tiistai 20. helmikuuta 2018

Catlins - Osa II

Olemme käyneet useamman kerran Catlinsilla, koska siellä kyllä riittää nähtävää. Eikä vieläkään olla kaikkea nähty. Mutta onneksi asutaan ihan lähellä ja voidaan poiketa siellä milloin vaan.

Kävimme Cathedral Cavesilla maaliskuussa 2017, alkusyksystä siis. Luolat ovat yksi kolmesta maailman pisimmästä meriluolasta. Cathedral Caves muodostuu kahdesta luolasta, jotka yhtyvät luolan sisällä, ollen yhteensä 199 m pitkä. Luolissa on korkeutta ylimmillään 30 m. Luolat ovat arviolta kymmeniätuhansia vuosia vanhoja. Luoliin pääsee vain laskuveden aikaan ja ovat avoinna lokakuun lopulta toukokuuhun. Pääsy luoliin kulkee maorien maiden läpi ja luoliin on pieni pääsymaksu.

Waipati Beach, Cathedral Caves

Cathedral Caves ensimmäisen luolan suuaukko

Cathedral Caves

Cathedral Caves toisen luolan suuaukko

Cathedral Caves. Aikamoinen luonnon taidonnäyte


McLean Falls ovat Catlinsin korkeimmat vesiputoukset. Putoukset ovat Cathedral Cavesin lähellä, joten samalla reissulla kannattaa poiketa myös siellä. Meidän reissullamme vain yksi poika putosi veteen, toinen humpsahti rotkoon, mutta loppujen lopuksi kaikki selvittiin hengissä.

McLean Falls walkway. Rakastan näitä sademetsiä!

McLean Falls walkway

McLean Falls walkway. Matkalla oli pienempiä putouksia

McLean Falls ♡


Huhtikuussa 2017 käytiin Nugget Point Lighthousella. Matkalla majakalle saattaa näkyä merileijonia, merinorsuja, hylkeitä, delfiineitä sekä myös valaita ja miekkavalaita. Ihan vieressä on myös keltasilmäpingviinien tähystyspaikka. Majakka aloitti toimintansa 1870. Paikka on saanut nimensä majakan edustalla sijaitsevista kivistä, jotka ovat kuin meren muovaamia kultakimpaleita. Ne on nimennyt ilmeisesti itse kapteeni James Cook.

Tie Nugget Pointille kiemurteli välillä rannan tuntumassa

Polun päässä Nugget Point Lighthouse

"Nuggetit" majakan edustalla

Hylkeitä polskimassa majakan lähistöllä

Nugget Point Lighthouse


Purakaunui Fallsin leveät putoukset ovat päässeet monen Catlinsista kertovan kirjan kansikuvaksi, kuin myös postimerkiksi ja kalenteriksi. Putoukset sijaitsevat Cathedral Cavesin ja Nugget Point Lighthousen välillä. Ja olihan nämäkin putoukset oikein komeat!

Purakaunui Falls

Vielä on monta paikkaa käymättä Catlinsilta ja kyllähän näissä jo käydyissä paikoissa voisi uudelleenkin pistäytyä. Waipapa Pointin majakalta Nugget Pointin majakalle on noin 125 km. Matkaan kannattaa varata muutama päivä, jotta ehtii pysähdellä kaikissa kohteissa. Osa teistä on myös hyvin mutkittelevia ja osa hiekkateitä, joten kovinkaan vauhdikkaasti ei tätä reissua pääse tekemään. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, joka jää mieleen!

maanantai 19. helmikuuta 2018

Catlins - Osa I

The Catlins on suuri luonnonsuojelualue Eteläsaaren kaakkoiskulmassa. Aluella on alkuperäinen lauhkean vyöhykkeen sademetsä ja monet harvinaiset ja uhanalaiset eläinlajit asustelevat täällä. Southern Scenic Route kulkee Catlinsin läpi ja sen varrella näkeekin monenlaisia kiinnostavia kohteita.

