Viimeisen viikon fiiliksiä ennen muuttoa

Kotiinlähtö on viiden päivän päästä ja on tämä ollut aikamoista hässäkää. Tavaroiden myyntiä ja kuljettelua, pientä auto-ongelmaa sekä siivoilua ja pakkailua, ovi on käynyt tiuhaan tahtiin miltei päivittäin. Aika väsyttävää kun täytyy saada koti aivan tyhjäksi ja mukaan voi ottaa kuitenkin vain hyvin rajoitetun määrän tavaraa. Ja kyllä nämä tavaroiden ostajaehdokkaat vaan välillä ottavat pattiin. Todella moni on tehnyt oharit, luvataan että tullaan huomenna hakemaan, mutta sitten mitään ei enää kuulukaan. Eilen eräs mies oli kiinnostunut ostamaan televisiomme ja laitteli pitkin päivää minulle viestejä. Loppujenlopuksi minulle jäi mielikuva, että hän halusi oikeastaan vain jutella jonkun kanssa. Aargh, ei minulla tietysti muuta tekemistä oliskaan!

Saimme viime viikolla vuokraisännältämme tooosi kattavan listan siitä mitä meidän pitäisi siivota. Viime viikolle olimmekin jo varanneet mattojen pesetyksen, joka oli myös vuokraisännän to do-listalla. Tästä vuokranantajan teettämästä mattojen pesetyksestä on ollut täällä puhetta. Ilmeisesti vuokranantaja ei voisi vaatia pesettämään mattoja vuokrasuhdetta päättäessä, mutta jotkut sitä kuitenkin vaativat. Me pesetimme mattomme kiltisti, kun ei haluta käydä asiasta nyt vääntämään. Ja onhan seuraavan asukkaan mukavampi tulla tietenkin puhtaaseen kämppään. Edellisessä talossamme meidän ei tarvinnut pesettää mattoja, mutta ei niitä ollut kukaan muukaan varmaan pessyt pitkään aikaan, yäk. Saamissamme ohjeissa ohjeistettiin myös, että verhotkin pitäisi pestä, mutta tähän ei kuitenkaan nyt lähdetty. Saas nähdä mitä tuon lopputarkastuksen tuloksena tulee.

Vuokraisäntä laittoi viime viikolla myös viestiä, että meillä tullaan tekemään metamfetamiinitestausta joku päivä. Vielä samana päivänä testaajat soittivatkin, että ovat meillä 15 minuutin päästä. Kyllä me taas lasten kanssa katseltiin huuli pyöreänä kahta testaajaa, jotka teippailivat jotain lappusia ympäri kämppää jokaiseen huoneeseen ja sulkivat sitten testilappuset erillisiin pussukoihin, ihan kuin jossain CSI -sarjassa. Lapset kyselivät ihmeissään, että luuleekohan ne, että me käytetään huumeita. Näin suomalaisena tämä testaus tuntui hieman loukkaavaltakin. Taas ajattelin, että ei meillä Suomessa vaan tällaista tehtäisi. Olen kuitenkin huomannut täällä, että aika monessa talon vuokrailmoituksessa on mainittu Meth eli metamfetamiini-testauksesta. Tämä on tapa osoittaa tulevalle vuokralaiselle, että talo on puhdas, entisistä huumelabra-vuokrataloista kun on seuraaville vuokralaisille joskus aiheutunut isojakin terveysongelmia. Täällä tuntuu olevan isohko huumeongelma.

Melko tyhjää jo

Miehellä oli viime viikonloppuna työkavereiden pitämät läksiäiset kaupungissa, kotiin hän pääsi jo aamuneljältä. Perjantaina minä menen vielä käymään lähistöllä asuvien suomalaisten leidien kanssa paikallisessa lasillisella. Viikonlopulle olen suunnitellut myös pienimuotoista Garage Sale:a jotta pääsisi viimeisistä tavaroista eroon. Ja loput kuskataan kaatikselle tai ystävän luo, joka on luvannut huolehtia ne sitten eteenpäin.

Sain palautettua pari viikkoa sitten viimeisen Ympäristötieteiden tehtäväni koululle ja näin ollen sain suoritettua ympäristötieteen perusopinnot loppuun asti, huh. Seuraavaksi suuntaankin taas kohti jotain ihan uutta. Nimittäin viime viikon maanantaina minulla oli puhelinhaastattelu Suomeen koulua varten ja perjantaina tulikin sitten tieto, että minut on valittu opiskelijaksi suorittamaan Suntion -tutkintoa! Ihanaa kun pääsee taas tekemään jotain mielenkiintoista, jo riittääkin tämä kotona lorviminen! Opiskeluni alkavat heti seuraavalla viikolla kotiinpaluumme jälkeen, vähän erilaista arkea siis tiedossa.

Kun olen kertonut täällä ihmisille, että olemme palaamassa takaisin kotimaahan, useat ovat kysyneet ihmetellen, että emmekö tykkää Uudesta-Seelannista? Ihan kuin ottaisivat henkilökohtaisena loukkauksena sen, että lähdemme pois. Tosi moni täällä asuva ulkomaalainen on muuttanut tänne paremman elämän toivossa. Suomesta tullessa tilanne on kuitenkin eri, ja sitä on ehkä monen vaikea täällä ymmärtää. Suomesta tänne muutetaan ennemminkin kokemusten ja erilaisen elämän /elämyksien perässä. Ja kyllä me ollaankin aika monia kokemuksia ja elämyksiä taas rikkaampia!

