 |
| Pyöräilemässä Alpeilla; Alps 2 Ocean Cycle Route |
Miten päädyit asumaan Uuteen-Seelantiin?
― En alunperin suunnitellut Uuteen-Seelantiin lähtöä. Lapsuuteni suurin unelma oli muuttaa Australiaan. Unelma oli silloin minulle suorastaan pakkomielle, tapetoin jopa kaikki seinäni Australiaan viittaavilla kuvilla. Aikuiseksi kasvettuani ulkomaille muutto ei ollut enää sellainen vietti, mutta kuitenkin edelleen verissä. Saatuani tutkintoni valmiiksi lääkiksestä ajattelin, että kun nyt olen opiskellut koko tähänastisen elämäni ajan, olisi aika lähteä katsomaan välillä vähän maailmaa. Ajatuksena oli, että muutto Euroopan sisällä olisi kaikkein helpoin reitti, kielitaitoni rajoittui lisäksi vain englantiin ja kouluruotsiin.
━ Satuin sitten saamaan työpaikan Pohjois-Irlannista ja lähdinkin sinne töihin. Siellä tapasin nykyisen puolisoni, joka oli juuri matkustellut Australiassa ja palannut kotiinsa Pohjois-Irlantiin. Hän kertoi kuulleensa niin paljon kehuja Uudesta-Seelannista, että halusi seuraavaksi lähteä tutustumaan maahan. Yhtenä päivänä hän sitten ehdotti minulle, että lähdetäänkö Uuteen-Seelantiin, lähdetkö mukaan? Olimme tunteneet tässä vaiheessa vasta alle kaksi kuukautta, mutta en minä sitten miettinyt sitä hetkeäkään, sanoin että lähdetään vaan! Olen edelleen sillä matkalla.
"Sit se ehdotti yhtenä päivänä, että lähetääks Uuteen-Seelantiin, läheksä mukaan? En mä sitten miettinyt sitä hetkeäkään, mä sanoin että lähdetään vaan! Mä olen edelleen sillä matkalla"
― Nyt olen päässyt vielä sinne Australiaan, jonne niin polttavasti halusin lapsena. Tämän lapsuuden unelman toteuttamiseen meni se 30 vuotta. Nyt minulla on mahdollisuus asua ja työskennellä myös täällä Australiassa sen aikaa kun haluan. Vaikka päädyinkin loppujen lopuksi tänne Australiaan, en kuitenkaan seurannut lapsuuden unelmaani mitenkään pakkomielteisesti. Suoritin Uudessa-Seelannissa erikoislääkärin tutkinnon, jonka koulutuksen päätaho on Australiassa. Uusi-Seelanti on niin pieni maa, että sieltä käydään usein suorittamassa erikoistumiskoulutukset Australian puolella, jonka vuoksi minäkin tänne päädyin. Australiassa kouluttautuminen ja työskentely parantaa asemia työmarkkinoilla myös Uuden-Seelannin puolella.
― Australiaan muuton suunnittelussa meni aika kauan aikaa, ihan jo kaikkia papereita hankkiessa. Kun pääsimme tänne, saimme asua ensin erään ystäväni luona, ennen kuin löysimme oman talon. Meidän täytyi ensin saada todistettua kiinteistövälittäjälle olevamme luotettavia henkilöitä, ennen kuin hän auttoi meitä talon löytämisessä. Täällä suosituksia tarvitaan kyllä ihan joka paikkaan.
━ Ja vaikka tulinkin Australiaan lähinnä koulutuksen ja työn perässä, niin kyllä minä nautinkin täällä olosta! Me löysimme täältä talon, josta on upea merinäkymä. Täällä on myös niin upeat rannat, niitä hienompia saakin etsiä. En ole ikinä asunut näin lähellä rantaa. Kesällä merivesi on mukavan lämmintä, sellaiset + 25 asteista. Näin loppusyksystäkin merivesi on vielä +20 asteista.
 |
| Laskettelua Mount Hutt -vuorilla |
Missä asuit Uudessa-Seelannissa ollessasi?
― Ensimmäiseksi muutimme Eteläsaaren eteläisimpään kärkeen, Invercargillin kaupunkiin, jota sanotaan maailman eteläisimmäksi kaupungiksi. Asuimme siellä noin vuoden, jonka jälkeen sain työmahdollisuuden Christchurchista ja päätimme muuttaa sinne. Asuimme välillä vuoden myös Dunedinissa, joka on siellä etelässä itärannikolla, lähempänä Invercargillia. Sieltä palasimme jälleen asumaan Christchurchiin.
