Vuokralaisena Uudessa-Seelannissa

Nyt kun meidän asumisemme on päättymässä tällä erää täällä Uudessa-Seelannissa, ajattelin kirjoitella hieman siitä, että minkälaista on ollut olla vuokralaisena uudessa maassa sekä vähän myös vuokraisännistä ja -emännistä. Olen aiemmin kirjoitellutkin täkäläisistä asunnoista ja niiden erikoisuuksista mm. täällä, mutta tässä kirjoituksessa keskityn vaan itse vuokraamiskokemukseen. Vuokraamisesta Suomessa minulla ei olekaan juuri kokemusta, joten en osaa vertailla maiden välisiä eroavaisuuksia.

Meillä on nyt kokemusta asunnon vuokraamisesta Uudessa-Seelannissa kokonaisen kahden asunnon verran. Joitain eroavaisuuksia saattaa olla eri kaupunkien käytännöissä, mutta jotkin asiat toimivat luultavasti aika samoin koko maassa. Kuten se, että vuokrahinta ilmoitetaan aina viikkovuokrana ja se myös maksetaan viikoittain. Vuokrasuhteen alussa maksetaan yleensä vuokratakuu, joka on meillä ollut kuukauden vuokra. Takuusumma maksetaan erilliselle valtion Tenancy Services -tilille, josta vuokrauksen lopuksi voidaan pidättää asunnolle aiheutuneet vahingot sekä esim. maksamattomat vuokrat. Vuokranantaja suorittaa asunnon tarkastuksia aina parin-kolmen kuukauden välein, joista tulee ilmoittaa etukäteen vuokralaiselle, ilmoittamatta ei vuokranantaja saa tulla kylään. Tarkastusta varten täytyy asunnon näyttää suunnilleen siltä, kuin sinne muuttaessakin ja erityisesti rikkaruohot tulee muistaa kitkeä.

Vuokrahintaan täällä kuuluu asunnoissa vesi, jätehuolto, verhot, lamput ja keittiössä uuni ja tiskikone, yleensä ei muuta. Joskus tietysti vuokrataan erikseen kokonaan kalustettuja asuntoja, joissa vuokrahinta on korkeampi. Kotivakuutusta ei meiltä ole erikseen vaadittu asuntoa vuokratessa, koska talon omistaja on vakuuttanut kiinteistön. Jos vuokralainen haluaa vakuuttaa irtaimiston, niin toki voi sen tehdä, me emme ole sellaista kokeneet tarvitsevamme.

Ensimmäinen asuntomme

Ensimmäisen asuntomme vuokrasimme Invercargillista, asunnonvälittäjän kautta. Vuokralaisina olimme aika heikoilla, koska olimme ulkomaalaisia, ilman paikallista vuokraushistoriaa ja suosittelijoita. Olimme pyytäneet etukäteen suomalaisesta pankistamme suosituskirjeen, jota tarjosimme välittäjälle. Toiseksi suosittelijaksi saimme mieheni täkäläisen koulun opinto-ohjaajan (tmv.), joka sanoi toimivansa mielellään suosittelijanamme. Kolmanneksi suosittelijaksi saimme miehen täkäläisen tutun. Sen lisäksi meidän piti vielä vakuutella ja selitellä raha-asioitamme asunnonvälittäjälle, jotta hän oli tyytyväinen maksukykyymme. Pankin suositusta välittäjä ei tainnut edes vilkaista, mutta miehen opinto-ohjaajan sekä paikallisen tutun suosituksesta saimme asunnon.

Asunnonvälittäjä hoiti kanssamme vain asunnonnäytön, takuuvuokran sekä paperiasiat, jonka jälkeen hänen tehtävänsä päättyi. Tapasimme mukavan vuokraemäntämme, joka oli siis talon omistaja, ensimmäisenä vuokrapäivänämme, jolloin hän tuli näyttämään meille paikkoja ja tuomaan lisää avaimia. Asetuimme taloksi ja ajattelin, että tapaamme talon omistajan seuraavan kerran vuokrasuhteen päättäessämme. Ensimmäisen asunnon kohdalla emme tienneet vielä tuosta asunnon tarkastuksesta tietyin väliajoin. Eikä vuokraemäntämmekään siitä meille kertonut, hän vain viestitteli meille aina silloin tällöin kysyen, voisiko tulla tänään tai huomenna käymään ja tuomaan meille hänen lastensa pieniksi jääneitä vaatteita yms. Ja tietenkin aina annoimme luvan tulla, mutta emmehän me häntä varten mitenkään erityisesti siivottu. Mitä kauemmin olimme asunnossa asuneet, sitä harvemmin hän enää kävi tuomassa tavaroita.