Vielä muutama päivä ja maanantaina me sitten lähdetään. Jännää, ihanaa, kamalaa, ja kaikkea mahdollista tunneskaalaa tässä käydään läpi. Ei oikein meinaa nahoissaan enää pysyä!

Vuokralaisena Uudessa-Seelannissa

Nyt kun meidän asumisemme on päättymässä tällä erää täällä Uudessa-Seelannissa, ajattelin kirjoitella hieman siitä, että minkälaista on ollut olla vuokralaisena uudessa maassa sekä vähän myös vuokraisännistä ja -emännistä. Olen aiemmin kirjoitellutkin täkäläisistä asunnoista ja niiden erikoisuuksista mm. täällä, mutta tässä kirjoituksessa keskityn vaan itse vuokraamiskokemukseen. Vuokraamisesta Suomessa minulla ei olekaan juuri kokemusta, joten en osaa vertailla maiden välisiä eroavaisuuksia.

Meillä on nyt kokemusta asunnon vuokraamisesta Uudessa-Seelannissa kokonaisen kahden asunnon verran. Joitain eroavaisuuksia saattaa olla eri kaupunkien käytännöissä, mutta jotkin asiat toimivat luultavasti aika samoin koko maassa. Kuten se, että vuokrahinta ilmoitetaan aina viikkovuokrana ja se myös maksetaan viikoittain. Vuokrasuhteen alussa maksetaan yleensä vuokratakuu, joka on meillä ollut kuukauden vuokra. Takuusumma maksetaan erilliselle valtion Tenancy Services -tilille, josta vuokrauksen lopuksi voidaan pidättää asunnolle aiheutuneet vahingot sekä esim. maksamattomat vuokrat. Vuokranantaja suorittaa asunnon tarkastuksia aina parin-kolmen kuukauden välein, joista tulee ilmoittaa etukäteen vuokralaiselle, ilmoittamatta ei vuokranantaja saa tulla kylään. Tarkastusta varten täytyy asunnon näyttää suunnilleen siltä, kuin sinne muuttaessakin ja erityisesti rikkaruohot tulee muistaa kitkeä.

Vuokrahintaan täällä kuuluu asunnoissa vesi, jätehuolto, verhot, lamput ja keittiössä uuni ja tiskikone, yleensä ei muuta. Joskus tietysti vuokrataan erikseen kokonaan kalustettuja asuntoja, joissa vuokrahinta on korkeampi. Kotivakuutusta ei meiltä ole erikseen vaadittu asuntoa vuokratessa, koska talon omistaja on vakuuttanut kiinteistön. Jos vuokralainen haluaa vakuuttaa irtaimiston, niin toki voi sen tehdä, me emme ole sellaista kokeneet tarvitsevamme.

Ensimmäinen asuntomme

Ensimmäisen asuntomme vuokrasimme Invercargillista, asunnonvälittäjän kautta. Vuokralaisina olimme aika heikoilla, koska olimme ulkomaalaisia, ilman paikallista vuokraushistoriaa ja suosittelijoita. Olimme pyytäneet etukäteen suomalaisesta pankistamme suosituskirjeen, jota tarjosimme välittäjälle. Toiseksi suosittelijaksi saimme mieheni täkäläisen koulun opinto-ohjaajan (tmv.), joka sanoi toimivansa mielellään suosittelijanamme. Kolmanneksi suosittelijaksi saimme miehen täkäläisen tutun. Sen lisäksi meidän piti vielä vakuutella ja selitellä raha-asioitamme asunnonvälittäjälle, jotta hän oli tyytyväinen maksukykyymme. Pankin suositusta välittäjä ei tainnut edes vilkaista, mutta miehen opinto-ohjaajan sekä paikallisen tutun suosituksesta saimme asunnon.

Asunnonvälittäjä hoiti kanssamme vain asunnonnäytön, takuuvuokran sekä paperiasiat, jonka jälkeen hänen tehtävänsä päättyi. Tapasimme mukavan vuokraemäntämme, joka oli siis talon omistaja, ensimmäisenä vuokrapäivänämme, jolloin hän tuli näyttämään meille paikkoja ja tuomaan lisää avaimia. Asetuimme taloksi ja ajattelin, että tapaamme talon omistajan seuraavan kerran vuokrasuhteen päättäessämme. Ensimmäisen asunnon kohdalla emme tienneet vielä tuosta asunnon tarkastuksesta tietyin väliajoin. Eikä vuokraemäntämmekään siitä meille kertonut, hän vain viestitteli meille aina silloin tällöin kysyen, voisiko tulla tänään tai huomenna käymään ja tuomaan meille hänen lastensa pieniksi jääneitä vaatteita yms. Ja tietenkin aina annoimme luvan tulla, mutta emmehän me häntä varten mitenkään erityisesti siivottu. Mitä kauemmin olimme asunnossa asuneet, sitä harvemmin hän enää kävi tuomassa tavaroita.

