Uusi-Seelanti on todella turvallinen maa. Täällä ei ole juurikaan mitään hyökkäyksiä, terrori-iskuja tai kouluammuskeluja. Täällä on voinut jokainen olla sellainen kun on, ja uskoa siihen mihin haluaa. Mutta niin se maailma muuttuu, täälläkin.
Tänään olin kävelemässä normaalisti koululle hakemaan lapsia, kun mies laittoi tekstarin, että Christchurchissa on meneillään hyökkäys moskeijaan. Sitten puhelimeni high schoolin appsiin kilahti ilmoitus otsikolla THIS IS AN ALERT!!!!! Ilmoituksessa kerrottiin, että oppilaat, jotka ovat menossa bussilla kaupunkiin päin, jäisivätkin koululle toistaiseksi. Seuraavaksi mies laittoi tekstarin, että nyt on isketty toiseenkin moskeijaan. Kävelin samalla kylämme keskustassa ja kaikki jalankulkijat katsoivat puhelintaan. Kukaan ei hymyillyt. Ehdin koululle ja hain ensimmäisenä nuorimmaisen luokastaan. Puhelimeen kilahti high schoolin ilmoitus, että oppilaita ei päästetä kotiin toistaiseksi poliisin ohjeistuksen mukaan. Samassa kaveri soitti ja kyseli olemmeko kunnossa. Hän ohjeisti meitä menemään nopeasti kotiin, lukitsemaan ovet ja laittamaan verhot ikkunoiden eteen. Tämä oli yleinen ohjeistus myös Lincolnissa, koska olemme niin lähellä Christchurchia ja tilanne oli siinä vaiheessa vielä aivan avoinna.
Olimme odottamassa toista poikaa, kun koulun henkilökunta alkoikin käskemään ihmisiä nopeasti sisälle. This is a lockdown! Minä tietenkin jäin ulos odottelemaan vielä sitä toista poikaa, kunnes toimiston täti sanoi, että ketään oppilasta ei päästetä enää ulos, kaikki pysyttelisivät omissa luokissaan. Menimme nuorimmaisen kanssa toimistoon ja ovet lukittiin. Toimistossa oli joitain vanhempia, lapsia, toimiston väkeä ja myös rehtori, joten pysyimme melko hyvin ajantasalla tapahtumista. Tosin puhelinyhteydet, tekstarit ja netti toimivat vain ajoittain. Rehtori kertoi, että kaikki alueen koulut ovat lukittuna, myös kylämme yliopisto. Siellä on moskeija ja oli näin ollen mahdollinen kohde. Koulumme hälyytys tuli myöhässä, koska rehtori oli ollut kokouksessa, kun oli saanut poliisilta sähköpostiin ohjeistuksen lukittautumisesta.
Soitin kotona oleville kahdelle vanhimmalle pojalle, ohjeistaen heitä tarkistamaan että ovi on lukossa, ikkunat kiinni ja verhot ikkunoiden edessä. Kenellekään ei saisi avata ovea. Alussa yksi kanssamme ollut tyttö itkeskeli paniikissa ja hänet ohjattiin isänsä kanssa toiseen huoneeseen, jotta saisi rauhoituttua. Noin tunnin jälkeen toimiston täti kaiveli laatikoistaan pieniä karkkipusseja meille syötäväksi. Tässä vaiheessa kello oli jo neljä iltapäivällä ja nälkä alkoi olla itse kullakin. Välillä kuulin tilannetietoja toimiston väeltä ja rehtorilta; 9 kuollut, poliisi on pidättänyt miehen ja naisen, netissä näkyy yhden hyökkääjän kuvaama video hyökkäyksestä, lockdownin odotetaan pitkittyvän, hyökkääjiä on vielä vapaana, yksi alakoulu evakuoidaan. Puhelimeen kilahti vähän väliä tekstareita mieheltä sekä ilmoituksia alakoululta ja high schoolista. Vanhempia pidettiin hyvin ajantasalla.