Ensimmäisenä Invercargillista itään, eli Catlinsille päin ajettaessa tulee vastaan Waipapa Point Lighthouse. Majakka oli viimeisiä Uudessa-Seelannissa rakennettuja puisia majakoita v. 1884. Majakka rakennettiin, kun rannikon edustalla sattui Uuden-Seelannin pahin matkustajalaivan merionnettomuus v. 1881, SS Tararua vei upotessaan mennessään 131 ihmistä. Haaksirikossa kuolleiden hautuumaa on lähistöllä. Nykyisin majakka toimii täysin automaattisesti aurinkovoimalla. Majakan lähistöllä rannalla ja ruohikossa törmää miltei taatusti uudenseelanninmerileijoniin (New Zealand sea lions), jotka tulevat suojaisalle rannalle köllimään.

Waipapa Point Lighthouse

Uudenseelanninmerileijona puoliksi hautautuneena hiekkaan majakan edustalla. Välillä heitti lisää hiekkaa päälleen. Näitä löytyi rannalta sieltä täältä, joskus nousevat ylemmäs heinikkoon. Yksi pojista miltei astui tämän päälle, kun ei huomannut sitä hiekassa, kiljuen juoksi pakoon. Saattavat murahdella jos menee liian lähelle. 

Toisella reissulla löydettiin kolme merileijonaa rivissä köllimässä rannan suojaisalla puolella.


Suurin osa SS Tararuan haaksirikkojen uhreista on haudattu majakan lähellä olevalle hautausmaalle. Hautuumaa toimii nykyään myös lammas- ja lehmilaitumena. Lampaat antoivat suosiolla tilaa, mutta pari vasikkaa eivät paljoa meistä välittäneet.


Slope Point on Eteläsaaren eteläisin paikka. Siellä ei ole muuta kuin kyltti ja aurinkovoimalla toimiva pikkuinen majakka, ja tietty maisemat! Mutta täytyyhän siellä poiketa, me kävimme siellä helmikuussa 2017. Paikalle kuljetaan yksityisten lammaslaidunten läpi. Poikimisaikaan (syys-marraskuu) paikalle ei pääse.

Matkalla Slope Pointille. Edessä näkyy pikkuinen majakka.

Slope Point. Paljon on matkaa sekä etelänavalle että päiväntasaajalle.

Komeat on näkymät Slope Pointilta

Slope Point

Ja sitten pois läpi lammaslaidunten. Onneksi lampaat eivät olleet kiinnostuneita turisteista


Huhtikuun lopulla 2017 käytiin Curio Bayssa. Matkalla nähtiin kyltti; Niagara Falls. No tietty poikettiin sinne katsomaan hurjia putouksia. Sanotaanko, että ihan ei vastannut odotuksia!

Niagara Falls

Niagara Falls. On se hurja! Vähän meitä nauratti 😂


Curio Baylle tullessa kävimme ensin sen vieressä olevalla Porpoise Baylla, jonka suojaisassa poukamassa näkyi aivan rannan tuntumassa uudenseelannindelfiineitä (Hector's dolphin). Uudenseelannindelfiinit ovat maailman pienimpiä delfiineitä, ne kasvavat korkeintaan 1,5 m pituisiksi. Nämä delfiinit elävät vain Uuden-Seelannin Eteläsaaren suojaisissa vesissä. Niiden populaatio on arviolta 7400 - 10000 yksilön välillä ja määrä on kokoajan vähenemään päin.

Porpoise Bay. Täällä näkyi useita uudenseelannindelfiineitä. Kuvassa oik. keskellä näkyy muutama evä (jos oikein tihrustaa).

