keskiviikko 29. elokuuta 2018

Hong Kong

Lomareissumme viimeinen etappi oli välilaskupaikka Hong Kong. Laskeutuminen Hong Kongiin oli jännää. Lentokenttä on rakennettu keinotekoiselle saarelle, joten sinne laskeudutaan veden päällä, aivan viime hetkiin asti. Hetken jo luulin, että veteen laskeudutaan. Hieman ennen kun koneen pyörät osuivat maahan, näin ikkunasta onneksi maatakin. Koska muut koneessa olivat niin rauhallisia, en minäkään alkanut panikoimaan. Olimme jälleen turvallisesti maankamaralla, reilun 11 tunnin lennon jälkeen Aucklandista. Nuorimmaiset nukkuivat suurimman osan lennosta, minä sen sijaan en, kuten en ikinä koneessa. Samoilla silmillä siis jatkettiin, kun laskeuduimme Hong Kongiin 7.30 aikoihin aamulla.

Hong Kongin lentokentällä. Jännä savusumu leijaili ilmassa

Meillä oli lentojen välillä aikaa 17 tuntia, joten olimme suunnitelleet käyvämme jossain lähistöllä. Emme olleet varmoja pitikö meidän ottaa laukut ulos koneesta, joten menimme odottelemaan hihnalle. Pettymykseksemme sieltä alkokin tulla tutun näköisiä laukkuja, joten niistä piti huolehtia ensin. Kun kaikki 6 matkalaukkua ja matkarattaat oli poimittu hihnalta, lähdimme etsimään paikkaa johon saisimme ne päivän ajaksi säilöön. Pienen kentällä harhailun jälkeen, löysimme Finnairin tiskin, jossa oli info, että se aukeaa noin 1,5 tuntia ennen koneen lähtöä. Jaah, eli laukut pitäisi saada johonkin säilöön päivän ajaksi. Lentokentän henkilökuntaan kuuluva henkilö osasi kertoa, että lentokentällä on kyllä matkalaukkujen säilytyspaikka, siinä toisessa terminaalissa.

Kävimme ensin syömässä Mäkkärissä aamupalaa ja sitten lähdettiin etsimään sitä toista terminaalia, jonne olikin matkaa. Opasteetkaan eivät olleet aina järin selviä meidän silmiimme. Runsaan kävelemisen ja usean itkupotkuraivarin jälkeen (ei välttämättä lasten), matkatavarasäilytys löytyi. Kun pääsimme hiestä valuen perille, vaihdoimme ensin vessassa sortseihin ja t-paitaan, lämpöä oli kuitenkin reilusti yli + 30 astetta. Matkatavarasäilytys ei ollut mikään halpa, päivähinta oli jonkun 50 euron kieppeillä. Matkalaukut läpivalaistiin ennen säilytykseen ottamista ja mies pääsikin esittelemään ja selittelemään laukuista löytyviä outoja esineitä. Meillä kulki nimittäin laukuissa mukana auton jarrulevyjä sekä jarrupaloja, jotka hän oli ostanut reissultamme. Niitä raahattiin matkalaukuissa mukana Suomeen (20 kg), vähän erilaisia tuliaisia tällä kertaa. Selvitysten ja matkalaukun sisällön paljastamisen jälkeen, laukut otettiin sisään säilöön ja päästiin jatkamaan matkaa.

