Banks Peninsula - Mount Herbert / Te Ahu Patiki

Joulun välipäivinä kävimme valloittamassa Banks Peninsulan eli Banksin niemimaan korkeimman kukkulan, Mount Herbertin. Olemme pitkään puhuneet tekevämme joku päivä tämän retken, mutta loppujen lopuksi lähdimmekin matkaan aivan extempore. Koska päivä oli jo pitkällä kun pääsimme matkaan, päätimme suunnata polulle, joka alkaa ylempää vuorelta, noin 400 metrin korkeudelta Purau Saddlelta.

Korkeutta Mt Herbert vuorella on 919 metriä ja sinne pääsee kulkemaan useampaa reittiä eri puolelta vuorta. Mt Herbert on loiva kukkula, joten mitään vuorikiipeilytaitoja reissuun ei tarvita. Meidän reittimme kulki pitkin Monument Track -polkua pitkin, jossa kipuamista tuli noin 500 metrin korkeudelta. Reitille tuli edes takaista matkaa yhteensä reilut 12 kilometriä, ihan kelpo kuntotreeni siis, korkeusero huomioiden. Meiltä meni ylöspäin kiivetessä noin 2 h 30 min, alaspäin tultiinkin reippaammin 40 minuutissa. 

Polku kulkee läpi lammaslaidunten hyväkuntoista polkua pitkin. Reitti ei ole käytettävissä lampomisaikaan 8/8-15/10. Näin kesäaikaan meillä oli ilo seurata laitumella olevien pikkukaritsojen eloa äitiensä kanssa. Sää oli sopiva kiipeämiseen, alussa oli pientä pilveä, joka hälveni puolimatkassa. Sen jälkeen aurinko porotti hieman liian kuumasti, mutta pieni tuulenvire oli vilvoittava. Maisemat vain paranivat ylöspäin kulkiessa ja ilta-aurinko värjäsi maiseman todella kauniiksi takaisin päin tullessa. Tässä reilusti kuvia reissulta usealla kameralla otettuna (kuten kuvien väreistä huomaa) ja pienen selostuksen kera:

Tästä se lähtee. Kuva on itseasiassa otettu parkkipaikalta, kun pääsimme jo takaisin autolle, ilta-aurinko paistoi niin kauniisti. Kuvassa lähimpänä näkyvä terävähuippuinen kivenlohkare on The Monument / The Põhue, josta reitti on saanut nimensä. 

Alkumatkasta kuljimme vanhan Monument Hut mökin ohi (punainen tönö) joka oli keskellä lampaiden aitausrakennelmia. Mökki on rakennettu vuonna 1957 ollen yksi sen ajan YHAn (Youth Hostel Association) mökeistä Banks Peninsulalla. Nykyisin mökki on lähinnä historiallinen jäänne, mutta kai siellä voisi yöpyäkin paremman puutteessa

Polkua pitkin kiivetessä maisema avautui koko ajan enemmän ja enemmän oikealla puolella. Tässä kuva Christchurchiin ja Lytteltoninlahdelle päin. Kuvassa lahden toisella puolella keskellä näkyy Lyttelton, Port Hills kukkuloiden takana on Christchurchin kaupunki, sen takana oikealla näkyi Kaikouran vuorijonot ja vasemmalla Eteläiset Alpit, korkeimmilla huipuilla näkyi lunta.

Taakse jää The Monument

Alussa polku kulki jyrkästi, keskivaiheilla oli tasaisempaa kunnes jyrkkeni jälleen jonkin verran loppua kohden. Lampaat olivat pitäneet polun hyvässä kunnossa, mutta kuvassakin näkyvät tussockit olivat päässeet valtaamaan sitä ajoittain ja hankaloittivat kulkua

Edessä näkyvä korkeampi laki on Little Mount Herbert (913 m), varsinainen Mt Herbert jää sen oikealle puolelle (ei näy kuvassa)

Välillä näkyi toiselle puolelle niemimaatakin, Akaroa on tuolla kukkuloiden takana jossain

Tauko

Melkein jo perillä, vielä vähän matkaa. Kauempana näkyvä tasainen laki on Mt Herbert / Te Ahu Patiki (kampelan muotoinen)

Ja vihdoin huipulla! Tälläkin kertaa matka oli se juttu. Huipulla oli vain tasainen aukea ja joku hassu rakennus

Huipulla oleva antennitalo tms.

