perjantai 28. syyskuuta 2018

Uusi-Seelanti; historia ja luonto

Aloin kirjoittamaan tätä Uuden-Seelannin luontoaiheista postausta jo aikaa sitten. Tarkoituksenani on ollut kuvailla ja tunnistaa tähän maahan liittyviä uniikkeja piirteitä. Huomasin pian, ettei täkäläistä luontoa voi käsitellä ilman maan historian kuvausta, joten tässä kirjoituksessa yhdistyy kaksi lempiaihettani; luonto ja historia. Ja sitten postaukselle kävi, niinkuin yleensä projekteilleni tuppaa käymään, se vähän levähti.

Uudesta-Seelannista minulla ei ollut ennen tänne tuloa kovinkaan paljoa tietoa, varsinkaan maan historiasta. Mikä on tietenkin aika noloa, jos maassa kuitenkin asuu. Tämän kirjoitelman myötä olenkin tutustunut luonnon ja eläimistön lisäksi myös tämän maan syntyyn ja kehitykseen, josta tässä siis pieni infopläjäys.


Uuden-Seelannin alkumetrit

Uuden-Seelannin muodostuminen alkoi jo 85 miljoonaa vuotta sitten, kun Uusi-Seelanti erkani jo aiemmin hajonneesta Gondwanan supermantereesta. Uuden-Seelannin vanhin maaperä on siis yli 500 miljoonan vuoden takaa, Gondwanan ajoilta. Muuten maan kallioperä on verrattaen nuorta. Maa on hyvin tuliperäistä ja sen tulivuorten toiminta on muokannut Uutta-Seelantia aikojen saatossa. Eteläsaarella tulivuorten toiminta on loppunut, mutta pohjoissaarella on vielä aktiivista toimintaa. Uusi-Seelanti sijaitsee Tyynenmeren ja Australian mannerlaattojen päällä, joiden liikehdintä vielä edelleenkin muovaa maata.

Bluffissa olevia Uuden-Seelannin vanhimpia kiviä (ainakin kyltin mukaan), jotka ovat paljastuneet merenpohjasta. Tulivuorten aktiivisuuden tuloksena kivet ovat muovautuneet yhteen ja saaneet nykyisen olomuotonsa meren hionnan jälkeen.

Uusi-Seelanti muodostuu kolmesta pääsaaresta; Pohjois-, Etelä- ja Stewartin saarista. Lisäksi maahan kuuluu yli 700 pientä saarta. Saarilta löytyy tulivuoria, kuumia järviä ja geysirejä, lumihuippuisia vuoria ja jäätikköjä, melko monipuolinen maa siis. Saarilla on suuret vesivarat, jotka ovat jakautuneet epätasaisesti saarten kesken. Pohjoissaarella esiintyy välillä myös trooppisia sykloneita. Vuosittain saarilla tapahtuu yli 14 000 maanjäristystä, mutta ovat suurimmaksi osaksi pienienergisia.


Ihmisten saapuminen Uuteen-Seelantiin

Ennen ihmisen rantautumista Uuteen-Seelantiin, maa oli kauan eristyksissä, joten tänne on muodostunut ajansaatossa aivan uniikki kasvien ja eläinten joukko. Tiettävästi ensimmäiset ihmiset, jotka asettuivat Uuteen-Seelantiin, olivat polynesialaisia, jotka sittemmin muodostivat nykyään tunnetun maorikulttuurin. Maorit saapuivat Uuteen-Seelantiin noin 1280-luvulla, ihan tarkka ajankohta ei ole tiedossa ja tästä löytyy vähän ristiriitaistakin tietoa. He nimesivät maan Aotearoaksi eli pitkän valkoisen pilven maaksi. Tosin on esitetty, että ennen maoreita asui jo mm. aasiasta tulleita ihmisiä, joista ei ole kuitenkaan jäänyt juurikaan mitään merkkejä jälkeen. Tätä väitettä ei ole pystytty aukottomasti todistamaan ja tätä teoriaa erityisesti maorit vastustavatkin kiivaasti.

Ensimmäinen eurooppalainen, joka purjehtiessaan kohtasi Uuden-Seelannin oli hollantilainen Abel Tasman vuonna 1642. Hänen miehistönsä ei kuitenkaan päässyt koskaan maihin, maorien hyökättyä heidän veneensä kimppuun, estäen rantautumisen. Hän nimesi maan Hollantilaisen maakunnan Zeelandian mukaan Nova Zeelandiaksi. Seuraava eurooppalainen, joka saavutti Uuden-Seelannin oli James Cook vuonna 1769. Hän kartoitti kummatkin saaret seuraavien 8 vuoden aikana tarkasti ja nimesi maan New Zealandiksi. Cookin raportoitua saarista, maahan alkoi tulla hylkeen- ja valaanpyytäjiä sekä kauppiaita. Siitä alkoi eurooppalaisten Uuden-Seelannin hiljalleen asuttaminen. Aluksi kohtaamiset maorien kanssa menivät rauhallisesti ja eurooppalaiset kävivät kauppaa maoreiden kanssa. Maorit kiinnostuivat aseista, jota saivat mm. flaxin lehtiä vaihtamalla. Maoriheimot elivät toisistaan erillään ja olivat myös sotaisia toisiaan vastaan. Aseita ostaneet maoriheimot hyökkäsivätkin aseettomiin maoriheimoihin ja näin sai alkunsa muskettisodiksi kutsuttu ajanjakso. Vuosina 1807 - 1845 kuoli sodissa arviolta 20 000 - 40 000 maoria.

