Vuokralaisena Uudessa-Seelannissa

Nyt kun meidän asumisemme on päättymässä tällä erää täällä Uudessa-Seelannissa, ajattelin kirjoitella hieman siitä, että minkälaista on ollut olla vuokralaisena uudessa maassa sekä vähän myös vuokraisännistä ja -emännistä. Olen aiemmin kirjoitellutkin täkäläisistä asunnoista ja niiden erikoisuuksista mm. täällä, mutta tässä kirjoituksessa keskityn vaan itse vuokraamiskokemukseen. Vuokraamisesta Suomessa minulla ei olekaan juuri kokemusta, joten en osaa vertailla maiden välisiä eroavaisuuksia.

Meillä on nyt kokemusta asunnon vuokraamisesta Uudessa-Seelannissa kokonaisen kahden asunnon verran. Joitain eroavaisuuksia saattaa olla eri kaupunkien käytännöissä, mutta jotkin asiat toimivat luultavasti aika samoin koko maassa. Kuten se, että vuokrahinta ilmoitetaan aina viikkovuokrana ja se myös maksetaan viikoittain. Vuokrasuhteen alussa maksetaan yleensä vuokratakuu, joka on meillä ollut kuukauden vuokra. Takuusumma maksetaan erilliselle valtion Tenancy Services -tilille, josta vuokrauksen lopuksi voidaan pidättää asunnolle aiheutuneet vahingot sekä esim. maksamattomat vuokrat. Vuokranantaja suorittaa asunnon tarkastuksia aina parin-kolmen kuukauden välein, joista tulee ilmoittaa etukäteen vuokralaiselle, ilmoittamatta ei vuokranantaja saa tulla kylään. Tarkastusta varten täytyy asunnon näyttää suunnilleen siltä, kuin sinne muuttaessakin ja erityisesti rikkaruohot tulee muistaa kitkeä.

Vuokrahintaan täällä kuuluu asunnoissa vesi, jätehuolto, verhot, lamput ja keittiössä uuni ja tiskikone, yleensä ei muuta. Joskus tietysti vuokrataan erikseen kokonaan kalustettuja asuntoja, joissa vuokrahinta on korkeampi. Kotivakuutusta ei meiltä ole erikseen vaadittu asuntoa vuokratessa, koska talon omistaja on vakuuttanut kiinteistön. Jos vuokralainen haluaa vakuuttaa irtaimiston, niin toki voi sen tehdä, me emme ole sellaista kokeneet tarvitsevamme.

Ensimmäinen asuntomme

Ensimmäisen asuntomme vuokrasimme Invercargillista, asunnonvälittäjän kautta. Vuokralaisina olimme aika heikoilla, koska olimme ulkomaalaisia, ilman paikallista vuokraushistoriaa ja suosittelijoita. Olimme pyytäneet etukäteen suomalaisesta pankistamme suosituskirjeen, jota tarjosimme välittäjälle. Toiseksi suosittelijaksi saimme mieheni täkäläisen koulun opinto-ohjaajan (tmv.), joka sanoi toimivansa mielellään suosittelijanamme. Kolmanneksi suosittelijaksi saimme miehen täkäläisen tutun. Sen lisäksi meidän piti vielä vakuutella ja selitellä raha-asioitamme asunnonvälittäjälle, jotta hän oli tyytyväinen maksukykyymme. Pankin suositusta välittäjä ei tainnut edes vilkaista, mutta miehen opinto-ohjaajan sekä paikallisen tutun suosituksesta saimme asunnon.