Edessä Lytteltoninlahti ja Port Hills kukkulat, jotka näyttivät melko matalilta täältä katsottuna. Christchurchin edustalla kaartaa Pegasus Bay. Ehkä suosituin reitti Mt Herbertille lähtee suoraan Diamond Harbourin satamasta ja kulkee edustalla näkyvän harjanteen poikki. Pituutta tälle reitille tulee noin 8-9  km suuntaansa ja kipuamista onkin sitten se rapiat 900 metriä.

Lytteltoninlahden keskellä näkyy Quail Island

Jatkoimme kulkua vielä Mt Herbertin suojalle vuorenlaen toiselle puolelle, joka oli Mt Herbertin ja Mt Bradleyn välillä. Reitti jatkuisi viereiselle Mt Bradley kukkulalle, jolla on korkeutta 855 metriä. Mt Bradley näytti paljon vihreämmältä kuin Mt Herbert. 

Kuvassa näkyvä Mt Herbert Shelter on yhdeltä seinältä avoin suoja (ei ole tarkoitettu yöpymiseen), josta löytyy piknik ruokaryhmä ja vettä (sadevettä, ei juotavaksi kelpaavaa sellaisenaan). Huussi löytyi myös suojan takaa.  Suojan taustalla näkyy Canterbury Bight sekä Lake Ellesmere (oikealla hieman pilkottaa)

Ja sitten takaisin päin. Edessä näkyy Little Mount Herbert

The Monument

Reitti kulki läpi lampaiden laidunmaiten, pikkulampaat oli ihanan uteliaita

Ihana ilta-aurinko

Otin tänään kuvan Mount Herbertistä ikkunastamme. Vasemmalla terävä kukkulan kärki on The Monument, keskellä oleva korkein kohta on Mt Herbert ja oikealle jää Mt Bradley (näkyy puoliksi). Kulkemamme reitti lähti The Monumentin vasemmalta puolelta

Governors Bay Coastal Walk

Kävimme kauniina kesäsunnuntaina kävelyllä Governors Bayn rantatiellä kahden nuorimmaisen pojan kanssa. Governors Bay sijaitsee Port Hillsien toisella puolella, Lytteltoninsalmen päässä. Governors Bay on pieni idyllinen kylä, jossa on koulu ja muutamia kauppoja ja kahviloita, taitaa olla hotellikin. Kävelytie lähti vanhan Jettyn eli laiturin kupeesta ja on ilmeisesti melko vanha reitti. Kävelytie kulki rantaa myötäillen ja se oli hyvin hoidettu ja helppokulkuinen. Kävelimme Governors Bayn laiturilta Allandale Reservelle asti, jossa istuttiin puun varjoon syömään eväitä ja sitten käveltiin takaisin, yhteensä noin 5,5 kilometriä. Paikka oli niin kaunis, kyllä siellä mieli lepäsi. Kaikilla oli oikein mukavaa ja lapsetkin jaksoivat kiukuttelematta ja reippaasti kävellä. Tässä pieni kuvakollaasi retkestä.

Governors Bayn ranta ja laituri, tästä lähtee kävelyreitti

Matkan varrella olevalla kalliolla oli Margaret Mahyn (1936-2012) muistoplakaatti. Margaret Mahy oli arvostettu uusiseelantilainen lastenkirjailija, joitain kirjoja on käännetty myös suomeksi. Hänen mukaansa on Christchurchissa nimetty eteläisen pallonpuoliskon suurin lastenpuisto. Hän asui Governors Bayssa  ja ilmeisesti tykkäsi myös kävellä täällä.

Jännä kallio

Matkan varrella oli Sage Reserve, joka oli aivan piilossa puskassa. Näytti sieltä lähtevän kävelyreitti jyrkästi ylöspäin, mutta me pysyttelimme helpolla ja tasaisella kävelytiellä

Tuolla kaukana siintää Lytteltonin kaupunki

Kävelytien vierestä, puskasta piilosta löytyi penkki sekä sellainen puomi, johon saa hevosen kiinni. Siellä oli myös tällainen hevosen juomakaukalo.