Vuonna 1840 maoripäälliköt luovuttivat maan Britannialle Waitangin sopimuksella, saaden itse tasavertaiset oikeudet brittien kanssa. Hieman myöhemmin maorien keskuudessa ilmeni tyytymättömyyttä ja erimielisyyttä maanomistusten suhteen, joka synnytti pienimuotoisia konflikteja maorien ja eurooppalaisten kesken vuosina 1843-1848. Maori King-liike syntyi 1850-luvulla maorien keskuudessa ja ensimmäinen kuningas valittiin vuonna 1857. Liikkeen tarkoituksena oli perustaa maoreille samanlainen monarkki, kuin uudisasukkaillakin oli ja yhdistää maoriheimot vastarintaan brittejä vastaan. Uudella-Seelannilla on vielä tänäkin päivänä maorikuningas, jolla ei ole kuitenkaan minkäänlaista valtaa ja jolla on vain symbolinen status.

Suurempia sotia maorien ja eurooppalaisten kesken maanomistuksen suhteen käytiin vuosina 1860-1872. Näissä sodissa kuoli noin 3000 ihmistä, suurin osa maoreita. Näitä epäselvyyksiä maanomistuksen suhteen puidaan lakituvissa vielä tänäkin päivänä. Sotien jälkeen, ja jo niiden aikana, maorit kääntyivät kuitenkin nopealla tahdilla kristinuskoon ja asettuivat elämään eurooppalaisten kanssa melko rauhallisesti rinnakkain. Maorit ovat kokeneet aikojen saatossa sortoa uudisasukkaiden puolelta ja maorien kulttuuri on alkanut katoamaan maorien kaupunkilaistuttua. Maorien asemaa, kulttuuria ja kieltä on nykyisellään pyrittykin jälleen vahvistamaan.


Uuden-Seelannin kehitys

Uusi-Seelanti kehittyi maana erittäin nopeassa tahdissa eurooppalaisten tultua. Vuonna 1858 Uudessa-Seelannissa oli jo enemmän eurooppalaisia kuin maoreita. Vuonna 1877 maassa alkoi koulupakko ja 7-13 vuotiaille opetus oli ilmaista. Vuonna 1893 Uusi-Seelanti antoi naisille äänestysoikeuden, ensimmäisenä maailmassa. Vuonna 1898 otettiin käyttöön vanhuuseläke ja vuonna 1926 perheavustukset. Plunket, jota voi verrata suomalaiseen lastenneuvolaan, aloitteli toimintansa jo vuonna 1907. Vuonna 1938 Uudella-Seelannilla oli maailman kattavin sosiaaliturva ja sen katsotaankin olevan ensimmäinen moderni hyvinvointivaltio maailmassa. Maassa oli jo ilmainen peruskoulutus ja terveydenhoito sekä tuettu hammashoito, työttömyys-ja työkyvyttömyysavustus sekä vanhuuseläke.

1980-luvun lopulla muuttuneen politiikan myötä, avustuksia arvioitiin uudelleen ja etuuksia karsittiin. Yhteiskunta alkoi korostamaan enemmän yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja apu kohdistettiin tarkemmin sitä tarvitseville, ei kaikille lähtökohtaisesti. Uusi-Seelanti on aina seurannut rohkeasti aikaansa ja tehnyt suuria päätöksiä muuttuvassa maailmassa. Nykyinen uusi hallitus, joka aloitti vajaa vuosi sitten, on jo tehnyt pari raflaavaa päätöstä; kuten kieltänyt asuntojen myynnin ulkomaalaisille, kohottaneet palkallista vanhempainvapaata 18 viikosta 26 viikkoon, sekä muuttaneet korkeakoulutusta maksuttomaksi pikkuhiljaa porrastaen.

Maa onkin keikkunut useiden erilaisten mittareiden ja tutkimusten parhaimmassa päässä, tässä joitain niiden tuloksia (Suomen arvot vertailukohtana suluissa):

- Social Progress Index (SPI) mittaa sitä, miten hyvin maan yhteiskunta ja ympäristö vastaa kansalaistensa tarpeisiin, hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin. Uusi-Seelanti on tänä vuonna sijalla 10. (Suomi 5.). Vuonna 2014 Uusi-Seelanti oli 1. sijalla (Suomi 8.). Syitä Uuden-Seelannin tippumiselle on mm. terveysongelmat, erityisesti ylipaino, sekä asuntojen räjähdysmäinen hintojen nousu ja korkeat itsemurhaluvut.

- Human Development Index (HDI) mittaa maiden kansalaisten elinajanodotetta, koulutusta ja elintasoa. Uusi-Seelanti on tänä vuonna sijalla 16. (Suomi 15.). Vuonna 2015 Uusi-Seelanti oli sijalla 9. (Suomi 24.) ja vuonna 2011 Uusi-Seelanti oli sijalla 5. (Suomi 22.). Uuden-Seelannin sijoituksen tippumiseen on vaikuttanut mm. runsas naisiin kohdistunut perheväkivalta, sukupuolten eriarvoisuus sekä vähäinen palkallisessa työssä vietetty aika.

