VI Osa Roadtrip: Ruotsi - Tanska - Saksa - Tanska - Norja - Ruotsi (Preikestolen)

Heräiltiin hotellilta Sandnesista ensimmäisen yön jälkeen ja käytiin aamupalalla. Sen jälkeen pakattiin autoon kantorinkka sekä -reppu + vielä tavallinen reppu ja lähdettiin ajelemaan kohti vuonoja ja Preikstolen-kalliojyrkännettä. Kohde oli miehen ehdottama ja mielellänihän minä vuonomaisemaa lähden katselemaan. En ollut lainkaan itse tutustunut kohteeseen, mutta reitin sinne piti kuulemma olla aika helppo. Pari tuntia eestaas tai jotain sellaista. Piece of cake!

Ajelimme ensin Sandnesista kymmenisen kilometriä Lauvvik-nimiseen satamaan, josta ajoimme auton kanssa pienelle autolautalle. Lautta vei meidät joen (vai mikäköhän se oli) yli Oanesin satamaan. Sieltä ajoimme vielä vajaat parikymmentä kilometriä Preikestolenin parkkipaikalle.

Lauttaa odottelemassa Lauvvikissa

Maisemia lauttamatkalta

Maisemia lauttamatkalta

Saavuttiin Preikestolenin parkkipaikalle ja siellä oleva infokyltti kertoi, että matkaa olisi yhteen suuntaan 3,8 kilometriä ja nousua olisi noin 330 metriä matkalla, ei paha. Tosin matkaa olisi yhteen suuntaan vähän enemmän kuin olin odottanut, mutta eiköhän se menisi helposti. Tässä vaiheessa tuli myös mieleen, että meillä ei ollut mukana mitään muuta evästä, kuin pari vauvan Piltti-purkkia. Eikä täällä näyttänyt olevan edes mitään kioskia, josta olisi saanut ostettua jotain. No ei auttanut, täällä oltiin jo eikä matkan varrellakaan näyttänyt olevan minkäänlaista kauppaa. Onneksi oli sentään vesipullot. Lähdettiin tallustelemaan polkua pitkin, jota oli helppo seurata, koska polkua pitkin tuli ja meni koko ajan paljon porukkaa. Ilma oli mitä parhain kipuamiselle, oli hieman viileämpi päivä, joten aurinkokaan ei paahtaisi koko matkaa.

Kivinen polku

Polku meni välillä ylöspäin ja välillä alaspäin harjuja pitkin

Pitkospuut

Matkan varrelta löytyi Tjödnane-lampi

Aika lähellä jo

Preikestolen, eli suomeksi saarnastuoli, englanniksi The Pulpit Rock, on 604 metriä korkea kalliojyrkänne Lysevuonon yllä. Paikka on yksi Norjan suosituimmista nähtävyyksistä ja suosituin luonnonkohde. Tasainen kalliokieleke, 25 x 25 metrin kokoinen alue, on muovautunut jääkaudella 10 000 vuotta sitten. Vuosittain täällä vierailee noin 200 000 turistia, lähinnä kesäaikaan. Lysevuonolla järjestetään myös risteilyjä, jolloin vuonomaiseman pääsee tutustumaan kunnolla alhaalta käsin, Lysevuonolla näyttikin seilaavan veneitä koko ajan. Risteilyn voisi yhdistää Preikestolenin vaelluksen yhteyteen, jolloin tästä luonnonnähtävyydestä saisi hyvän kokonaiskuvan.

Vielä viimeiset nousut

Vihdoin perillä! 