Lentokenttä on Lantaun saarella ja tällä samaisella saarella oli kohde, jossa suunnittelimme käyvämme. Seuraavana tehtävänämme oli siis etsiä ulospääsy terminaalista ja joku julkinen liikenneväline, joka kuljettaisi meidät seuraavaan paikkaan. Nostimme automaatista hieman täkäläistä rahaa ja terminaalin edestä löysimme bussipysäkin. Tässä vaiheessa oli jo puolipäivä, seikkailumme terminaaleissa oli vienyt nelisen tuntia! Bussi tuli ja mies yritti maksaa seteleillä kuskille, joka heilutteli käsiä ja hoki "no change, no change!" ja viittoi meitä poistumaan bussista. Jäätiin hölmistyneenä pysäkille seisomaan, kun bussi kurvasi pois. Tuumimme, että täytyy varmaan käydä vaihtamassa rahaa pienemmäksi, meillä kun oli vain 100 hkdollarin seteleitä ja bussimatka meiltä kaikilta olisi maksanut alle 20 hkdollaria. Mies lähti uudelleen terminaaliin vaihtamaan rahaa pienemmäksi ja me muut odottelimme pysäkillä miestä jolla kesti ja kesti. Mies oli käynyt ostamassa kioskilta purkkaa ja kertoi, että jonottamisessa kesti ikuisuuden ja oli hänet siinä jonossa vielä törkeästi kiilattukin. Mies oli myös hoksannut, että paikallinen dollari on aika halpaa, 100 hkdollaria kun on vain noin 11 euron luokkaa. Oltaisiin voitu maksaa siitä kyydistä vaikka suosiolla se satanen. Seuraavan bussin tultua, mies tiputti 50 hkdollarin setelin kuskin purkkiin ja marssimme nopeasti kaikki kyytiin. Bussimatka Tung Chungin MTR asemalle oli lyhyt ja hikinen, mutta olimme vihdoin perillä kohteessa.

Tung Chung, Hong Kongin lähiö

Vähänkö ahdistaisi asua tuolla!

Bussiasemalta käveltiin Ngong Ping 360 gondolihissiasemalle, ja jäimme jonottamaan hisseille pääsyä. Meidän takanamme oli kiinalaisen näköinen pariskunta, joka naureskeli ja osoitteli poikiamme sekä otti heistä valokuvia koko jonottamisen ajan. Voitte ehkä kuvitella miten ihmeellinen näky olimme siellä neljän pojan kanssa. Pitkiä katseita ja osoitteluja saimmekin osaksemme pitkin matkaa. Mainittakoon vielä, että mies työnsi nuorimmaisen rattaita, ehkä sen vuoksi saikin naisilta niin ihailevia katseita! 1,5 tunnin jonottelun jälkeen päästiin vihdoin maksamaan hissi, jonka meno-paluumatka maksoi aikuiselta 210 hk$ (23 e) ja 3-11 v. lapsilta 100 hk$ (11 e). Eli ei mikään halpa kyyti, mutta pitkän jonottamisen jälkeen, maksoimme pulisematta. Gondolihissimatka vuorelle olikin melko pitkä ja kesti noin 25 min. suuntaansa. Vinkki: jos tänne suuntaa, kannattaa liput ostaa jo etukäteen, silloin pääsee suoraan jonojen ohi ja lipuista saattaa saada vähän alennusta.

Gondolihissijonossa, muutaman muun turistin kanssa.


Kukkuloilla meni polkuja, joita pikin pääsee myös vaeltelemaan vuorille. Matkan varrella alhaalla näkyi myös vesipuhveleita

Hissimatka päättyi Ngong Ping kylään, joka oli ylhäällä vuorilla. Lähdimme vaeltelemaan kohti Po Lin luostarialuetta sekä isoa Buddha-patsasta, joka näkyi jo hissimatkan aikana. Kylässä oli mukavan näköisiä ostopaikkoja. ja ravintoloita. Täällä oli oikeastaan vain turistinnäköistä porukkaa liikkeellä. Luostarialueella oli sitten paikallisiakin polttelemassa suitsukkeita. Luostarialueella oli myös vegaaniravintola, jossa munkit käyvät syömässä, mutta on avoin myös turisteille.


Po Lin Monastery ja Big Buddha


Tian Tan Buddha eli The Big Buddha-patsas on toiseksi suurin ulkoilmassa istuva Buddha-patsas. Se istuu Muk Yue-vuoren huipulla ja on tunnetuin Hong Kongin maamerkki. Patsas valmistui vuonna 1993 ja korkeutta sillä on 34 metriä. Pronssinen buddha-patsas symbolisoi Hong Kongin pysyvyyttä, Kiinan hyvinvointia ja rauhaa maan päällä. Patsaan kasvot ovat poikkeuksellisesti pohjoiseen eli Kiinaan päin, yleensä Buddhat katsovat etelään päin.

The Big Buddha -patsas. Mies ja vanhimmat pojat kipusivat katselemaan patsasta ylätasangolle, 268 porrasta. Tasanteelle pääsy oli ilmaista, mutta Buddhan sisälle on sisäänpääsymaksu

Kuva Buddha-patsaan tasanteelta



The Grand Hall of Ten Thousand Buddhas. Sisällä oli paljon kultaisia patsaita, ihan silmiä häikäisi. Kuvia sieltä ei saanut ottaa.