Asunnonvälittäjä hoiti kanssamme vain asunnonnäytön, takuuvuokran sekä paperiasiat, jonka jälkeen hänen tehtävänsä päättyi. Tapasimme mukavan vuokraemäntämme, joka oli siis talon omistaja, ensimmäisenä vuokrapäivänämme, jolloin hän tuli näyttämään meille paikkoja ja tuomaan lisää avaimia. Asetuimme taloksi ja ajattelin, että tapaamme talon omistajan seuraavan kerran vuokrasuhteen päättäessämme. Ensimmäisen asunnon kohdalla emme tienneet vielä tuosta asunnon tarkastuksesta tietyin väliajoin. Eikä vuokraemäntämmekään siitä meille kertonut, hän vain viestitteli meille aina silloin tällöin kysyen, voisiko tulla tänään tai huomenna käymään ja tuomaan meille hänen lastensa pieniksi jääneitä vaatteita yms. Ja tietenkin aina annoimme luvan tulla, mutta emmehän me häntä varten mitenkään erityisesti siivottu. Mitä kauemmin olimme asunnossa asuneet, sitä harvemmin hän enää kävi tuomassa tavaroita.

Muuttaessamme asunnosta pois, kävin vuokraemännän kanssa asunnon seinät läpi pyyhekumin kanssa (hänen katsellessaan), olimme kuulemma naarmuttaneet seiniä. Huomautin hänelle, ettemme olleet ymmärtäneet muuttaessamme sisään kuvata kaikkia seinien naarmuja ja että hänen pyytämänsä summa seinien uudelleenmaalauksesta harmitti. Kyllähän 100 -vuotiaassa talossa jo jokunen naarmu oli ennen meidän sinne muuttamistammekin. Vuokraemäntämme lämpeni hieman ja pyysi hyvitykseksi takuuvuokrasta loppujenlopuksi $100, johon suostuin. Sen lisäksi minun piti vielä uudelleen siivota autotalli, uuni sekä kitkeä pihalla olevat rikkaruohot, joita olin koko ajan luullut istutetuiksi kasveiksi... Loppujenlopuksi muutimme 1,5 viikkoa ilmoitettua aikaisemmin pois asunnosta, jolloin seuraava vuokralainen pääsi muuttamaan sisään jo etuajassa. Sen vuoksi saimme hyvitystä jo maksetusta vuokrasta ja saimme sovittua, että vuokraemäntä ottaa satasen korvaussumman näistä vuokrarahoista. Jos asunnon takuuvuokrasta otetaan korvauksia asunnon korjauksia varten, jää siitä merkintä, jolla voi olla vaikutusta seuraavaa asuntoa vuokratessa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin tällä kertaa!

Toinen asuntomme. Nurmikko on vasta kasvamassa etupihalle

Seuraavaksi muutimmekin tänne Lincolniin ja löysimme tämän talon myös asunnonvälittäjän kautta. Suosittelijaksi pyysimme edellisen vuokraemäntämme. Hän olikin suitsuttanut meitä oikein kunnolla ja kehunut, että olimme poikkeuksellisen hyviä vuokralaisia. Hän kertoi uudelle asunnonvälittäjällemme, että ei viitsinyt enää alun jälkeen käydä tarkastamassa asuntoamme, kun huomasi, että olimme oikein luotettavia vuokralaisia. Näin saimme tietää, että hän olikin itseasiassa käynyt tarkastamassa asuntoa aina tuodessaan lapsillemme vaatteita. No tapansa kullakin, tietenkin olimme kiitollisia edelliselle vuokraemännällemme hyvistä suosituksista, jonka ansiosta saimme nykyisen asuntomme.

Tässä nykyisessä asunnossamme asunnonvälitysfirma hoitaa vuokraisännöinnin ja suorittaa talotarkastukset. Talon omistajan kanssa emme siis periaatteessa asioi ollenkaan. Koska talomme oli aivan uusi tähän muuttaessamme, on talon omistaja käynyt kuitenkin ajoittain tarkastamassa vähän sitä sun tätä. Meillä onkin ollut ilo tutustua talon omistajaan, joka on oikein mukava ja on oikeasti kiinnostunut talostaan. Omistajan kanssa on ollut myös paljon helpompi hoitaa asioita, kuin vuokraisännän kautta. Viesti ei aina tunnu menevän perille vuokraisännän välityksellä omistajalle asti, joka on saanut tietää monista puutteista vasta itse täällä käydessään.