― Näistä kaupungeista olen tykännyt eniten Christchurchista, joka on Eteläsaaren suurin kaupunki. Tykkään siitä, että kaupunki on aika iso, mutta siellä ei ole kuitenkaan sellainen ison kaupungin tunnelma. Siellä on ihanat aurinkoiset kesät, kauniita rantoja ja vuoret lähellä. Ja jos halusin lähteä vaikka laskettelemaan tai vaeltamaan, ei tarvinnut ajella sen vuoksi kovinkaan pitkälle.
Missä työskentelit ja miten suomalainen työkulttuuri poikkeaa uusiseelantilaisesta?
― Minulla oli todella paljon onnea matkassa siinä, että alunperin sain työpaikan Uudesta-Seelannista. Sen jälkeen kun olimme päättäneet puolisoni kanssa lähteä Uuteen-Seelantiin, otin yhteyttä erääseen rekrytointifirmaan pohjoisirlantilaisten työkavereideni suositusten perusteella. Rekrytointifirma kertoi jo heti ensimmäisessä puhelinkeskustelussamme tuntevansa yhden suomalaisen lääkärin, joka työskentelee Invercargillissa Uudessa-Seelannissa. Sain heiltä Uuden-Seelannin päässä olevan työnantajan yhteystiedot, jonka kanssa juttelinkin heti puhelimessa. Tämän samaisen puhelun lopulla sainkin häneltä heti jo ensimmäisen työpaikkatarjouksen. Tämän ensimmäisen työn saaminen kävi siis uskomattoman helposti, en usko että nykyään työn saaminen olisi enää näin helppoa.
― Ennen työn aloittamista minun piti tietysti vielä rekisteröityä Uudessa-Seelannissa lääkäriksi. Sekin oli melko helppo prosessi, suomalainen koulutukseni hyväksyttiin suoraan ja sellaisenaan. Englannin kielikokeenkin pääsin ohittamaan sillä, että olin ollut töissä jo aiemmin englanninkielisessä maassa.
― Työkulttuurin suurimpana erona maiden välillä on mielestäni se, että Uudessa-Seelannissa ollaan aika paljon hierarkkisempia. Oma asema työssä on hyvin tarkka ja pomoja myös kumarrellaan enemmän kuin Suomessa. Uudessa-Seelannissa odotetaan lisäksi enemmän teoriatiedon osaamista ennen kuin pääsee tekemään käytännön työtä. Esimerkiksi omassa työssäni lääkärinä täytyi ensin työskennellä eri alojen osastoilla, ennen kuin pääsi jatkamaan ja erikoistumaan, jonka koin itseasiassa aika hyväksi asiaksi. Suomessa ajatellaan enemmänkin niin, että työssä sitä sitten oppii. Uudessa-Seelannissa lääkärillä on myös enemmän henkilökohtaista vastuuta, jota ei voi jakaa samalla tavalla muiden työntekijöiden kesken, kuten Suomessa. Tässä tulee esiin taas se työn hierarkkisuus.
 |
| Juoksemassa Tongarirolla |
Mikä on parasta Uudessa-Seelannissa?
― Uudessa-Seelannissa ihmiset ovat rentomielisempiä kuin Suomessa, jossa ollaan niin vakavia koko ajan, ihan kuin kaikki olisivat vähän masentuneita. Itse olen hyvin stereotyyppinen suomalainen. Jos asuisin Suomessa, olisin itsekin varmaan vähän masentunut muiden samanlaisten seurassa. Uusiseelantilaiset ovat mielestäni myös suvaitsevaisempia, eri kulttuureista tulevat ihmiset otetaan helpommin osaksi omaa maata.
― Arvostan aivan hirveästi Suomen luontoa. Uuden-Seelannin luonto on kuitenkin todella erikoislaatuista, varmaan erikoislaatuisin koko maailmassa. Mielestäni sitä pitäisi suojella vielä enemmän, kuin mitä nyt suojellaan. On aivan uskomatonta, että voisin halutessani käydä saman päivän aikana sekä hiihtämässä että uimassa. Uuden-Seelannin metsä on myös aivan satumainen, samoin ne jäätikköjärvet. Sieltä löytyy niin paljon erikoisuuksia, mitä ei löydy muualta maailmasta.
― Jos vertaan vielä Uuden-Seelannin luontoa tähän Australialaiseen, niin Australian luonto on todella samanlaista koko maassa. Pohjoisesta löytyy vähän enemmän trooppista ja täällä etelämmässä on vähän vähemmän trooppista. Kun taas Uudesta-Seelannista löytyy vuoria, tulivuoria, sademetsää, esihistoriallista metsää, geysirejä, jäätiköitä, kuumia lähteitä, alppivuoristoa. Sieltä vaan löytyy niin paljon kaikkea.
