Not my cup of tea - Ei minun teekuppini. Sattuvia sanontoja ja ontuvia käännöksiä

Englanninkielisessä maassa asuessa, kieli tuottaa välillä päänvaivaa arkipäiväisissä tilanteissa. Kuten varmasti monelle muullekin ulkosuomalaiselle. Vaikka pärjäänkin englanninkielelläni ihan hyvin, on itseilmaisuni supistunut melko paljon. Monesti vuoropuhelussa natiivin kanssa tuntee olonsa lähinnä typeräksi, jos ei pysty ilmaisemaan itseään ihan niinkuin haluaisi. Suurimpia haasteita luovat erityisesti sananlaskut ja sanonnat, niitä tulee mietittyä miltei päivittäin. Ulkomailla ollessani olen nyt huomannut, miten usein näitä sanaparsia on tullutkaan viljeltyä puheessa. Suomenkieli on niin rikasta ja ilmaisuvoimaista ja se tuo oman vivahteensa sanontoihin. Olen huonolla menestyksellä koettanut kääntää esim. suomalaisia sanontoja englanniksi, mutta eiväthän ne aukea samalla tavalla muulla kielellä. Vai mitä sanotte seuraavista tökeröistä käännöksistä:

Ei auta itku markkinoilla = It doesn't help crying on the market
Ei ole kaikki Muumit laaksossa = Not all Moomins are in the valley
Ei sitä kestä Erkkikään = Even Erik can not stand for that
Ei tule lasta eikä paskaa = There won't be a baby or shit
Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin = First day is the worst even in gallows
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa = Forward, said grandma in the snow
Hiljaista kuin huopatossutehtaalla = Quiet like in felt boot factory
Hyvin on pullat uunissa = Buns are well in the oven
Ilman muuta ja muut ilman = Of course and others without
Juosten kustu = Running pee
Kieli keskellä suuta = Tongue in a middle of the mouth
Kiinnostaa kuin kilo paskaa = Interests me as much as a kilogram of shit
Kyllä Siperia opettaa = Siberia will teach
Let's go lehmät, navetta palaa = Let's go cows, the barn is on fire
Matti kukkarossa = Matt in a purse
Meitä on moneen junaan, osa jää asemallekin = We are on many trains, some will remain to the station as well
Mennä tukka putkella = Go for the hair with a tube
Naama on kuin petolinnun perse = Face is like an ass of a bird of prey
Nuttu nurin, onni oikein = Jacket inside out, happiness right
Oma lehmä ojassa = Own cow in the ditch
Pilkka osuu omaan nilkkaan = A mockery hits ones own ankle
Routa porsaan kotiin ajaa = Frost will bring piglet home
Sama pää kesät talvet = Same head every summer and winter
Sataa kuin Esterin perseestä = It rains like in Esther's ass
Sopii kuin nyrkki silmään = Fits like fist in the eye
Toimii kuin junan vessa = Works like the trains toilet
Turha itkeä kun paskat on jo housussa = No need to cry when the shit is already in the pants
Tyhmyydestä sakotetaan = Foolishness is fined
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis = The whole body suffers from a stupid head
Tämä on ihan hanurista = This is from accordion
Vituttaa niin ettei veri kierrä = Pisses me off so that the blood doesn't circulate
Äly hoi, älä jätä = Hey intelligence, do not leave

Ei näillä käännetyillä sananlaskuilla saa sanomaa perille oikein. Usein keskustelussa kun olen halunnut sanoa jonkun nokkelan sanonnan, menee vuoropuhelu kohdallani seuraavasti;

- .... Pitkä hiljaisuus, jolloin mietin päässäni käännöstä englanniksi ja totean, ettei toimi tai en osaa ja lopputulema on: "Yeah!"

Ymmärrettävästi keskustelu tyrehtyy tässä vaiheessa, kun vastapuoli miettii, että ei tuo varmaan ymmärtänyt mitään. Nyt olen siis tilanteessa, jossa tarvitsen kipeästi englantilaisia fraaseja ja tokaisuja, joita voisi viljellä arkipäivän puheessa. Muutamia olen matkan varrella jo oppinutkin, kuten otsikon "Not my cup of tea", jolla tarkoitetaan siis sitä, kun joku asia ei oikein kiinnosta. Toinen vakiohokemani on "No worries", mutta ei sekään kaikkiin tilanteisiin sovi. Täkäläiset luulevatkin minua varmaan tosi rennoksi tyypiksi, tai vaihtoehtoisesti hieman yksinkertaiseksi...