Voittajafiilis

Ylös päästiin ehkä puolentoistatunnin - kahden tunnin kipuamisen jälkeen. Mies kantoi nuorimmaista kantorinkassa koko matkan ylös ja alas. Suurimman osan matkasta ylös poika 4 taisi nukkua rinkassaan tyytyväisenä. Muut lapset jaksoivat todella hyvin kivuta huipulle, ilman sen kummempia nurinoita. Huipulla istuskeltiin ihmettelemässä maisemia. Ja niitä huimapäisiä turisteja, jotka yrittivät ottaa sitä täydellistä kuvaa reunalla keikkuen, mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Nälkä alkoi jo kurnia itse kunkin vatsassa, mutta mukana oli vain ne pari Piltti-purkkia. Jaettiin purkit lasten kesken, kummasti nekin kelpasivat pahimmassa nälässä. "Syötiin", juotiin ja otettiin kasa kuvia huipulta ja vain nautittiin saavuttamastamme tavoitteesta. Lapset istuskelivat kallion seinustalla kaukana reunasta ja osasivat olla juoksentelematta. Onneksi, muuten olisikin ollut turhan stressaava reissu. Tästä olisi voinut jatkaa vielä matkaa ylöspäin ihan vuoren huipulle asti, mutta tämä näkymä riitti meille. Loppumatka huipulle olisi ollut turhan vaativa meidän poppoolle.

Lähemmäs reunaa en uskaltanut mennä. Olen tuo valkotakkinen, kolmas vasemmalta

Alaspäin laskeuduttiin samaa reittiä ja se meni hieman nopeammin. Poika 3 ei enää jaksanut kävellä, joten otin hänet kantoreppuun selkääni. Meitä vastaan tuli bussilastillinen ilmeisesti japanilaisia turisteja, jotka pysähtyivät kuvaamaan minua, kun harpoin reippaasti poika selässä menemään. Annoinpahan vähän ihmeteltävää heillekin, kyllä me blondit osataan olla reippaitakin 😄

Matka sujui joutuisasti alaspäin. Tuolla mennä viipotan poika 3 reppuselässä.

Takaisin mökille lauttamatkan ja kaupan kautta.

Reissuun meni meillä aikaa miltei koko päivä, lauttamatkoineen kaikkineen. Illalla käytiin syömässä ja hakemassa vähän iltapalaa huoneeseen. Reissun jäljiltä oli verensokeri alhaalla ja jaloissa pienoinen tutina. Mutta ei mitään mitä ei hyvät yöunet ja hyvä ateria korjaisi.

V Osa Roadtrip: Ruotsi - Tanska - Saksa - Tanska - Norja - Ruotsi (Kristiansand)

Mökkiyön jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Tanskan pohjoisempaa kärkeä. Meillä oli jännä päivä edessä, pääsisimme taas laivaan ja ylittämään Pohjanmeren salmen, Skagerrakin. Edessä oli ensin 230 kilometrin ajomatka Hirtshalsin satamakaupunkiin. Iloksemme sää olikin aurinkoinen ja oikein mukava. Tanskasta jäi mieleen tuulimyllyt, joita näkyi siellä täällä sekä liikenneympyrät, joita oli ihan jokaisessa risteyksessä, keskellä korpeakin.

Hirtshals

Hirtshalsin ranta

Hirtshalsiin saavuimme niin, että meillä oli muutama tunti aikaa kävellä kaupungilla, tai oikeammin kylällä, pieni paikka oli. Kävimme syömässä hyvät pizzat ja ajoimme autollamme jonottamaan jo laivaan.

Olin jo Suomesta etukäteen varannut meille liput Fjordline-laivaan. Varauksessa olikin omat kommervenkkinsa, netistä kun ei saanut varattua lippuja silloin suoraan meidän porukallemme. En muista oliko auto vai porukka liian iso (tai sitten allekirjoittanut ei vain osannut), mutta nettisivuilla ohjattiin soittamaan asiakaspalveluun. Soitin laivayhtiön palvelunumeroon, josta kuului ensin norjankielinen nauhoite. Siitä ymmärsin sen verran, että ohjattiin valitsemaan asiakaspalvelu joko norjaksi tai englanniksi (taisi olla joku muukin kieli vielä). Yritin valita englantia, mutta ei. Asiakaspalvelija vastasi ja selitin hänelle asiaani ei niin sujuvalla englannillani. Asiakaspalvelijan englannintaito oli minuakin huonompi, joten päättelin varanneeni vääränkielisen asiakaspalvelija. No ei se mitään, hän oli kuitenkin hyvin ystävällinen ja saimme englannilla, auttavalla ruotsilla sekä elekielellä varattua paikat koko perheelle sekä yli-isolle autollemme laivaan. Kun asia oli saatu hoidettua, asiakaspalvelija huokaisi helpotuksesta, että huh huh, nyt se on tehty. Helpotus oli molemminpuolinen.

