Catlins - Osa II

Olemme käyneet useamman kerran Catlinsilla, koska siellä kyllä riittää nähtävää. Eikä vieläkään olla kaikkea nähty. Mutta onneksi asutaan ihan lähellä ja voidaan poiketa siellä milloin vaan.

Kävimme Cathedral Cavesilla maaliskuussa 2017, alkusyksystä siis. Luolat ovat yksi kolmesta maailman pisimmästä meriluolasta. Cathedral Caves muodostuu kahdesta luolasta, jotka yhtyvät luolan sisällä, ollen yhteensä 199 m pitkä. Luolissa on korkeutta ylimmillään 30 m. Luolat ovat arviolta kymmeniätuhansia vuosia vanhoja. Luoliin pääsee vain laskuveden aikaan ja ovat avoinna lokakuun lopulta toukokuuhun. Pääsy luoliin kulkee maorien maiden läpi ja luoliin on pieni pääsymaksu.

Waipati Beach, Cathedral Caves

Cathedral Caves ensimmäisen luolan suuaukko

Cathedral Caves

Cathedral Caves toisen luolan suuaukko

Cathedral Caves. Aikamoinen luonnon taidonnäyte

McLean Falls ovat Catlinsin korkeimmat vesiputoukset. Putoukset ovat Cathedral Cavesin lähellä, joten samalla reissulla kannattaa poiketa myös siellä. Meidän reissullamme vain yksi poika putosi veteen, toinen humpsahti rotkoon, mutta loppujen lopuksi kaikki selvittiin hengissä.

McLean Falls walkway. Rakastan näitä sademetsiä!

McLean Falls walkway

McLean Falls walkway. Matkalla oli pienempiä putouksia

McLean Falls ♡

Huhtikuussa 2017 käytiin Nugget Point Lighthousella. Matkalla majakalle saattaa näkyä merileijonia, merinorsuja, hylkeitä, delfiineitä sekä myös valaita ja miekkavalaita. Ihan vieressä on myös keltasilmäpingviinien tähystyspaikka. Majakka aloitti toimintansa 1870. Paikka on saanut nimensä majakan edustalla sijaitsevista kivistä, jotka ovat kuin meren muovaamia kultakimpaleita. Ne on nimennyt ilmeisesti itse kapteeni James Cook.

Tie Nugget Pointille kiemurteli välillä rannan tuntumassa

Polun päässä Nugget Point Lighthouse

"Nuggetit" majakan edustalla

Hylkeitä polskimassa majakan lähistöllä

Nugget Point Lighthouse

Purakaunui Fallsin leveät putoukset ovat päässeet monen Catlinsista kertovan kirjan kansikuvaksi, kuin myös postimerkiksi ja kalenteriksi. Putoukset sijaitsevat Cathedral Cavesin ja Nugget Point Lighthousen välillä. Ja olihan nämäkin putoukset oikein komeat!

Purakaunui Falls

Vielä on monta paikkaa käymättä Catlinsilta ja kyllähän näissä jo käydyissä paikoissa voisi uudelleenkin pistäytyä. Waipapa Pointin majakalta Nugget Pointin majakalle on noin 125 km. Matkaan kannattaa varata muutama päivä, jotta ehtii pysähdellä kaikissa kohteissa. Osa teistä on myös hyvin mutkittelevia ja osa hiekkateitä, joten kovinkaan vauhdikkaasti ei tätä reissua pääse tekemään. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, joka jää mieleen!

Catlins - Osa I

The Catlins on suuri luonnonsuojelualue Eteläsaaren kaakkoiskulmassa. Aluella on alkuperäinen lauhkean vyöhykkeen sademetsä ja monet harvinaiset ja uhanalaiset eläinlajit asustelevat täällä. Southern Scenic Route kulkee Catlinsin läpi ja sen varrella näkeekin monenlaisia kiinnostavia kohteita.

Ensimmäisenä Invercargillista itään, eli Catlinsille päin ajettaessa tulee vastaan Waipapa Point Lighthouse. Majakka oli viimeisiä Uudessa-Seelannissa rakennettuja puisia majakoita v. 1884. Majakka rakennettiin, kun rannikon edustalla sattui Uuden-Seelannin pahin matkustajalaivan merionnettomuus v. 1881, SS Tararua vei upotessaan mennessään 131 ihmistä. Haaksirikossa kuolleiden hautuumaa on lähistöllä. Nykyisin majakka toimii täysin automaattisesti aurinkovoimalla. Majakan lähistöllä rannalla ja ruohikossa törmää miltei taatusti uudenseelanninmerileijoniin (New Zealand sea lions), jotka tulevat suojaisalle rannalle köllimään.

Waipapa Point Lighthouse

Uudenseelanninmerileijona puoliksi hautautuneena hiekkaan majakan edustalla. Välillä heitti lisää hiekkaa päälleen. Näitä löytyi rannalta sieltä täältä, joskus nousevat ylemmäs heinikkoon. Yksi pojista miltei astui tämän päälle, kun ei huomannut sitä hiekassa, kiljuen juoksi pakoon. Saattavat murahdella jos menee liian lähelle. 