Mountain Gate

Yksityiskohtiin oli panostettu


Luostarialueella kuljeskelun jälkeen laskeuduttiin takaisin alas

Kun päästiin takaisin alas Tung Chungin asemalle, saatiin päähämme lähteä vielä katselemaan kaupunkia. Kello oli vasta jotain 5 iltapäivällä. Tässähän olisi hyvin vielä aikaa lentoon, joka lähtisi vasta puolenyön jälkeen. Olimme valmiiksi jo asemalla, joten laskeuduttiin maan alle etsimään kaupunkiin menevää junaa. Liput saatiin ostettua automaatista ja oikea juna löytyi helposti. Junat kulkivat tällä asemalla vain kahteen suuntaan; lentokentälle ja kaupunkiin. Junaan hypättiin ja matka kohti kaupunkia kesti tosi kauan. Ohitettiin ensin Disneyland, joka oli samaisella Lantaun saarella. Paikka oli kuitenkin aika hintava, meidän perheeltä päivälippu olisi maksanut 3231 hk$ (352 e), joten tämä kohde hylättiin. Juna kulki pääasiassa maan alla, välillä noustiin maan pinnalle, jolloin huomattiin, että alkoi jo hämärtää. Pikkuhiljaa mieleen tuli, että näinköhän tässä vielä tulee kiirus takaisin lentokentälle, kun matka tuntui vaan kestävän. Lopulta tuli pysäkki nimeltä Hong Kong Station ja tuumimme että nyt olemme varmaankin tarpeeksi keskustassa ja hypättiin pois junasta.

Ihmisvirrat asemalla oli käsittämättömiä. Kun ihmisiä alkoi purkautumaan, leveistä ihmisvirroista oli mahdotonta päästä ohi.

Asemalla pyörittiin ihmetellen ja yritettiin etsiä ulospääsyä. Vähän aikaa maan alla kuljeskeltuamme, eteemme pysähtyi herrasmies, ilmeisesti britti, ja kysyi, että tarvitsemmeko apua. Naurahdimme ja totesimme hänelle, että eiköhän me pärjätä, kiitos vaan. Voi kuinka väärässä olimmekaan! Voi kun olisimme ymmärtäneet ottaneet apua vastaan. Hän olisi voinut kertoa meille heti, että miten pääsemme täältä ulos!

Juna-asema oli maan alla ja sekin itsessään oli järjettömän suuri. Rattaiden kanssa emme mahtuneet tavallisista porteista liukuportaisiin, jonne kaikki muut menivät. Jossain vaiheessa löysimme kuitenkin hissin, josta pääsimme rattaiden kanssa ylöspäin. Hissi tuli valtavan isoon kauppakeskukseen, joka oli juna-aseman päällä. Haahuilimme pitkin kauppakeskuksen käytäviä ja ikkunoista näimme jo ulos. Vielä kun sinne jostain pääsisi. Alkoi tulla jo nälkä, joten pysähdyimme välillä vetämään henkeä ja tilattiin ateriat Mäkkäristä. Oli ruoka-aika, ja ravintolan muutamat istumapaikat olivat täynnä, joten söimme käytävällä istuen "mukavasti" hamppariateriat. Sitten taas jatkettiin ulospääsyn etsimistä.

Löysimme kauppakeskuksesta tien avoimelle aukiolle, kadulle asti sieltä ei kuitenkaan päässyt. Ihmisvirrat kulkivat talojen sivustoja seuraavia putkia pitkin, joita pitkin mekin kuljimme etsien katutasoa. Putkistoissa oli välissä portteja rajoittamassa ihmisvirtaa, me emme niistä porteista tietenkään rattaiden kanssa mahtuneet. Mainittakoon muuten, että lapsia täällä ei juurikaan näy. Vain ne meidän mukulat.

Jollain paikallisella firmalla oli meneillään sisäpihalla iltapäivädrinksut, suurin osa oli länsimaalaisen näköistä pukumauria

Ollaan jo kävelytasolla. Miten tuonne kadulle pääsee? Tuohon kadun ylittävään putkeen emme mahtuneet rattaiden kanssa

emmekä  tuonne

Taas päädyttiin sisätiloihin. Mutta ihmeteltiin hetken performanssia.

