keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Minun syyskuuni

Kuvaan kännykällä kuljeskellessani jatkuvasti ympäristöä. Minulle on tärkeää dokumentoida mahdollisimman paljon näkemääni kauneutta, ja ihan vaan tallentaa jokapäiväisiä asioita. Ajattelen myös, että kuvat jäävät ikuiseksi muistoksi täällä vietetystä ajasta. Tähän postaukseen kaivoin kännykästä löytyneitä irrallisia kuvia edellisen kuukauden ajalta, jotka kertovat hieman tarinaa siitä, miltä minun syyskuuni näytti:


30.8. Okei, tämä on edellisen kuukauden puolelta, mutta sopii tähän alkukuvaksi. Tämä hanhi (?) asustelee nuorimmaisen poikani koulun vieressä olevassa lammessa. Joka kerta ohi mennessämme se tallustelee lähemmäs katselemaan, josko saisi jotain syötävää. Melko usein joku sitä näyttää ruokkivankin. Se on lammen suurin lintu ja jotenkin tosi hellyyttävä.


1.9. Eräissä illanistujaisissa vähän aikaa sitten sain niin herkullisen hyvää nautacurryä, että päätin kokeilla sellaista itsekin. Tämä olisi pitänyt tehdä slow cookerilla, mutta minulla ei sellaista ole (vielä, ajattelin kyllä sellaisen hankkia, on täällä tosi yleinen), joten hauduttelin lihaa tunteja miedolla lämmöllä uunissa mausteiden kera. Täältä saa hyvää Naan-leipää kaupoistakin, joten sitä en itse leiponut. Tämä oli niiiiin hyvää!


1.9. Ostettiin uusi auto! Meidän autovanhuksemme, jolla tänne Lincolniinkin muutimme, on vielä tallella, mutta vetelee jo viimeisiään. Miehelle hommattiin työautoksi siis toinen näppärämpi auto. Tämäkin kyllä vaatii pientä laittoa, mutta oli halpa kilometreihin ja muuhun kuntoon nähden. Mies on ikänsä harrastanut autojen rakentamista, joten osaa nämä autoihin liittyvät korjaukset tehdä itsekin. Kunhan vaan saa hommattua työkalut, oma työkaluarsenaali on Suomessa.


2.9. Tämä kuva on isänpäivältä, täällä sitä vietetään eri aikaan, kuin Suomessa. Olimme juhlineet isänpäivää jo viikkoa aiemmin, kun olin erehtynyt päivästä, hups!. No ei se mitään, oikeana isänpäivänä lähdimme kahden nuorimmaisen kanssa viemään miestä autotapahtumaan, joka oli Amberleyssä, noin 60 km:n päässä meiltä. Kun pääsimme perille, noin kolmea tuntia ennen ilmoitettua päätösaikaa, tapahtuma oli jo ohi, koska satoi... Täällä sää on aika isossa roolissa näissä tapahtumissa. Tapahtumien yhteydessä ilmoitetaan yleensä postpone (lykkäys) -päivä, jonne tapahtumaa siirretään sateen sattuessa. Tällä tapahtumalla ei ollut postpone-päivää, mutta tapahtuma siis lopetettiin sateen vuoksi huomattavasti aiemmin. Tämä on mielestäni aivan käsittämätön tapa, mutta maassa maan tavalla jne. Kävimme kuitenkin leikkimässä läheisessä puistossa ja pojat pääsivät kiipeilemään puissa.


8.9. Lauantaipäivä kahden nuorimmaisen ja miehen kanssa Victoria Parkissa, joka on Port Hillsien kupeessa. Kävimme myös pienellä puskakävelyllä. Oli aurinkoista, mutta tosi kylmä tuuli. On aina hauskan näköistä, kun osa porukasta kulkee toppatakissa ja pipo päässä, ja toiset vetää sortseissa ja t-paidassa. Siis samassa säässä!


9.9. Sunnuntaina reissu eteläsaaren keskimaahan. Tässä ollaan menossa Cave Stream Scenic Reservelle. Polun päästä pääsi kalkkikiviluolaan, jonne pienen joen vesi pujotteli. Oli ihana ja tosi lämmin päivä. Tästä reissusta olen kirjoitellutkin aikaisemmin.


13.9. Nuorimmaisella oli koulussa Cross Country -juoksukisat, jossa olin kannustamassa. Upeasti meni ja poika jaksoi juosta koko esteradan hyvällä vauhdilla. Opettaja kävi useampaankin kertaan kehumassa, kuinka nuorimmaisemme on kotiutunut hyvin luokkaan, lauseita alkaa tulla ja kuinka ylpeä opettaja pojasta onkaan. Sanoin opettajalle, että en tiedä mitä oikein teet, mutta se näyttää toimivan. Poika on ollut tosi iloinen, tullut ulos kuorestaan ja vaikuttaa olevan taas oma itsensä, koulussakin. Tämä opettaja on kyllä aivan ihana, hän yrittää oikeasti tutustua lapsiin ja kohdata heidät yksilöinä, jotta osaa käsitellä heitä oikein. Luokanvaihto kyllä kannatti, olen oikein iloinen!


