USA - Itärannikko Roadtrip - Washington D.C. - Pentagon - Fayetteville

3.7. heräiltiin Washingtonissa ja suunnittelimme käyvämme vielä hautausmaalla sekä Pentagonilla ennen matkan jatkumista. Kaupungissa oli ihan tukalan kuuma, lämpötilat olivat jossain + 35 asteen tienoilla ja oli aivan tyyntä. Kaupunki oli kuin painekattila. Autossa oli onneksi hyvä ilmastointi ja tiedossa pitkähkö reissupäivä autossa istuen.

Ensin kävimme Arlingtonin sotilashautausmaalla, joka oli hotellimme lähellä. Myöhemmin vasta sain selville, että Lauri Törni on myös haudattu tänne. Jompikumpi hänen vanhemmistaan vilahtaa sukupuussani (tosi kaukana), mutta voi sanoa että sukua ollaan!

Hautausmaa oli mielenkiintoinen paikka. Hautoja siellä on noin 400 000 ja päivittäin on noin 25 hautausta. Arlingtoniin on haudattu mm. useampi Kennedy, avaruusrakettien onnettomuuksissa kuolleita astronautteja, entisiä orjia sekä tietenkin sodissa menehtyneitä sotilaita ja muita armeijan palveluksessa olleita henkilöitä.

Air Force Memorial

Arlingtonin hautausmaan vieressä oli Pentagon, Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennus. Nimensä rakennus on saanut sen viisikulmaisesta muodostaan. Rakennus on otettu käyttöön vuonna 1943 ja se on maailman suurin toimistorakennus, siellä työskentelee noin 26 000 työntekijää. Sisäpiha on lempinimeltään "Ground Zero", koska ydinsodassa se olisi oletettavasti ensisijainen kohde.

Pentagonia vastaan tehdyssä terrori-iskussa vuonna 2001 kuoli 184 ihmistä. Rakennuksen vieressä on National 9/11 Pentagon Memorial -puisto, joka avautui 11.9.2008.

Pentagon Memorial -puistossa on 184 penkkiä, yksi jokaista uhria kohden. Penkit ovat järjestyksessä uhrien iän mukaan ja jokaiseen penkkiin on kaiverrettu nimi. Jokaisen penkin alla on pieni matala vesiallas. Penkit on asetettu riviin ihan tietyllä tavalla:

"The benches representing the victims that were inside the Pentagon are arranged so those reading the names will face the Pentagon's south facade, where the plane hit; benches dedicated to victims aboard the plane are arranged so that those reading the engraved name will be facing skyward along the path the plane traveled. If more than one member of family died during the attack, family names are listed in the reflecting pool under the bench, in addition to the separate benches that have been created for each individual"

Ei niin riemukkaan aamupäivän jälkeen lähdettiin ajelemaan etapin pisintä matkaa; noin 320 mailia eli reilut 500 km Fayettevilleen, Pohjois-Carolinaan. Seurasimme tietä I 95, josta poikkesimme ennen Richmondia tielle 295, välttääksemme kaupungin läpiajon. Richmondin jälkeen palasimme jälleen tielle I 95, jota pitkin sitten posotimmekin Fayettevilleen asti vain muutaman pysähdyksen taktiikalla.

James River - Jamesinjoen ylitys

Vesitornit oli hienoja, tässä Wilsonin torni

Cape Fear -joki Fayettevillessä. Joku ehkä muistaa samannimisen elokuvan, joka on saanut nimensä tämän joen mukaan.

Fayetteville. Ei kauheasti nähtävää.

Fayetteville ei ollut kovinkaan iso kaupunki. Tai ei se ainakaan tuntunut siltä, vaikka kaupunki olikin aika laajalle levittynyt. Käveleskeltiin kaupungissa iltasella ja tutustuttiin paikan joihinkin historiallisiin nähtävyyksiin. Kaupungissa oli armeijamuseo, joka oli jo kiinni, muuten oltaisiin käyty siellä. Fayetteville sattui sopivalle paikalle matkan varrelle, joten yövyttiin täällä ja jatkettiin seuraavana aamuna eli 4.7. matkaa kohti Savannahia. Matkaa meillä oli tälle etapille reilut 250 mailia eli rapiat 400 km.

Tällaisia näppäriä matkailuautoja, joissa perässä oli kauppakassi mukana, näkyi melko paljon tien päällä

Tienvarsimainoksia

Tätä tietä pitkin ajeltiin suurin osa matkaa.

Etelä-Carolinan puolella, jossain pienessä kaupungissa pysähdyttiin syömään ja käytiin kaupassa. Yritettiin ostaa kaksi olutta kaupasta muiden ostosten lisäksi Itsenäisyyspäivän kunniaksi, mutta niitä ei meille myyty, koska oli sunnuntai. Eipä siinä sitten, jatkettiin matkaa ilman oluita.