- Transparency International tekee joka vuosi laajan korruptiotutkimuksen, jossa mitataan maiden julkisen sektorin korruptioneisuusastetta. Vuonna 2017 Uusi-Seelanti oli 1. sijalla vähiten korruptoituneena maana (Suomi 3.).

- World Economic Forum tekee vuosittain eri maiden välisiä laatuvertailuja laajalla skaalalla. Vuosien 2017 - 2018 peruskoulutuksen laatuvertailussa Uusi-Seelanti on sijalla 6. (Suomi 1.). Korkeamman koulutuksen laatuvertailussa Uusi-Seelanti on sijalla 8. (Suomi 3.). Koulutuksen vastaavuudessa tulevaisuuden tarpeisiin Uusi-Seelanti sijoittui 1. sijalle. (Suomi 3.).


Uuden-Seelannin valtio ja hallitsija

Uusi-Seelanti oli aluksi Iso-Britannian siirtomaa, mutta sai itsehallinnollisen dominion aseman vuonna 1907. Vuonna 1930 siitä tuli tasavertainen itsenäinen valtio, jolla on kuitenkin sama hallitsija Iso-Britannian kanssa ja se on kuuluu Kansainyhteisöön (Commonwealth of Nations). Muodollinen päämies on kuningatar Elisabeth II, mutta käytännössä valta on pääministerillä, joka on tällä hetkellä Jacinda Ardern. Hän on kolmas naispääministeri Uudessa-Seelannissa ja nuorin valtaapitävä nainen maailmassa. Hän on myös ensimmäinen länsimaalainen nainen, joka synnyttää ollessaan virassa ja toinen synnyttävä maanpäämies ylipäänsä. Ensimmäinen virassa oleva ja synnyttävä maanpäämies oli Pakistanin Benazir Bhutto vuonna 1990. Ms Ardern synnytti tytön kesäkuussa 2018 ja palasi töihin 6 viikon vanhempainvapaan jälkeen, jolloin hänen avopuolisonsa jäi hoitamaan vauvaa. Lasikatot murtuvat täälläkin.


Uuden-Seelannin luonto

Uusi-Seelanti eli eristyksessä miljoonia vuosia, jonka aikana tänne muodostui uniikki eläimistö ja kasvisto. Maorit toivat tullessaan saarille tuhoeläimiä, mm. rottia ja koiria, jotka pääsivät tuhoamaan saarten puolustuskyvyttömiä ja uniikkeja eläimiä. Noin 40 lintulajia (mm. lentokyvyttömät moa ja huia), lepakkolaji, 3-5 sammakkolajia sekä lukemattomia liskolajeja kuoli sukupuuttoon. Maahan asettuneet maorit myös hävittivät Uuden-Seelannin metsistä hyvin nopealla tahdilla noin 40 %. Se oli yksi maailman nopein ja täydellisin tuho missään. Eurooppalaisten asetuttua maahan, tuhosivat he loput metsistä. Seuraavalla nettisivulla oleva piirros kuvaa havainnollistavasti maan metsien hävitystä ihmisten tultua:

https://www.researchgate.net/figure/Land-cover-in-New-Zealand-from-pre-human-Maori-settlement-c-800-years-ago-left_fig2_235725288

Toisaalta luonnonsuojelu alkoi melko nopeasti siirtomaan perustamisen myötä. Ensimmäiset eläimet ja kasvit ovat rauhoitettu jo 1800-luvun lopulla. Euroopasta on tuotu paljon kasveja, jotka ovat muovanneet Uuden-Seelannin maisemaa merkittävästi. Nykyään vajaa neljäsosa maasta on metsää ja erilaisia suojeluohjelmia on ympäri maata. Maassa on myös verrattaen paljon luonnonsuojelualueita ja -puistoja ja jokapuolella näkyykin uudelleenistutettua kasvillisuutta.


Istutettuja kasveja ja puita Lincolnin puistossa

Meidänkin perheestä on kannettu kortemme kekoon ja osallistuttu Bushy Pointin luonnonmetsän elpymisprojektiin

Kasvit ja puut

Luonto on täällä melko erilaista kuin Suomessa. Edelleen jaksan ihastella joka kerta nähdessäni valtavan eukalyptuspuun. Toiset huokailevat palmuja, minä eukalyptuksia. 80 % saarten puu- ja kasvilajeista on alkuperäisiä ja alkuperäiset puut tunnistaa siitä, että ne ovat ainavihantia. Uudessa-Seelannissa useat puut ovat maorien nimeämiä ja kansankielellä niitä kutsutaan edelleen niin. Tyypillisiä alkuperäisiä puulajeja Uudessa-Seelannissa on mm. kowhai (keltainen), rimu (punainen mänty), matai (musta mänty), kahikatea (valkoinen mänty), miro (ruskea mänty), totara (maorinpodocarpus) ja beech (pyökki). Yritin ensin kuvailla puita ja tunnistaa niitä, mutta totesin tehtävän mahdottomaksi. Paitsi niiden puiden suhteen joissa oli nimikyltti. Maassa kasvavia kukkia täällä on hämmentävän vähän (jos ei lasketa voikukkia ja päivänkakkaroita), ja ne vähäiset joita on, ovat hyvin pieniä ja vaatimattoman näköisiä. Mutta puissa ja pensaissa sen sijaan onkin oikein näyttäviä kukkia. Tässä koottuna joitain mielenkiintoisia puita ja kasveja, jotka olen mielestäni tunnistanut oikein.  Jos löydätte virheen jostain tunnistamastani kasvista tms, saa korjata!