Curio Bay

Curio Bayssa on kivettynyt Jurakauden fossiilimetsä. Se on yksi maailman laajimmista ja parhaiten säilyneistä fossiilimetsistä. Fossiilimetsä on noin 20 km pituinen, aina Curio Baysta Slope Pointille asti. Dinosaurusten aikaan eli noin 180 milj. vuotta sitten, Uusi-Seelanti oli vielä osa Gondwanan supermannerta ja tässä kasvoi silloin runsaasti metsää. Ajan saatossa läheisiltä tulivuorilta on tulvavesien mukana valunut metsiin tuhkaa, joka on sisältänyt runsaasti piidioksidimineraaleja. Nämä mineraalit ovat huuhtoneet puita vuosituhansien aikana ja ovat pikkuhiljaa kivettäneet ne. Paras aika fossiilimetsään tutustumiseen on laskuveden aikaan.

Curio Bay. Kivettynyt fossiilimetsä

Curio Bay. Kivettynyt fossiilimetsä.

Curio Bayssa on myös hyvät mahdollisuudet nähdä harvinaisia keltasilmäpingviineitä (yellow-eyed penguin). Pingviinin erityisenä tuntomerkkinä on keltainen juova silmien ympärillä. Lajin populaatio on arviolta alle 4000 yksilöä ja se on uhanalainen. Laji on suurin Uudessa-Seelannissa tavattu pingviinilaji, aikuinen kasvaa noin 65 cm:n pituiseksi ja painaa 5 kg. Lajia tavataan vain osassa Uuden-Seelannin Eteläsaarta, Stewart Islandilla sekä Uuden-Seelannin pienemmillä saarilla Eteläsaaren ympäristössä.

Keltasilmäpingviinit tulevat rantaan iltahämärissä yöpyäkseen maissa. Odottelun jälkeen ensimmäinen pingviini saapui, eikä näyttänyt välittävän meistä turisteista, joita oli noin parikymmentä. Ohjeistuksena oli ettei pingviiniä saa lähestyä, täytyy olla hiljaa eikä salamavaloja saa käyttää. Olin varannut pienimmille pojille Ipadit mukaan, jotta malttaisivat odotella hissukseen pingviinejä illalla. Ja hienosti kaikki meidän porukasta jaksoivat käyttäytyäkin. Toisin kun japanilaiset turistit (siis aikuiset), jotka huutelivat toisilleen rannalla...


Keltasilmäpingviini keskellä kuvaa. Hämärässä oli hieman vaikea saada etäältä hyvää kuvaa.


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Southlandin rantojen helmet

Pitkin etelän rantaviivaa löytyy toinen toistaan ihastuttavimpia paikkoja. Yksi todella viehättävä pikkukylä meiltä 30 km länteen on Riverton, joka on yksi etelän vanhimmista kylistä. Asukkaita siellä on noin 1430. Rivertonin rinteillä on haastavia vaelluspolkuja, turvallinen uimaranta ja hyvä surffiranta. Siellä voi usein bongata myös delfiineitä.

Riverton

Riverton

Rivertonin rantoja

Riverton. Varokaa surffareita!

Riverton Beach. Pukukopit

Riverton Rocks

Riverton näköalapaikalta katsottuna

Riverton Tihaka Beach Track on noin 6 km:n pituinen. Välillä mentiin puskassa ja välillä läpi lammaslaidunten.

Rivertonista eteenpäin 13 km päässä on Colac Bay. Siellä asuu vakituisesti noin 70 ihmistä, kesäaikaan paikka on matkailijoiden suosiossa ja väkiluku kolminkertaistuu. Colac Bayn lahtimainen ranta on pitkä ja on erityisen suosittu surffaajien keskuudessa.

Colac Bay ja surffaripatsas

Colac Bay

Cosy Nook tulee vastaan Colac Baysta jatkettaessa länteen. Viehättävä ja suojaisa pieni poukama, jossa oli muutama kalastajamökki. Aikoinaan tällä paikalla oli rannikon suurin maorikylä.