22.9. Kävimme ostoksilla sellaisessa tievarren vihanneskaupassa, joita täällä on. Paikka oli aivan tupaten täynnä ja jono kulki läpi kaupan, ilmeisen suosittu siis. Vihannekset sai sieltä huomattavasti halvemmalla, kuin marketista. Puhumattakaan siitä, että ne olivat paljon suurempia ja mehukkaampia.


22.9. Iltakävelyllä Lincoln Wetlandsilla. Joutsenpariskunta oli käymässä poikasten kanssa iltapuulle, kun hieman häiritsimme heitä ohikulkiessamme. Yritin kyllä olla hiljaa ja otin vain kuvan perheestä kaukaa. Täällä Wetlandsilla näkyy muuten välillä valkoisia joutseniakin, jotka ovat melko harvinaisia Uudessa-Seelannissa.


26.9. Nappasin kuvan nuorimmaisen luokassa olevasta joulukuusesta, joka jo tönöttää siellä. Tämäkin on vanhempien vapaaehtoisvoimin tehty. Joku isä oli tehnyt puusta tuon kuusen ja muutama äiti näytti siellä maalaavan kuusta ja tekevän koristeita muutamana päivänä. Kuvassa ei näy, mutta kuusessa on vielä valonauha, joka luultavasti sytytetään lähempänä Joulua. Minä en tällä kertaa osallistunut koristetalkoisiin (osallistuin viime vuonna kindyssä!), koska oli nyt muuta hommaa.


27.9. Valkoisia tulppaaneita koulumatkan varrella. Kuvailen aina kaikenlaisia kukkasia ja kasveja kävellessäni. Näitä kuvia löytyy puhelimestani satoja, ellei tuhansia. Oikeasti!


28.9. Ruoka on toinen, mitä tulee paljon kuvattua! Tein yksi päivä ihan perinteisen peltilihapiirakan. Ohjeen mukaan tähän olisi tullut smetanaa (jota täällä ei ole), mutta korvasin sen kreikkalaisella jugurtilla. Samoin taikinasta osan korvasin täysjyväjauholla. Tuli vähän liian kuivaa, ens kerralla täytyy ehkä laittaa kananmunaa.


29.9. Tähän täytyikin laittaa kaksi valokuvaa, en osannut päättää. Lauantaina Christchurchin lentokentällä oli Antarctic Air Day 2018. Esillä oli kaksi U.S. Airforcen C 17 kuljetuslentokonetta, jotka lähtevät kohta viemään kesäkaudeksi Etelämantereelle kalustoa ja henkilökuntaa. Toiseen lentokoneeseen oli saanut ostaa etukäteen lippuja, joilla pääsi tutustumaan joko ohjaamoon ja perään tai sitten pelkästään perään. Toiseen koneeseen pääsi jonottamalla tutustumaan sekä perään, että ohjaamoon. Jonottelimme reilusti yli tunnin siihen toiseen koneeseen (meillä ei ollut lippuja) kunnes sitten juuri meidän edestämme jono laitettiin kiinni, ei ollut kuulemma enää aikaa mennä ohjaamoon... Pikkasen otti päähän, niin meidän tuuria. Onneksi pääsimme sentään tutustumaan vielä sinne perän puolelle.


30.9. Tähän oli laitettava myös kaksi kuvaa. Sunnuntaina kävimme miehen kanssa kävelyllä South New Brightonissa ja Southshoressa, joka on pitkä niemi Christchurchin itäpuolella. Käveltiin niemi ympäri. Etukäteen olin arvioinut kartalta, että matka on joku 5 km. No ei mennyt kun reilulla puolella pieleen, ainakin reilut 10 km lenkki tuli. Mikä oli ihan sopiva, mun kartanlukutaidot vaan kaipaa hiomista. Länsirantaa kävellessä ihmeteltiin pieniä muureja ja portteja, jotka oli rakennettu vesirajaan. Myöhemmin selvisi, että koko länsipuoli niemestä on Red Zone, eli asuinkelvottomaksi luokiteltua aluetta. Maanjäristysten jälkeen vuonna 2011, kaikki länsirannan puolella olevat talot piti purkaa tai siirtää. Nykyisin kävelypolku kulkee siis vanhoilla takapihoilla ja muurit olivat talojen asukkaiden rakentamia. Siellä olikin kaikenkirjavaa kukkaloistoa, niinkuin vanhoilla pihoilla on. Paljon tuli kukkasia ja kasveja kuvattua, mutta niitä en nyt tähän laita. Kävelimme niemen itäpuolen rantaa ja rantadyynejä pitkin takaisin.

  • Ylimmässä kuvassa näkyy niemenkärjessä vastarannalla oleva Shag Rock, joka on meren muodostama kivirakennelma. Se oli alunperin ainakin puolet korkeampi, mutta romahti maanjäristyksessä.
  • Alimmassa kuvassa patsaita, jotka näyttäisivät siltä, kun olisivat joskus olleet kirkossa. Näiden historia jäi epäselväksi. Olivat tien ja rantadyynien välissä.

Tältä näytti minun syyskuuni kännykkäkuvien perusteella. Miltäs sun kuukausi näyttää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

USA - Itärannikko Roadtrip - Florida - Miami Beach

Keys -saarilta ajettiin Miami Beachille, missä meillä oli varattuna hotelli viimeiseksi yöksi. Miamia lähestyttäessä tiet muuttuivat monikai...