Liput varattu - Uusi-Seelanti odottaa!

Pitkästä aikaa taas omaa päivitettävää ulkosuomalaisaiheeseen; Me olemme nimittäin palaamassa syksyllä Uuteen-Seelantiin! Nyt on lentoliput varattu, tästä sitten alkaakin melkoinen jännitysnäytelmä. Lennon pitäisi startata Helsinki-Vantaalta puolentoista kuukauden päästä, mutta nähtäväksi jää, toteutuvatko lennot ja päästäänkö päämäärämme asti normaalisti. Lentoja Uuteen-Seelantiin on peruttu edelleen ilmeisesti viikoittain ja Uusi-Seelanti on rajoittanut tälläkin hetkellä maahan tulevia lentoja rankasti. Mutta jostainhan tämä paluusuunnittelu täytyy aloittaa ja nyt on sentään jo (ensimmäiset) lennot varattu.

Mitä pakata mukaan ulkomaille muuttaessa? Taas olen tämän saman kysymyksen äärellä. Tällä kertaa kuitenkin hieman eri lähtökohdista ja muutaman ulkomaanmuuton kokemuksen viisaampana. Tarkoituksenamme on matkata jälleen kevyesti, ehkä yhdet matkalaukut mukanamme ja nyt yritän jättää myös ne turhat tavarat pois. Ystävän autotallissa taitaa olla lisäksi vielä joitakin meidän tavaroitamme odottamassa paluutamme. Ihan ehdottomasti mukaan otettaviin tavaroihin kuuluu ainakin villasukat ja pleikkari. Vaatteita yritän karsia reilulla kädellä, toppatakit ja kurahousut jää ainakin ihan suosiolla matkasta, samoin turhan hienot hepeneet. Kyllä siihen 30 kiloon per nenä saa onneksi aika kivasti jo välttämättömät tavarat mahdutettua. Vielä en ole edes jaksanut näitä sen kummemmin ajatella, koska kaikki on niin epävarman tuntuista. Pakko kuitenkin alkaa tekemään jo jonkinlaista listaa, ettei mikään turhan tärkeä tavara unohdu Suomeen.

Välittömästi maahan saapumisen jälkeen perheemme ilmeisesti ohjataan johonkin hotelliin (jota ei saa itse valita), jossa vietämme kaksi viikkoa pakollisessa karanteenissa. Tällä hetkellä meillä ei ole vielä tiedossa minkäänlaista majoitusta karanteenin jälkeen. Karanteeniaikana emme tietenkään pääse taloja katselemaan, joten karanteenin jälkeen alkaa vasta se varsinainen talon etsiminen. Täytyy toivoa, että tarjontaa olisi nyt runsaasti, jotta talo löytyisi nopeasti eikä tarvitsisi ainakaan kovin pitkään asustella missään ylihintaisessa hotellissa.

Oman lisän tähän paluustressiin tuo tietenkin tämä nykyinen maailman tilanne. Perutaanko meidän lentomme? Pääsemmekö maahan ongelmitta? Pysymmekö aikataulussa, joka on meille tärkeä? Muuttuuko karanteeni maksulliseksi, joka sekin räjäyttäisi meidän budjetin taivaan tuuliin? Ai että alkaa stressikäyrä pikkuhiljaa nousemaan!

Oho - sehän onkin jo heinäkuu!

Siis oho, heinäkuu on jo hyvää vauhtia menossa ja blogin päivittäminen on tyystin jäänyt. Selkeästi rento kesäloma ollut siis! Tai ehkä muuten vaan kiirusta pitänyt.

Suomen kesä on ollut kyllä aivan ihana, varsinkin näin kahden perättäisen talven jälkeen. Lämpö ja aurinko onkin hellinyt meitä ihan urakalla. Tosin nyt ne helteetkin ovat jo ilmeisesti loppuneet tältä kesältä. Mutta eipä haittaa, kesä kun kesä, ja kesä Suomessa on ollut kyllä siis aaaaivan ihanaa! Käänteinen kulttuurishokki häipyi samalla kun aurinko alkoi kurkkimaan harmauden takaa ja loi lämpönsä meihin. Nyt on tuntunut vain niin hyvältä kuulua johonkin, tällä hetkellä Suomeen.

