lauantai 14. huhtikuuta 2018

Dunedin

Kävimme Dunedinissa lomailemassa ja tutustumassa kaupunkiin alkukeväästä 2017. Aivan ihastuttava kaupunki, paljon historiaa ja kauniita rakennuksia. Dunedin on Eteläsaaren toiseksi suurin kaupunki ja on Otagon piirikunnan pääkaupunki. Asukkaita siellä on reilut 125000. Kaupunkia ympyröi sammunut tulivuori, joka tekee siitä hyvin mäkisen. Kaupungissa on iso yliopisto, joka vetää paljon nuoria ihmisiä kaupunkiin. Katukuva olikin melko vilkas ja eläväinen. Otago Peninsula on kaupungin alapuolelta lähtevä pitkähkö niemimaa, jossa on monipuolinen eläimistö. Parin päivän aikana ehdittiin tutustua aika moneen kohteeseen.

Ensimmäisenä kävimme kaupungin eteläpuolelta löytyvällä Tunnel Beachilla. Jyrkähkön reitin päästä löytyi kuvauksellinen, hiekkakivestä muodostunut kalliomuodostelma. Matka rantaan oli lyhyt, mutta varsinkin takaisin päin kivutessa meinasi kunto loppua, etenkin lämpimänä päivänä.

Tunnel Beach Track

Tunnel Beach

Tunnel Beach

Tunnel Beach

Tunnel Beach

Tunnel Beach. Joku isä oli aikoinaan kaivertanut perheelleen hauskan tunnelin kallion päältä alas rannalle

Tunnel Beach. Alhaalla rannalla

Tunnel Beachilta jatkettiin matkaa kohti Otago Peninsulaa ja aivan sen päähän; Taiaroa Headiin. Ajomatka oli mutkikas ja kaunis, tie kulki miltei koko matkan merta mukaillen.

Matkalla Otago Peninsulaan

Taiaroa Headissa on Royal Albatross Centre. Siellä on ilmeisesti maailman ainoa mantereella asuva albatrossiyhdyskunta. Pääsy albatrossien bongauspaikalle oli maksullinen, aikuisilta $50 ja lapsilta $15. Albatrosseilla on oma livekamera, josta heidän elämää voi seurata täältä:


Täällä on myös Fort Taiaroa, eli linnoitus ja tunnelit, jotka rakennettiin 1800-luvun lopulla. Tunnelit olivat käytössä tähystyspaikkana, kun pelättiin Venäjän keisarikunnan hyökkäystä Uuteen-Seelantiin. Linnoitus on nykyään museona ja sieltä löytyy maailman ainoa tietyn tyyppinen Armstrong Disappearing Gun, joka on vielä omalla paikallaan, toimintakuntoisena. Linnoitukseen tehdään maksullisia kierroksia, aikuisilta $25 ja lapsilta $10.

Taiaroa Headissa on maailman pienimmän pingviinilajin, sinipingviinien yhdyskunta. Sinne tehdään kiertoajeluja iltahämärissä, jolloin pingviinit saapuvat maihin yöpymään. Hinta aikuisilta $35 ja lapsilta $10. Lähistöllä oli myös paikka, josta niitä voi bongailla ilmaiseksi. Oltiin liikkeellä päiväsaikaan, joten skipattiin tämä kierros.


Taiaroa Head

Taiaroa Head

Otago Peninsulasta ajettiin takaisin päin sisämaan puolelta. Ei nämäkään maisemat huonoja olleet

Illalla käytiin ihastelemassa kaupunkia Signal Hill näköalapaikalta. Sieltä lähti myös maastopyörärata melko jyrkästi alaspäin ja vaikutti olevan kovassa käytössä.

Signal Hill Lookout

Illalla ehdittiin vielä Signal Hillin näköalapaikan lähellä olevalle Baldwin Streetille. Katu pitää hallussaan titteliä maailman jyrkin katu, jyrkkyysaste on 35 %. Kuvitelkaa jos asuis tuolla kadun yläpäässä, eipä tarttis muuta treeniä, ikinä!