Olen hieman yrittänyt perehtyä täkäläisiin sanontoihin, joitakin on tullut jo vastaan ja osa on varmasti mennyt ohi niitä ymmärtämättä. Tässä joitain kiiwiläisiä sanontoja suomennettuina (suluissa sanonnan oikea merkitys):

All mouth, no trousers = Pelkkää suuta, ei housuja (ei pidä lupaustaan)
Bob's your uncle = Bob on enosi (siellä se on / siinäpä se)
Box of budgies = Laatikollinen undulaatteja (iloinen, tosi hyvällä tuulella)
Box of fluffies = Laatikollinen pörröjä (vastauksena kysymykseen kuinka voit; voin hyvin)
Far out = Kaukana (Outo juttu)
From a bar of soap = Saippualla (en tiedä kuka se on)
Get off the grass = Mene pois nurmikolta (epäuskoinen huudahdus)
Get your arse into gear = Laita persuksesi vetimiin (kiirehdi)
Gone to the dogs = Mennyt koiriksi (huonontunut)
Good as gold = Hyvä kuin kulta (yleissanonta hyvälle)
Guts for garters = Suolet sukkanauhoille (pahassa pulassa)
Home and hosed = Kotona ja letkutettu (tehtävä suoritettu)
Kick the bucket = Potkaista ämpäriä (kuolla)
Knuckle sandwich = Rystyvoileipä (isku naamaan)
Loose unit = Irtonainen yksikkö (joku jollain ei ole mitään ideaa siitä mitä on tekemässä)
Mad as a meat axe = Vihainen kuin lihakirves (hyvin vihainen tai hullu)
Nigel no mates = Kaveriton Nigel (joku jolla ei ole yhtään ystävää)
Piece of piss = Pala kusta (Helppo homma)
Pushing up daisies = Työntää ylöspäin päivänkakkaroita (kuollut ja haudattu)
Rattle your dags = Helistä ulkonäköäsi (Kiirehdi)
Rough as guts = Karkea kuin suolet (hyvin yksinkertainen)
Sammie sort of a picnic = Voileipämäinen piknik (vähän hölmö)
Shit a brick = Paskoa tiili (hyvin vihainen)
Shoot through = Ampua läpi (päästä nopeasti jostain tilanteesta pois)
Sparrow fart = Varpusen pieru (hyvin aikainen aamu)
Spit the dummy = Sylkäistä tutti (raivota lapsellisesti)
Stink one = Haista yksi (pettymystä ilmaiseva sanonta)
Sweet as = Makea kuin (Hienoa, mahtavaa, ok)

Sitten täytyisi vielä opetella käyttämään sanontoja oikeassa kohdassa sopivasti. Piece of cake, right? Onko teillä muilla jotain englanninkielisiä luottohokemia, joita käytätte puheessa usein? Olisi hauska kuulla niistä ja saada vähän vinkkejä!

Cheers!

Milford Sound

Milford Sound on tunnettu vuono Fiordlandin kansallispuistossa. Se on yksi Uuden-Seelannin vierailluimmista paikoista ja osa Unescon maailmanperintökohdetta. Vuonna 2008 Milford Sound rankattiin myös maailman suosituimmaksi turistikohteeksi. Rudyard Kipling on kuvaillut paikkaa "Maailman kahdeksanneksi ihmeeksi". Täytyihän siellä siis käydä!

Kävimme perheen kanssa Milford Soundilla tämän vuoden tammikuun puolivälissä. Milford Soundiin ajaa Te Anausta noin 2 tuntia, joka on lähin kaupunki. Tosin matkaan saa kyllä menemään aikaa vaikka kuinka paljon, kuvattavia kohteita osuu matkan varrelle runsaasti. Tie Milfordiin on varsinkin loma-aikoina ruuhkainen ja onnettomuuksia sattuu usein. Aikaa ja rentoa fiilistä kannattaa siis varata runsaasti.

Milford Sound on yksi maailman sateisimmista paikoista, vuotuinen sademäärä on noin 6500 mm. Ja sen kyllä huomasimme. Päivä oli aurinkoinen ja helteinen muualla maassa, mutta lähestyessämme Milford Soundia, alkoi pilviä ilmestymään taivaalle ja vettä tihkuttamaan. Perillä olikin kosteahko ja lämmin sademetsätunnelma.