Rannalla matalikossa oli monia white-faced heron eli valkonaamahaikaroita

Reitti päättyi Allandale Reservelle, jossa istuttiin puun varjoon pienelle piknikille.

Ja sitten lähdettiin kävelemään takaisin päin. Matkan varrella oli useita penkkejä, joille oli mukava istahtaa ja katsella merta

Reitti kulki ohi Ohinetahi House and Gardenin, joka ei ollut kuitenkaan auki. Paikassa on englantilaistyylinen puutarha sekä paljon suuria veistoksia. Puutarhan sanotaan olevan yksi Uuden-Seelannin hienoimpia puutarhoja. Kuvassa näkyvässä Ohinetahi talossa on taidegalleria ja siellä voidaan ilmeisesti järjestää tapahtumia. Paikkaaan pääsee tutustumaan $15 pääsymaksulla.

Governors Bayn Jetty eli laituri oli edelleen suljettu maanjäristysten jäljiltä.

Banks Peninsula; Diamond Harbour - Purau - Port Levy

Lytteltonia vastapäätä, Lytteltonin lahden toisella puolella on suurempi taajama nimeltään Diamond Harbour. Eräänä kauniina lopputalven päivänä lähdimme ajelulle Banks Peninsulaan, sinne toiselle puolelle lahtea. Sinne missä aurinko paistaa aina kauemmin, kuin vastarannalla.

Diamond Harbour on tarinan mukaan saanut nimensä meren pintaan heijastuvasta auringonvalosta, joka saa sen säteilemään kuin timantit. Meri olikin kirkasta ja paikoin todella turkoosia. Kylässä asuu vakituisesti alle 1600 ihmistä. Diamond Harbouriin lasketaan kuuluvaksi myös läheiset Church Bay, Charteris Bay ja Purau. Kylästä löytyi pari kahvilaa, koulu, kirjasto, terveyskeskus ja posti. Täältä kulkee lautta Lytteltoniin muutaman kerran tunnissa ja osa kylän asukkaista kulkeekin Christchurchiin päivittäin töihin.

Charteris Bay

Hays Bay. Vesi oli hämmästyttävän turkoosia

Hays Bay. Tuolla kukkulalla on mun tuleva eläkeläisasunto

Rahtilaiva menossa Lytteltonin satamaan

Diamond Harbour. Täältä lähtee lautta Lytteltoniin

Lytteltonin lahti

Diamond Harbourissa kävimme syömässä rannan lähellä olevassa kahvilassa. Kahvila oli viihtyisän näköinen ja hyvällä paikalla. Itse kokemus ja ruoka oli kuitenkin pettymys. Kassalla oleva mies otti jonottamisen jälkeen tilaukset vastaan, mutta ei antanut tilausnumeroa, saatika kuittia. Muutenkin näytti olevan vähän hukassa siinä tiskillä. Sitten jännättiin pöydässä 20 minuuttia, että näinköhän saadaan purtavaa lainkaan. Meidän yllätykseksemme, kyökin puolelta tulikin odottelun jälkeen tarjoilija tuomaan sapuskoita, jotka tunnistimme omaksemme. Mikä oli hyvä, koska tarjoilija ei tiennyt mihin pöytään tarjoiltavat olivat menossa. Oli saanut ohjeeksi vain, että pöytä jossa on lapsia. No, jokaisessa pöydässä oli lapsia. Olin tilannut noin $25 maksavan pizzan, joka olikin päivän viimeinen pizza, mikä heillä oli tarjolla. Pizza oli tehty valmispohjalle ja oli muutenkin aika köyhän oloinen, varsinkin jos vertaa hintaan. Mutta kyllä sen pahemmassa nälässä tietysti söi. Tämän pizzan päihitti kurjuudessaan vain se pizza, jonka tilasin eräässä lissabonilaisessa kuppilassa. Joka oli valmispakastepizza ja joka oli vielä puoliksi jäässä, kun se tuotiin eteeni. Tosin, oli se halvempikin kuin tämä.