Mitkä asiat ovat olleet haasteellisia Uudessa-Seelannissa tai mihin on ollut vaikea sopeutua?
― Tottakai alussa uuteen maahan muuttaessa on aina sellainen sopeutuminen siihen paikalliseen työkulttuuriin. Minua kuitenkin helpotti alussa se, että olin asunut ja työskennellyt jo Pohjois-Irlannissa, asioihin oli helpompi sopeutua. Suomeen verrattuna kaikkein vaikeinta on ollut kuitenkin se työkulttuurin hierarkkisuuteen sopeutuminen, se on vienyt kaikkein pisimmän ajan.
━ Toinen asia on ollut se, että suomalaisena olen tottunut olemaan ihan super-rehellinen ja pidän aina lupaukseni. Uudessa-Seelannissa taas ihmiset voivat jutella, että tehdään sitä ja tätä ja se ei välttämättä tarkoita yhtään mitään.
Mikä on suurin ero maiden välillä?
― Eräs eroavaisuus joka tulee tulee mieleeni on se, että suomalaiset noudattavat kirjaimellisesti sääntöjä. Jos rannalla olisi kyltti, että älä ulkoiluta koiraa täällä, niin kukaan ei ulkoiluttaisi koiraansa siellä. Vastaavasti jos Uudessa-Seelannissa olisi tällainen kyltti rannalla, niin kaikki ihmiset ulkoiluttaisivat koiraansa juuri siinä paikassa!
 |
| Kaikoura auringonlaskun aikaan |
Miten olet löytänyt ystäviä Uudesta-Seelannista ja keistä tukiverkostosi muodostui?
― Pohjois-Irlannissa asuessani ystäväpiirini koostui pelkästään paikallisista ihmisistä, heihin oli tosi helppo tutustua. Uudessa-Seelannissa taas paikallisten ystävien löytäminen ei ollut kovinkaan helppoa. Uusiseelantilaisilla on yllättävän paljon samankaltaisuuksia suomalaisten kanssa, he pysyttelevät mielellään omissa piireissään, ihan niin kuin me suomalaisetkin. Alussa ystävät löytyivätkin ihan työn kautta ja kaikki olivat ulkomaalaisia, niin kuin minäkin. Ensimmäinen tosi hyvä työkaverinikin oli australialainen.
━ Osallistuimme myös kaikenlaisiin tapaamisiin. Sofa Surfing oli silloin suosittu juttu, siinä siis tarjotaan matkailijoille mahdollisuutta majoittua luonasi ilmaiseksi. Sofa Surfingilla oli ulkomaalaisille suunnattuja tapaamisia, joihin mekin osallistuimme ja tapasimme sen kautta ihmisiä. Joten ensimmäinen tukiverkosto koostui pelkästään ulkomaalaisista. Vuosien varrella sinne kotiutuessa löysin kuitenkin pikkuhiljaa myös ihan paikallisiakin ystäviä. Toisiin suomalaisiin on ollut myös vaikea tutustua ulkomailla. Minulla on sellainen käsitys, että suomalaiset eivät halua pitää kovinkaan paljoa yhteyttä muihin suomalaisiin ulkomailla asuessaan.
Mitä kaipaat Suomesta?
― Suomesta kaipaan erityisesti tiettyjä ruokia, kuten karjalanpiirakkaa ja ruisleipää. Kaipaan myös raejuustoa ja rahkaa, sellaista kunnollista, täällä ne ovat niin erilaisia. Ja Aurajuustoa Turusta! Tottakai saunaa myös, joskus lenkin jälkeen haluaisin vain itkeä, kun ei ole sitä saunaa. Haluaisin saunan sieltä järven rannalta ja kesäyön, jolloin aurinko ei ikinä laske. Nyt täällä Australiassa aurinko laskee jo kello kuusi illalla ja se laskee tosi nopeasti. Täällä on muuten maailman erikoisimmat auringonlaskut, aurinko on kuin iso punainen pallo, joka laskee tuonne meren taakse. Se on aivan uskomaton näky!
Miten suomalaisuus näkyy arjessasi?
― Suomalaisuus näkyy ehkä eniten sellaisena suorasanaisuutena, kerron miten asiat on, en kiertele. Ja vaikka en tunnista itseäni ujoksi, niin sellainen tietynlainen ujous tulee kuitenkin esiin isossa ryhmässä, kun kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen en ole vieläkään oppinut sellaista small talkia.
Mitkä ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja Uudessa-Seelannissa? Entä Australiassa?