Edellinen vuokraisäntämme oli sellainen lupsakka ja mukava mies, joskaan ei kovinkaan tehokas. Hänellä ei ollut ikinä meille mitään huomautettavaa, joka oli tietenkin kiva asia. Tämä vuokraisäntä muuttikin vähän aikaa sitten Australiaan ja saimme uuden vuokraisännän, joka on selkeästi edellistä jämptimpi. Ensimmäisessä tarkastuksessa hän heti huomautti, että ikkunat täytyisi pestä. Nyt vuokrasuhteen pikkuhiljaa loppuessa, olen alkanut stressaamaan lopputarkastusta. Sitä varten täytyy taas puunata kaikki kiiltäväksi. Tässä asunnossa vaaditaan myös mattojen ammatillista pesua kauttaaltaan aina vuokrasuhteen päätteeksi, joka tietysti maksaa maltaita. Luulen, että tällä kertaa emme tule saamaan takuusummaa takaisin, ainakaan kokonaan.

Aika monta naarmua olemme saaneet aikaiseksi näihin valkoisiin seiniin. Nuorimmaiset pojat kun juoksevat aika usein tässä valomiekkojen kanssa sohien...

Tällä erää meidän vuokralaisuutemme tulee kestämään kokonaisuudessaan 2 vuotta ja 7,5 kuukautta. Täytyy todeta, että ihan tarpeeksi, en malta odottaa pääseväni OMAAN kotiin! Enää ei tarvitse huolehtia seinien kunnosta tai rikkaruohojen rehottamisesta. Odotan myös sitä, että naapuri ei ole enää kuuloetäisyydellä, me kun emme ole niitä hiljaisimpia perheitä. Olen saanut täällä asuessani kuitenkin paljon ideoita sisustukseen sekä pihan laittamiseen. Täällä pihat ovat aina niin kauniita ja laitettuja ja onhan täällä ihan fiksuja sisustusratkaisujakin. Varmasti täällä vietetty aika tulee näkymään jollain tavalla myös Suomen kodissamme.

Welcome to Lincoln

Lincoln on pienehkö kylä, noin 20 km lounaaseen päin Christchurchin keskustasta. Kylä sijaitsee maaseudulla, peltojen keskellä. Toisella puolella näkyy Port Hills:it ja toisella puolella siintää Eteläisten Alppien lumivuoriset huiput, näin talvisaikaan. Ja etelästä päin löytyy vielä Ellesmere-järvi, joka on itseasiassa laguuni.

Lincoln kuuluu Canterburyn hallinnolliseen alueeseen ja Selwynin piirikuntaan. Kylä on perustettu vuonna 1862, ollen ensin hyvin pitkään vain pieni maalaiskylä. Kylän perustajana pidetään irlantilaista James Edward FitzGeraldia. Kylän pääkadut hän nimesi itsensä sekä lastensa mukaan. Alkuperäistä kylää reunustavat kadut hän nimesi South -, East -, North - ja West Belt:eiksi. Vuonna 1875 kylään tuli rautatieasema, jonka myötä kylä kasvoi hieman. Rautatieasema poistettiin käytöstä vuonna 1967. Ensimmäinen koulu Lincolniin avattiin vuonna 1866. Koulu sai ensimmäiset uima-altaat jo vuonna 1895, jotka ovat olleet koulun käytössä aina tähän päivään asti. Vanha koulu purettiin vuonna 1973, jonka jälkeen uusi koulu rakennettiin ja jota laajennetaan edelleen koko ajan.