Muuttaessamme asunnosta pois, kävin vuokraemännän kanssa asunnon seinät läpi pyyhekumin kanssa (hänen katsellessaan), olimme kuulemma naarmuttaneet seiniä. Huomautin hänelle, ettemme olleet ymmärtäneet muuttaessamme sisään kuvata kaikkia seinien naarmuja ja että hänen pyytämänsä summa seinien uudelleenmaalauksesta harmitti. Kyllähän 100 -vuotiaassa talossa jo jokunen naarmu oli ennen meidän sinne muuttamistammekin. Vuokraemäntämme lämpeni hieman ja pyysi hyvitykseksi takuuvuokrasta loppujenlopuksi $100, johon suostuin. Sen lisäksi minun piti vielä uudelleen siivota autotalli, uuni sekä kitkeä pihalla olevat rikkaruohot, joita olin koko ajan luullut istutetuiksi kasveiksi... Loppujenlopuksi muutimme 1,5 viikkoa ilmoitettua aikaisemmin pois asunnosta, jolloin seuraava vuokralainen pääsi muuttamaan sisään jo etuajassa. Sen vuoksi saimme hyvitystä jo maksetusta vuokrasta ja saimme sovittua, että vuokraemäntä ottaa satasen korvaussumman näistä vuokrarahoista. Jos asunnon takuuvuokrasta otetaan korvauksia asunnon korjauksia varten, jää siitä merkintä, jolla voi olla vaikutusta seuraavaa asuntoa vuokratessa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin tällä kertaa!

Toinen asuntomme. Nurmikko on vasta kasvamassa etupihalle

Seuraavaksi muutimmekin tänne Lincolniin ja löysimme tämän talon myös asunnonvälittäjän kautta. Suosittelijaksi pyysimme edellisen vuokraemäntämme. Hän olikin suitsuttanut meitä oikein kunnolla ja kehunut, että olimme poikkeuksellisen hyviä vuokralaisia. Hän kertoi uudelle asunnonvälittäjällemme, että ei viitsinyt enää alun jälkeen käydä tarkastamassa asuntoamme, kun huomasi, että olimme oikein luotettavia vuokralaisia. Näin saimme tietää, että hän olikin itseasiassa käynyt tarkastamassa asuntoa aina tuodessaan lapsillemme vaatteita. No tapansa kullakin, tietenkin olimme kiitollisia edelliselle vuokraemännällemme hyvistä suosituksista, jonka ansiosta saimme nykyisen asuntomme.

Tässä nykyisessä asunnossamme asunnonvälitysfirma hoitaa vuokraisännöinnin ja suorittaa talotarkastukset. Talon omistajan kanssa emme siis periaatteessa asioi ollenkaan. Koska talomme oli aivan uusi tähän muuttaessamme, on talon omistaja käynyt kuitenkin ajoittain tarkastamassa vähän sitä sun tätä. Meillä onkin ollut ilo tutustua talon omistajaan, joka on oikein mukava ja on oikeasti kiinnostunut talostaan. Omistajan kanssa on ollut myös paljon helpompi hoitaa asioita, kuin vuokraisännän kautta. Viesti ei aina tunnu menevän perille vuokraisännän välityksellä omistajalle asti, joka on saanut tietää monista puutteista vasta itse täällä käydessään.

Edellinen vuokraisäntämme oli sellainen lupsakka ja mukava mies, joskaan ei kovinkaan tehokas. Hänellä ei ollut ikinä meille mitään huomautettavaa, joka oli tietenkin kiva asia. Tämä vuokraisäntä muuttikin vähän aikaa sitten Australiaan ja saimme uuden vuokraisännän, joka on selkeästi edellistä jämptimpi. Ensimmäisessä tarkastuksessa hän heti huomautti, että ikkunat täytyisi pestä. Nyt vuokrasuhteen pikkuhiljaa loppuessa, olen alkanut stressaamaan lopputarkastusta. Sitä varten täytyy taas puunata kaikki kiiltäväksi. Tässä asunnossa vaaditaan myös mattojen ammatillista pesua kauttaaltaan aina vuokrasuhteen päätteeksi, joka tietysti maksaa maltaita. Luulen, että tällä kertaa emme tule saamaan takuusummaa takaisin, ainakaan kokonaan.

Aika monta naarmua olemme saaneet aikaiseksi näihin valkoisiin seiniin. Nuorimmaiset pojat kun juoksevat aika usein tässä valomiekkojen kanssa sohien...

Tällä erää meidän vuokralaisuutemme tulee kestämään kokonaisuudessaan 2 vuotta ja 7,5 kuukautta. Täytyy todeta, että ihan tarpeeksi, en malta odottaa pääseväni OMAAN kotiin! Enää ei tarvitse huolehtia seinien kunnosta tai rikkaruohojen rehottamisesta. Odotan myös sitä, että naapuri ei ole enää kuuloetäisyydellä, me kun emme ole niitä hiljaisimpia perheitä. Olen saanut täällä asuessani kuitenkin paljon ideoita sisustukseen sekä pihan laittamiseen. Täällä pihat ovat aina niin kauniita ja laitettuja ja onhan täällä ihan fiksuja sisustusratkaisujakin. Varmasti täällä vietetty aika tulee näkymään jollain tavalla myös Suomen kodissamme.