II osa: Roadtrip: Ruotsi - Tanska - Saksa - Tanska - Norja - Ruotsi (Kööpenhamina)

Kolmårdenin eläintarhalta ajelimme Jöngköpingiin leirintäalueen mökille, matkaan meni reilut 2 tuntia. Jöngköping oli viehättävän oloinen paikka Vättern-järven eteläisimmässä pohjukassa, joka on muuten Ruotsin toiseksi suurin järvi. Onko kellään muulla jäänyt mieleen koulusta maantiedon tunneilta hokema Ruotsin suurimmista järvistä: Vänern, Vättern, Mälaren ja Hjälmaren? Minulla on, edelleen tulee jostain takaraivosta. Tätä hyödyllistä tietoa pääsin siis käyttämään lomareissullamme, en olisi muuten tunnistanut tätäkään järveä 😄

Ensimmäisen yön mökkimajoitus Jöngköpingissä. Äitee tutkii karttaa ja tekee seuraavan päivän suunnitelmia

Leirintäalue Villa Björkhagen, Roselund

Leirintäalueen lähistöllä kulki rannan kallioilla polkuja, joissa sai olla tarkkana. liian reunalle ei kannattanut mennä

Seuraavana aamuna matka jatkuikin kohti Tanskaa ja Juutinrauman siltaa. Juutinrauman silta yhdistää Tanskan ja Ruotsin ja sen pituus on 7845 metriä. Sillalle mennessä piti maksaa tietulli, joka oli yllättävän kallis. Mutta olihan silta kyllä oikein hieno. Ja halvemmaksi sillan ylittäminen tuli kuitenkin autolla, kuin jos olisimme laivalla seilanneet Juutinrauman salmen yli.

Juutinrauman silta

Sillan ylityksen jälkeen tultiinkin jo Kööpenhaminaan. Meillä oli varattuna majoitus kaupungin laitamilta, jonne ajelimme ensimmäisenä. Se oli oikein siisti erillistalo, jossa oli kaikki tarvittavat ja olohuoneessa oli jopa dvd:itä ja pelejä lapsille. Olimme siellä 2 yötä (tai 3, en muista tarkalleen). Ensimmäisenä iltana kävimme vain läheisessä kaupassa ostamassa tarvikkeita "mökille". Seuraava päivä(t) vietettiin kaupungilla katselemassa Köpistä ja sen tunnetuimpia nähtävyyksiä.

Kööpenhaminan "mökki"

Rannalta löydettiinkin ensimmäisenä se kaupungin tunnetuin nähtävyys; Pieni Merenneito-patsas. Oltais kyllä kävelty ohi, ellei patsaan ympärillä olisi parveillut turisteja. Kun olin pieni, meillä oli kotona matkamuisto tästä patsaasta, jolla useinkin leikin. Olihan se ihan saman näköinen, mutta kuitenkin aika huomaamaton. No, tulipahan tämäkin nähtävyys kuitenkin nähtyä. Check ✔️

Ja siinä se oli, Pieni Mereneito-patsas rannalla.

St Albans kirkko, lähellä Pieni Merenneito-patsasta. Kirkko on avattu vuonna 1887 ja on tyyliltään uusgoottinen.

Hieno laiva satamassa

Frederikin kirkko eli Marmorikirkko. Kirkkoa alettiin rakentamaan jo vuonna 1749, mutta se valmistui vasta monien vaiheiden jälkeen vuonna 1894.

Amalienborgin linna, Tanskan kuningasperheen talvikoti. Linna koostuu tällaisesta neljästä samanlaisesta rakennuksesta, jotka ovat aukion ympärillä. Linna on rakennettu vuosina 1750-1760 -luvuilla.

Kävelimme pitkin rantaa kuninkaanlinnan aukiolle ja jatkoimme siitä matkaamme kuuluisalle Nyhavn-kanavan rantakadulle, jossa kävimme myös syömässä. Aurinkokin alkoi taas paistamaan ravintolassa istuskellessamme ja maisemat alkoivat näyttämään hienommilta. Kanavan varrella oli purjeveneitä sekä monenvärisiä vanhoja taloja rinta rinnan, joita näkyy kaikissa kööpenhaminalaisissa kuvissa.