Toimistossa oli lasiovet. Mielessäni kävin läpi toimintatapaa, jos hyökkääjät tulisivat. Laittaisin pojan tuohon kulmaan ja menisin itse hänen eteensä. Tunnelma oli kuitenkin ihan rauhallinen meillä, toisin kun moskeijan lähistöllä olevalla koululla, jossa olivat piileskelleet tiskin alla, ennen kuin heidät evakuoitiin. Muutamalla vanhemmalla oli koira odottamassa autossa ja he hakivat jossain vaiheessa juosten koirat autosta sisälle. Onneksi ei ollut kovinkaan kuuma päivä, koirat joutuivat odottelemaan autossa muutaman tunnin. Kello oli 17.50, kun vihdoin saimme tiedon, että lockdown on purettu, neljä hyökkääjää on pidätetty.
Menimme hakemaan toista poikaa luokasta, jossa kuittasin hänet ulos. Kävimme vielä kertomassa nuorimmaisen opettajalle, että olimme olleet toimistossa turvassa ja olimme nyt lähdössä kotiin. Opettaja oli itkuinen. Poika 3, joka oli ollut luokassaan koko tämän ajan, kertoi, että heidänkin luokassaan muutama tyttö oli ollut todella peloissaan ja itkeskelleet. Luokassa tilanne oli ollut ilmeisesti kuitenkin ihan rauhallinen ainakin alun jälkeen ja poika oli leikkinyt sen aikaa kavereiden kanssa. Nälkä oli ehtinyt jo tulla heilläkin. Poika 3:lla oli ollut eväistään jäljellä yksi riisikeksi, jonka oli jakanut kaverinsa kanssa. Myöhemmin kuulin, että joissain kadunpuoleisissa luokissa oli ikkunat peitetty papereilla varotoimeksi.
Kotiin päästyäni pääsin vasta itse uutisten äärelle. Tässä vaiheessa uhriluku on 49 ja sairaalahoidossa ihmisiä on 48. Ensimmäistä kertaa ikinä Uudessa-Seelannissa terrorismiasteikolla uhka on luokiteltu korkeaksi (high). Suurin osa kaupungin virastoista, liikuntapaikoista ja jotkin kaupoista on suljettu. Ihmisiä on kehoitettu olemaan menemättä mihinkään maan moskeijoista. Meillä on ja oli kaikki kunnossa. Lockdown oli vain varatoimenpide, koska hyökkääjät olivat aika pitkään vapaina eikä ollut varmaa kuinka monta heitä oli. Tämä tapaus oli yllättävä ja surullinen, se nosti mieleeni tapauksen, jossa työkaverini sai surmansa kouluammuskelussa. Kun perusturvallisuuden tunne järkkyy, mieleen nousee pelko ja ahdistus. Mutta tästäkin taas selvitään, meillä on kuitenkin kaikki oikein hyvin. Viikonloppuilta vietetään herkkuja syöden, pelaillen ja lastenohjelmia katsellen. Aika monella muulla on tänään asiat paljon huonommin. Kia kaha Christchurch ❤️
 |
| Oman kylän keskustaan oli lauantaina ilmaantunut tällainen |
Viikonlopun aikana tuli kummaltakin koululta viestejä. Maanantaina on kouluissa kriisityöntekijöitä ja ohjaajia tavattavissa. High school alkaa minuutin hiljaisuudella. Tällä hetkellä on tiedossa, että tapahtuma koskettaa meidän alakoulumme kahta oppilasta, jotka menettivät hyökkäyksessä isänsä... Ensi viikko voi olla aika surullinen koulussa. Hyökkääjän ottivat kiinni meidän oman kylämme poliisit, 36 minuuttia hälyytyksen jälkeen. Heitä onkin kovasti ylistetty kylillä. Hyökkääjiä uskotaan toistaiseksi olevan vain yksi, mutta mikään ei ole vielä varmaa.
(EDIT: Lisätty jotain pieniä juttuja tekstiin sitä mukaa kun niitä tulee mieleen. Tuntuu tärkeältä kirjata kaikki ylös)