Cosy Nook

Orepuki on Colac Baysta 17 km länteen. Kultakuumeen aikoina 1800-luvun loppupuoliskolla kylä oli kukoistuksessaan. Kylään kulki rautatie ja kylässä oli kauppoja ja kouluja, etenkin kullankaivajien perheille. Nykyään Orepuki on miltei autiokylä, täynnä hylättyjä kauppoja ja taloja. Kaupunkia yritetään herätellä pikkuhiljaa henkiin ja alueella asuu tällä hetkellä n. 100 ihmistä

Orepuki. Vanha kauppa.

Ennen Orepukia on vanha kullankaivajien kaivuupaikka, johon pääsee vaeltelemaan pitkin Long Hilly Track -kävelypolkua pitkin. Alueella oli aikoinaan Uuden-Seelannin suurin kiinalaisten kullankaivajien uudisasutuspaikka. Polun varrella näkee kullankaivajien kaivamia "juoksuhautoja" sekä vesiväyliä ja patorakennelmia, joita he käyttivät apunaan kullanetsimisessä.

Long Hilly Track. Kullankaivajien kaivamia reittejä

Long Hilly Track. Kullankaivajien kaivantoja

Orepukissa on myös Monkey Island. Rannalla on pieni laguuni ja kukkula, johon pääsee kävelemään laskuveden aikaan. Maorit käyttivät kukkulaa aikoinaan valaiden havainnoimiseen. Ranta on turvallinen uimiseen ja paikalla voi leiriytyä myös pidemmän aikaa. Kukkulan vieressä, kiviin takertuneina on röykkiöittäin sinisimpukoita. Tuttavamme kävi niitä sieltä poimimassa ja paistoi nuotiolla. Niin kiwimäistä! 😃

Monkey Island. Pojat pääsivät kokeilemaan tuttaviemme mopoa

Monkey Island. Näköala kukkulan päältä

Gemstone Beach
on aivan Orepukin kylän vieressä. Ranta on käymisen arvoinen, sieltä saattaa löytyä puolijalokiviä. Käynti kannattaa ajoittaa laskuveden aikaan tai myrskyn jälkeen. Rannalta voi löytyä mm. punaisia granaatteja, korundeja, obsidiaaneja, jaspiksia, kvartseja, nefriitteja, epidootteja, vesuvianiitteja, safiireja ja fossiileja. Ranta on oivallinen surffaukseen, mutta ei uimiseen sen merivirtauksien vuoksi. Viimeksi siellä käydessämme rantaan oli huuhtoutunut Blue Bottleja eli portugalinsotalaivojen täkäläisiä versioita; Indo-Pacific Man O' War. Onneksi ei menty edes kahlailemaan. Olemme keränneet rannalta ainakin muovikassillisen kiviä. Enää pitäisi yrittää tunnistaa ne 😄

Gemstone Beach

Gemstone Beach

Invercargillista Gemstone Beachille on vähän vajaat 70 km ja siihen matkalle osuu jo monia nähtävyyksiä. Eikä ne nähtävyydet tietenkään tähän lopu, sen kun jatkaa ajamista, niin kohta ollaan jo Fiordlandin kansallispuistossa. Mutta siitä lisää myöhemmin!

maanantai 12. helmikuuta 2018

Bluff - Where the Highway begins

Pieni satamakylä Bluff (ent. Campbelltown) oli ensimmäisiä paikkoja jossa kävimme, kun muutimme kotikaupunkiimme. Ja olemme siellä vierailleet usein sen jälkeenkin. Paikka on todella pieni, mutta siellä on ihan omanlaisensa viehättävä tunnelma.

Welcome to Bluff

Bluff

Bluff on noin 30 km:n päässä Invercargillista etelään. Bluffista lähtee valtatie 1, joka jatkuu koko maan halki, aina Uuden-Seelannin pohjoisimpaan kolkkaan Cape Reingaan asti, ollen noin 2000 km pitkä. Bluff on myös päätepiste / aloituspiste Te Araroa -vaellusreitille, joka kulkee niinikään Uuden-Seelannin halki. Bluff mainostaa olevansa Eteläsaaren eteläisin paikka, mutta maantieteellisesti Slope Point Catlinsissa pitää hallussaan eteläisimmän paikan titteliä.