Eräs iltapäivä ja ilta vietettiin Kööpenhaminan Tivolissa, joka on maailman toiseksi vanhin huvipuisto. Tivoli avasi ovensa jo vuonna 1843 nimellä Tivoli & Vauxhall, nykyään tunnetaan vain nimellä Tivoli. Alueella oli tietenkin tivolilaitteita, mutta myös viehättävän näköinen ravintolakatu, johon emme kuitenkaan lasten kanssa poikenneet. Tivolissa oli myös erilaisia näytöksiä aikuisten makuun. Tämä vaikutti sellaiselta paikalta, johon olisi kiva tulla ihan aikuisten kesken. Mutta olihan siellä lapsillekin paljon ohjelmaa ja leikkipaikkoja yms, joissa vietimme aikamme tällä kertaa. Tivolin nettisivujen mukaan sisäänpääsy yli 8 vuotiailta on 130 kruunua eli 17,40 euroa ja 3-7 vuotiailta lapsilta 60 kruunua eli 8 euroa. Jos haluaa sisäänpääsyn lisäksi mennä laitteisiin, rajoittamaton laitelippu maksaa 295 kruunua eli 39,50 euroa. Ja akvaarion sisäänpääsy maksaa vielä erikseen 20 kruunua eli 2,70 euroa. Me muistaakseni ostimme lapsille erikseen lippuja joihinkin laitteisiin mihin halusivat. Meillä eivät lapset ole oikein innostuneita noista laitteista, joten rajoittamaton lippu ei olisi ollut kannattava ostos.

Tivoli ja dragon boats -polkuveneitä

Rasmus Nallen -laiva

Kööpenhamina ei tehnyt kaupunkina kovinkaan suurta vaikutusta, ainakaan näin ensimmäisellä kerralla. Syynä oli varmasti myös sää, saimme muutaman sadekuuron niskaan ja lämpötila tippui nopeasti johonkin 10 asteeseen. Muistan vain kun hytisimme vähäisissä kesävaatteissa hieman raikkaammassa säässä. Kaupunkikohteet eivät lasten kanssa muutenkaan ole välttämättä niin antoisia. Parhaiten Kööpenhaminasta jäi kuitenkin mieleen Tivolin alue, jossa meillä kaikilla oli mukavaa.

I osa: Roadtrip: Ruotsi - Tanska - Saksa - Tanska - Norja - Ruotsi (Kolmården)

Vuonna 2014 automatkailimme Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Norjassa. Tarkemmin sanottuna reitti kulki seuraavasti: Helsinki - Tukholma - Kolmården - Jönköping - Ishöj - Kööpenhamina - Eckenförde - Kiel - Billund - Etveg - Hirtshals - Kristiansand - Sandnes - Preikestolen - Stavanger - Tungenes - Rjukan - Tinn - Oslo - Moss - Arboga - Tukholma - Helsinki. Näissä paikoissa siis pysähtelimme matkan aikana. Yhteensä ajettavaa kertyi noin 3500 kilometriä. Nuorimmaisemme poika 4 oli silloin 1,5 vuotias ja vanhin eli poika 1 oli 12 vuotias. Lähdettiin reissuun Juhannuksen aikoihin ja olimme reissussa reilut 2 viikkoa. Matkan aikaan sattui olemaan melko kylmät säät, taisi olla kylmin kesä pitkään aikaan. Koettiin raekuuroja ja kovia sateita, mutta päästiin myös uimaan ja oli onneksi niitä lämpimiäkin päiviä. Matkaan lähdimme melko lyhyen suunnittelun jälkeen ja hieman liian vähin rahavaroin, pohjoismaat kun eivät ole niitä halvimpia matkakohteita. Kaikesta kuitenkin selvittiin ehjin nahoin ja monta kokemusta rikkaampana. Ja ensi kerralla osataan taas vähän paremmin.

Mutta matkaan siis, joka alkoi Helsingin satamasta. Viking Linen laiva lähti kohti Tukholmaa iltasella. Me olimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä jonottamassa autokaistalla laivaan pääsyä. Koskaan aikaisemmin emme olleet ottaneet laivaan mukaan autoa, joten sekin oli uusi ja jännä kokemus kaikille. Laiva lastattiin ahtaasti, mutta tehokkaasti. Auto parkkeerattiin autokannelle ja kassien kanssa pujoteltiin autojen lomasta etsimään hyttiä. Laivalla vietettiin mukava ilta, käytiin syömässä buffetissa ja nukuttiin 4 hengen hytissä, jossa oli kaksi taitettavaa sänkyä seinällä ja yksi parisänky. Ja seuraavana aamuna olimme hyvissä ajoin odottelemassa autossa, kun laiva saapui Tukholman satamaan. Meidän autojonomme joutui odottelemaan yhden auton kuljettajaa, joka ei ollut saapunut ajoissa autoon, joten jonon purkautumisessa kesti ja kesti.