Pieni Kowhaipuu keväällä kukassaan. Syntyperäisiä Kowhai-puita on Uudessa-Seelannissa 8 eri lajia, suurimmat voivat kasvaa 25 metrisiksi.

Kowhaipuun kukkia, pidetään epävirallisena Uuden-Seelannin kansalliskukkana

Macrocarpa eli Montereynsypressi. Sypressilajeja on 18 eri lajia Uudessa-Seelannissa. Macrocarpa ei ole alun perin Uusi-Seelantilainen puulaji, mutta se on tuotu tänne jo varhain, 1800-luvun puolivälissä. Täällä sitä näkee paljon varsinkin taajaman ulkopuolella. Puu on kestävä ja siitä on valmistettu paljon esimerkiksi huonekaluja. Alunperin puuta on käytetty suojana säätä vastaan. Käytetään nykyään myös paljon polttopuuna.

Eucalyptus eli Gum-Tree. Eukalyptuslajeja on noin 700, joitain lajikkeita on tuotu tänne Australiasta. On nopeakasvuinen ja ikivihreä puu, kasvavat yleensä 30 - 55 metrin pituiseksi. Täällä puuta käytetään paljon polttopuuna sekä myös muuna puutavarana.

Silver Dollar Tree, eukalyptuspuu. Puussa on kauniit, hopeanhohtoiset ja pyöreähköt lehdet

Akaasia eli Mimosa, tuontipuu Australiasta. Näitä on useampaa sorttia, tämä on joko Silver Wattle tai Ovens Wattle. Näitä näkyy täällä paljon, keväällä on kauniissa keltaisessa kukassaan.

Kaka Beak. Tavataan vain Uudessa-Seelannissa, jossa ovat häviämässä luonnosta. Tämä yksilö kuvattu Invercargillin Queens Parkissa.

Kaka Beakin nokkamaiset kukat. Puu kukkii yleensä alkukesällä, kukat ovat punaisia tai valkoisia

Kauripuu. Tämä yksilö on Tãne Mahuta, maailman suurin kauri. Rungon läpimitta on reilut 4 metriä ja korkeus on reilut 51 metriä. Puu on arviolta 1250 - 2500 vuoden ikäinen. Tämä puu löytyy Waipoua Kaurimetsästä, pohjoissaarelta. Kuva: Pseudopanax CC0 1.0 Commons.wikimedia.org

Black Matipo (Pittosporum tenuifolium) Ikivihreä puu, joka kasvaa enintään 6 metrin pituiseksi. Sen kukkaset ovat miltei mustat ja tuoksuvat vain öisin.

Cabbage Tree (Cordyline Australis) eli suomalaisittain kaalipuu, endeeminen Uudessa-Seelannissa. Yksi tyypillisimmistä puista joita täällä näkee. Löytyy jokapuolelta etelä- ja pohjoissaarelta, Stewart Islandilla harvinaisempi. Muistuttaa palmupuuta, mutta ei kuitenkaan ole.

Nikau-palmuja Punakaikissa. Nikaupalmu on ainoa Uuden-Seelannin alkuperäinen palmupuu. Se kasvaa yleensä 15 metrin pituiseksi ja on suojelusta riippuvainen. Kestää muutaman asteen pakkastakin ja on maailman eteläisimpänä kasvava palmulaji. 

On täällä sitten näitä kunnollisen kokoisiakin palmuja, joita on erityisesti kaupunkien kaduilla ja puistoissa. Tai sitten ihan vaan takapihalla. Tämä on Taatelipalmu eli Välimerentaateli. Alunperin kotoisin ilmeisesti pohjoisesta Afrikasta tai Persianlahden tuntumasta.

Rimu eli Red Pine, ainavihanta havupuu. Endeeminen Uudessa-Seelannissa ja näitä kasvaa täällä jokapuolella. Voi kasvaa 50 metriä korkeaksi, mutta yleensä ovat 25-30 metrisiä. Elää keskimäärin 800-900 vuotta.

Norfolk Pine eli Norfolkinaraukaria. Se on kotoisin Australialle kuuluvalta Norfolkinsaarelta ja on vaarantunut. Näitä näkee täällä jonkin verran erityisesti puistoissa ja keskustoissa. Nämä yksilöt ovat Akaroasta.

Magnolia on tuontipuu. Näin kevään tullen, täällä näkyy monissa puutarhoissa ja puistoissa näitä kukkivia, näyttäviä Magnolioita. Onkin yksi suosikkipuistani.

Wisteria eli Sinisateet kukassaan. Kiinasta päin tuotu köynnöspuu, joita täällä näkee etenkin puutarhoissa. Meidän edellisen kotimme pihalla kasvoi myös Wisteria. Tämä yksilö on kuvattu Queens Parkissa Invercargillissa.  