Muuttaessamme asunnosta pois, kävin vuokraemännän kanssa asunnon seinät läpi pyyhekumin kanssa (hänen katsellessaan), olimme kuulemma naarmuttaneet seiniä. Huomautin hänelle, ettemme olleet ymmärtäneet muuttaessamme sisään kuvata kaikkia seinien naarmuja ja että hänen pyytämänsä summa seinien uudelleenmaalauksesta harmitti. Kyllähän 100 -vuotiaassa talossa jo jokunen naarmu oli ennen meidän sinne muuttamistammekin. Vuokraemäntämme lämpeni hieman ja pyysi hyvitykseksi takuuvuokrasta loppujenlopuksi $100, johon suostuin. Sen lisäksi minun piti vielä uudelleen siivota autotalli, uuni sekä kitkeä pihalla olevat rikkaruohot, joita olin koko ajan luullut istutetuiksi kasveiksi... Loppujenlopuksi muutimme 1,5 viikkoa ilmoitettua aikaisemmin pois asunnosta, jolloin seuraava vuokralainen pääsi muuttamaan sisään jo etuajassa. Sen vuoksi saimme hyvitystä jo maksetusta vuokrasta ja saimme sovittua, että vuokraemäntä ottaa satasen korvaussumman näistä vuokrarahoista. Jos asunnon takuuvuokrasta otetaan korvauksia asunnon korjauksia varten, jää siitä merkintä, jolla voi olla vaikutusta seuraavaa asuntoa vuokratessa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin tällä kertaa!

Toinen asuntomme. Nurmikko on vasta kasvamassa etupihalle

Seuraavaksi muutimmekin tänne Lincolniin ja löysimme tämän talon myös asunnonvälittäjän kautta. Suosittelijaksi pyysimme edellisen vuokraemäntämme. Hän olikin suitsuttanut meitä oikein kunnolla ja kehunut, että olimme poikkeuksellisen hyviä vuokralaisia. Hän kertoi uudelle asunnonvälittäjällemme, että ei viitsinyt enää alun jälkeen käydä tarkastamassa asuntoamme, kun huomasi, että olimme oikein luotettavia vuokralaisia. Näin saimme tietää, että hän olikin itseasiassa käynyt tarkastamassa asuntoa aina tuodessaan lapsillemme vaatteita. No tapansa kullakin, tietenkin olimme kiitollisia edelliselle vuokraemännällemme hyvistä suosituksista, jonka ansiosta saimme nykyisen asuntomme.

Tässä nykyisessä asunnossamme asunnonvälitysfirma hoitaa vuokraisännöinnin ja suorittaa talotarkastukset. Talon omistajan kanssa emme siis periaatteessa asioi ollenkaan. Koska talomme oli aivan uusi tähän muuttaessamme, on talon omistaja käynyt kuitenkin ajoittain tarkastamassa vähän sitä sun tätä. Meillä onkin ollut ilo tutustua talon omistajaan, joka on oikein mukava ja on oikeasti kiinnostunut talostaan. Omistajan kanssa on ollut myös paljon helpompi hoitaa asioita, kuin vuokraisännän kautta. Viesti ei aina tunnu menevän perille vuokraisännän välityksellä omistajalle asti, joka on saanut tietää monista puutteista vasta itse täällä käydessään.

Edellinen vuokraisäntämme oli sellainen lupsakka ja mukava mies, joskaan ei kovinkaan tehokas. Hänellä ei ollut ikinä meille mitään huomautettavaa, joka oli tietenkin kiva asia. Tämä vuokraisäntä muuttikin vähän aikaa sitten Australiaan ja saimme uuden vuokraisännän, joka on selkeästi edellistä jämptimpi. Ensimmäisessä tarkastuksessa hän heti huomautti, että ikkunat täytyisi pestä. Nyt vuokrasuhteen pikkuhiljaa loppuessa, olen alkanut stressaamaan lopputarkastusta. Sitä varten täytyy taas puunata kaikki kiiltäväksi. Tässä asunnossa vaaditaan myös mattojen ammatillista pesua kauttaaltaan aina vuokrasuhteen päätteeksi, joka tietysti maksaa maltaita. Luulen, että tällä kertaa emme tule saamaan takuusummaa takaisin, ainakaan kokonaan.

Aika monta naarmua olemme saaneet aikaiseksi näihin valkoisiin seiniin. Nuorimmaiset pojat kun juoksevat aika usein tässä valomiekkojen kanssa sohien...

Tällä erää meidän vuokralaisuutemme tulee kestämään kokonaisuudessaan 2 vuotta ja 7,5 kuukautta. Täytyy todeta, että ihan tarpeeksi, en malta odottaa pääseväni OMAAN kotiin! Enää ei tarvitse huolehtia seinien kunnosta tai rikkaruohojen rehottamisesta. Odotan myös sitä, että naapuri ei ole enää kuuloetäisyydellä, me kun emme ole niitä hiljaisimpia perheitä. Olen saanut täällä asuessani kuitenkin paljon ideoita sisustukseen sekä pihan laittamiseen. Täällä pihat ovat aina niin kauniita ja laitettuja ja onhan täällä ihan fiksuja sisustusratkaisujakin. Varmasti täällä vietetty aika tulee näkymään jollain tavalla myös Suomen kodissamme.

Asuminen Uudessa-Seelannissa

Yksi asia mikä nousee usein päällimmäiseksi valituksen aiheeksi ulkomailla asuville suomalaisille, ovat talot. Ne ovat kylmiä, vetoisia, homeisia ja muuten vain epäilyttäviä. Talojen varusteluiden suhteen tuntuu, kuin olisi astunut muutaman kymmenen (tai viisikymmentä) vuotta ajassa taaksepäin. Olen kirjoitellut kokemuksia edellisestä, vanhasta talostamme aiemmin täällä, mutta jatkan aiheesta vielä yleisemmin.