Milfordille mennessä vuorien välissä oli aakeeta ja laakeeta peltomaisemaa

Milfordille lähestyttäessä noustiin korkeammalle ja pilvet alkoivat lähestyä maanpintaa. Vuorilla oli lunta

Matkalla oli yksi tunneli, Homer Tunnel, jossa oli vain yksi kaista käytössä. Tunneliin pääsyä odotellessa, ihastelimme muiden turistien kanssa maisemia ja keaa

Emme olleet varanneet risteilyä valmiiksi, joten kävimme muutamalla matkanjärjestäjän tiskillä, ennen kuin löysimme sopivan hintaisen ja pituisen risteilyn Jucylta. Risteily lähtikin sopivasti 10 minuutin päästä ja maksoi meidän poppoolta $170 (98 e). Ja kun oli koululaisten loma-aika, pääsivät hei kaikki ilmaiseksi. Risteily kesti 1,5 h ja kierrätti vuonolla ja Tasmanianmeren suulla asti. Onneksi oli tyyni sää, pienellä paatilla oltiin liikkeellä. Risteilyjä ja matkan järjestäjiä on tarjolla monenlaista, lyhyistä 1,5 tunnin risteilyistä aina yön yli kestäviin risteilyihin. Milford Soundiin voi tutustua myös kajakilla itsekseen.

Satamassa odottelemassa oikealla olevaan Jucyn paattiin pääsyä. Taustan vuorenhuippu on kuuluisa Milford Peak, ikoninen ja kuvattu vuori. Sen huippu on 1690 m korkea.

Milford Peak ja muutama turisti

Milford Sound

Lady Bowen Falls

Milford Sound

Milford Sound

Seal Rock. Milford Soundilla vuorten seinämät nousevat merestä pystysuoraan ylöspäin. Tämä kivi on ainoa poikkeus, uudenseelanninmerikarhuja näkeekin pötköttelemässä ja paistattelemassa päivää kivellä usein.

Tasmanianmeren suuaukko. Tästä matkaa Australiaan n. 1300 km. Meri oli tyyni tänään.

Milford Sound

Vesiputouksen jämät. Keväisin kun lumet alkavat sulaa vuorilla, vesiputouksia on runsaasti siellä täällä. Nyt keskellä kesää moni putous oli kuivunut.

Stirling Falls

Milford Sound. Tuolla vasemmalla olevalla laiturilla on vedenalainen observatorio

Milford Sound

Paluumatkalla ehdittiin pysähtelemään vähän enemmän ja napsittiin kuvia sieltä täältä. Käytiin kävelemässä sademetsässä, katselemassa vanhaa siltaa ja vesiputousta. Lapset olivat tässä vaiheessa jo aivan kypsiä. Pitkä päivä takana.

Tutoko Bridge. Vanha riippusilta, joka oli käytössä v. 1940-1984. Uusi silta rakennettiin aivan viereen.

Tutoko Bridge -sillalla

The Chasm. Vesiputous oli niin pitkä, ettei mahtunut yhteen kuvaan. Vesi on muovannut kiviä tuhansien vuosien saatossa tehden niistä sileitä, onkaloisia ja reikäisiä

The Chasm

The Chasm

Sademetsää

Tie mutkitteli tuolla vuorten välissä sademetsän uumenissa

Vuorten rinteillä siellä täällä näkyi punaisina hohtavia Uuden-Seelannin Pohutukawa -puita, eli Joulupuita. Aloittavat kukintansa yleensä Joulun tienoilla.

Kohta mennään taas Homer tunneliin. Tunneli oli 1.2 km pitkä, poispäin mennessä ylämäkeä.

Milford Road. Matkalla poispäin pilvet jäivät pian taakse

Samalla parkkiksella tunnelin toisella puolella, oli useampi kea odottamassa kun tultiin takaisin. Näitä ei saa ruokkia, ovat aika röyhkeitä lintuja. Niitä näkyi autojen päällä nokkimassa ja etsimässä ruokaa. Kea on uhanalainen papukaijalintu ja näitä asuu vaan täällä Eteläsaarella.