Lincoln Union Parish. Entinen Lincolnin presbyteerikirkko, avattiin vuonna 1882

Pioneer Hall. Avattu vuonna 1874 Lincolnin kirjastona. Nykyään siellä on esillä vanhoja valokuvia Lincolnista ja ympäristöstä.

Liffey Cottage v. 1875. Talo toimii nykyään museona, esitellen tyypillistä työmiehen perheen kotia, joka on rakennettu Lincolnin asuttamisen aikaan. Kylällä on muutamia näitä vanhoja ja alkuperäisiä taloja, jotka on siirretty keskustasta hieman sivummalle. Talot ovat alunperin olleet kylän kauppatorilla, jossa nykyään sijaitsee pieni ostari.

Netistä löytyi ihana vanha kuva Lincolnin kauppatorista, noin 1950 luvulta. Lincolnin kaupan vieressä oikealla Liffey Cottage. Kuva: Lincoln and Districts Historical Society collection LHS403 from Kete Selwyn. 

Lincoln on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti, ollen tällä hetkellä yksi nopeimmin kasvavista kylistä Uudessa-Seelannissa. Vuonna 2006 asukkaita täällä oli noin 2700, tänä päivänä arviolta noin 6500. Ja luku vaan jatkaa kasvuaan jatkuvasti valmistuvien uusien asuinalueiden myötä. Uusi alakoulu avaa ovensa ensi vuoden alusta ja kauppoja sekä palveluja avautuu kylään lisää joka kuukausi. Lincolnista löytyy kaikki tarvittavat päivittäistoiminnot. Sairaala löytyy Christchurchista, tosin on täällä synnytysyksikkö (mitä me emme tarvitse!). Uimahalli ja The Warehouse (mistä löytyy kaikki muut paitsi ruoka) löytyvät naapurikunnasta Rollestonista, näillä pärjätäänkin jo normielämässä.

Uutta asuinaluetta Lincolnissa

Asuinaluetta jatketaan. Ensin tehdään tiet, maisemoinnit yms. ja vedetään tonteille valmiiksi putket, sähköt ja kaapelit. 

Uudet tontit valmiina aidattuina odottavat rakentajia.

Lincoln sijaitsee oseaanisella lauhkealla ilmastovyöhykkeellä. Talvisin lämpötilat voivat painua miinukselle ja luntakin saattaa muutaman kerran talvessa sataa. Canterburyn alue on kuulemma talvisin maan kylmin paikka, täällä on ilmeisesti ankarammat talvet kuin Invercargillissa, hrrrr! Lunta ei ole onneksi näkynyt, paitsi Port Hillseillä kerran. Mutta syksyn ja talven saapumisen huomaa selkeämmin kuin etelässä. Johtuen siitä, että alueelle on istutettu paljon muualta tuotuja puita, joiden lehdet muuttavat väriä syksyllä ja tiputtavat lehtensä talveksi. Syksy vaikuttaa ja tuoksuu samanlaiselta kuin Suomessa! Syksyllä satoi melko paljon ja saattoi olla useampia harmaita päiviä peräkkäin. Invercargillissa ei tainnut koskaan sataa edes yhtä kokonaista päivää. Mutta jos syksy oli sateinen, tämä talvi on ollut täynnä auringonpaistetta. Lämpötilat ovat päivisin yleensä +10-15 asteen välillä, joskus enemmänkin. 

Puut syksyn väreissä

Jos sää on täällä keskimaassa erilaista kuin etelässä, niin on kyllä eläimistökin. Täällä olen nähnyt ensimmäistä kertaa Uudessa-Seelannissa ollessani valkoisen joutsenen. Tähän mennessä on näkynyt vain niitä mustia lajitovereita. Meidän alueellamme on myös paljon Pukeko lintuja, tykkäävät paikallisesta kosteikko alueesta. Ja yksi erikoisuus mitä ei etelässä ollut, on Katipo-hämähäkki! Se ainoa myrkyllinen hämähäkki Uudessa-Seelannissa, viihtyy varsinkin rannikon tuntumassa.