Vihdoin, tuntien harhailujen jälkeen (ainakin tuntui siltä), löysimme tiemme ulos! Ihan katutasolle asti. Tässä vaiheessa alkoi olla jo aika pimeää, kello oli jotain 7-8 illalla. Huomattavaa oli, että täällä kaduilla ei ollut juurikaan ihmisiä, kaikki ihmiset kulkivat niitä putkia pitkin. Kävimme ottamassa muutamia kuvia taloista ja sitten täytyikin jo alkaa kiirehtiä takaisin lentokentälle päin. Matkaan halusimme varata kunnolla aikaa, tänne tulokin kun oli niin hankalaa.

Hong Kong katutasolla



Palattiin kuvaussession jälkeen takaisin siihen jo tutuksi tulleeseen kauppakeskukseen, ainakin tiedettäisiin jo mistä sieltä löytyy juna-asema. Jonotimme takaisin kauppakeskuksen hissiin ja siinä vähän jo kiirettä yritimme pitää. Odottelin rattaiden kanssa Priority-alueella vuoroamme ja hissi pysähtyikin kohdalle. Hissi oli aivan täynnä, mutta ihmiset alkoivat siirtyä ja tehdä meille tilaa. Sillä välin kun odottelin aukkoa hissiin, takavasemmalta kiilasi ohitsemme pukumauri vetäen matkalaukkua perässään. Tämä "ei niin herrasmies" meni tyynesti seisomaan meidän paikallemme hissiin. Olin niin tyrmistynyt tilanteessa, että jäin varmasti suu auki hetkeksi seisomaan, ennenkuin muutaman kirosanan ymmärsin edes perään heittää. Ai että otti päähän! Ylikohteliaan Uuden-seelannin jälkeen paikallisten töykeys tuntui erityisen tympeältä. Seuraavan hissin tullessa, aloin tunkemaan jo ovenraosta sisälle.

Odoteltiin kiltisti hissiä. Meidän vuoromme on tuon edellä olevan matkalaukkutyypin jälkeen. Tai niin luulin!

Onneksi paluumatka meni takaisin kentälle joutuisasti, kun tiesimme jo reitin. Junalla hurautimme suoraan lentokentälle ja menimme noutamaan ensin matkalaukut säilöstä. Kentällä olimme joskus ennen iltakymmentä. Sitten kuskattiin kärryillä matkalaukkukokoelmamme toiseen terminaaliin, eikä check-in ollut vielä tässä vaiheessa edes alkanut. Ostimme kahvilasta pojille lämpimät kaakaot ja vähän iltapalaa odotellessa. Lopulta oli niin luksusta päästä istumaan kipein jaloin uuteen Finnairin koneeseen. Lento Suomeen kesti 10,5 tuntia, pienimmät nukkuivat jälleen miltei koko lennon ja muutkin taisivat torkahtaa, paitsi minä.

Päästiin takaisin lentokentälle

Vapuksi kotiin Finnairin A350 uutukaisella koneella.

Hong Kongin reissu oli mielenkiintoinen. Parasta siellä oli luostarialue, joka oli ihan lähellä lentokenttää sekä gongoliajelu vuorelle. Muuten mieleen jäi lähinnä paikallisten töykeys ja valtavat ihmismassat. En voi suositella paikkaa ainakaan pienten lasten kanssa liikkuessa tai liikuntavammaisille. Mutta tulipahan käytyä, eikä tarvitse mennä enää uudelleen.

maanantai 27. elokuuta 2018

Auckland on maoriksi Tãmaki-makau-rau

Auckland, lempinimeltään "Purjeiden kaupunki" on Uuden-Seelannin suurin kaupunki. Asukkaita kaupungissa on arviolta 1.534 miljoonaa, eli kolmannes koko maan väestöstä. Aucklandista 70 % on maaseutua, mutta 90 % aucklandilaisista asuu kaupunkialueella. Auckland oli Uuden-Seelannin pääkaupunki vuoteen 1865, jonka jälkeen valta siirtyi Wellingtoniin. Aucklandissa on subtrooppinen meri-ilmasto. Kesät ovat pitkiä ja lämpimiä, mutta eivät kovin kuumia, talvet ovat mietoja ja kosteita, lämpötilat pysyvät reilusti plussan puolella talvellakin.

