maanantai 18. maaliskuuta 2019

Christchurch - hyökkäyksen jälkipuintia

Viikonloppu meni melko oudoissa tunnelmissa. Maailma on pikkuhiljaa siirtynyt jo eteenpäin Christchurchin uutisista, mutta täällä on päällä sellainen jälkishokkivaihe, itse kullakin. Itsellänikin asian käsitteleminen mielessä on vielä kesken. Vaikka nyt tiedämmekin, että emme olleet onneksi vaarassa, lukkojen takana oleminen ja vaaran uhka on kuitenkin vaikuttanut mieliimme. Poika 3:seen asia on vaikuttanut lapsista ehkä eniten, koska oli koululla lukittuna ja ymmärtää jo mitä tapahtui. Hän totesi perjantai-iltana, että tänään ei ollut hyvä päivä. Ei ollut ei. Seuraavana päivänä hän vielä kyseli, että onko kukaan kuollut enää iskun seurauksena. Onneksi siihen pystyin toteamaan että ketään ei ole enää kuollut. Tämän jälkeen on tosin löytynyt vielä yksi kuollut ja uhriluku on noussut 50:een, mutta sitä en ole hänelle kertonut. Teineistä en tiedä, he kun eivät paljoa puhua pukahda. Toivon että tilanne ei jää heidän mieleensä kummittelemaan, olivat kuitenkin kotona yksin miltei koko ajan, tietäen että jotain tapahtuu lähistöllä.

Tällä hetkellä tiedossa on, että hyökkääjiä olisi ollut vain yksi, kahden osallistumista vielä selvitellään. Hyökkääjän ottivat kiinni meidän oman kylän, Lincolnin poliisit, 36 minuuttia ensimmäisen hälyytyksen jälkeen. Heitä onkin ylistetty sankareina. Poliisit olivat olleet kaupungilla koulutuksessa, jossa oli käyty läpi miten otetaan kiinni vaarallinen henkilö ja vastanneet sieltä suoraan hälyytykseen. Melkoinen ajoitus!

Viikonloppuna järjestettiin iso Christchurch Floorball Open -turnaus, joka onneksi pääsi toteutumaan ihan aikataulussaan. Turnaukseen tuli pelaajia myös muualta maasta. Sunnuntaina oli junnujen tiimien vuoro pelata, ja meidän kaksi nuorimmaista poikaa pääsi pelaamaan. Saivat vähän muuta, mukavaa tekemistä ja ajattelemista tähän viikonloppuun. Keskustassa näytti jo ihan normaalilta sunnuntai-aamuna mennessämme turnaukseen. Mitä nyt kolme poliisiautoa tuli vauhdilla vastaan pillit päällä. Myöhemmin luin, että poliisit ovat tehneet monia ratsijoita viikonlopun aikana, liittyen perjantain tapahtumiin. Poliisit olivat melko selkeästi näkyvillä kaupungilla. Moskeijoiden lähellä emme käyneet, tiedän että siellä oli vielä teitä poikki ja moskeijan edustat ovat täyttyneet kukkamerestä.

Christchurch Floorball Open 2019

Viikonlopun aikana tuli tieto, että tapahtuma koskettaa myös meidän alakouluamme. Kahden koulumme oppilaan isä kuoli hyökkäyksessä. Samoin ilmeisesti Lincolnin yliopiston henkilökuntaan kuuluvia oli uhrien joukossa. Lauantaina iltakävelyllä kuljimme sattumalta ilmeisesti yhden surutalon ohi. Autoja oli runsaasti parkissa talon ympäristössä ja ajattelimme ensin, että siellä on bileet menossa. Oli kuitenkin aivan hiirenhiljaista, ei tainnutkaan olla bileitä. Moni uhreista oli perheiden isiä ja huolehtijoita, perheen ainoita ansaitsijoita. Miten nämä perheet selviävät? Oman kylämme yhteisössä moni on tarjoutunut auttamaan perheitä, joita asia koskettaa. Eräs asukas tiivisti asian hienosti todetessaan, että "Me emme jätä tätä perhettä käymään asiaa läpi yksin". Kyläläiset ovat tarjoutuneet ihan vaan seuraksi, keskusteluavuksi, käymään kaupassa, tarjonneet ruokaa, bensaa, asuntoa, ihan kaikkea mahdollista. Tragedia tuo kiweistä esiin parhaimmat puolet, kaikki haluavat auttaa. Rahaa uhrien perheille on kerätty tähän mennessä koko maassa jo 6.3 miljoonaa NZdollaria.

Pääministeri Jacinda Ardern on käynyt viikonlopun aikana kaupungilla tapaamassa muslimiväestöä sekä uhrien omaisia. Hän julisti heti, että aselakeja tullaan kiristämään. Muistotilaisuuksia on järjestetty ja järjestetään pitkin viikkoa. Hautajaisiin valmistaudutaan ja hautoja on kaivettu urakalla. Paikallinen moottoripyöräjengikin kävi osoittamassa kunnioitusta uhreille moskeijan edessä esittämällä Haka-performanssin. Tunnelma on surullinen, outo, odottava, hiljainen. Tunnuslauseeksi on noussut: They are us!

Aamulla vein kahta nuorimmaista kouluun ja kuulin kun oppilaat puhuivat keskenään tapahtumasta. Yksi tyttö sanoi: "Mä en yhtään pelännyt". Asiaa on jokaisella kuitenkin tarve käydä läpi. Nuorimmaisen luokkakaveri tuli ensimmäisenä halaamaan poika 4:sta, ihana! Alakoululla tapahtumaa oltiin käyty läpi luokissa ja sen jälkeen oppilaat olivat askarrelleet kortteja ja kukkia uhreille, perheille sekä myös poliiseille. Alakoulussa oli Uuden-Seelannin sekä isänsä menettäneen perheen oman maan lippu puolitangossa. High school oli alkanut aamulla pienryhmien kokoontumisella, jossa asiaa käytiin lyhyesti läpi ja kartoitettiin keskusteluavun tarvitsijoita. Sen jälkeen he olivat pitäneet minuutin hiljaisuuden. Kummallakin koululla on tarjolla keskusteluapua lähipäivinä. Tämä viikko menee varmaan vielä näissä tunnelmissa.

Alakoululta 19.3.2019. Oppilaiden askartelemat kukat, kortit ja viestit oli laitettu nätisti puun äärelle nähtäväksi

Kylän raitilta. Myöhemmin tänne oli ilmestynyt myös valokuva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen piakkoin.

Great Ocean Road - Melbourne - Australia

Lokakuussa kävimme miehen kanssa kahdestaan Melbournessa moikkaamassa esikoistamme. Samalla hieman juhlistimme meidän yhteistä 30-vuotista t...