Mitäs me ollaan sitten puuhattu? Ainakin rakennettu kovasti jotain. Tai minä olen lähinnä toiminut työnsuunnittelijana/-johtajana ja mies on toteuttanut kuuliaisesti kaikki toiveeni, ainakin mitä on ehtinyt. Kotona ollaan tehty jo aikaisemmin pientä pintaremppaa, lähinnä seinien maalaamista ja tapetointia. Kesän aikana ollaan rakennettu parempi terassi, viritelty lapsille uima-allas ja tehty kauheasti pihahommia. Normaaleja kesäpuuhia siis.

Ai että tämä allas oli ihana helteillä

Pieni yksityiskohta meidän vessasta. Bongasin tämän idean jostain artikkelista ja sopivat kehyksetkin löytyivät varastosta

Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa nyt 20 vuotta. Sen kunniaksi (ja ihan vaan koska halusimme nähdä ystäviämme) järjestimme pienet puutarhajuhlat meillä viime viikonloppuna. Harmi vaan, että sää ei yhtään suosinut, mutta toisaalta kaikki tietävät Suomen kesäsään ja osaavat varautua. Katoksia viriteltiin terassille ja loppuilta olikin onneksi vähemmän sateista. Olin varannut kylmyyden varalta vilttejä ja niille olikin kyllä käyttöä, samoin villasukille. Pitopalvelusta tuli ruokaa ja itse tein vielä kaikenlaista lisuketta tarjolle. Sanotaanko näin, että ruokaa jäi vielä ihan riittävästi, samoin juomia, ens viikonloppuna sitten rääppiäiset. Kutsussa olimme pyytäneet vieraita tuomaan kuvan meistä (tai lähettämään s-postilla) ja muutamia onneksi saimmekin, valokuvat kun ovat meille ihan aarteita. Olin laittanut etukäteen yhdelle seinälle meistä joitain vanhoja valokuvia (jestas että ollaan oltu joskus nuoria!) ja sinne lisäilin sitten sitä mukaa kun tuli uusia. Hääalbumi oli esillä ja vierailta tulikin kommenttia ja epäilyjä lapsiavioliitosta 😂 Noh, oltiinhan me nuoria, mutta ei sentään niin nuoria.

Katokset viritetty terassille

Ystävän ottama kuva juhlalookistani. Toi mekko on vaan niin ihana! 😍

Itse sain suoritettua viimeisen työharjoitteluni kesäkuussa hautausmaalla ja nyt on vähän toivoa siitä, että ehtisin valmistua ennen lähtöä Uuteen-Seelantiin, ettei jäisi sitten roikkumaan mitään.

Ja sitten se Uuteen-Seelantiin paluu... Täytyy sanoa, että on tämä korona kyllä häirinnyt näitä meidän suunnitelmia ihan urakalla. Saatiin vasta vähän aikaa sitten siirrettyä viisumit uuteen passiin ja se jo itsessään oli melkoinen urakka, nyt kun oikein mikään laitos ei toimi. Nyt on kuitenkin viisumit uusissa passeissa, mutta lentolippuja ei olla vielä uskallettu varata. Lentoja perutaan vieläkin urakalla, tai sitten niitä ei ole, ainakaan mitään meidän budjettiin sopivaa. Kohta on kyllä pakko vaan varata joku lento ja pitää käsiä ristissä siihen asti, että päästään astumaan koneeseen. Tällä hetkellä Uuteen-Seelantiin pääsevät vain kansalaiset ja oleskeluluvan omaavat. Meillä se oleskelulupa on, mutta eri juttu tietenkin on vielä se, että ovatko lentoyhtiöt tietoisia maahan hyväksyttävistä viisumeista. On tää jännää! Koitan vähän ryhdistäytyä tämän blogini kanssa ja päivittelen taas piakkoin kunhan homma jälleen etenee. Tsau!