Rouvakin uskaltautui rattiin jossain välissä

USA - Itärannikko Roadtrip - Washington D.C.

Matka jatkui 2.7. Atlantic Citystä kohti pääkaupunki Washington D.C:tä. Matkaa tälle etapille kertyi vähän reilut 300 km. Meidän reittimme kulki Wilmingtonin eteläpuolelta suoraan etelään pikkukaupunkien ja Kent Islandin läpi. Delawaren ja Marylandin osavaltiot ohitettiin tällä etapilla. Kaupunkia lähestyttäessä perjantairuuhkat olivat melkoiset, oli vielä itsenäisyyspäiväviikonloppu tulossa. Isoilla valtateillä edettiin mateluvauhtia, onneksi saimme kierrettyä suurimmat ruuhkat. Kent Islandilla lahtien yli vievät sillat olivat huiman korkeita ja isoja.

Saavuttiin Washingtoniin. Talot olivat värikkäitä, ehkä Brownstone tyylisuuntaa edustavia taloja?

Washington D.C. eli viralliselta nimeltään District of Columbia on Yhdysvaltojen pääkaupunki. Kaupungilla on rajoitettu itsehallinto, eikä se kuulu mihinkään osavaltioon. Kaupungissa on iso osa Yhdysvaltojen hallinnollisista toiminnoista sekä 174 valtion suurlähetystöt.

Kaupunkiin päästyämme, kävimme ensin kirjautumassa hotelliimme. Hotelli oli vähän etäämmällä keskustasta, Arlingtonin alueella, joka kuuluu jo Virginian osavaltioon. Autoilimme lähellä olevaan kauppakeskukseen ja jätimme automme parkkihalliin. Kaupungissa ajo oli melko jännää ja turhan ruuhkaista, joten päätimme mennä kaupunkiin julkisilla. Kauppakeskukselta pääsi näppärästi metrolla suoraan keskustaan, jonne suuntasimme katselemaan kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Metroasemalla. Täällä oli seuraavana päivänä puukotettu joku.

Takana National Museum of the American Indian

Takana United States Capitol, Yhdysvaltain kongressin rakennus. Talo on valmistunut vuonna 1811.

Amerikassa kaikki on isompaa, jopa oravat

Smithsonian Institution Building "The Castle". Rakennus valmistui vuonna 1855.

Valkoisen Talon matkamuistomyymälä

Treasury Building. Taloa alettiin rakentamaan vuonna 1836 ja sitä rakennettiinkin vuosikymmeniä laajennuksineen. Talon kuva on 10 dollarin setelin takapuolella.

The White House eli valkoinen talo etupuolelta. Oli yllättävän pienen oloinen. Tämä on siis Yhdysvaltain presidentin virka-asunto, talo on valmistunut jo vuonna 1800. Ensimmäinen presidentti, joka talossa asui oli John Adams. Meidän reissumme aikaan Obama asutti vielä taloa.

First Division Monument valkoisen talon sivustalla

Valkoinen talo takapuolelta. Tämä on ehkä se tutumpi puoli

Zero Milestone, pystytetty vuonna 1923. Kivi on alunperin tarkoitettu aloituspisteeksi, josta maan kaikkien teiden etäisyydet mitataan. Nykyään vain Washington D.C:n alueiden teiden etäisyydet mitataan tästä. Kivi oli Valkoisen Talon takapuolella.

Washington Monument. Yhdysvaltain ensimmäisen presidentin mukaan nimetty obeliski, joka on valmistunut vuonna 1884.

Hämärän koittaessa mieleeni juolahti, että kauppakeskus jonka parkkiin jätimme automme, menee varmasti jossain vaiheessa kiinni. Meillä oli matkaa jonkin verran jo sinne metroasemallekin, joten mies hyppäsi ajoradan viereen huitomaan ja vislaamaan vimmatusti, kun näki taksin lähestyvän. Taksi nappasi meidät kyytiin ja vei suoraan kauppakeskukselle. Paikka oli onneksemme vielä auki. Kun menimme maksamaan parkkimaksua automaatille, sepäs menikin epäkuntoon ja imaisi miehen maksukortin. Oujee, tämä tästä vielä puuttuikin! Automaatin kyljessä oli nappi, jota ohjattiin painamaan ongelmatilanteissa. Paineltiin sitten nappia ja kaiuttimesta joku vastasikin pian. Mies kertoi automaatille ongelmamme ja kaiuttimesta pyydettiin odottelemaan. Mietimme jo, että kuinkakohan monta tuntia saadaan odotella. Mutta vajaan viiden minuutin päästä sieltä tallustelikin mies, avasi automaatin, ojensi kortin ja antoi ilmaisen parkkimaksulapun meille. Olimme suorastaan pöyristyneen hämmästyneitä näin nopeasta ja tehokkaasta palvelusta. Ihan mahtavaa! Joten saimme hyvillä mielin ajella hotellille nukkumaan.