Paikalliset "pullasorsat" eli Myskisorsat ovat kovin persoja, lähtevät aina seuraamaan ohikulkijaa, jos jotain tippuisi

Lincoln valikoitui perheemme asuinpaikaksi sen hyvien koulujen sekä rauhallisen sijaintinsa vuoksi. Täällä kaikilla lapsilla on sopiva kävelymatka kouluihin ja lapset ovat vain kahdessa koulussa. Täältä saimme myös täysin uuden ja lämpimän talon, joka oli ehkä tärkein kriteeri meidän edellisen vetoisan kämpän jälkeen.

Koska Eteläsaaren keskiosa sijaitsee maanjäristyksille alttiilla paikalla, vaikutti se myös osaltaan siihen minne halusimme asettua. Rannan läheisyys oli ehdottomasti poissuljettu (tsunamivaara), kukkuloille ei myöskään haluttu (sortumisvaara ja talvisin liukasta), enkä myöskään halunnut useampikerroksiseen taloon (tippuu enemmän kamaa niskaan järistyksessä). No joo, eihän sitä elämässä kaikkeen voi varautua, mutta jotain voi valmiiksi miettiä oman mielenrauhan takia. Viikko sitten Christchurchin tuntumassa oli viimeksi maanjäristys, 4.0 magnitudia eli voimakkuudessaan kohtalainen. Mitään ei kyllä tunnettu ja hyvä niin.

Koulumatkalta. Nuorimmaisen koulu vasemmalla, ankkalammen toisella puolella

Koulumatkalta

Koulumatkalta

Lincoln on myös yliopistokaupunki. Lincolnin yliopisto on avattu vuonna 1878 School of Agriculturena. Se on keskittynyt maatalousaiheisiin tutkintoihin ja on vanhin maatalouden oppilaitos eteläisellä pallonpuoliskolla. Täällä voi opiskella esimerkiksi maatalous-, kauppa-, ympäristö- ja ravitsemustieteitä, maisema-arkkitehtuuria, turismia sekä viininviljelyä. Yliopistolla on jopa oma viinitarha! Lincolnin yliopisto on maan kahdeksasta yliopistosta pienin. Lincolnissa toimii myös paljon erilaisia maaseudun tutkimuskeskuksia ja instituutteja, jotka tekevät tiivistä yhteystyötä yliopiston kanssa.

Ivey Hall, yliopiston alkuperäinen rakennus vuodelta 1878

Burns Wing yliopistorakennus. Tosi näkyvä maamerkki Lincolnissa. Tästä edestä on purettu samaa mallia oleva, vielä pidempi maanjäristyksen vaurioittama Hilgendorf rakennus. Tähän on tulossa Blinc Innovation, yhteistyörakennus yliopiston, DairyNZn, Crown Research Institutesin, Agresearchin, Landcare Researchin sekä Plant & Food Researchin kanssa. Yhteistyökeskuksessa on tarkoitus yhdistää tutkimus, opetus ja ympäristö-/maatalousala ja luoda uusia innovaatioita

Vuosien 2010 ja 2011 maanjäristykset ovat jättäneet siis jälkensä myös Lincolniin, joista ensimmäinen järistys oli täällä pahempi. Esimerkiksi paikallinen The Famous Grouse -hotelli / ravintola romahti vuoden 2010 järistyksen seurauksena. Hotelli rakennettiin nopeasti uudelleen, vanhan rakennuksen mallia mukaillen, joka oli valmistunut vuonna 1885.

The Famous Grouse Hotel.

Syksyllä täällä pidettiin englantilaiset markkinat. Sääkin oli perin englantilainen.