Milford Road

Milford Road, Hollyford River

Lake Gunn

Lake Gunn. Poika 3 toteamassa että ihanan kirkas vesi on ihanan kylmääkin

Reissu oli hieno ja Milford Sound on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Maisemat on 💜 ja sinne on helppo ajaa itse autolla. Kuitenkin jos paikallisilta kysytään, suosittelevat he Milfordin sijaan käymään mielummin Doubtful Soundilla. Se on vuonoalue hieman etelämpänä ja on kymmenen kertaa suurempi alue kun Milford Sound. Doubtful Soundilla luonto on koskematonta, asutusta siellä ei ole. Doubtful Soundiin ei pääse autolla, vaan on lautta- ja bussimatkan takana. Meidän poika 2 lähti sinne muutama viikko sitten luokkansa kanssa leirikouluun neljäksi päiväksi. Reissu kuitenkin piti siirtää kesken matkan, koska runsaiden sateiden seurauksena syntynyt maanvyörymä tukki ainoan Doubtful Soundiin vievän tien. Toivottavasti pääsee sinne pian kuitenkin. Ja kyllähän meidän muidenkin täytyy siellä vierailla. Mutta Milfordin reissu meni hyvin päiväreissuna sen enempiä suunnittelematta, vaikka pitkä päivä meille tulikin.

Autoreissu Otagon sydänmailla

Tämän vuoden tammikuussa kesälomien aikaan, tehtiin autoretki Otagon keskiosissa; Alexandra - Clyde - Arrowtown. Kotiin ajelimme Queenstownin kautta, mutta siitä en kirjoita tällä kertaa. Otago on meiltä hieman pohjoiseen, joten sinne on helppo tehdä päiväretkiä.  Otago on erityisen tunnettu viineistään, etenkin Pinot Noir -rypälelajikkeen viineistä. Keski-Otago on myös yksi Uuden-Seelannin lämpimimmistä paikoista kesäisin, kylmimmistä paikoista talvisin ja kuivin paikka kaiken kaikkiaan. Tämän vuoden tammikuussa lämpöennätys oli +36.7. Tämä kesä on ollut tosin kaikkien aikojen lämpimin kesä mittausten historiassa.

Aikoinaan Otagolla on ollut tärkeä rooli kullankaivajien keskuksena ja moni kylä onkin saanut alkunsa niiltä ajoilta. 1860 -luvulla Eteläsaaren alueelta löytyi kultaa, joka aiheutti suuren kultaryntäyksen. Kullankaivajia tuli erityisesti Irlannista ja Kiinasta sankoin joukoin ja suurin osa heistä lähti takaisin kotiin kultaryntäyksen jälkeen ja eli ilmeisen vauraan elämän. Maan kultavarantoja on kuuleman mukaan vielä hyvin jäljellä ja jotkut povaavatkin vielä mahdollista uutta kultaryntäystä alueelle.

Alexandraan päin ajaessa kävimme ensin tutustumassa yhteen parhaiten säilyneeseen, kultakuumeen aikaiseen mökkiin. Mitchell's Cottage on n. 15 km Alexandrasta etelään. Mökki on sen ajan kivenhakkaajan taidonnäyte. Mökissä on käytetty ympäristössä olevia liuskekiviä. Mökkiä rakennettiin pitkään ja hartaasti, 20 vuotta ja siinä on asunut 10 lapsinen perhe. Huh, melko ahdasta ollut.

Mitchell's Cottage

Mitchell's Cottage. Mökin takana oleva kallio on liuskekiveä, jota on käytetty mökin tekemisessä

Mitchell's Cottage. Mökin hella

Alexandraa kohti ajaessa masto muuttui melko karun ja kivisen näköiseksi. Toisalta maaperä on ilmeisesti melko ravintorikasta ja ilmasto erityisen sopivaa viinin kasvatukseen. Tästä alkoikin viinitilojen jatkuva virta, joka vain voimistui matkan edetessä. Alexandrassa kävimme katselemassa joen ylittävää ensimmäistä siltaa sekä näköalapaikkaa kaupungin yllä. Mietimme miehen kanssa, että seuraava reissu tehdään kahdestaan pyöräillen ja viinitiloihin tutustuen.

Alexandra näköalapaikalta

Alexandra näköalapaikalta

Alexandraa ympäröi karun näköinen ympäristö

Alexandran ensimmäinen joen ylittävä riippusilta v. 1882

Clyden kerrotaan olleen kultakuumeen aikaan Uuden-Seelannin suosituin kaupunki. Nykyinen vakituinen populaatio alle 1000, mutta kesäloman aikaan paikka oli tupaten täynnä turisteja. Kylän laitamilla Clutha-joella on suuri voimalaitospato Clyde Dam. Clutha-joki on Uuden-Seelannin ja eteläisen pallonpuoliskon vuolain joki. Padon toisella puolella oli Dunstan järvi, jossa oli paljon matkailijoita veneilemässä ja ajelemassa vesiskoottereilla.