Täällä Uudessa-Seelannissa näkee vielä runsaasti vanhaa rakennuskantaa, varsinkin kaupungeissa. Talojen kunnostukseen ei myöskään tunnuta panostavan niin paljoa, etenkään vuokratalojen kunnostukseen, joita täällä on noin kolmasosa kaikista taloista. Talot ja niiden puutteet ovat myös yksi minun suosikkivalitukseni aihe kaikille tutuille, anteeksi siitä! Vaikka eipä ne talot aina Suomessakaan ole niin hyviä ja virheettömiä, meillä on valitettavasti myös omakohtaista kokemusta Suomen homekouluista. Mutta niistä kaikki suomalaiset tietävätkin, nyt keskityn Uuden-Seelannin taloihin ja kerron omista kokemuksistani ja havainnoistani täällä asumisesta muutaman vuoden kokemuksella.

Vanhoja, tietylle ajalle tyypillisiä taloja on siis täällä edelleen hyvin runsaasti. Vastakohtana on sitten tällaisia uusia taloja ja asuinalueita, kuten meidän nykyinen talomme ja alueemme. Uudet omakotitalot on rakennettu mielestäni aivan samalla kaavalla, kaapistoja myöten. Meidän nykyisen vuokratalomme ympäröivät talot ovat kaikki kuin yhdestä tehtaasta tulleita (vaikka eivät olekaan). Muutaman kerran meidän tuttumme ovatkin menneet pimputtelemaan naapuritalojen ovikelloja, kun ovat olleet meille tulossa. Uusien asuinalueiden talot on rakennettu vieri viereen postimerkkitonteille (näin taitaa kyllä olla Suomessakin uusilla asuinalueilla). Näin vuokralaisen näkökulmasta on tietysti ihan kiva, kun ei ole niin paljon rikkaruohoja kitkettäväksi. Täällä ollaan tosi tarkkoja pihojen kunnosta! Mutta itse en ostaisi taloa näin pienellä tontilla. En ehkä muutenkaan uskaltaisi taloa täältä ostaa, tässäkin on ollut jo niin paljon vikoja, vaikka onkin uusi. Talon omistaja toikin meille Joulun alla lahjoja kiitokseksi kärsivällisyydestä talon suhteen. Tässä joitain havainnollistavia kuvia täkäläisestä arkkitehtuurista:

Erittäin tyypillinen tavallinen punatiilitalo, pienellä pihalla. Katto on usein aaltopeltiä, tai sitten tällaista tiiltä / tiilijäljitelmää.

Hieman vanhempi talo, sähköt on vedetty tyylikkäästi

Melko tyypillinen, vanhempi talo

Tällaisia Viktorian aikaista tyylisuuntaa (?) edustavia taloja näkyi varsinkin etelässä edelleen runsaasti. Tämä talo on Christchurchissa.

Tässä on meidän edellinen talomme, 1920-luvulla rakennettu talovanhus. Huomatkaa koristeelliset ikkunat etupuolella, ovat hyvin tyypillisiä täällä vanhemmissa taloissa. Tämä vanha tontti oli poikkeuksellisen suuri verrattuna ympäröiviin taloihin.

Tämä on esittelytalo, uusinta designia. Takka rakennetaan yleensä näyttävästi tuohon ulkoseinälle, jolloin lämpö haihtuu tehokkaasti uloskin päin. Toisin kuin Suomessa, jossa takka on se kodin sydän, keskellä taloa, lämmittäen parhaiten koko tupaa.

Meidän nykyinen kotikatumme. Talot ovat kaikki uusia, ja aivan samalla lailla rakennettuja. Täytyy olla tarkkana että osaa ajaa oikeaan pihaan

Uutta asuinaluetta, joka on suunniteltu kyllä oikein viihtyisäksi

Hieman vanhemmat asuinalueet ovat myös viihtyisiä, tontit ovat niissä yleensä vähän isompia.

Ja sitten päästäänkin siihen talojen varusteluun. Vai pitäisikö sanoa varustelemattomuuteen:

Lämmitys:

Suomessa olemme tottuneet siihen, että talot ovat tasalämpöisiä myös talvella, kiitos keskuslämmityksen ja eristyksen. Lämpimimmissä maissa, kuten nyt Uudessa-Seelannissa, lämmitykseen, saatikka eristyksiin ei ole satsattu niin paljoa. Talvi täällä kun on lyhyt ja verrattavissa Suomen syksyyn. Mutta kyllä siinäkin kylmä ehtii tulla, ennenkuin kevätaurinko alkaa taas lämmittämään.

Taloja lämmitetään täällä useimmiten ilmalämpöpumpun tai/sekä takan avulla. Vanhan malliset avotakat ja puutakat kiellettiin nyt vuoden vaihteessa niiden ilmaa saastuttavien päästöjen vuoksi. Vanhoissa takoissa poltetaan kituuttamalla puuta sekä hiiltä, koska takkahan lämmittää vain niin kauan, kuin tuli palaa. Ja kun tuli sammuu, viima puhaltaa sisään piipusta tupaan, kun eihän niissä mitään räppänöitä ole. Etelässä, jossa suurin osa taloista on vanhoja, talvisin lämmityskaudella katku illalla ulkona oli todellakin silmiä kirvelevä ja kurkussa poltteleva. Taloissa saisi polttaa enää vain kuivaa puuta, mutta sekin on aika joustava käsite täällä. Uusiin taloihin saa asentaa nykyään vain uudemman mallisia takkoja, joiden päästöt ovat paljon pienemmät. Pikkuhiljaa parannuksia tälläkin saralla onneksi tulossa.

