V Osa Roadtrip: Ruotsi - Tanska - Saksa - Tanska - Norja - Ruotsi (Kristiansand)

Mökkiyön jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Tanskan pohjoisempaa kärkeä. Meillä oli jännä päivä edessä, pääsisimme taas laivaan ja ylittämään Pohjanmeren salmen, Skagerrakin. Edessä oli ensin 230 kilometrin ajomatka Hirtshalsin satamakaupunkiin. Iloksemme sää olikin aurinkoinen ja oikein mukava. Tanskasta jäi mieleen tuulimyllyt, joita näkyi siellä täällä sekä liikenneympyrät, joita oli ihan jokaisessa risteyksessä, keskellä korpeakin.

Hirtshals

Hirtshalsin ranta

Hirtshalsiin saavuimme niin, että meillä oli muutama tunti aikaa kävellä kaupungilla, tai oikeammin kylällä, pieni paikka oli. Kävimme syömässä hyvät pizzat ja ajoimme autollamme jonottamaan jo laivaan.

Olin jo Suomesta etukäteen varannut meille liput Fjordline-laivaan. Varauksessa olikin omat kommervenkkinsa, netistä kun ei saanut varattua lippuja silloin suoraan meidän porukallemme. En muista oliko auto vai porukka liian iso (tai sitten allekirjoittanut ei vain osannut), mutta nettisivuilla ohjattiin soittamaan asiakaspalveluun. Soitin laivayhtiön palvelunumeroon, josta kuului ensin norjankielinen nauhoite. Siitä ymmärsin sen verran, että ohjattiin valitsemaan asiakaspalvelu joko norjaksi tai englanniksi (taisi olla joku muukin kieli vielä). Yritin valita englantia, mutta ei. Asiakaspalvelija vastasi ja selitin hänelle asiaani ei niin sujuvalla englannillani. Asiakaspalvelijan englannintaito oli minuakin huonompi, joten päättelin varanneeni vääränkielisen asiakaspalvelija. No ei se mitään, hän oli kuitenkin hyvin ystävällinen ja saimme englannilla, auttavalla ruotsilla sekä elekielellä varattua paikat koko perheelle sekä yli-isolle autollemme laivaan. Kun asia oli saatu hoidettua, asiakaspalvelija huokaisi helpotuksesta, että huh huh, nyt se on tehty. Helpotus oli molemminpuolinen.

Heippa Tanska!

Laivamatka Kristiansandiin kesti reilut 2 tuntia. Fjordlinen katamaraani oli nimeltään HSC Fjord Cat ja se oli voittanut jonkun maailmanennätyksenkin nopeudessaan. Rivakastihan se liikkuikin. Laiva oli itsessään vähän tylsä, siellä oli vain istumapaikkoja, eikä niitäkään kaikille. Laivalta löytyi muutama putiikki sekä lasten leikkipaikka ja kanttiini, jossa käytiin haukkaamassa jotain pientä. Matka meni onneksi nopeasti ja kohta oltiinkin jo uudessa maassa, Norjassa. Tämä maa oli minun matkani kohokohta ja tätä olin odottanut.

Odottelemassa autokannella ulospääsyä

Norja oli juuri niin kaunis kun olin muistanutkin. Viimeksi olin täällä vuonna 1989 kuudennen luokan luokkaretkellä. Asuimme Kristiansandissa perheissä viikon ajan. Luokkamme tuli Kristiansandiin, koska kaupunki oli kutsunut ystäväkaupunkien koulujen oppilaita juhlistamaan joitain isoja juhlia, jotka kaupungissa silloin oli (en yhtään muista mitä juhlittiin). Meillä oli viikon ajan kaikenlaista ohjelmaa kaupungissa ja olihan se kokemus. Harmittavasti en muista perheen nimeä, jotka minut majoittivat, yhteys katkesi jo aika pian sen jälkeen. Perheissä, joissa majoituimme, oli samanikäinen lapsi ja me vietimme aikaa myös heidän koulullaan. Oli aika nostalgista palata tähän samaan kaupunkiin 25 vuotta myöhemmin.