Pohutukawa (Metrosideros excelsa) eli Christmas Tree. Ikivihreä puu on kukassaan Joulun aikaan, josta se on saanut nimensä Joulupuu. Kasvaa noin 25 metrin korkuiseksi. Puu kasvaa luontaisesti pohjoissaaren rannikkoseuduilla. Kuva: Ed323 CC0 1.0 Commons.wikimedia.org

Põhutukawapuun kukka. Kukat voivat olla myös keltaiset, oranssit tai valkoiset. Kuva: Unknown CC0 1.0 Commons.wikimedia.org

Callistemon eli Bottlebrush. Tuotu tänne Australiasta ja on laajasti maahan levitetty. Näitä on monenlaisia, pensaita ja pieniä puita. Kukkii keväällä ja alkukesästä, kukat ovat joko punaiset tai keltaiset.

Manukapuun eli Ruusumyrtin kukkia. Puu on luontainen Uudessa-Seelannissa. Mehiläiset keräävät sen kukista mettä, josta valmistetaan manuka-hunajaa ja terveystuotteita. Manukalla sanotaan olevan antibakteerisia ominaisuuksia. Kuva: Chris Fort CC0 1.0 Flickr.com

Araucaria eli Monkey Tree. Araucariasukuisia puita on useita lajeja ja osa niistä on luultavasti alkuperäisiä täällä. Tämä on tuontipuu Etelä-Amerikasta. Erittäin uhanalainen. Tämä yksilö kasvaa Invercargillissa ja on istutettu noin vuonna 1924.

Monkey Treen havuisia oksia

Karo (Pittosporum Crassifolium) eli Purppurakielopuu on pieni alkuperäinen puu tai pensas. Kukkii keväisin ja kasvattaa ison siemenkodan. Ovat alkuperäisiä pohjoissaarella ja pidetään invasiivisina rikkakasveina eteläsaarella.

Saniaispuu, tämä yksilö voisi olla Whekî eli Rough Tree Fern, joka on yksi yleisimmistä Uuden-Seelannin saniaispuista. Saniaispuita on kymmenen eri lajia ja niitä näkee useissa metsissä ympäri maata. 

Uuden-Seelannin saniaiset eli Fern. Näitä kasvaa jokapuolella Uutta-Seelantia, lajeja on noin 200 ja se onkin Uuden-Seelannin kansalliskasvi. Tällainen avautuva uusi lehti on maorinkieliseltä nimeltään "Koru", eli suomeksi silmukka

Lancewood (Pseudopanax Ferox) tai Horoeka, nuori yksilö. Mielenkiintoinen kasvi, josta kasvaa puu, jonka ulkonäkö poikkeaa suuresti tästä. Näitä on kolmea erilaista lajia, tällaisia hammasreunaisia tai suorareunaisia

Lancewood hieman vanhempana. Tästä puu vielä kasvaa ja runko paksuuntuu, lehdet leventyvät, lyhenevät ja suorareunaistuvat. Puu voi kasvaa 15 metrin korkuiseksi

Flax. Kasvi on alkuperäinen uusiseelantilainen ja näitä löytyy kahta lajia: Harakeke ja Wharariki. Maorit ovat käyttäneet Flaxin pitkiä, vahvoja lehtiä hyödykseen jo vuosisatoja. Kasvin lehtiä on syöty ja käytetty lääkkeenä. Siitä on punottu mattoja, verkkoja ja vaatteita ja sitä on käytetty myös rakennusmateriaalina. Eurooppalaiset ostivat suuria määriä Flaxia maoreilta ja kuljettivat sitä Eurooppaan.

Flaxin  kukintaa alkukesällä

Hebe Speciosa (Napuka), natiivi uusiseelantilainen puska, joka kuuluu pensastädykkeisiin. Kasvaa muutamilla paikoilla pohjois- ja eteläsaarella luonnollisesti. Kukkii läpi vuoden. Tämä yksilö löytyi Christchurchin rannikolta istutettuna.

Gorse eli Piikkiherne elää villinä miltei jokapuolella ja aikaisin keväisin puhkeaa keltaiseen kukkaan. On muuten melko terävät piikit. Pensas tuotiin jo heti eurooppalaisten saavuttua ja nykyään tätä invasiivista kasvia yritetään kitkeä epätoivoisesti tai ainakin vähän kontrolloida sen jatkuvaa levittäytymistä

New Zealand Brooms (Carmichaelia), näitä on useampaa sorttia, 23 endeemistä ja yksi tuontikasvi, osa on lehdellisiä ja osa lehdettömiä. Leviää helposti ja tykkää avoimista, aurinkoisista paikoista. Kukkiessaan tässä yksilössä oli keltaiset kukat (joissain on lilat kukat). Kasvattaa myös palkon, jonka siemenet jatkavat puskan levitystä.

Red Tussock Grass, alkuperäinen uusiseelantilainen heinäkasvi. Heinäkasveja on kaikenkaikkiaan 22 erilaista lajia, joita kasvaa täällä luonnollisesti.

Toetoe eli Austroderia. Uuden-Seelannin suurin natiivi heinäkasvi, kasvaa 3 m korkuiseksi. Näitä on täällä viittä eri lajia. Maorit ovat käyttäneet heinää mm. korien ja mattojen tekoon sekä käyttäneet myös lääkkeenä.

Leucadendron eli Hopeapuu. Erittäin paljon käytetty koristepensas täällä, mutta on tuotu Etelä-Afrikasta. Kukat ovat punaisen tai keltaisen eri sävyisiä, kukkii näköjään myös talvella

Poropo, alkuperäinen uusiseelantilainen koisokasvi. Pensaana kasvaa noin kolmemetriseksi, kukat ovat sinipunaiset. Erittäin myrkyllinen.