Clyden pääkatu

Clyde Dam

Clydesta matka jatkui joen vartta seuraillen Cromwellin ohi. Täällä näkyi tienvarsilla paljon hedelmätarhoja ja kojuja, satokausi oli parhaimmillaan. Cromwellissa joki haarautui ja lähdimme seuraamaan Kawarau-jokea, joka kulkee solassa vuorien välissä. Siellä täällä joen varrella näkyi vanhoja kullankaivajien mökkejä. Poikettiin jätskillä Kawarau Gorge Goldfields Mining Centrellä, jossa olisi päässyt tutustumaan kullankaivajien vanhoihin asuinpaikkoihin ja huuhtomaan kultaa. Alueelle järjestetään kierroksia, jotka maksavat $25 aikuisilta ja $10 lapsilta. Täällä järjestettiin aktiviteetteina myös koskiajelua ja joen ylitystä vaijereiden varassa. Varmasti ihan käymisen arvoinen paikka.

Kawarau River. Toisella puolella oli Kawarau Gorge Goldfields Mining Centre

Matkan varrella pysähdyttiin The Roaring Meg nimisessä paikassa. Siellä oli kirkas, pyörteinen virta ja pieni vesivoimalaitos. Joessa oli menossa juuri jokin aktiviteetti, jossa nuoria oli ohjaajan kanssa laskemassa virtaa alaspäin. Näytti hauskalta!

The Roaring Meg

The Roaring Meg ja koskenlaskua lautojen kanssa

Matkalla pysähdyttiin vain yhdellä viinitilalla; Gibbston Valley Winery and Cheesery, joka on alueen vanhin kaupallinen viinitila. Tilan Pinot Noir -punaviini on voittanut kansainvälisiä palkintoja. Tilalla oli viihtyisän näköinen viininmaistajaishuone ja maan suurin viinikellari. Juustomyymälässä oli tarjolla hyvä valikoima erilaisia maustettuja juustoja ja muutama niistä lähtikin meidän mukaamme. Tilalla järjestetään myös kesäisin konsertteja, muutaman viikon päästä oli esiintymässä Alanis Morissette parin muun esiintyjän lisäksi.

Gibbston Valley viini- ja juustotila

Gibbston Valleyn viinirivistöt

Matkalle osui Kawarau Gorge Suspension Bridge eli riippusilta. Tälle sillalle avattiin ensimmäinen avoin benji-hyppy paikka yleisölle. Ja paikka on edelleen toiminnassa, kokoajan joku kävi hyppäämässä. Benji-hyppy sillalta maksaa $205 aikuiselta ja $155 lapselta (vähintään 10 v). Vieressä olisi päässyt laskemaan myös vaijeriliukua.

Kawarau Suspension Bridge

Vieressä näkyy uusi käytössä oleva silta

Ihan Kawarau joen riippusillan läheltä löytyi yksi Taru Sormusten Herrasta -kuvauspaikka; Pillars of the Kings. Täällä on kuvattu kohtaus, jossa sormuksen ritarit melovat Anduin joella ja saapuvat laaksoon, jonka suuaukolla on kaksi suurta kuningas-patsasta joen kummallakin puolella. Vesi oli niin kauniin väristä.

"Anduin River"

Arrowtown on pieni ja viihtyisä kultakuumeen aikana syntynyt kylä. Kultakuumeen alettua kylään kutsuttiin erityisesti kiinalaisia kullankaivajia ja tänne syntyikin melko suuri, mutta eristäytynyt kiinalaisten siirtokunta; Chinese Settlement. Täällä asui joitain tuhansia kiinalaisia, jotka olivat kuitenkin melko syrjittyjä ja joutuivat asumaan eristettyinä omassa kommuunissaan. Kiinalaisia asui kylässä vuoteen 1928 asti, jonka jälkeen he katosivat kokonaan seudulta. Arrowtownin nykyinen populaatio on reilut 2000.

Kiinalaiskylän kauppa. Ah Lum oli tunnettu ja pidetty kiinalainen kauppias, joka piti tässä kauppaa aina kuolemaansa asti v. 1925

Kiinalaismökki

Kiinalaismökki puoliksi kallion sisään kaiverrettuna

Kiinalaismökki

Arrowtownin pääkatu

Näissä pikkukylissä oli aivan erityinen tunnelma, kannattaa poiketa jos tänne päin eksyy. Keski-Otagossa on lisäksi paljon sekä pyöräily-, että kävelyreittejä jotka risteilevät mm. vanhoilla kullankaivuualueilla ja muilla historiallisilla paikoilla. Toivottavasti päästään joskus miehen kanssa kahdestaan kiertelemään tänne fillareilla.