Kristiansandin tuomiokirkko

Kristiansand on vanha kaupunki, se on perustettu virallisesti vuonna 1641. Kristiansandin vanhin kirkko, Oddernesin kirkko, on rakennettu kuitenkin jo noin vuonna 1040. Asukkaita kaupungissa on tällä hetkellä arviolta 90 000. Yksi vetonaula kaupungissa on Kristiansand Dyrepark eli eläintarha ja huvipuisto. Eläintarha on Norjan suurin ja eläinkokoelma laaja, eläimet saavat liikuskella vapaasti melko isolla alueella. Ollessani koulun kanssa kaupungissa viimeksi, vierailimme silloin eläintarhassa ja muistelisin sen olleen kyllä aika kiva.

Kristiansandin vierassatama

Christiansholmin linnake

Majoituimme Kristiansandissa tavallisen kerrostalon pienessä asunnossa. Siellä ei oikein mikään toiminut ja kuumakin oli. Mutta lapset tykkäsivät kun siellä oli parvisänky. Kävimme miehen ja nuorimmaisen kanssa kävelemässä illalla kaupungilla ristiin rastiin. Yritin muistella vuosikymmenien aikaisia tapahtumia; tuossa pääkadulla oli iso paraati, tuolta ammuttiin ilotulituksia ja tuossa oli se kauppakeskus missä pyörittiin. Seuraavana aamuna herättyämme, kävimme vielä ajelemassa kaupungilla ja sen ympäristössä ennen matkan jatkumista. Yritin muistella missä päin olin asustellut silloin 25 vuotta sitten, mutta paikkaa ei kuitenkaan löytynyt.

Sitten matka jatkuikin jo kohti Sandnesia, jonne matkaa oli noin 220 kilometriä. Sandnes sijaitsee lounais-Norjassa, noin 15 kilometriä Stavangerista etelään. Sieltä meillä oli varattuna ihan hotellihuone kolmeksi yöksi. Saimme nauttia norjalaisista maisemista koko reitin edestä. Norjan maisemat ovat kyllä upeita. Tulee ihan mieleen joku toinen yhtä upea, mutta vähän lämpimämpi maa...

Matkan varrelta

Magma Geopark Egersund

Sandnesissa majoituimme kolmena yönä Hotel Sverre -nimisessä hotellissa, joka oli ihan siisti. Hotelli oli aivan  kaupungin keskustassa, joten pääsimme iltaisin kävelemään kaupungilla. Hotellissa asuminen olikin välillä ihan kivaa vaihtelua mökkiöiden välillä.

IV Osa Roadtrip: Ruotsi - Tanska - Saksa - Tanska - Norja - Ruotsi (Legoland)

Saksan parin päivän pysähdyksen jälkeen jatkettiin matkaa jälleen Tanskaan päin. Matkaa meillä oli tälle päivälle 195 kilometriä. Ajettiin suoraan Billundiin ja siellä Legolandiaan. Yksi lasten reissun kohokohdista.

Rajamuodollisuudet. Hei hei Saksa ja terve taas Tanska

Legolandiassa meille osuikin onneksi ihan kiva sää. Suurimmaksi osaksi paistoi aurinko ja sortseissa pärjäsi. Liput näyttävät olevan Legolandian nettisivuilta etukäteen ostettuna kaikille 341 kruunua eli 45,70 euroa, alle 3 vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Me emme olleet ostaneet lippuja etukäteen, joten ne olivat hieman kalliimmat.

Legoland

Poikien mielestä taisi olla yksi kivoimmista jutuista, sai ampua ohi lipuvien laivojen kyydissä olijoita. Tosin he ampuivat takaisin!

Legolandia oli tietenkin täynnä erilaisia, upeita legorakennelmia, joita oli ryhmitelty teema-alueiden mukaan. Huvipuistossa oli myös eri teemaisia huvipuistolaitteita ja ruokatarjonnastakin oli huolehdittu. Me kävimme välillä syömässä saluunan näköisessä ravintolassa, joka sijaitsi länkkärityylisellä alueella. Vieressä oli kullanhuuhdontapaikka ja pienessä länkkärikaupungissa oli ravintoloita ja kauppoja.