Autokannella odottelemassa ulos pääsyä, jossa kesti ja kesti. Kuumakin oli.

Mutta odottelemassa siitäkin selvittiin. Ulos ajaessa olivat tehokkaat ruotsalaispoliisit puhalluttamassa kaikki laivasta saapuvat autoilijat. Vikingin terminaalista päästiin helposti kaupungin eteläpuolelta kiertävälle moottoritielle, ei tarvinnut nyt lähteä törttöilemään keskustaan, tällä kertaa. Suunnattiin nokka kohti etelää ja Kolmårdenin eläintarhaa, jonne matkaa oli reilut 150 kilometriä. Sää oli tässä vaiheessa vielä lämmin ja aurinkoinen.

Vihdoin baanalla

Kolmården

Kolmårdeniin saavuttiin muistaakseni jo ennen puolta päivää. Ostettiin liput meidän perheelle, nuorimmainen pääsi ilmaiseksi, kun oli alle 3 v. Kolmårdenin nettisivuilta katselin, että nykyisin liput maksavat aikuisilta ja alle 12 vuotiailta 449 kruunua eli 43,20 euroa. 3-12 vuotiaiden lippu maksaa 399 kruunua eli 38,40 euroa. Eläintarha oli oikein kiva, siellä oli tietenkin eläimiä aitauksissaan, mutta siellä on myös erilaisia ja ilmeisesti vaihtelevia eläinnäytöksiä. Tällä hetkellä siellä näyttää olevan tarjolla delfiini- ja petolintushow. Köysiradalla pääsi näkemään eläimiä myös hieman eri näkövinkkelistä. Kolmårdenissa voisi muuten yöpyäkin, joko Vildmarkshotellissa tai Safari Camp -telttakylässä. Nämä ovat oivia vaihtoehtoja, jos täällä käy esimerkiksi laivaristeilyn yhteydessä.

Bamse

Meidän vieraillessamme Kolmårdenissa, oli sinne rakenteilla Bamse-puoli, jonne laajennettiin jo olemassa olevaa Bamse-aluetta. Silloisella Bamse-alueella oli leikkipaikka sekä pieniä Bamse aiheisia puoteja. Ja nähtiinpä siellä Bamse-nallekin. Poika 3 ei uskaltanut mennä suoraan halaamaan nallea, kuten muut lapset, joten hän kävi huomaamattomasti istumaan nallen viereen. Nalle onneksi huomasi pojan ja saipas hänkin halin nallelta.

Karhu, mun pelokkieläin

Ahmat telmimässä

Tikru

Piraatit, ohoi!

Safari

Kolmårdenissa oleva Safari oli todella kiva. Safari oli köysirata, joka kierteli pitkin poikin eläintarhan sellaisella puolella, johon ei muuten päässyt. Eläimet olivat siellä vapaasti omilla reviireillään, jolloin me turistit pääsimme katselemaan heitä melkein kuin luonnollisessa olotilassaan. Tai niin luonnollisessa kun leijonat ja kirahvit nyt pohjoismaisissa metsissä ovat... Köysirata oli melko pitkä ja kesti hyvän aikaa. Safari oli mielestäni eläintarhan paras juttu.

Kirahvi

Leijonat lööbailemassa köysiradan alla, ei paljon turistit häirinneet

Karhuilla oli kova meno päällä, antoivat katsottavaa koko rahan edestä.

Köysiradalta oli hyvät näkymät muutenkin

Köysiradan uloskäynnin "fossiili"

Apinoillakin oli hyvät leikit meneillään

Savannin eläimiä

Baby-fantti

Kameli poikineen

Susia

Kolmården oli kokonaisuudessaan tosi kiva eläintarha. Sinne voisi mennä uudelleenkin ja voin suositella muillekin. Eläimet näyttivät ainakin olevan hyvissä oloissa ja hyvin hoidettuna. Eläinten alueista oli tehty oikein viihtyisiä. En ole tietysti mikään asiantuntija näissä asioissa, mutta tällaiselle tavalliselle talliaiselle jäi paikasta hyvä fiilis.

