla englannillaan, aiheuttaen hämmennystä vastapuolelle, joka jää miettimään, että mitähän se sanoi 😄. Kadulla kulkiessa on oppinut ihan täkäläisille tavoille ja huikkaa jokaiselle vastaantulijalle reippaasti Hi!


Uusi lukuvuosi alkoi, mitkä fiilikset?

Kolme vanhinta aloittivat jo uuden kouluvuoden. Täällä opettajat opettavat vain yhtä luokka-astetta, joka tarkoittaa sitä, että kaikki opettajat vaihtuivat kaikilla lapsillamme. Lisäksi luokat sekoitetaan keskenään. Poika 1 sai luokalleen vain yhden tutun vanhalta luokalta. Toisaalta hänellä on niin paljon valinnaisia aineita, että monessa aineessa on eri ryhmä kuitenkin. Poika 2 sai luokalleen sentään 8 tuttua kaveria vanhalta luokaltaan. Ja mikä tärkeintä, samalle luokalle tuli myös se paras kaveri. Poika 3:lla oli muutama tuttu vanhalta luokalta ja onneksi myös se paras kaveri. Luultavasti opettajat seuraavat oppilaiden dynamiikkaa ja katsovat, että edes joku hyvä kaveri tulee samalle luokalle. Tällä luokkien sekoittamisella yritetään tietenkin ylläpitää sitä sosiaalisuutta ja yhteistyötaitoja kaikkien kanssa.

En vielä oikein tiedä mitä mieltä olen tästä luokkien sekoittamisesta. Ei ehkä toimi kaikille, esim. ujolle oppilaalle tämä voi olla hyvinkin ahdistavaa. Toisaalta, jos luokalla on tyyppejä joiden kanssa ei vaan tule toimeen tai peräti kiusaajia, niin ei joudu koko kouluaikaa olemaan tekemisissä. Ja jos jollain opettajalla on ennakkoluuloja oppilasta vastaan, josta oppilas kärsii epäreiluna suhtautumisena, ei sekään vaikeuta koko kouluaikaa. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. Opettajan kannalta ajateltuna vain yhden luokka-asteen opettaminen aina vaan ei ehkä ole niin miellyttävää. Asiat ovat ainakin kunnolla tuttuja, mutta luulisi että pidemmän päälle on aika puuduttavaa.

Kouluvuoden aikana olen ihastellen seurannut lasten sopeutumista. Miten he ovatkin olleet niin reippaita ja miten heidän itsetuntonsa on kasvanut kielen oppimisen myötä. Mutta vaikka vuoden jälkeen voinkin sanoa, että ovat sopeutuneet, kaipaus on edelleen läsnä vahvasti; kavereita, kotia, isovanhempia, koiraa ja jopa vanhaa koulua. Toisaalta, lapset ovat ajatelleet jo sitäkin päivää kun joskus muutetaan takaisin Suomeen, ne täällä olevat kaverit jäävät sitten tänne. Kaipaus johonkin ei varmaan koskaan poistu ulkosuomalaisella, oli sitten Suomessa tai ulkomailla. Jokaiseen paikkaan jää osa sydäntä.

2 kommenttia:

  1. Hei! Kiitos blogistasi! Seuraan sitä mielenkiinnolla, Invercargill on mieheni kotikaupunki, mutta jäi itselleni aika vieraaksi maassa ollessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäät lukea blogiani! Ja hauska kuulla aina muista suomalaisista, joita täällä oleskelee tai vierailee, niitä ei kovinkaan montaa ole. Täältä Inversistä löytyy kaikki tarvittava ja kaikenlaita tapahtumaa on vähän väliä. Perheille tämä on oikein ihanteellinen ja turvallinen kaupunki asua ja arjen pyörittäminen on täällä helppoa. Mutta onhan tämä pieni paikka eikä mitenkään kaunis kaupunki. Ehdottomasti Inversin paras puoli on se, että lähellä on niin paljon mahtavia paikkoja ja nähtävyyksiä!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen piakkoin.

Kun ulkosuomalaisuus tökkii

Vuosi 2019 lähti käyntiin vähän erilaisissa tunnelmissa kuin mitä olin odottanut. Tapahtui sellaista, joka on ulkosuomalaiselle kova pala pu...