Joissain taloissa on lisäksi seinäpaneeleita, eli pattereita. Irralliset säteilylämmittimet sekä öljypatterit ovat myös usein lisänä taloissa. Heat transfer eli lämmönsiirrin liikuttelee lämmintä ilmaa toisiin huoneisiin. Meilläkin oli vanhassa talossamme moinen systeemi, joka siirsi tuvasta lämmintä ilmaa vieressä olevaan olohuoneeseen. Ai että oli näppärä!

Yksi syy niukkaan lämmitykseen on varmastikin sähkön kova hinta. Täällä sähkö on noin puolet kalliimpaa kuin Suomessa. Sen vuoksi täällä lämmitetäänkin vain huoneita, joissa ollaan. Edellisessä talossamme, josta veti joka nurkasta, sähkölasku oli talvisin pilvissä. Lisäksi käytimme takkaa, joka ei ollut varaava (täällä ei sellaisia juurikaan ole), ja johon täytyi ostaa puuta (ja edullisempaa hiiltä) miltei kuukausittain useammalla sadalla dollarilla.

Nykyisessä uudessa talossamme lämmityksenä on ilmalämpöpumppu keittiössä. Eikä sitten muuta. Kivastihan se lämmittää keittiötä ja olohuonetta (ja kesällä viilentää), mutta ei lämmitä makuuhuoneita, jotka ovat nurkan takana, tavallaan eri siivessä. Talo on täysin eristetty ja selkeästi on luotettu siihen, että eristyksen ansiosta lämpö pysyy myös yöllä. Mutta hemmetin kylmä olisi talvisin makuuhuoneissa, jos ei olisi mitään muuta lämmitystä. Meillä on itse ostettuna kaksi erillistä lämmitintä, jonka avulla selviämme talvesta.

Meidän edellisen talomme takka. Lämmittää just niin kauan kun tuli palaa sisällä.

Eristys:

Täällä eteläsaarella lämpötilat laskevat talvella miinuksen puolelle ainakin öisin. Aamulla aurinko yleensä lämmittää taloa nopeasti, mutta jos sattuu pilvinen päivä tai talo on varjossa, ei talo lämpene sitten millään. Eristys on ollut täällä Uudessa-Seelannissa aivan aliarvioitu ominaisuus. Vanhoissa taloissa ei eristystä useinkaan ole. Edellisessä vanhassa talossamme eristys oli ainoastaan katossa. Ideana kai siinä oli se, ettei lämpö pääsisi karkaamaan katon kautta ulos. No turha luulo, lämmin ilma kun ei päässyt sisäänkään. Ikkunoiden väleissä, tai ulko-ovessa ei ollut mitään eristyksiä. Esimerkiksi ulko-oven alla oli reilun sentin rako, josta päivä paistoi sisään, samoin viima pääsi tehokkaasti viilentämään sisätiloja. Me laitoimme itse paksuja tiivisteitä ikkunoiden pokiin ja oven pieliin, on siinä vuokraemännällä ollut ihmettelemistä. Uusissa taloissa eristys on jo pakollista, mutta vanhoihin taloihin on eristys tulossa pakolliseksi (kattoon ja lattiaan) vasta nyt tämän vuoden alusta. Tosin siihenkin saa haettua poikkeuslupaa, jonka varjolla eristyksen asentamista voi lykätä tai luultavasti skipata jopa kokonaan.

Meidän uusi talomme on siis täysin eristetty ja ikkunoissakin on oikein modernisti kaksinkertaiset ikkunat. Ja nekin on jopa tiivistetyt, jihaa! Verhot on kaikissa vuokrataloissa valmiina ikkunoissa. Ne ovat sellaiset paksut ja ulottuvat reilusti ikkunapokien päälle. Niiden funktio on estää vetoa käymästä sisälle, koska ikkunat ovat yleensä eristämättömiä ja yksinkertaisia. Kyllä noista kaksinkertaisistakin ikkunoista tuntuu vähän vetoa käyvän, mutta onneksi on ne verhot! Edellisen talomme muutama verho oli jo vähän homeessa, mutta ei kai se nyt niin tarkkaa ole!


Ilmanvaihto:

Sitten vielä niitä muita täysin eristetyn talon huomioitavia seikkoja; ilmanvaihto! Sitä kun ei yleensä lainkaan ole. Täällä asuessa olenkin sisäistänyt oikein kunnolla ilmanvaihdon tärkeyden. Vanhoissa taloissa, joissa vetää jokaisesta ikkunaraosta ja ulko-oven alta, ei erillistä ilmanvaihtoa välttämättä tarvitsekaan. Mutta tällaisessa täysin eristetyssä talossa se olisi välttämätöntä. Mutta onko meillä? No ei tietenkään! Täkäläisen käsityksen mukaan ilmanvaihdoksi riittää kun avaa päivittäin ikkunat. Aluksi tänne muutettuamme toimimmekin juuri näin. Aamuisin heti ensimmäiseksi ikkunat auki ja kiinni vasta illalla. Talvisin ei ikkunoita voi auki pitää ainakaan yöllä, muuten jäätyy. Mutta tässä täysin tiiviissä kämpässä kun ikkunoita pitää kiinni koko yön, niin aamulla on melko tunkkainen ilma ja ikkunat aivan litimärät. Olemmekin pitäneet nyt tässä talossa toisessa kylppärissä imua päällä yön, jolloin korvausilmaa tulee keittiön hormista ja ilma vaihtuu koko talossa edes vähän yönkin aikana. Tämä on hieman helpottanut tunkkaisuus- ja kosteusongelmaa. Taloissa on myös hyvin yleistä käyttää erillistä kuivaajaa, joka imee kosteutta ilmasta. Meillä ilmalämpöpumppu toimii myös kuivaajana, tosin vain keittiössä ja olohuoneessa, se ei auta meidän ongelmaamme makuuhuoneissa.