Heippa Tanska!

Laivamatka Kristiansandiin kesti reilut 2 tuntia. Fjordlinen katamaraani oli nimeltään HSC Fjord Cat ja se oli voittanut jonkun maailmanennätyksenkin nopeudessaan. Rivakastihan se liikkuikin. Laiva oli itsessään vähän tylsä, siellä oli vain istumapaikkoja, eikä niitäkään kaikille. Laivalta löytyi muutama putiikki sekä lasten leikkipaikka ja kanttiini, jossa käytiin haukkaamassa jotain pientä. Matka meni onneksi nopeasti ja kohta oltiinkin jo uudessa maassa, Norjassa. Tämä maa oli minun matkani kohokohta ja tätä olin odottanut.

Odottelemassa autokannella ulospääsyä

Norja oli juuri niin kaunis kun olin muistanutkin. Viimeksi olin täällä vuonna 1989 kuudennen luokan luokkaretkellä. Asuimme Kristiansandissa perheissä viikon ajan. Luokkamme tuli Kristiansandiin, koska kaupunki oli kutsunut ystäväkaupunkien koulujen oppilaita juhlistamaan joitain isoja juhlia, jotka kaupungissa silloin oli (en yhtään muista mitä juhlittiin). Meillä oli viikon ajan kaikenlaista ohjelmaa kaupungissa ja olihan se kokemus. Harmittavasti en muista perheen nimeä, jotka minut majoittivat, yhteys katkesi jo aika pian sen jälkeen. Perheissä, joissa majoituimme, oli samanikäinen lapsi ja me vietimme aikaa myös heidän koulullaan. Oli aika nostalgista palata tähän samaan kaupunkiin 25 vuotta myöhemmin.

Kristiansandin tuomiokirkko

Kristiansand on vanha kaupunki, se on perustettu virallisesti vuonna 1641. Kristiansandin vanhin kirkko, Oddernesin kirkko, on rakennettu kuitenkin jo noin vuonna 1040. Asukkaita kaupungissa on tällä hetkellä arviolta 90 000. Yksi vetonaula kaupungissa on Kristiansand Dyrepark eli eläintarha ja huvipuisto. Eläintarha on Norjan suurin ja eläinkokoelma laaja, eläimet saavat liikuskella vapaasti melko isolla alueella. Ollessani koulun kanssa kaupungissa viimeksi, vierailimme silloin eläintarhassa ja muistelisin sen olleen kyllä aika kiva.

Kristiansandin vierassatama

Christiansholmin linnake

Majoituimme Kristiansandissa tavallisen kerrostalon pienessä asunnossa. Siellä ei oikein mikään toiminut ja kuumakin oli. Mutta lapset tykkäsivät kun siellä oli parvisänky. Kävimme miehen ja nuorimmaisen kanssa kävelemässä illalla kaupungilla ristiin rastiin. Yritin muistella vuosikymmenien aikaisia tapahtumia; tuossa pääkadulla oli iso paraati, tuolta ammuttiin ilotulituksia ja tuossa oli se kauppakeskus missä pyörittiin. Seuraavana aamuna herättyämme, kävimme vielä ajelemassa kaupungilla ja sen ympäristössä ennen matkan jatkumista. Yritin muistella missä päin olin asustellut silloin 25 vuotta sitten, mutta paikkaa ei kuitenkaan löytynyt.

Sitten matka jatkuikin jo kohti Sandnesia, jonne matkaa oli noin 220 kilometriä. Sandnes sijaitsee lounais-Norjassa, noin 15 kilometriä Stavangerista etelään. Sieltä meillä oli varattuna ihan hotellihuone kolmeksi yöksi. Saimme nauttia norjalaisista maisemista koko reitin edestä. Norjan maisemat ovat kyllä upeita. Tulee ihan mieleen joku toinen yhtä upea, mutta vähän lämpimämpi maa...

Matkan varrelta

Magma Geopark Egersund

Sandnesissa majoituimme kolmena yönä Hotel Sverre -nimisessä hotellissa, joka oli ihan siisti. Hotelli oli aivan  kaupungin keskustassa, joten pääsimme iltaisin kävelemään kaupungilla. Hotellissa asuminen olikin välillä ihan kivaa vaihtelua mökkiöiden välillä.