Purau Bay. Samainen rahtilaiva seilaa jo poispäin

Purau Bay. Huvipursipoukama

Koukattiin Purau Bayn kautta ja seuraavaksi tie veikin sisämaahan päin, kohti kukkuloita. Olin ehdottanut ennen lähtöä, että eiköhän kiivetä Mount Herbertille, joka on Banks Peninsulan korkein kukkula, 919 metriä merenpinnasta. Kävimme kuitenkin toteamassa Orton Bradley Parkissa, että reitti puiston kautta kukkulalle on kiinni lampomisen vuoksi. Toinen vaihtoehto kipuamiselle olisi sitten yläkautta, vaellusreittiä pitkin.

Purau Port Levy Road

Purau Port Levy Road

Tästä lähti vaellusreitti Monument Track Mt Herbertille. Tästä olisi ollut kuitenkin vielä noin 5 km patikoimista ja 400-500 metriä nousua. Jätettiin kukkulan valloitus myöhemmäksi, kun oli nyt kaksi nuorimmaistakin mukana. Kuvassa näkyvä nyppylä on The Monument.

Port Levy

Port Levy oli todella pieni paikka, nykyisellään siellä asuu noin 100 vakituista asukasta. Aiemmin kylä on ollut suurin Canterburyn alueen maorien asutusalue, jolloin siellä asui noin 400 henkilöä. Kirkon lisäksi kylästä löytyi maorien hautausmaa ja marae (maorien kokoontumispaikka).

Port Levystä löytyi söpö kirkko. Parasta näissä vanhoissa pienissä kirkoissa on, että ne ovat edelleen aktiivisessa käytössä

Kirkon hautuumaan takana heppa ihmetteli satunnaisia kulkijoita

Port Levyyn rakennettiin ensimmäinen maorien anglikaanikirkko 1840 -luvulla, joka on sittemmin jo purettu. Kirkon paikalla sijaitsee nykyään tämä muistokivi

Port Levy. Tällä laiturilla on kuvattu kohtauksia Peter Jacksonin Heavenly Creatures -elokuvasta, joka julkaistiin vuonna 1994. Elokuva perustuu Christchurchissa tapahtuneeseen murhaan.

Port Levyn laituri

Port Levystä suuntasimme taas sisämaahan päin, kohti kukkuloita ja pienempää tietä. Päivä alkoi kääntyä jo iltaan. Meillä oli pikkuinen vuokra-auto alla, koska oma autovanhuksemme odotti korjausta ja katsastusta. Jossain vaiheessa tie muuttui hiekkatieksi ja aloin tavaamaan autosta löytyneitä vuokraehtoja. Vuokra-autoissa saattaa olla rajoituksia siinä, että minkälaisilla teillä saa autolla ajaa. Vuokraehdot eivät onneksi kieltäneet ajamasta päällystämättömällä tiellä, joten jatkettiin köröttelyä.

Täällä eteen voi tulla ihan mitä vaan. Tällä kertaa sonni! Hitto että säikäytti, meillä kun oli vaan se pikkuauto alla ja tuo yksilö näytti aika isolta ja lihaksikkaalta. Olisi voinut tuupata meidät kumoon, jos sille päälle sattuisi. Kohta huomattiin takapeilistä, että takana seurasi toinen sonni. Onneksi pysyivät rauhallisina, samoin kuski ja päästiin hissukseen ohi.

Huipulta löytyi kävelyreitti Summit Walkway, josta pääsee myös Mt Herbertille. Täällä ylhäällä oli pilvistä ja hyytävä viima.

Kohta huomattiin olevamme ihan pilvessä. Patikoimme pienen matkaa kävelyreittiä pitkin

Tuolla jossain näkyy vähän meidän vuokra-autoamme

Laskeuduttiin jälleen alas kukkuloilta kohti Little Riveriä, josta päästäisiin kotiin päin. Pilvet ja viima jäivät jonnekin korkeuksiin ja täällä alempana oli aivan tyyntä ja kaunista.