Parin vuoden takaisella lomamatkallamme poikkesimme Aucklandissa muutamaan otteeseen. Meno- ja paluulennot kulkivat myös Aucklandin kautta. Lennot Suomesta ovat yleensä halvimpia juuri Aucklandiin ja sinne lentää vain yhdellä vaihdolla. Meillä vaihdot oli Hong Kongissa mennen tullen.

Auckland on melko tyypillinen suurkaupunki, paljon isoja taloja, ihmisiä ja liikennettä. Kävimme muutamassa paikassa kaupungilla ja ajelimme ympäriinsä, kovinkaan montaa kuvaa ei tullut otettua näillä reissuilla. Aucklandissa on todennäköisesti suurin pysyvästi asuvien suomalaisten keskittymä Uuden-Seelannin kaupungeista. Puhumattakaan suomalaisista matkailijoista, jotka viettävät kaupungissa myös pidempiä aikoja. Koska oma kokemukseni Aucklandista on kovin rajoittunut, kyselinkin paikallisten suomalaisten Facebook-ryhmässä heidän mielipiteitään kaupungin parhaimmista puolista. Yleisesti ottaen kaupunki koetaan melko pieneksi ollakseen kuitenkin miljoonakaupunki ja siellä on luonto lähellä.

-" Aucklandin kansainvälisyys ja suvaitsevaisuus on mielestäni ehdoton plussa"

- "Pinta-alaltaanhan Auckland on valtava, mutta pelkkää landea..."

- "Upeita puistoja esim. Cornwall park, missä kohta taas karitsoja ja narsisseja kaikkien ihailtavissa. Lukuisat kauniit rannat esim. Mission Bay, unohtamatta Waitakere rangesia patikkareitteineen ja rantoineen."

- "Kaupungista jäi kyllä positiivinen kuva asumisen kannalta, mutta välttämättä ei anna hirveästi turistille..."

- " ... Aucklandin lähistöllä on todella paljon hyviä reissukohteita muutaman tunnin ajomatkan päässä"

- "Aucklandissa on useita kivoja kaupunginosia, löytyy rantoja ja kukkuloita, ja Waiheke-saarelle saa laivakyydin aivan keskustasta"

- " ... tosi söpö kaupunki ... keksusta on paljon siistimpi kuin Helsinki"

Me suuntasimme ensimmäiseksi kaupungissa Auckland Sky Towerille. Tornin ylhäällä oli kahviloita ja ravintoloita, alhaalla oli matkamuistomyymälä, josta lähtikin mukaan tuliaisia. Alakerran kompleksissa on myös hotelleja, ravintoloita ja baareja sekä teatteri ja kasino. Täällähän saa vietettyä vaikka koko loman! Tornista uskaliaimmat voivat kokeilla "SkyJump" -hyppyä, jossa vaijerin varassa saa hypätä tornista. Katseltiin vierestä, kun muutama hurjapää sieltä hyppäsikin. Toinen vaihtoehto on "SkyWalk" eli kävely valjaisiin kytkettynä näköalapaikan tasannetta pitkin. Tehköön kuka uskaltaa, korkeanpaikankammoiselle vähän turhan jännää.

Aucklandin Sky Tower. Korkeutta 328 m. Tornin hissi oli huima varsinkin alaspäin mennessä, hississä on lasipohja.

Maisemia Sky Towerista

Miltei 200 metrin korkeudella maantasosta

Keskellä kuvaa näkyy pinkki pyörätie, The Lightpath, joka avattiin kolmisen vuotta sitten.


Kaupungissa toimii kolme yliopistoa, joista University of Auckland, on maan suurin. Työllisyystilanne kaupungissa on yleisesti ottaen hyvä. Tosin, parempipalkkaisiin työpaikkoihin saattaa olla paljon hakijoita ja kilpailu on kovaa. Kaupunki on todella kansainvälinen, iso osa maahanmuuttajista päätyy juuri tänne asumaan ja työskentelemään. Kyselin kaupungissa työskentelevien suomalaisten mielipiteitä kaupungin työmoraalista ja -ilmapiiristä, joka saattaa poiketa hieman totutusta. Kiwit kun ovat tunnetusti vähän rennompaa porukkaa.