IV Osa Roadtrip: Ruotsi - Tanska - Saksa - Tanska - Norja - Ruotsi (Legoland)

Saksan parin päivän pysähdyksen jälkeen jatkettiin matkaa jälleen Tanskaan päin. Matkaa meillä oli tälle päivälle 195 kilometriä. Ajettiin suoraan Billundiin ja siellä Legolandiaan. Yksi lasten reissun kohokohdista.

Rajamuodollisuudet. Hei hei Saksa ja terve taas Tanska

Legolandiassa meille osuikin onneksi ihan kiva sää. Suurimmaksi osaksi paistoi aurinko ja sortseissa pärjäsi. Liput näyttävät olevan Legolandian nettisivuilta etukäteen ostettuna kaikille 341 kruunua eli 45,70 euroa, alle 3 vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Me emme olleet ostaneet lippuja etukäteen, joten ne olivat hieman kalliimmat.

Legoland

Poikien mielestä taisi olla yksi kivoimmista jutuista, sai ampua ohi lipuvien laivojen kyydissä olijoita. Tosin he ampuivat takaisin!

Legolandia oli tietenkin täynnä erilaisia, upeita legorakennelmia, joita oli ryhmitelty teema-alueiden mukaan. Huvipuistossa oli myös eri teemaisia huvipuistolaitteita ja ruokatarjonnastakin oli huolehdittu. Me kävimme välillä syömässä saluunan näköisessä ravintolassa, joka sijaitsi länkkärityylisellä alueella. Vieressä oli kullanhuuhdontapaikka ja pienessä länkkärikaupungissa oli ravintoloita ja kauppoja.

Amalienborg

United States Capitol

Vapaudenpatsas taustalla

Perheen pienimmille oli myös monta paikkaa, jossa pääsivät leikkimään tai rakentelemaan esimerkiksi duploilla

Legolandiassa riitti nähtävää ja koettavaa monen ikäiselle. Meille riitti hyvin yhden päivän käynti, mutta olisimme varmasti saaneet vietettyä siellä toisenkin päivän. Muistelen, että oltiin perillä Legolandiassa ehkä joskus puolen päivän aikoihin ja viiden maissa tehtiin lähtöä pois. Paikka oli siinä ajassa kierretty jo läpikotaisin. Jos täällä haluaa viettää useamman päivän, on alueella muutama hotelli, jossa voi yöpyä ja viettää ultimate-Legolandia kokemuksen. Hotellihuoneet ovat tietenkin lego-teemaisia, kuten Ninjago, Friends tai Kingdom ja kyllä siellä lapset viihtyisivät. Hotellien hintoja katsellessa päädyimme kuitenkin läheiselle leirintäalueelle. Mutta olihan Legoland, kuten arvata saattaa, sekä lasten että aikuisten mieleen.

Aivan Legolandian vieressä oli muuten tosi kivan näköinen Lalandian-vesipuisto. Lapset olisivat kovasti halunneet sinnekin, mutta me emme valitettavasti tienneet etukäteen vesipuistosta. Muuten olisimme voineet siellä käydä ja ehkä viettää yhden lisäyön täällä. Samaan päivään vesipuistoa ei kyllä kannata jättää, ei lapsetkaan olisi enää jaksaneet Legolandian jälkeen polskia.

Legolandian lähellä olevan leirintäalueen mökkimajoitus

Seuraavana aamuna heräiltiin makuupusseista hieman kohmeessa, oli ollut kylmä yö ja mökki oli aika askeettinen. Ei muutakuin kamat kasaan ja suunta tällä kertaa kohti Norjaa, edessä olisi Skagerrakin ylitys.

III Osa Roadtrip: Ruotsi - Tanska - Saksa - Tanska - Norja - Ruotsi (Kiel)

Kööpenhaminasta matkamme jatkui kohti Saksaa ja Kieliä. Hotellihuone meillä oli varattuna Eckernfördestä, mutta tarkoituksena oli viettää aikaa lähinnä Kielissä. Etukäteen hotellia varatessamme Kiel oli kuitenkin jo täyteen buukattu. Lähimmän hotellin löysimme siis Eckernfördestä, joka on noin 30 kilometriä Kielistä pohjoiseen. Kööpenhaminasta meillä oli matkaa Eckernfördeen noin 375 kilometriä.