Stirling Point

Stirling Pointin suuntaviitta

Te Araroa -vaellusreitistä kertova merkki

Bluffissa asuu noin 2000 ihmistä. Se on Eteläsaaren eteläisin kylä, eli town. Bluff on vanhin eurooppalaisten jatkuvasti asuttamia paikkoja Uudessa-Seelannissa. Tai ainakin väittää olevansa, Pohjoissaarella oleva Kerikeri pitää hallussaan myös samaa titteliä. Tiedä sitten...

Hiljainen oli kyläkatu

Bluffin katuja

Hotelli on nähnyt parempiakin päiviä

Eteläsaaren ja Stewart Islandin välillä on Foveaux Strait eli Foveauxinsalmi, jossa on petolliset virtaukset. Salmi on noin 30 km leveä kapeimmalta kohdalta. Salmessa kulkee lautta Bluffista Obaniin muutamia kertoja päivässä. Oban on Stewart Islandin isoin kylä, jossa suurin osa saaren ihmisistä (noin 400 asukasta) asuu.

Bluffin vanhalta hautausmaalta on upeat näkymät Foveauxinsalmeen. Takana näkyy Stewart Island.

Keskellä Bluffia on korkea kukkula, jossa on Bluff Hill Lookout, näköalapaikka (265 m merenpinnan yläpuolella). Kukkula on osa Motupohue luonnonsuojelualuetta. Motupohue käsittää Bluffin koko kaakkoisosan ja siellä on muutamia kävelyreittejä. Talvisaikaan Foveauxin salmessa voi nähdä ryhävalaita, jotka kulkevat tästä ohi poikastensa kanssa, ennenkuin siirtyvät lämpimimmille vesille.

Bluff Hillin näköalapaikalta

Foveaux Walkway

Kävelyreitti Bluff Hillilta alas rannalle 1,7 km. Helppo homma, alaspäin! Takaisin ylös tullessa meinasi hymy jo hyytyä

Täällä myrkytetään tehokkaasti

Bluffissa on paljon merihistoriaa. Siellä on myös Maritime Museum, jossa on monipuolinen kokoelma erilaisia merialuksia ja tietoa alueen monista haaksirikoista. Eteläsaaren rannikolla voikin siellä täällä nähdä haaksirikkoaluksia ja -paikkoja.

Greenpoint Domain kävelyreitin varrella oli vanhojen hylkyjen hautausmaa. "Kaksi vanhaa laivaa, sateen pieksämää.."

Uuden-Seelannin vanhimpia kiviä (ainakin kyltin mukaan). Tämä oli ensin merenpohjaa, josta tulivuoren aktiivisuuden tuloksena kivet sulivat ja muokkautuivat nykyiseen muotoon ja koostumukseensa.

Bluffissa on melko vilkas rahtisatama, Port of Bluff. Iso osa laivojen lastista on alumiinia, jota kuljetetaan edelleen meriteitse läheisestä Tiwai Pointin alumiinisulattamosta.

Rahtilaiva lähdössä merimatkalle

Bluffissa pidetään vuosittain The Bluff Oyster and Food Festivalit toukokuun lopulla. Bluff onkin maankuulu ostereistaan, jotka ovat erityisen mehukkaita. Itse en ole niitä vielä uskaltanut maistaa. Osterikausi on parhaimmillaan maaliskuusta noin elokuuhun.

Bluffin vaatimattoman oloinen majakka

Jos etelään asti eksyy, kannattaa Bluffissa piipahtaa ainakin kuvaamassa itsensä Stirling Pointin tienviitalla sekä käydä ihailemassa maisemia näköalapaikalla.

Arki ja talvi

Meillä alkaa olemaan talvi! Yöt ovat välillä kylmiä ja aamulla olen käyttänyt poikia kouluun viedessä jo muutaman kerran pipoakin. Tänä aamu...