Wirebrush. Endeeminen pensas Uudessa-Seelannissa. Oksat ovat siksakkimaiset ja lehdet sydämen muotoiset.

Hebe. Uuden-Seelannin suurin pensaiden suku ja Hebeihin kuuluu noin 80 lajityyppiä. Hyvin yleinen pensaskasvi myös kaupunkialueilla. 

Totara-matai-metsää (Coastal sand dune forest), Invercargillissa, Sandy Pointissa. On uhanalaisin metsälaji Uudessa-Seelannissa, alueen metsistä vain 20 % on säilynyt.

Eläimet

Uudessa-Seelannissa ei ole kovinkaan monipuolinen eläimistö, mutta lintulajeja löytyy sitäkin enemmän. Ja useat eläinlajit joita maassa asustelee, esiintyvät vain täällä. Toisaalta, useita eläinlajeja on tullut tänne ihmisten mukana ja osa niistä hyvinkin runsaslukuisina. Kuten esimerkiksi lampaat (30 miljoonaa) ja nautakarja (10 miljoonaa). Valitettavasti myös tuhoeläimet ovat vallanneet maata, kuten opossumit, rotat, kärpät, kanit ja peurat, joista yritetään päästä eroon kokonaan vuoteen 2050 mennessä.

Luonnoneläimiä on ollut melko haastavaa saada kameran eteen, saatika niin, että kuvista vielä saisi selvää. Arvostukseni lintubongareita kohtaan onkin noussut huimasti, ehkä vielä liityn joku päivä heidän seuraansa. Seuraavassa eläinesittelyssä olen käyttänyt omien otoksien ohella enemmän myös muiden (parempien) kuvaajien otoksia joistain tyypillisimmistä tai harvinaisemmista eläimistä, joita esiintyy Uuden-Seelannin luonnossa:

Musta joutsen (Cygnus atratus). Tyypillinen Uudessa-Seelannissa, valkoinen joutsen on sen sijaan harvinainen täällä. Musta joutsen on Uuden-Seelannin alkuperäislintu, joka tosin hävisi täältä maorien tultua. Eurooppalaiset toivat linnun Australiasta uudelleen maahan.

Royal Albatross (Kuningasalbatrossi) eli Toroa. Albatrossi on maailman suurin merilintulaji ja laji on vaarantunut. Dunedinissa sijaitsee ainoa mantereella sijaitseva perimisyhdyskunta. Albatrossit viettävät suurimman osan merillä, mutta palaavat mantereelle pesimään. Albatrossit pariutuvat iäksi ja tekevät yhden poikasen noin 2 vuoden välein. Albatrossi voi elää jopa 80-vuotiaaksi, mutta yleensä elävät noin 40-vuotiaiksi. Kuva: Bernard Spragg. CC0, Commons.wikimedia.org

Uuden-Seelannin ikoninen Kiwilintu. Nykyisin lajin katsotaan kuuluvan strutsilintuihin, kiwilajeja on viisi. Kiwi on lentokyvytön ja arka lintu, ne liikkuvat yleensä öisin. Näitä harvemmin onnistuu näkemään luonnossa. Kiwi on noin kanan kokoinen lintu, mutta sen muna on kuusi kertaa kananmunan kokoinen. Kiwit pariutuvat yleensä iäksi ja elävät noin 25 - 50 vuotta. Kuva: Maungatautari Ecological Island Trust CC0 1.0 Flickr.com

Variable Oystercatcher eli Nokimeriharakka. Alkuperäinen Uuden-Seelannin kahlaajalintu, liikkuvt usein pareittain. Ovat pitkäikäisiä, voivat elää jopa yli 30-vuotiaiksi.

Paradise Shelduck eli Paratiisisorsa. Näitä tavataan vain Uudessa-Seelannissa. Linnut näkyvät liikuvan aina pareittain, valkopäinen on naaras ja musta uros.

Muscovy Duck eli Myskisorsa. Uuden-Seelannin yksilöt polveutuvat kaikki kotisorsista. Nämä olivat kovin persoja, seurasivat perässä, josko saisivat jotain..

Fantail eli Piwakawaka. Näillä on tapana levittää pyrstönsä viuhkamaiseksi, josta ovat nimensä saaneetkin. Ne seuraavat metsissä kulkevaa ihmistä ja lentelevät ympärillä hyvinkin lähellä. Ne eivät suinkaan nauti ihmisten seurasta, vaan pyydystävät ihmisen ympärillä pörrääviä hyönteisiä. Ovat luontaisia ja elinvoimaisia Uudessa-Seelannissa

Tomtit (Peukaloissieppo) eli Miromiro (pohjoissaarella) tai Ngirungiru (eteläsaarella). Pienikokoinen lintu, noin 13 cm pitkä, jota tavataan vain Uudessa-Seelannissa. Tämä yksilö on koiras, naaraalla on ruskea pää.

Bellbird eli Makomako. Keltavihreä väritykseltään ja silmät ovat viininpunaiset. Tämä keskikokoinen lintu on luontainen Uudessa-Seelannissa. Bellbirdin laulu on hyvin tunnistettava, kuin pienten kellojen helinää. Lintujen laulu on hieman erilaista eri alueilla. Bellbirdit syövät kukista mettä sekä hedelmiä ja hyönteisiä.