Kahviloita täällä on paljon, ollakseen näin pieni kylä. Mutta ilmeisesti asiakkaita kuitenkin riittää. Tässä yksi viehättävä paikallinen kahvila

Mahoe Reserve

Lincoln on siis nopeasti kasvava maaseutukylä loistavalla paikalla lähellä kaupunkia, mutta kuitenkin omassa rauhassaan. Matkailijalle täällä ei juurikaan nähtävää tai tekemistä ole, ellei sitten tykkää ottaa tosi rennosti. Mutta matkalla Akaroaan, Mount Huttin laskettelukeskukseen, Arthur's Passin luonnonpuistoon tai Hanmer Springsin kylpyläkaupunkiin, kannattaa poiketa tankkaamassa ja syömässä hyvät pizzat esim. The Laboratory -ravintolassa.

The Laboratory

Muutto

Muutettiin paikkakuntaa kolmisen viikkoa sitten ja olen ollut nettipimennossa siitä asti. Näillä näkymin nettiä täytyy odotella vielä ainakin kaksi viikkoa, hohhoijaa. Lapset olivat ensimmäiset kaksi viikkoa lomalla, ja voi pojat että loma tuntuikin toooosi pitkältä! Onneksi täällä uudella paikkakunnalla on läheisessä kirjastossa toimiva netti, pääsee joskus päivittämään kuulumisia ja lapset testailemaan pelejään.

Muutto itsessään oli melkoisen vauhdikas suoritus. Mies sai työpaikan Christchurchista ja aloitti työt jo 1,5 viikon päästä tiedon saatuaan. Olimme toki varautuneet siihen, että muutto tulee jossain vaiheessa, koska Invercargillissa ei näyttänyt oikein olevan miehen alan töitä tarjolla. Mutta voi sanoa, että muutto kuitenkin pääsi yllättämään! Mies lensi jo etukäteen Christchurchiin, aloitti työt ja katseli samalla meille asuntoa. Olin järjestänyt hänelle pari asuntonäyttöä jo ensimmäiseksi päiväksi ja toinen taloista vaikuttikin olevan meille aika sopiva, ja sopivalta alueelta. Muutama päivä harkittiin ja todettiin että eiköhän oteta se talo. Vuokrahakemus sisään ja torstaina saimme tietää, että saimme asunnon, joka olisi siis meidän perjantaina. Tässä vaiheessa mies varasi lauantaiaamuksi lennot Inversiin ja minä kuumeisesti yritin etsiä meille peräkärryä. Lauantaina saimme tietää, että meille löytyi kun löytyikin peräkärry, jonka voisi jättää Christchurchiin. Kovinkaan montaa reissua emme halunneet tehdä Invercargillin ja Christchurchin välillä, joka on sellaiset 600 km suuntaansa. Eli siinä vaiheessa varmistui, että muutamme sunnuntaina! Muutamassa päivässä sitten siivosin vanhaa asuntoa ja pakkasin koko omaisuutemme epämääräisiin nyssäköihin, matkalaukkuihin ja koreihin. Aika paljon huonekaluja yms. myin ja lahjoitin eteenpäin, ihan kaikkea ei kannatanut mukaan raahata. Viimeiset pakkaukset tehtiin vielä sunnuntaiaamuna ja sitten auto ja peräkärry tupaten täynnä startattiin iltapäivällä Invercargillista kohti Christchurchia.