Amalienborg

United States Capitol

Vapaudenpatsas taustalla

Perheen pienimmille oli myös monta paikkaa, jossa pääsivät leikkimään tai rakentelemaan esimerkiksi duploilla

Legolandiassa riitti nähtävää ja koettavaa monen ikäiselle. Meille riitti hyvin yhden päivän käynti, mutta olisimme varmasti saaneet vietettyä siellä toisenkin päivän. Muistelen, että oltiin perillä Legolandiassa ehkä joskus puolen päivän aikoihin ja viiden maissa tehtiin lähtöä pois. Paikka oli siinä ajassa kierretty jo läpikotaisin. Jos täällä haluaa viettää useamman päivän, on alueella muutama hotelli, jossa voi yöpyä ja viettää ultimate-Legolandia kokemuksen. Hotellihuoneet ovat tietenkin lego-teemaisia, kuten Ninjago, Friends tai Kingdom ja kyllä siellä lapset viihtyisivät. Hotellien hintoja katsellessa päädyimme kuitenkin läheiselle leirintäalueelle. Mutta olihan Legoland, kuten arvata saattaa, sekä lasten että aikuisten mieleen.

Aivan Legolandian vieressä oli muuten tosi kivan näköinen Lalandian-vesipuisto. Lapset olisivat kovasti halunneet sinnekin, mutta me emme valitettavasti tienneet etukäteen vesipuistosta. Muuten olisimme voineet siellä käydä ja ehkä viettää yhden lisäyön täällä. Samaan päivään vesipuistoa ei kyllä kannata jättää, ei lapsetkaan olisi enää jaksaneet Legolandian jälkeen polskia.

Legolandian lähellä olevan leirintäalueen mökkimajoitus

Seuraavana aamuna heräiltiin makuupusseista hieman kohmeessa, oli ollut kylmä yö ja mökki oli aika askeettinen. Ei muutakuin kamat kasaan ja suunta tällä kertaa kohti Norjaa, edessä olisi Skagerrakin ylitys.

II osa: Roadtrip: Ruotsi - Tanska - Saksa - Tanska - Norja - Ruotsi (Kööpenhamina)

Kolmårdenin eläintarhalta ajelimme Jöngköpingiin leirintäalueen mökille, matkaan meni reilut 2 tuntia. Jöngköping oli viehättävän oloinen paikka Vättern-järven eteläisimmässä pohjukassa, joka on muuten Ruotsin toiseksi suurin järvi. Onko kellään muulla jäänyt mieleen koulusta maantiedon tunneilta hokema Ruotsin suurimmista järvistä: Vänern, Vättern, Mälaren ja Hjälmaren? Minulla on, edelleen tulee jostain takaraivosta. Tätä hyödyllistä tietoa pääsin siis käyttämään lomareissullamme, en olisi muuten tunnistanut tätäkään järveä 😄

Ensimmäisen yön mökkimajoitus Jöngköpingissä. Äitee tutkii karttaa ja tekee seuraavan päivän suunnitelmia

Leirintäalue Villa Björkhagen, Roselund

Leirintäalueen lähistöllä kulki rannan kallioilla polkuja, joissa sai olla tarkkana. liian reunalle ei kannattanut mennä

Seuraavana aamuna matka jatkuikin kohti Tanskaa ja Juutinrauman siltaa. Juutinrauman silta yhdistää Tanskan ja Ruotsin ja sen pituus on 7845 metriä. Sillalle mennessä piti maksaa tietulli, joka oli yllättävän kallis. Mutta olihan silta kyllä oikein hieno. Ja halvemmaksi sillan ylittäminen tuli kuitenkin autolla, kuin jos olisimme laivalla seilanneet Juutinrauman salmen yli.

Juutinrauman silta

Sillan ylityksen jälkeen tultiinkin jo Kööpenhaminaan. Meillä oli varattuna majoitus kaupungin laitamilta, jonne ajelimme ensimmäisenä. Se oli oikein siisti erillistalo, jossa oli kaikki tarvittavat ja olohuoneessa oli jopa dvd:itä ja pelejä lapsille. Olimme siellä 2 yötä (tai 3, en muista tarkalleen). Ensimmäisenä iltana kävimme vain läheisessä kaupassa ostamassa tarvikkeita "mökille". Seuraava päivä(t) vietettiin kaupungilla katselemassa Köpistä ja sen tunnetuimpia nähtävyyksiä.