― Ensimmäisenä täytyy mainita Eteläsaaren länsirannikko ja Fiordland. Toisekseen Uuden-Seelannin korkein vuori Mount Cook on myös upea. Maruia Hot Springs on sellainen pieni paikka Eteläsaaren keskiosissa, jossa on kuuma lähde ja siihen liittyvä kylpylä. Kylpylän ympäristössä olevassa kansallispuistossa on kiva vaellusreitti, jonka varrella olevan järven rannalta löytyy ihana mökki. Olimme siellä toissajouluna. Käymisen arvoisina paikkoina täytyy vielä mainita Eteläiset Alpit ihan yleisesti sekä aivan etelässä sijaitseva Stewart Island.
— Australian kohteista en vielä oikein osaa sanoa. Muutimme tänne alkuvuodesta ja melkein heti tuli koronavirus sekä sen myötä tosi tiukat matkustusohjeet. Tämän vuoksi emme ole päässeet matkustelemaan vielä lainkaan Perthin alueen ulkopuolella. Australian kaupungeista voin kuitenkin sanoa, että Perthin kaupunki on näistä mieluisin.
 |
| Maruia Hot Springs |
 |
| Lake Daniells, Maruia |
Tulevaisuus - onko suunnitelmissa joskus muutto takaisin Suomeen vai onko oma paikka löytynyt Uudesta-Seelannista / Australiasta?
― Seitsemän vuotta sitten ostin talon Christchurchista, joka on nyt vuokralla. Vaikka me olemme muuttaneet sieltä pois, niin ihan sydäntäni lämmittää aina kun vain ajattelenkin sitä taloa. Jos mietin, että missä minun kotini on, niin ensimmäiseksi ajattelen sitä taloa ja paikkaa, vaikka en olekaan Christchurchista edes kotoisin.
"Oikein sydäntä lämmittää aina kun mä ajattelen sitä taloa - se on mun oma koti"
― Suomeen muuttoa mietin aina välillä. Takaa-alalla on aina ollut sellainen tunne, että kyllä minä Suomeen vielä palaan. Muutama vuosi sitten ajattelin, että kunhan saan tämän ammatillisen erikoistumiseni hoidettua, niin ehkä menisin sitten takaisin Suomeen. Olen kuitenkin pitkittänyt tätä Suomeen paluuta, koska tutkintoni on uusiseelantilainen / australialainen ja täällä olen pätevämpi työmarkkinoilla kuin Suomessa. Vaikka kyllä minut varmasti Suomessakin hyväksyttäisiin. Kuitenkin kun olen nyt tämän pitkän tien täällä tehnyt, niin ajattelin pysytellä täällä vähän pidempään.
― Tunnen, että minulla on kaksi kotia, toinen on Uudessa-Seelannissa ja toinen on Suomessa. Minähän voisin olla nyt täällä Australiassakin niin pitkään kuin vaan haluan, mutta tunnen enemmän kuuluvuutta Uuteen-Seelantiin kuin tänne Australiaan. Uuteen maahan muuttaessa alussa tulee aina sellainen ikävä sinne mistä on juuri lähtenyt. Tämä tunne Uuden-Seelannin kaipuun kanssa on kuitenkin sellainen erikoislaatuinen yhteenkuuluvuuden tunne, joka on erilainen kuin vain se muuton jälkeinen ikävä. Olen tutkinut työmahdollisuuksiani palata takaisin Uuteen-Seelantiin ja jotain suunnitelmia onkin jo sen suhteen.
Mitä haluaisit sanoa ihmiselle, joka haaveilee tai suunnittelee muuttoa Uuteen-Seelantiin tai ylipäänsä ulkomaille?
― Tarvitaan avomielisyyttä sekä sellaista mentaliteettiä, että sietää vähän epävarmuuden tunnetta. Olen tottunut itse vuosien varrella siihen, että koko ajan on vähän epävarma tunne. Suomessa on kuitenkin oppinut siihen, että valtio holhoaa asukkaitaan ja antaa tavallaan kaiken valmiina. Suomesta lähtiessä huomasi nopeasti, että täytyy olla omavarainen.
― Suosittelen todella paljon muuttoa Uuteen-Seelantiin. Suomi ja Uusi-Seelanti ovat hyvin samankaltaisia maita keskenään ja Uuteen-Seelantiin on helppo sopeutua. Sinne pääsy voi olla kuitenkin aika työlästä viisumin saannin kannalta. Nuoremmalla iällä on helpompi muuttaa maahan, samoin jos ammatti löytyy haluttujen taitojen listalta.
 |
| West Coast ja ihanan turkoosi vesi |
Kaikki jutun kuvat ovat Sannan kotialbumista.
Kiitos Sanna haastattelusta!
Muut haastattelut löytyvät täältä:
Sana on vapaa Uudessa-Seelannissa - Anu Vaheristo
Sana on vapaa Uudessa-Seelannissa - Satu Lappalainen