- "Työilmapiiri ihan hyvä ... työmoraali löysempi kuin Suomessa monilla aloilla ... Yleistä tehottomuutta on paljon"

- "Työmoraali vaihtelee, kuten myös ammattilaisuus, näkee sekä todellisia asian ammattilaisia, joista voi oppia, sekä aivan turhia tyhjäpäitä"

- "Oman kokemuksen mukaan toimistolla kyllä tehtiin töitä tunnollisesti, eikä lorvailtu mitenkään erikoisemmin. Varmaan riippuu aivan siitä mihin päätyy hommiin"

Ruuhkat ovat kaupungissa kovat, julkisista liikenneyhteyksistä olen kuullut kahdensuuntaista mielipidettä, eivät yhteydet välttämättä ole niin toimivia, kuin esim. Helsingissä. Omalla autolla liikkuessa, kaupunkiin johtavilla teillä sai ruuhka-aikoina jonotella. Moottoriteiden liittymissä on käytössä liikennevalot, jotka hieman helpottavat liittymien sumppuja.

- " ... keskustassa on helppo liikua ja mennä paikasta toiseen"

- " ... liikkuminen kaupungissa junilla ja busseilla sujui hyvin... kun ostettiin auto, niin liikkuminen tuntui ruuhka-aikoina todella hitaalta. Varsinkin kesäsunnuntaisin paluuliikenne kaupunkiin usein mateli"

- " ... julkiset toimii ihan hyvin, tosin vaa keskustan tuntumassa, täältä syrjemmältä busseja ei niin paljon ole"

Aucklandissa keskimääräinen asunnon hinta on $1.052 miljoonaa. Edullisia asuntoja on tarjolla liian vähän ja monet perheet asuvatkin autotalleissa, asuntovaunuissa ja jopa autoissa. Nyt voimaan tulee laki, joka estää ulkomaalaisia ostamasta jo olevassa olevia asuntoja Uudesta-Seelannista. Tämän toivotaan parantavan maan asuntokriisiä. Varsinkin ulkomaiset sijoittajat kun ovat ostaneet maasta paljon asuntoja, jonka katsotaan vaikuttaneen negatiivisesti maan asuntotarjontaan. Aucklandin asuntojen hinnat ovat nousseet viime vuosina 75 %, joskin hintojen nousu on viime aikoina hieman tasoittunut.


Kaupungissa on paljon erityyppisiä alueita, jotka ovat tunnelmiltaankin erilaisia. Eräällä reissullamme erehdyimme kaupungin eteläpuolelle etsimään pizzeriaa. Kävelimme pienellä ostarialueella, ja jossain vaiheessa minulle tuli hieman outo tunne, huomasin että meitä vilkuiltiin oudosti. Olimme myös ainoat "eurooppalaiset" alueella. Tunsin oloni ensimmäistä kertaa turvattomaksi jostain syystä, joten päätimme skipata pizzerian ja häipyä vähin äänin takaisin autolle. Suurkaupungeissa on aina ne mieluiten vältettävät ja vaarallisimmat osat ja kannattaakin luottaa siihen omaan "gut feeling" -tunteeseen. Aucklandin etelän puoleiselta alueelta löytyvät kaupungin köyhimmät ihmiset sekä osa kaupungissa toimivista jengeistä, rikollisuutta ja huumeita siellä onkin lukemani mukaan varsin paljon. Yleisesti ottaen kuitenkin Auckland on melko turvallinen kaupunki, voinee verrata Helsinkiin. Myös kaupungissa asuvat suomalaiset pitävät kaupunkia turvallisena, joitakin poikkeuksiakin tietysti on.

- "Lähes yhtä turvallinen kuin Suomi..."

- "Kodittomien ja katukerjäläisten määrä kuitenkin huolestuttaa, sellaista ei Suomessa näe"

- "Jos vertaa esim Helsingin turvallisuuteen varmaan samaa luokkaa, kerjäläisiä ja kodittomia keskustan kaduilla molemmissa"

- "Itse en pidä kovinkaan turvallisena ... Turvallisuuden tunne on tässä kaupungissa meiltä hävinnyt"

St Matthew kirkko aivan keskustassa.