Toisella reissulla löydettiin kolme merileijonaa rivissä köllimässä rannan suojaisalla puolella.

Suurin osa SS Tararuan haaksirikkojen uhreista on haudattu majakan lähellä olevalle hautausmaalle. Hautuumaa toimii nykyään myös lammas- ja lehmilaitumena. Lampaat antoivat suosiolla tilaa, mutta pari vasikkaa eivät paljoa meistä välittäneet.

Slope Point on Eteläsaaren eteläisin paikka. Siellä ei ole muuta kuin kyltti ja aurinkovoimalla toimiva pikkuinen majakka, ja tietty maisemat! Mutta täytyyhän siellä poiketa, me kävimme siellä helmikuussa 2017. Paikalle kuljetaan yksityisten lammaslaidunten läpi. Poikimisaikaan (syys-marraskuu) paikalle ei pääse.

Matkalla Slope Pointille. Edessä näkyy pikkuinen majakka.

Slope Point. Paljon on matkaa sekä etelänavalle että päiväntasaajalle.

Komeat on näkymät Slope Pointilta

Slope Point

Ja sitten pois läpi lammaslaidunten. Onneksi lampaat eivät olleet kiinnostuneita turisteista

Huhtikuun lopulla 2017 käytiin Curio Bayssa. Matkalla nähtiin kyltti; Niagara Falls. No tietty poikettiin sinne katsomaan hurjia putouksia. Sanotaanko, että ihan ei vastannut odotuksia!

Niagara Falls

Niagara Falls. On se hurja! Vähän meitä nauratti 😂

Curio Baylle tullessa kävimme ensin sen vieressä olevalla Porpoise Baylla, jonka suojaisassa poukamassa näkyi aivan rannan tuntumassa uudenseelannindelfiineitä (Hector's dolphin). Uudenseelannindelfiinit ovat maailman pienimpiä delfiineitä, ne kasvavat korkeintaan 1,5 m pituisiksi. Nämä delfiinit elävät vain Uuden-Seelannin Eteläsaaren suojaisissa vesissä. Niiden populaatio on arviolta 7400 - 10000 yksilön välillä ja määrä on kokoajan vähenemään päin.

Porpoise Bay. Täällä näkyi useita uudenseelannindelfiineitä. Kuvassa oik. keskellä näkyy muutama evä (jos oikein tihrustaa).

Curio Bay

Curio Bayssa on kivettynyt Jurakauden fossiilimetsä. Se on yksi maailman laajimmista ja parhaiten säilyneistä fossiilimetsistä. Fossiilimetsä on noin 20 km pituinen, aina Curio Baysta Slope Pointille asti. Dinosaurusten aikaan eli noin 180 milj. vuotta sitten, Uusi-Seelanti oli vielä osa Gondwanan supermannerta ja tässä kasvoi silloin runsaasti metsää. Ajan saatossa läheisiltä tulivuorilta on tulvavesien mukana valunut metsiin tuhkaa, joka on sisältänyt runsaasti piidioksidimineraaleja. Nämä mineraalit ovat huuhtoneet puita vuosituhansien aikana ja ovat pikkuhiljaa kivettäneet ne. Paras aika fossiilimetsään tutustumiseen on laskuveden aikaan.

Curio Bay. Kivettynyt fossiilimetsä

Curio Bay. Kivettynyt fossiilimetsä.

Curio Bayssa on myös hyvät mahdollisuudet nähdä harvinaisia keltasilmäpingviineitä (yellow-eyed penguin). Pingviinin erityisenä tuntomerkkinä on keltainen juova silmien ympärillä. Lajin populaatio on arviolta alle 4000 yksilöä ja se on uhanalainen. Laji on suurin Uudessa-Seelannissa tavattu pingviinilaji, aikuinen kasvaa noin 65 cm:n pituiseksi ja painaa 5 kg. Lajia tavataan vain osassa Uuden-Seelannin Eteläsaarta, Stewart Islandilla sekä Uuden-Seelannin pienemmillä saarilla Eteläsaaren ympäristössä.

Keltasilmäpingviinit tulevat rantaan iltahämärissä yöpyäkseen maissa. Odottelun jälkeen ensimmäinen pingviini saapui, eikä näyttänyt välittävän meistä turisteista, joita oli noin parikymmentä. Ohjeistuksena oli ettei pingviiniä saa lähestyä, täytyy olla hiljaa eikä salamavaloja saa käyttää. Olin varannut pienimmille pojille Ipadit mukaan, jotta malttaisivat odotella hissukseen pingviinejä illalla. Ja hienosti kaikki meidän porukasta jaksoivat käyttäytyäkin. Toisin kun japanilaiset turistit (siis aikuiset), jotka huutelivat toisilleen rannalla...

Keltasilmäpingviini keskellä kuvaa. Hämärässä oli hieman vaikea saada etäältä hyvää kuvaa.