Vanhat, historialliset paikat ovat aina kiehtoneet minua. Lokakuussa 2017 tulikin tilaisuus käydä tutustumassa vähän erilaiseen kohteeseen, nimittäin Glenhamin historialliseen rautatietunneliin. Tunneli sijaitsee Wyndhamin eteläpuolella, noin 50 km itään Invercargillista. Tunneli ei ole ollut käytössä enää 87 vuoteen ja se sijaitsee yksityisillä laidunmailla. Ja koska Uudessa-Seelannissa ei tunneta jokamiehenoikeutta, toisten maille ei ole menemistä ilman lupaa! Eli tunneliin pääsee tutustumaan vain järjestetysti, esimerkiksi aina tammikuussa järjestettävän Glenham Train Wreck Trail -juoksutapahtuman yhteydessä, jossa reitti kulkee tunnelin läpi. Nyt siellä järjestettiin harvinainen kävelytapahtuma perheille; 5 km Recreational Family Walk. Sinne siis koko perheen voimin!
 |
| Lampsimista läpi laidunmaiten. Läjiä oli jokapuolella. |
 |
| Taustalla ylhäällä, puiden edustalla näkyy vanha ratalinja, jossa raiteet kulkivat |
 |
| Vanha rata kulki aikoinaan tätä pengertä myöten |
 |
| Tunnelin suuaukko, melko huomaamaton. |
Glenhamin rautatietunneli, joka on toiseksi eteläisin tunneli Uudessa-Seelannissa, on 225 metriä pitkä ja se avattiin käyttöön vuonna 1890. Tunneli on reunustettu tiilillä, jotka tehtiin ja poltettiin paikalla. Työmiehet myös asuivat paikalla teltoissa projektin ajan. Rakennustöiden aikana tunneli romahti runsaiden sateiden seurauksena, jolloin kolme työmiestä menehtyi.
Tunneli oli osa Wyndham Glenham välistä rautatietä, jonka rakentaminen alkoi Wyndhamista vuonna 1882 ja loppui Glenhamiin vuonna 1890. Glenhamin alue oli menestynyt erityisesti uudenseelanninpellavan tuottamisessa ja sahateollisuudessa, joiden tuotteita kuljetettiin rautateitä pitkin. Wyndham-Glenham rataosuudella kulki myös matkustajajuna. Ensimmäisen luokan lippu maksoi yhden killingin ja toisen luokan lippu 9 penniä.
Glenhamin rautatielinja suljettiin vuonna 1930 ja raiteet poistettiin vuonna 1933. Tänä päivänä tunneli on erittäin hyvässä kunnossa, kiitos työmiesten omistautuneisuuden ja senaikaisten käsityötaitojen.
 |
| Tunnelin suuaukko mäen toisella puolella |
 |
| Tunneli piiloutuu taitavasti puiden siimeksiin. |
Takaisin päin kävellessä nuorimmat lapset alkoivat olla jo tyyppiä perässä vedettävä. Puolivälissä mäkeä saatiin pummatuksi onneksi kyyti mönkijän peräkärryssä takaisin parkkipaikalle asti. Paikallinen kyläyhdistys tms. oli leiponut herkkuja iltapäiväteelle, jota tarjoiltiin kävelijöille Glenham Hallilla. Tosi hyvä, kun omat vähäiset eväät oli syöty aikoja sitten ja alkoi olla jo kiljuva nälkä kaikilla.
 |
| Mäen alapuolella miehet keltaisissa liiveissään tarjosivat vanhemmille ihmisille kyytiä mäen päälle. Jaksettiin kiivetä mäen puoliväliin, josta meidät poimittiin karjakärryn kyytiin. |
 |
| Meidän kyyditsijämme ja kulkuväline. Seisoin peräkärryn takaosassa, jossa ei ollut minkäänlaista aitaa, vähän hirvitti! Rystyset valkoisina puristin sivukaiteita ja toivoin että pysyn kyydissä perille asti. Ja taas mietittiin, että ei näin kyllä Suomessa... 😁 Mutta ihan hauska kyyti oli! |
 |
| Kotiin ajellessa nähtiin vielä väriloistoa tulppaanipellolla |