Aucklandin kaupunki on rakennettu aktiivisen tulivuorikentän päälle. Kaupungin tulivuorten katsotaan olevan sammuneita mutta niiden alla oleva tulivuorikenttä on uinuva, joka saattaa aktivoitua milloin vain. Alueella on arviolta 48 pientä tulivuorta, viimeisin purkaus on ollut 600 vuotta sitten. Vihreät, vulkaaniset kukkulat ovatkin kaupungin yksi ominaispiirre. Lehdissä on ollut viime aikoina juttua Aucklandin tulivuorten purkautumisennusteesta, pahimmassa skenaariossa kaupungilla olisi vain viisi päivää aikaa evakuoimiseen.

The Auckland Domain puisto, joka on Aucklandin vanhin puisto. Sijaitsee Pukekawa tulivuoressa. Puistosta löytyi oiva kiipeilypuu


Auckland War Memorial Museum oli myös puistossa. Käytiin siellä vessassa ja kahvilla. Museossa on kuulemma erityisen paljon kulttuuria, antropologiaa, historiaa ja maoriperintöä. Jos ensi kerralla sitten päästäisiin ihan tutustumaan kokoelmiinkin.

Jälleen eräällä reissullamme kaupungilla, ajelimme ympäriinsä ja etsimme ruokailupaikkaa. Vuokra-automme sai tässä vaiheessa jo tarpeekseen ja alkoi keittämään ja pitämään outoa ääntä. Kurvasimmekin sitten sopivasti hampurilaispaikan pihalle. Laitoimme auton parkkiin ja kävimme tilaamassa ateriat. Mies alkoi kantamaan autoon vettä pahvimukilla vessasta, sillä aikaa kun me muut söimme. Autosta oli irronnut hihna tmv. ja näppärä mies korjasi tämänkin, meidän muiden syödessä. Syömisen jälkeen yksi poika alkoi vielä voimaan huonosti siinä hampurilaispaikan pihalla ja teki tyhjennystä. Oli siinä muilla ruokailijoilla taas ihmettelemistä turistien toiminnasta. Mutta ei kerrottu kenellekään mistä oltiin, luulivat toivottavasti saksalaisiksi, niinkuin yleensä 😂

Auklandissa oli joku vanhojen autojen tapahtuma / näyttely, jossa mies kävi

Ford Falcon. Tutunnäköinen auto

Viimeisenä päivänämme, ennen lentokentälle menoa, kävimme katsastamassa kaupungin kasvitieteellisen puutarhan, Auckland Botanic Gardens, joka on lähellä lentokenttää. Siellä sai hukattua muutaman tunnin ja väsytettyä lapset ennen illan lentoa kohti Hong Kongia.






Silk floss tree eli Pullokapokkipuu

Auckland ei ollut meidän suosikkimme ja olin tyytyväinen, ettemme majoittuneet kaupungissa. Moni kaupungissa asuva ja vieraileva kuitenkin kaupungissa viihtyy ja paikallisten suomalaisten keskuudessa esille nousi kaupungin monipuolinen ravintoloiden ja kahviloiden kirjo, sekä hyvät ostomahdollisuudet ja kaikenlaiset kaupungissa järjestettävät tapahtumat.

- " Autenttisesti kansainvälinen ravintolatarjonta edullisista take away paikoista kalliisiin ja prameisiin"

- " ... paljon puistoja ... täynnä tosi hyviä kahviloita ja ruokapaikkoja. Mukava käydä shoppailemassa"

- "Paljon ravintoloita ja baareja..."