Iso-Beltin silta

Ja taas tietullia ennen siltaa

Rajamuodollisuudet ovat niin hauskoja pohjoisessa Euroopassa, niitä kun ei ole. Moottoritien varressa olevasta kyltistä huomataan, että nyt ylitettiin maan raja. Ei tarvinnut edes kaasua höllätä. Iltasella olimme perillä hotellissamme Eckernfördessä, johon majoittauduimme pariksi yöksi. Kävimme syömässä helposti hotellin ylihintaisessa ravintolassa (ruoka ei ollut edes hyvää) ja vetäydyimme loppuillaksi huoneeseen lepäilemään. Aamusta heräiltyämme lähdimme ajelemaan läheiseen Kielin kaupunkiin. Oli sateinen ja aika kylmä päivä, vuorotellen satoi vettä ja rakeita. Ah, Pohjois-Euroopan kesä...

Kiel. "Pieni" sadekuuro

Kielissä oli meneillään jokavuotinen Kielin regatta, viikon kestävä purjehdustapahtuma, joka on suurin purjehdustapahtuma maailmassa. Koko kaupungissa olikin kaikenlaista tapahtumaa, kojua ja bändejä, kaupunki oli kuin yksi iso festarialue. Satamassa oli tietenkin paljon monenlaisia aluksia, vanhoista historiallisista purjeveneistä uudempiin ja tyyriin näköisiin paatteihin. Regatta oli itsessään aika hieno kokemus. Jos säät olisivat olleet kohdillaan, niin olisi ollut vielä mukavampaa.

Laivan vieressä uiskenteli runsaasti meduusoja

Satamassa oli myös isoja risteilyaluksia

Kaupungilla oli kaikenlaisia esityksiä

Kielin kaupunki on tunnettu kanavastaan. Kielin kanava on pituudeltaan 98,6 kilometriä, syvyydeltään se on 11 metriä ja leveydeltään 162 metriä. Kielin kanava kulkee Jyllannin niemimaan tyven poikki ja yhdistää Pohjanmeren Itämereen, jolloin laivojen ei tarvitse kiertää Tanskaa. Kanava on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä kanavista ja se on avattu vuonna 1895.

Kielin kanava (saksaksi Nord-Ostsee-Kanal) Itämeren puoleiselta sisäänpääsyltä

Kielin kanavan suomenkielinen nimi on jäänyt ikuisesti mieleeni, koska alakouluaikana sitä kysyttiin kokeessa, jossa lunttasin... Maantiedon kokeessa, ehkä 4.-luokalla, yksi kysymys kuului jotenkin näin: Mikä on Saksassa sijaitseva laivaliikenteelle tarkoitettu kanava, a) Posk, b) Kiel, c) Ots. Mielessäni oli, että se voisi olla Kiel, mutta olin siitä kuitenkin tosi epävarma. Vilkaisin vieruskaverini koepaperia, johon hän oli rengastanut vaihtoehdon a) Posk, joten päädyin itsekin vastaamaan Posk. Se vastaus olikin sitten ainoa, joka meni kokeessani väärin, sain kokeesta 10 -. Vähänkö harmitti, se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun lunttasin kokeessa. Mutta ehkä se olikin juuri oikeanlainen opetus. Luota itseesi!

Päivä vietettiin Kielissä, ja illalla palasimme hotellikaupunkiimme Eckernfördeen. Paikka oli aika pieni ja hiljainen, mutta siellä oli hieno ranta ja rantakatu. Kaupunki on kuulu nelikilometrisestä rannastaan ja kaupunki onkin ollut rantalomakohde jo 1800-luvun alusta lähtien. Nyt ei säät valitettavasti suosineet meidän rantalomailua.

Eckernförden ranta illalla. Hauskoja koppeja. Taustalla näkyy joukko poliiseja, joita ei muuten näkynyt missään. Olivat täällä ottamassa selfieitä.

Eckernförden rantakadulta

Kahden yön jälkeen sanoimme heipat Eckernfördelle ja seuraavaksi nokka osoitti jälleen kohti Tanskaa.