Kööpenhaminan "mökki"

Rannalta löydettiinkin ensimmäisenä se kaupungin tunnetuin nähtävyys; Pieni Merenneito-patsas. Oltais kyllä kävelty ohi, ellei patsaan ympärillä olisi parveillut turisteja. Kun olin pieni, meillä oli kotona matkamuisto tästä patsaasta, jolla useinkin leikin. Olihan se ihan saman näköinen, mutta kuitenkin aika huomaamaton. No, tulipahan tämäkin nähtävyys kuitenkin nähtyä. Check ✔️

Ja siinä se oli, Pieni Mereneito-patsas rannalla.

St Albans kirkko, lähellä Pieni Merenneito-patsasta. Kirkko on avattu vuonna 1887 ja on tyyliltään uusgoottinen.

Hieno laiva satamassa

Frederikin kirkko eli Marmorikirkko. Kirkkoa alettiin rakentamaan jo vuonna 1749, mutta se valmistui vasta monien vaiheiden jälkeen vuonna 1894.

Amalienborgin linna, Tanskan kuningasperheen talvikoti. Linna koostuu tällaisesta neljästä samanlaisesta rakennuksesta, jotka ovat aukion ympärillä. Linna on rakennettu vuosina 1750-1760 -luvuilla.

Kävelimme pitkin rantaa kuninkaanlinnan aukiolle ja jatkoimme siitä matkaamme kuuluisalle Nyhavn-kanavan rantakadulle, jossa kävimme myös syömässä. Aurinkokin alkoi taas paistamaan ravintolassa istuskellessamme ja maisemat alkoivat näyttämään hienommilta. Kanavan varrella oli purjeveneitä sekä monenvärisiä vanhoja taloja rinta rinnan, joita näkyy kaikissa kööpenhaminalaisissa kuvissa.

Eräs iltapäivä ja ilta vietettiin Kööpenhaminan Tivolissa, joka on maailman toiseksi vanhin huvipuisto. Tivoli avasi ovensa jo vuonna 1843 nimellä Tivoli & Vauxhall, nykyään tunnetaan vain nimellä Tivoli. Alueella oli tietenkin tivolilaitteita, mutta myös viehättävän näköinen ravintolakatu, johon emme kuitenkaan lasten kanssa poikenneet. Tivolissa oli myös erilaisia näytöksiä aikuisten makuun. Tämä vaikutti sellaiselta paikalta, johon olisi kiva tulla ihan aikuisten kesken. Mutta olihan siellä lapsillekin paljon ohjelmaa ja leikkipaikkoja yms, joissa vietimme aikamme tällä kertaa. Tivolin nettisivujen mukaan sisäänpääsy yli 8 vuotiailta on 130 kruunua eli 17,40 euroa ja 3-7 vuotiailta lapsilta 60 kruunua eli 8 euroa. Jos haluaa sisäänpääsyn lisäksi mennä laitteisiin, rajoittamaton laitelippu maksaa 295 kruunua eli 39,50 euroa. Ja akvaarion sisäänpääsy maksaa vielä erikseen 20 kruunua eli 2,70 euroa. Me muistaakseni ostimme lapsille erikseen lippuja joihinkin laitteisiin mihin halusivat. Meillä eivät lapset ole oikein innostuneita noista laitteista, joten rajoittamaton lippu ei olisi ollut kannattava ostos.

Tivoli ja dragon boats -polkuveneitä

Rasmus Nallen -laiva

Kööpenhamina ei tehnyt kaupunkina kovinkaan suurta vaikutusta, ainakaan näin ensimmäisellä kerralla. Syynä oli varmasti myös sää, saimme muutaman sadekuuron niskaan ja lämpötila tippui nopeasti johonkin 10 asteeseen. Muistan vain kun hytisimme vähäisissä kesävaatteissa hieman raikkaammassa säässä. Kaupunkikohteet eivät lasten kanssa muutenkaan ole välttämättä niin antoisia. Parhaiten Kööpenhaminasta jäi kuitenkin mieleen Tivolin alue, jossa meillä kaikilla oli mukavaa.