- "Esimerkiksi kesäisin joka perjantai Silo parkissa järjestetään ilmainen leffanäytös, ympärillä on kaikenlaisia ruoka- ja juomakojuja ja ihmiset tuovat omat lööhöilyhuonekalut, tyynyjä yms. jos siltä tuntuu... ja viettävät laatuaikaa yhdessä. Täällä on myös hyvä tarjonta kaikille urheilu- ja taideharrastelijoille"

Aucklandista löytyy kyllä muitakin perheille sopivia kohteita, kuten; Kelly Tarlton's Sea Life -akvaario, Auckland Zoo -eläintarha ja Rainbow's End -huvipuisto. Varmasti kaupungissa saa kunnon loman vietettyä ja kyllähän täällä moni asuukin 😄. Itselleni jäi kaupungista fiilis; ei jatkoon. Saattaa olla, että annan kaupungille kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden. Ehkä aikuisten kesken kaupunki näyttäisi parhaimmat puolensa.

perjantai 24. elokuuta 2018

Piha Beach


Piha Beach on ehkä Uuden-Seelannin tunnetuin ranta ja ansaitseekin ihan oman postauksensa. Piha Beach sijaitsee Aucklandin lounaispuolella ja mutkitteleva tie sinne kulkee läpi Waitakere Ranges -luonnonpuiston kukkuloiden ja sademetsien. Kieltämättä ajomatkakin sinne on sykähdyttävän kaunis. Pihan ranta itsessään on pienehkö. Hiekka on tulivuoriperäistä mustaa hiekkaa, joka antaa rannalle sen dramaattisen ilmeen.

Piha Beach näköalapaikalta



Piha rannalla on kuuluisa Lion Rock -kivi, aikaisemmalta maorinimeltään Te Piha. Kivi on itseasiassa tulivuoren vulkaaninen niska / tulppa. Se on aktiivisen tulivuoren sisällä, purkautumisaukossa muodostunutta kovettunutta magmaa, joka on ajan myötä kiteytynyt kiveksi. Lion Rock, joka on 101 metriä korkea, on saanut nimensä muodostaan, joka muistuttaa makaavaa leijonaa tietystä kulmasta katsottuna.

Meressä on rannan lähelläkin vaaralliset ja arvaamattomat virtaukset, joten uiminen ei ole kovinkaan turvallista. Lion Rockin vieressä on myös pinnan alaisia teräviä kiviä, joihin helposti teloo itsensä (testattu on). Kesäisin rannalla päivystää hengenpelastajat ja heidän lippunsa näyttävät turvallisimmat uintipaikat.

Ja taas pienenä paikkaan liittyvänä elokuva-detaljina; viereisellä Karekare Beachilla on kuvattu vuonna 1993 valmistuneen Piano -elokuvan rantakohtaukset.

Lion Rock

Ranta on erittäin suosittu surffiranta ja surffaus saapuikin ensimmäisenä juuri tänne Piha Beachille kalifornialaisten hengenpelastajien tuomana vuonna 1958. Ja mikä olisikaan parempi paikka opetella surffausta, kuin Piha Beach. Esimerkiksi kylässä toimiva Piha Surf Academy opettaa surffausta alkaen $80 (46 e). Pihan kylästä löytyy lisäksi useita majoituspaikkoja, kauppa ja leirintäalue, mutta ei bensa-asemaa.

Pihan kylä Lion Rockilta kuvattuna

Piha Beach pohjoisranta

Piha Beach eteläranta

Lion Rockilla on maorien muistopatsas. Lion Rockilla on ollut aikoinaan maorien tärkeä pã eli puolustuslinnoitus Whakaari

Aallokko on rannassa kova ja virtaukset arvaamattomat

Pihaa ympäröivässä Waitakere Ranges -luonnonpuistossa näkyi olevan monia kävelyreittejä, muutamia vesiputouksia, laguuneja sekä kanjoni. Valitettavasti suurin osa luonnonpuistoa on tällä hetkellä suljettu Kauri-puiden kuivumista aiheuttavan versotaudin vuoksi. Tällä yritetään estää arvokasta, harvinaista ja ikiaikaista kauri-puuta kuolemasta sukupuuttoon maassa.

Aucklandissa vierailijoiden kannattaa käväistä Piha Beachilla, ihan jo pelkästään maisemien vuoksi. Kylään on vain noin 45 minuutin ajomatka Aucklandista, joten sinne on helppo tehdä lyhytkin retki. Toivottavasti jossain vaiheessa Waitakere Ranges -puisto ja sen kohteetkin taas avautuvat, jotta kohteesta pääsee nauttimaan taas täysin rinnoin.

Arki ja talvi

Meillä alkaa olemaan talvi! Yöt ovat välillä kylmiä ja aamulla olen käyttänyt poikia kouluun viedessä jo muutaman kerran pipoakin. Tänä aamu...