Meillä matka jatkui eläinpuiston jälkeen kohti Jöngköpingiä, josta meillä oli varattuna ensimmäinen mökkimajoitus. Matkaa sinne oli Kolmårdenilta sellaiset 190 kilometriä.

Willowbank Wildlife Reserve - eläinpuisto

Yksi kesäloman käyntikohteistamme oli tietysti eläintarha. Tarkemmin sanottuna Christchurchissa sijaitseva Willowbank Wildlife Reserve, jossa kävimme kolmen pojan kanssa. Paikka oli sellainen pienehkö eläin- / kotieläinpuisto. Esillä oli jonkin verran ulkomaisia eläimiä, paljon täkäläisiä lintuja ja lisäksi ihan kotieläimiä, joita pääsi rapsuttelemaan. Vaikka puisto oli alueellisesti aika pieni, oli se suunniteltu hyvin ja paikka vaikutti isommalta kuin todellisuudessa olikaan. Oli tosi kuuma päivä, mutta paikka oli mukavan varjoinen, siellä oli mukava kävellä helteelläkin. Poika 2:n mielestä paikka oli aika tylsä, mutta pienimmät pojat tykkäsivät. Kohokohta meille kaikille, myös poika 2:lle, oli aitojen kiwilintujen näkeminen, ensimmäistä kertaa. Ne asustelivat punavaloin varustetussa pimeässä kiwitalossa, jossa ei kuvia saanut ottaa ja piti olla hiljaa. Mutta eivät ne kovinkaan ujoja olleet, siellä mennä tepastelivat ja antoivat yleisölle parastaan. Valitettavasti siis kuvia niistä ei ole, mutta monenlaisesta muusta puiston eläimistöstä kyllä on. Tässä kuvakollaasi eräästä aurinkoisesta päivästä eläinpuistossa.

Mute swan eli kyhmyjoutsen, tavallisia Suomessa, harvinaisia täällä

Cape Barren Goose eli tuhkahanhi. Australialainen sorsalintu, jota on istutettu myös Uuteen-Seelantiin

Wallabi, sillä taisi olla pussissa pikkuinen

Nuorimmainen luki alueen karttaa ja me muut seurattiin perässä

Black-capped capuchin eli kapusiiniapinoita

Kilpikonnia. Äiti ja poika selvästi

Korea papukaija

Joku vähän isompi apina

Lemur eli rengashäntämaki

Kunekune pig eli uudenseelanninkotipossu

Silkie chicken eli silkkikana. Niillä oli ihanan pörröinen ja pehmeän näköinen höyhenpeite. Ja sitten ne kylpivät ja rypesivät itsensä hiekassa

Vihreä iguaani

Kalkkuna, nämä olivat vähän pelottavia

Hurrrjan söpö alpakka

Ihku heppa, lisäksi siellä oli kaksi miniatyyrihevosta, joita nuorimmainen uskalsi silittää

Korppi

Puistossa oli maorikylä pienoiskoossa

Weka eli vekaluhtakana. Lentokyvytön rantakanalaji, vaarantunut. Näitä viipelsi paljon puistossa joka puolella. Olivat kuitenkin melko vikkeliä menijöitä, vaikka eivät olleetkaan ujoja.

Kea, yksi uudenseelannin papukaijoihin kuuluva laji, erittäin uhanalainen

Tuatara, endeeminen matelijalaji Uudessa-Seelannissa. Tuataraa pidetään elävänä fossiilina, on alkuliskojen lahkon ainoa elossa oleva laji.

Takahe eli isosulttaanikana. Endeeminen Uudessa-Seelannissa. Luultiin jo kuolleen sukupuuttoon vuonna 1898, mutta löydettiin uudelleen vuonna 1948. On lentokyvytön ja erittäin uhanalainen, luonnossa asuvat vain eteläsaaren Fiordlandilla.

Tämä on hauska kyttyräselkä, ilmeisesti lepoasennossa. White-faced heron eli valkonaamahaikara

Uudenseelanninhaukka, ei ollut kuvauksellisella tuulella.

Luolassa oli frettejä

Morepork eli uudenseelanninhaukkapöllö

Valkoisia kyyhkyjä

Täytetty kiwi. Kiwitalossa ei saanut kuvata, joten sen vieressä oli kiwinäyttely, jossa oli kerrottu kiweistä ja niiden elintavoista, esillä oli lisäksi tällainen täytetty kiwi. Joskus olisi hienoa nähdä näitä lintuja ihan luonnossakin.