Tui, kotoperäinen ja keskikokoinen varpuslintu. Lintu on mustan sinihohtoinen, niskalla on vaaleampia sulkia ja kaulalla on kaksi pumpulipalloa muistuttavaa höyhentupsua. Tuilla on hyvin omanlainen ja tunnistettava ääni. Se muistuttaa hieman papukaijan äännähdyksiä ja Tui osaakin myös hieman matkia ihmisääntä. Tuit laulavat myös öisin, etenkin täyden kuun aikaan. Tuit syövät pääasiassa mettä kukista, jonkin verran myös hyönteisiä.

Kea (Nestor Notabilis). Ainoa alppipapukaijalaji. Erittäin uhanalainen, tavataan vain eteläsaarella tietyillä alueilla. Luonteeltaan ei todellakaan ole arka, ennemminkin utelias ja röyhkeä, viisaskin. On noin 48 cm pituinen, voi elää yli 30-vuotiaiksi.

Kaka (Nestor Meridionalis), yksi kymmenestä uudenseelanninpapukaijalajeista. On erittäin uhanalainen. Kasvaa noin 45 cm pituiseksi. . Kuva: Pseudopanax CC0 1.0 Commons.wikimedia.org

New Zealand Parakeet eli Kãkãriki, alkuperäinen Uuden-Seelannin papukaijalaji. Näitä on viisi alalajia, tässä Red-crowned kãkãriki. Vaarantunut ja hyvin harvinainen pääsaarilla, tavataan pienemmillä saarilla. Tämä yksilö on kuvattu Hamiltonin eläintarhassa.

Weka eli Vekaluhtakana. Lentokyvytön natiivi lintu, tavataan vain uudessa-Seelannissa, vaarantunut. On erityisesti kiiltävien esineiden perään, eikä ole kovinkaan arka. Tämän yksilön on poikani kuvannut Doubtful Soundilla, Fiordlandissa.

Royal Spoonbill eli Kapustahaikara. On iibiksiin kuuluva pelikaanilintu. Laajalle levinnyt ja tänne Australiasta lentänyt. Näillä on hauska kapustanmuotoinen nokka, joka ei tässä kuvassa valitettavasti näy. Näitä lintuja näkyy matalikoissa kävelemässä nokka heiluen, etsiessä syötävää.

White-faced Heron eli Valkonaamahaikara. Australiasta tänne lennähtänyt ja nykyisellään yleisin haikaralaji Uudessa-Seelannissa. Näitä näkeekin jokaisessa lätäkössä. Väritykseltään siniharmaa, pää osittain valkoinen. 

White Heron (Kotuku) eli Jalohaikara. Laajalle levinnyt laji, joka on Uudessa-Seelannissa kuitenkin harvinainen. Ainoa pesimispaikka löytyy länsirannikon Okarito laguunista. Muualla voi nähdä sanonnan mukaan kerran elämässä. Tämä yksilö tallusteli Waituna laguunin luonnonsuojelualueella. Pieni mahdollisuus on, että tämä olisi Plumed Egret, mutta kokonsa puolesta vaikuttaisi kuitenkin olevan ennemmin Jalohaikara.

Pukeko eli Purple Swamp Hen. Luontainen Uudessa-Seelannissa, laji on ilmaantunut tänne noin 1000 vuotta sitten. Näitä näkyy usein tienvarsilla, joissa väistävät autoa juosten, ennemmin kuin lentäen.

Pukeko lähikuvassa. Kuva: Bernard Spragg CC0 1.0 Flickr.com

Kereru. Tämä melko raskasrakenteinen pulu on ehkä tyypillisin lintu, jota täällä näkee. Tai ainakin kuulee metsässä kulkiessa, pitää melkoista ääntä lähtiessään lentoon 

Yellow-Eyed Penguin (Keltasilmäpingviini). Tavataan ainoastaan Uudessa-Seelannissa. On erittäin uhanalainen. Voi elää 24-vuotiaaksi. Uudessa-Seelannissa on tämän pingviinilajin lisäksi myös sinipingviineitä ja vuonopingviineitä. Kuva: Bernard Spragg CC0 1.0 Commons.wikimedia.org

Morepork eli Ruru. Ainoa Uuden-Seelannin jäljellä oleva alkuperäispöllö. Kuva: Mosborne01 CC0 1.0 Commons.wikimedia.org

New Zealand Falcon eli Uudenseelanninhaukka on ainoa endeeminen haukkalaji täällä ja on vähenemään päin. Kuva: Pseudopanax CC0 1.0 Commons.wikimedia.org

Kokako. Äärimmäisen uhanalainen, endeeminen Uudessa-Seelannissa. Näitä on kaksi lajia; North Island Kokako (Callaeas wilsoni) ja South Island Kokako (Callaeas cinereus) eli Oranssihelttakokako jonka on oletettu hävinneen kokonaan. Pohjoissaarella elävä laji elää vielä paikoin. 1900-luvun alussa Oranssihelttakokako oli vielä yleinen metsälintu, vuoden 2007 jälkeen siitä ei ole tehty enää havaintoja ja sen on oletettu kadonneen kokonaan. Nyt Oranssihelttakokako yksilö on jälleen havaittu eteläsaarella. Kuva: Mosborne01 CC0 1.0 Commons.wikimedia.org