Peräkärry alkaa olla pakattu

Peräkärry oli hieman turhan iso ja painava meidän vanhahkolle autollemme, joka meinasi hyytyä, varsinkin Dunedinin mäkisillä teillä. Aina keskellä jyrkkää mäkeä heijattiin ja jännättiin, että päästäisiinkö mäen päälle. Auton moottorivikavalo syttyi jo alkumatkasta, joka sekin toi pientä lisäjännitystä matkalle. Matkan varrella testattiin myös ruuhka-aikana erästä liian pientä huoltoasemaa kärryn kanssa. Parin kolhun ja miehen taidokkaan kieli keskellä suuta kikkailun jälkeen, saatiin jopa bensaa ja matka jatkui. Lapset jaksoivat kyllä tosi hienosti matkan, ilman turhia mutinoita. Kaikilla oli kuitenkin sama päämäärä; päästä perille. Illalla klo 22.30 oltiin sitten viimein perillä uudessa kodissa, joka nähtiin ensimmäistä kertaa (miestä lukuunottamatta). Sitten vielä purettiin nopeasti ja hiljaa peräkärry ja autosta kamat autotalliin. Tunnelmaa hieman latisti telkkari, jonka ruutu ei ollut kestänyt pöydän kulmaa. Eipähän tarvitse telkkariakaan katsella vähän aikaan. Seuraava yö nukuttiin pelkillä patjoilla ja mies joutui lähtemään aamulla "pirteänä" töihin.

Matkalla pysähdyttiin Moeraki Bouldersilla. Koekohe Beach lähellä Moerakia on täynnä tällaisia pyöreita kiviä

Boulder

Rannalla oli muutama muukin, bussilastillinen aasialaisia turisteja. Nuorimmainen "pääsi" taas heidän kuvausmallikseen.

Päädyimme siis asumaan Lincolniin, joka on pieni kylä lähellä Christchurchin kaupunkia. Asukkaita täällä on noin 5640 (kesäkuu 2017), mutta kylä on laajentunut valtavasti viimeaikoina. Uusia asuinalueita rakennetaan koko ajan ja uusi peruskoulu aloittaa ensi vuonna. Tähän meidän lähelle on aukeamassa uusi pieni ostarialue lähiaikoina. Meidän asuinalueemme on myös ihan uusi, samoin meidän talomme. Kaikki on viimeisen päälle laitettu ja talo on i-h-a-n-a-n lämmin! Talossa on mukavan pehmeä ja upottava kokolattiamatto, vaikka en sellaisten päälle oikein perustakaan, mutta tuntuuhan se mukavalta varpaissa. Keittiössä ja kylppärissä on laminaatti, saakin olla tarkkana vedellä lutraamisen kanssa. Ja erityismainintana täytyy mainita vielä liesituuletin! Sellaista hienoutta ei edellisestä kämpästä löytynytkään. Pihvin paistaminen valurautapannulla olikin aina oma ohjelmanumeronsa... Ainoana miinuksena (toistaiseksi) uudesta talosta voisin mainita pienen pihan. Mutta kyllähän tuonne trampoliini ja grilli mahtuu, että eiköhän näillä pärjätä.

Meidän vanhan talon keittiö. Huomatkaa, ei liesituuletinta!

Uuden talon keittiö, huomatkaa integroitu liesituuletin!

Nyt muutaman viikon asumisen jälkeen aletaan olla kotiutuneita uuteen ja tuntuu kuin oltaisiin tultu vuoden mökkiasumisen jälkeen hienoon hotelliin (tai ainakin normaaliin asuntoon). Lincoln vaikuttaa mukavalta ja turvalliselta ympäristöltä. Kylässä on sellainen yhteisöllinen tunnelma. Palveluja on vähän, mutta pienen ajomatkan päästä löytyy kaikki. Normaalit palvelut löytyvät kyllä täältäkin. Kaikkien lasten koulut ovat kävelymatkan päässä ja ne vaikuttavat hyviltä. Oikeastaan koulujen perusteella päädyttiinkin juuri tänne, perheen mukavuus meni siis miehen työmatkojen sujuvuuden edelle. Nähtäväksi jää, ovatko koulut maineensa arvoisia, toivottavasti. Pojat aloittelevat nyt pikkuhiljaa koulujaan ja onhan se aina jännää. Toivottavasti se menee tällä kertaa jo hieman helpommin, kun on kieli hallussa ja käsitys siitä koulunkäynnistä täällä. Kerron myöhemmin sitten lisää koulujen aloituksesta ja elämän uudelleen rakentamisesta uudessa paikassa.