Kävimme katsomassa joskus aivan uutta taloa, jossa taloesittelijä kertoi meille täkäläisestä rakentamisesta ja uusista taloista. Mieheni haastatteli taloesittelijää ilmanvaihdosta ja kyseli onko heillä sellaista lainkaan tarjolla uusiin taloihin. Taloesittelijä kertoi, että rakennuttajilla on aina tarjolla taloihin ilmanvaihto-optio, mutta se on lisäosa, joka pitäisi ostaa erikseen. Suurin osa talon ostajista ei kuitenkaan halua siihen satsata, sen tarpeellisuutta ei siis vielä täällä oikein ymmärretä.

Nykyisen talomme omistaja kyseli minulta jonkin aikaa sitten, että onko meidän kylpyhuoneeseemme alkanut ilmaantumaan hometta. Se kun on aivan tyypillinen vaiva täkäläisissä taloissa, edellämainituista syistä. Hän ehdotti ennaltaehkäiseväksi keinoksi shower domea eli kupua suihkukaappien päälle, joka estäisi kosteuden pääsyä suihkusta kylppäriin. En oikein ymmärtänyt hänen pointtiaan asiaan, eikös se höyry kuitenkin kulkeudu kylppärin puolelle? Ja jos kosteus jää vain suihkuun, eikös se sama ongelma ole kohta myös suihkussa? Mutta ehkä tämä blondi ei vaan ymmärrä täkäläistä ajatuksen juoksua. Mielenkiintoinen ratkaisuehdotus kyllä.

Vanhoja ikkunoita. Kauniitahan ne on. Mutta yksinkertaiset, tiivistämättömät ikkunat eivät pidä kylmyyttä tai tuulta ulkona. Mutta toimiihan se ilmanvaihto tietysti sitäkin kautta

Taidokasta käsityötä. Rikkoutuneen lasin tilalle saattaa olla hankala löytää varaosaa. 

Meidän vanhan talomme tupa. Tässä olemme juuri saapuneet taloon matkatavaroinemme. Oikealla ulko-ovi, joka ei ihan kokonaan täyttänyt oviaukkoa. Ja ei tuo lukkokaan oikein vaikuttanut murtoturvalliselta. Mut ei kai sekään nyt ole niin justiinsa!

Edellisen talon keittiö, ihan kuin olisi mökillä ollut. Ja liesituuletin onkin ihan turha, ainakin valurautapannulla pihviä paistaessa. Keittiöiden varusteluihin ei muuten vuokrataloissa kuulu jääkaappi.

Asuminen on Uudessa-Seelannissa melko kallista. Tai riippuu tietenkin mihin vertaa. Täällä on ihan normaalia asua kimppakämpissä, myös aikuisten työssäkäyvien sinkkujen tai pariskuntien. Joskus myös perheellisten. Vuokratalot ovat täällä pääosin omakotitaloja, kerrostaloja löytyy lähinnä Aucklandista, johtuen varmaankin maanjäristysalttiudesta. Vuokrat maksetaan kerran viikossa ja vuokra ilmoitetaan myös viikkohintoina. Seuraavassa muutamia esimerkkejä vuokrista parilta paikkakunnalta ympäri maata:


- Vuokraomakotitalo, 4 makuuhuonetta:

• Invercargill keskimääräinen vuokra on noin $330 /vko (837 e/kk). Halvimmillaan vuokra on noin $250 /vko (634 e/kk), mutta ei sellaisissa taloissa halua perheen kanssa asua. Vuokraomakotitalot ovat kaupungissa järjestäen vanhoja ja kunto on sen mukainen.
• Lincolnissa, jossa suurin osa vuokrattavista taloista on uusia, keskimääräinen viikkovuokra on noin $550 /vko (1395 e/kk). Halvimmillaan vuokra on $450 /vko (1142 e/kk).
• Aucklandissa, jossa on maan korkeimmat vuokrat, on tarjontaakin tietysti laidasta laitaan. Sieltä näytti $700 /vko (1776 e/kk) saavan jo ihan kivan näköisen talon. Halvimmillaan kaupungista saa tämän kokoisen talon noin $500 /vko (1268 e/kk). Asuinalue ei silloin välttämättä ole siltä perheystävällisimmältä alueelta

- Yksiö:

• Invercargill $235 /vko (594 e/kk) (tämä oli itseasiassa talo, jossa oli olohuone ja makkari, muuten yksiöitä ei ole tarjolla)
• Christchurch $190 /vko (823 e/kk) (Lincolnissa ei ole tarjolla, Christchurchista löytyi muutama)
• Aucklandista yksiö aivan keskustasta on alkaen noin $250 /vko (634 e/kk)

- Huone kimppakämpässä:

• Invercargill alkaen $80 /vko (203 e/kk)
• Lincoln alkaen $135 /vko (343 e/kk)
• Aucklandin keskustan tuntumasta huone kimppakämpästä on alkaen $100 /vko (253 e/kk)

Vertailun vuoksi vielä Helsinki, josta saa halvimmillaan vuokrattua 4 makuuhuoneen omakotitalon 1700 e/kk. Oulusta saisi vuokralle samankokoisen talon alkaen 950 e/kk. Sen sijaan yksiö Helsingin keskustasta on halvimmillaan 600 e/kk, kun taas Oulusta yksiö maksaa alkaen 340 e/kk. Huoneen kimppakämpästä Helsingistä saisi halvimmillaan 370 e/kk ja Oulusta 250 e/kk (omakotitalon yläkerta).