Common Brushtail Possum eli opossumi. Tuotiin Uuteen-Seelantiin 1850-luvulla turkistarhausta varten. Täällä se pääsi kuitenkin leviämään luontoon ja on yksi pahimmista tuholaisista puolustuskyvyttömiä eläimiä kohtaan. Yritetään hävittää kokonaan Uudesta-Seelannista myrkyttämällä ja loukuttamalla. Kuva: magdalena_b CC0 1.0 Flickr.com 

New Zealand Fur Seal eli Uudenseelanninmerikarhu, elelevät Uuden-Seelannin ja Australian rannikoilla. Elinvoimainen laji, joita voi nähdä oikeastaan missä vaan Uuden-Seelannin rannikolla. Onpa näitä tallustellut vastaan kaupungin kadullakin. Nämä yksilöt kuvattu Kaikourassa.

New Zealand Sea Lion (Hooker´s Sea Lion) eli Uudenseelanninmerileijona. Erittäin uhanalainen, luultavasti maailman harvinaisin merileijonalaji. Tavataan vain Uudessa-Seelannissa. Naaraat ovat alle parimetrisiä ja koiraat 2,5 metrisiä. Voivat elää 25-vuotiaiksi. Tämä yksilö kuvattu Waipapa Point Lighthousen luona.

Tämä mustekala on luultavasti Pinnoctopus cordiformis. Tämä yksilö löytyi simpukoiden keräyksen lomassa Monkey Islandin kivikosta ja pääsi takaisin mereen uiskentelemaan kuvauksen jälkeen.

Hector Dolphin eli Uudenseelannindelfiini. Maailman pienin delfiinilaji, joka asuu vain Uudessa-Seelannissa. Erittäin uhanalainen. Uudessa-Seelannissa uiskentelee yhdeksän eri delfiinilajia. Kuva: Dr. Mridula Srinivasan, NOAA/NMFS/OST/AMD. - NOAA Photo Library: anim1842, CC0 1.0 Commons.wikimedia.org

Dogfish eli piikkihai. Tarttui miehen pyydykseen eräällä kalareissulla. Liikkuu ja metsästää pikkukaloja parvissa. Näitä on joskus muuten tavattu Suomenkin meressä. Tämä yksilö päästettiin takaisin mereen. Uuden-seelannin vesillä liikkuu 66 erilaista hailajia.

Weta. Endeeminen hyönteislaji Uudessa-Seelannissa. Muistuttaa ulkomuodoltaan torakkaa, liikkuvat öisin. Suurin osa weta-lajeista on siivettömiä ja voivat kasvaa 10 cm mittaisiksi. Kuva: Urby CC0 1.0 Commons.wikimedia.org

Tuatara, Uuden-Seelannin endeeminen matelija, liskontyyppinen elävä fossiili joka on maailman vanhimpia eläinlajeja, dinosaurusten ajalta. Tuatarat elävät yleensä 60-100 vuotta. Vanhin elossa oleva tuatara on Henry, noin 118 vuotta, joka elää Invercargillin museossa. Kuva: Bernard Spragg CC0 1.0 Flickr.com

Ja vaikka Uusi-Seelanti ei ole Australia, on täällä muutamia välteltäviä hämähäkkejä, vaikkakin harvinaisempia, kuten Katipo, Redback ja White-tailed spider. Katipo ja Redback ovat sukua mustalle leskelle ja ovat myrkyllisiä ja niiden purema vaatii vastamyrkkyä. White-tailed spiderin purema on kivulias, mutta sen ei katsota olevan myrkyllinen ihmisille eikä yleensä vaadi lääkärikäyntiä. Kaikenkaikkiaan hämähäkkilajeja on 2500. Luontaisia käärmeitä täällä ei ole. Silloin tällöin käärmeitä on tullut rahtilaivojen mukana ja välillä merikäärmeet ajautuvat rantaan, kuten Yellow-bellied sea snake ja Banded sea krait. Pieni kolonna Victorian copperhead käärmeitä elelee länsirannikon hylätyllä kultakaivoksella. Maininnan ansaitsee myös maan 4 alkuperäistä sammakkolajia sekä 110 eri liskolajia (gekkoja ja skinkkejä). Ainoa maanisäkäslaji täällä on lepakot, joita on kolme lajia; Long-tailed bat, Lesser short-tailed bat ja Greater short-tailed bat, joista viimeisimmän katsotaan olevan jo kokonaan hävinnyt.

Eräs auringonlasku Invercargillissa

Pienenä tyttönä katselin ikkunastani taivaanrantaa, johon tummat pilvet olivat kerääntyneet ja näyttivät kuin vuoriston ääriviivoilta. Haaveilin silloin asuvani paikassa, jossa saisin katsella vuoria. Yksi haave onkin nyt tavallaan toteutunut, kylämme toisella puolella näkyvät sammuneen tulivuoren kukkulat eli Port Hillsit ja toisella puolella siintää Eteläiset Alpit. Luonto on vaan niin ihmeellisen kaunis.

Arki ja talvi

Meillä alkaa olemaan talvi! Yöt ovat välillä kylmiä ja aamulla olen käyttänyt poikia kouluun viedessä jo muutaman kerran pipoakin. Tänä aamu...