Ja mainittakoon vielä, että uusi-seelantilaisten mediaanipalkka on jonkin verran pienempi, kuin suomalaisten. Täällä on paljon matalapalkkaisella alalla työskentelevää väkeä. Tosin verotuskäytännöt eroavat myös jonkin verran, mutta näihin en ole sen kummemmin vielä paneutunut. Ammatista riippuen, ainakin korkeammin koulutetuilla, voi olla hieman paremmat palkat kuin Suomessa. Esimerkiksi itse tienaisin täällä terveyden- / sairaanhoitajana kokemuksellani paremmin kuin Suomessa. Puhumattakaan siitä, että täällä sairaanhoitajallakin on paremmat mahdollisuudet edetä urallaan ja saada korkeampaa palkkaa. Mutta ei siitä sen enempää, hmpf.

Jos jäisimme tänne asumaan loppuelämäksemme, haluaisin ehdottomasti rakentaa oman talon. Tai jos ostaisimme oman talon, se täytyisi ostaa remonttikohteena, koska se siinä olisi kuitenkin edessä. Tällä uudella asuinalueella nousee todella nopeasti ja jatkuvalla syötöllä taloja pystyyn, niiden kestävyys kyllä mietityttää. Mutta ehkä minulla on vain liian korkeat odotukset, koska olen kieltämättä tottunut Suomessa niin hyvään. Kai sitä kaikkeen tottuisi, mutta toivottavasti ei tarvitse!

Meidän uusi kotimme

Uusi koti, villa tyyppinen talo

Meidän kämpässä on 4 makuuhuonetta, olohuone, tupakeittiö johon tullaan etuovesta (täällä ei ole eteisiä), toimistohuone, kodinhoitohuoneen tyyppinen nurkkaus sekä kylpyhuone jossa wc ja vielä erillinen wc. Tälle revohkalle kun ei mikään ihan pieni kämppä riitäkään. Siinä sitten ihmeteltiin niiden kuuden matkalaukun kanssa, että mitenköhän nämä huoneet täytetään. Kalustuksena oli siis vain lamput, verhot ja tiskikone, jääkaappikaan ei kuulu kalustukseen. Täällä ei ole Ikeaa ja huonekalut ovat tooosi kalliita.

Saadaankohan me kaikki nämä mahdutettua tänne

Liityin Facebookissa paikalliseen osto-myyntiryhmään, josta löydettiin sohva ja keittiön pöytä. Paikallisesta kierrätyskeskuksesta löysin poikien huoneisiin ja olohuoneeseen pöydät. Ihmettelen kyllä täkäläistä kierrätystä, sohva joka olisi Suomessa kaatiskamaa, myydään muutamalla satasella vielä eteenpäin. Esim. nahkasohva josta on päällinen suurimmaksi osaksi lähtenyt ja toinen puoli romahtanut, kyllä sitä ainakin $150 voi vielä pyytää. Kierrätys toimii siis ihan loppuun asti! Jääkaappi saatiin ostettua edellisiltä asukkailta edullisesti.

Onneksi löydettiin myös tavaratalo Warehouse, joka myy huonolaatuista kamaa tosi halvalla! Sieltä ollaan hommattu suurin osa meidän jokapäiväisistä kamoista mm. TV, mikro, vedenkeitin, kaikki astiat, pyyhkeet, liinavaatteet yms. Patjat ostettiin uutena, sängyt hommattiin vasta myöhemmin. Tai no, mies rakensi meille aikuisille parisängyn pohjan kuormalavoista. Hyvin on toiminut. Lapsille ostettiin vähitellen käytettynä sänkyjen pohjat. Uutena ostettiin pesukone alennuksesta Mitre10:stä. Täällä on suosittuja sellaiset päältä täytettävät koneet, joihin olen saanut tutustua hotelleissa. Joten sellaista en ehdottomasti halunnut! Koneen tulisi pestä vaatteet puhtaiksi asti, joten siihen piti vähän panostaa.

Meillä on kämpässä kokolattiamatot, niinkuin täällä on tapana. Talo on miltei 100-vuotta vanha, joten lattia on antanut myöten maton alla sieltä täältä. Eli se matto on kuitenkin ihan kiva. Olen keksinyt jo vaikka kuinka monta positiivista asiaa kokolattiamatosta: matto lämmittää ainakin vähän, koska ei täällä mitään eristeitä ole lattian alla. Lisäksi kokolattiamatto on kätevä koska lattioita ei tarvitse pestä ikinä! Eikä varmaan vuokranantajakaan ole niitä ikinä pesettänyt.. Toisaalta, eipä niissä lika näykään. Meillä on sellainen ruskean-harmaa matto, josta ei näy vaikka kahvia läikkyisi. Tosi näppärää, voi vain kohauttaa olkia ja jatkaa matkaa. Näin on saattanut käydä muutaman kerran.. Täällä on tapana kävellä kengät jalassa sisällä. Paitsi ei tietenkään meillä, suomalaisia kun ollaan. Kaikki muut ovat tajunneet kengät riisua, paitsi vuokraemäntä. En ole tästä kyllä hänelle huomauttanutkaan, on kuitenkin hänen omistamansa asunto. Mutta eipä tässä matossa edes kura näy. Pitäisköhän näitä harkita meidän Suomen kotiinkin?

Talossamme ei ole tosiaan eristeitä kuin katossa. Ikkunat ovat yksinkertaiset eikä esim. etuoven alla ole kynnystä, ulos pystyy kurkistelemaan. Ostin siihen sellaisen makkaran, joka estää pahimman vedon. Meillä on lämmityksenä takka, joka lämmittää tasan niin kauan kun siinä on tuli. Olohuoneessa on patteri, jota ei raaskita käyttää kovinkaan paljoa, koska sähkö maksaa täällä timantteja. Lisäksi on ilmalämpöpumppu talon toisessa päädyssä, jolla saadaan lämmitettyä makuuhuonepuolta. Onneksi saadaan suljettua ovi makuuhuonesiiven ja olohuoneen / keittiön välillä. Talvella aamuisin kun makuuhuonesiivessä pidetään ilmalämpöpumppua päällä, lämpötila pysyttelee jossain +15 asteessa. Sen sijaan tuvan puolella alhaisin lämpötila on ollut aamulla pakkasyön jälkeen +8. Ja jos ulkona tuulee, ei kämppää saa lämpimäksi millään. Ostin talvella minulle ja miehelle samanlaiset lämpimät kylpytakit. Lisäksi Suomesta toin mukanani untuvatöppösiä ja villasukkia. Täältä ostin myös sellaisen kuumalla vedellä täytettävän lämpöpullon, jonka voi laittaa vähän ennen nukkumaan menoa jalkopäähän sänkyä lämmittämään. Tosin poika 2 omi sen myöhemmin itselleen. Olen aina ihmetellyt, että mikä funktio sellaisilla lämpöpeitoilla ja -lakanoilla on, mutta en ihmettele enää! Talvella vielä myönnyttiin ja ostettiin erillinen säteilevä lämmitin, jolla saa ainakin yhden huoneen nopeasti lämmitettyä.

Yunca takka lämmittää

Täällä tulee välillä vettä vähän runsaamminkin. Talvella yhden myrskyn aikana keittiömme katosta alkoi kuulua outoa naputusta. Miehen tunnustellessa kattoa, antoi kattopahvi periksi ja sormi meni siitä läpi. Oli siis aivan märkä, yläkatosta oli vesi päässyt tiputtelemaan sisäkattoon, joka oli jo ihan muhjua. Vuokraemäntä kävi miehensä kanssa korjaamassa katon ulkopuolelta seuraavana päivänä, ja tadaa!; seuraavan sateen aikana keittiössä satoi edelleen. Ja taas korjattiin..  

Keittiön katossamme on reikä

Kohti kotikaupunkia

Seuraavana aamuna herättiin jo varhain näissä maisemissa. Oih ja voih <3

Queenstown

Syötiin aamupalaa ja mies lähti hakemaan vuokra-autoa bussilla. Kohta palasikin jo vuokra-auton kanssa ja alettiin pakkaamaan kamoja autoon. Onneksi oli tarpeeksi iso auto, kun niitä kamoja oli kuitenkin jonkun verran.

Vuokrapaku

Matka alkoi kohti tulevaa kotikaupunkia. 187 km erittäin mutkittelevaa tietä pitkin, missä on nopeusrajoitus 100 km/h. Maisemat olivat mahtavia, mutta ihan kaikki eivät nauttineet matkasta. Nuorimmainen voi pahoin autossa ja sekä hänen, että minun vaatteet menivät vaihtoon. Ei muuta kuin pysähdys tien poskeen ja vaatteiden vaihto. Perille päästyämme kurvasimme suoraan varaamaani hotelliin ja jätettiin lapset sinne rentoutumaan. Meillä oli miehen kanssa jo vähän hoppu, kun olin varannut ensimmäisen asuntonäytön saapumispäivällemme. Saatiin ensikosketus täkäläisiin asuntoihin. Ensimmäinen katsomamme kämppä oli kylmä, vetoisa, pieni ja vähän "outdated". Ihan täkäläistä tyyliä, niinkuin saimme myöhemmin todeta. Mutta jokatapauksessa, tämä kämppä ei ollut meitä varten.

Muutaman päivän päähän olin varannut toisen asuntonäytön ja ottaen huomioon kaupungin asuntotilanteen, tämä vaikutti meille sopivalta. Laitettiin seuraavana päivänä vuokrahakemus sisään. Täällä asuntotilanne on todella huono. Olin etukäteen katsonut pojille sopivat koulut ja niiden zone:lta piti asunto löytää. Täällä nimittäin koulujen tasoissa ON eroa. Jos haluaa lapset hyvään kouluun, pitää asunto löytää koulun ottoalueelta. Ja jos haluaa saada kämpän vuokratuksi, pitää olla suosituksia edelliseltä vuokranantajalta. Olimme etukäteen pyytäneet meidän suomalaiselta pankiltamme englanninkielisen suosituskirjeen, jonka laitoimme mukaan vuokrahakemukseemme. Välittäjä vielä erikseen kyseli meidän maksukyvystämme ja onneksi vuokranantajamme sitten päätti ottaa meidät vuokralaisekseen. Päästiin muuttamaan meidän uuteen kotiin muutaman viikon päästä. Onneksi, on tuo hotellissa asuminen aika tyyristä hommaa.

Ja taas muutetaan! Hyvin mahtuu. Kuvassa meidän uusi, ihkaoma automme