Baldwin Street

Baldwin Street

Illalla käytiin miehen kanssa kävelyllä kaupungilla. Siellä tuntui olevan menoa ja meininkiä ja kutsuvan näköisiä ravintoloita. Paljon tuli otettua kohteista kuvia illallakin, mutta eivät onnistuneet julkaistavaksi asti. Paitsi Cadbury suklaatehtaan ovi, joka oli hyvin valaistu. Tehdas sulki ovensa lopullisesti juuri muutama viikko sitten ja siirsi valmistuksen Australiaan.


Dunedinin keskustan muodostaa Octagon, eli kahdeksankulmainen aukio, jota reunustaa samanmuotoinen tieverkosto. Aukiota halkoo päätie. Aukion lähellä on paljon historiallisia rakennuksia, josta muutamasta kuva

St Paul's Cathedral Pakollinen kuvauskohde aina jokaisessa vierailemassani paikassa; kirkko

Dunedin Town Hall

Noin puolentoista kilometrin päässä aukiolta sijaitsee Otago University. Se on Uuden-Seelannin vanhin yliopisto, perustettu vuonna 1869. Yliopisto on rankattu yhdeksi maailman kauneimmista yliopistoista. Onhan se tyylikäs, varsinkin vähän myöhemmin keväällä ja kesällä, kun edustalla olevat puut ovat täydessä iskussaan.

Otago University

Dunedin Botanic Garden on Uuden-Seelannin vanhin kasvitieteellinen puutarha ja se on kerännyt monia kansainvälisesti merkittäviä "puutarhastatuksia". Puutarha oli melko iso ja siellä vierähtikin useampi tunti.

Botanic Garden oli kaunis

Botanic Garden

Botanic Garden

Uuden-Seelannin ainoa linna (tai oli ainoa, viime vuonna avattiin Oamaruun uusi linna) löytyy Dunedinista, Larnach Castle. Linnan rakennutti vuonna 1871 William Larnach, jonka titteleinä mainitaan mm. pankkiiri, liikemies, vapaaherra, poliitikko ja ministeri.  Linnan puutarha on voittanut arvostettuja palkintoja. Nykyisin linna on Barkerin perheen yksityisomistuksessa, joka on pyrkinyt restauroimaan linnaa sen alkuperäiseen kukoistukseensa. Linnaan pääsee päivittäin tutustumaan pääsymaksua vastaan, aikuisilta $31 ja lapsilta $10. Linnassa on myös mahdollista järjestää tapahtumia. Me ajoimme linnan ohi iltasella, emmekä ehtineet käymään tällä kertaa. Kävimme sen sijaan hautausmaalla, jonne oli rakennettu komea hautakammio Larnachin ensimmäisen vaimon, Elizan muistoksi.


Larnach's Tomb

Kävimme myös Otagon museossa, joka on Dunedinin keskustassa. Museossa oli monipuolinen kokoelma, etenkin polynesialaisesta kulttuurista kertovia esineitä ja näyttelyitä. Muita näyttelyitä oli mm. luonnontieteellinen sekä merenkulun historiaan keskittyvä. Museoon oli muuten vapaa sisäänpääsy, mutta joihinkin vaihtuviin näyttelyihin peritään maksu. Meidän siellä käydessämme, museossa oli näyttely dinosauruksista, jossa osa meidän porukasta kävi.

Otago Museum

Otago Museum

Dunedin Railway Station on avattu vuonna 1906 ja oli aikoinaan maan vilkasliikenteisin juna-asema. Nykyisin asemalta lähtee vain Otagon parhaimpia maisemareittejä kierrättävät turistijunat. 


Railway Station. Ei ihan mahtunut kokonaan kuvaan

Railway Station sisältä

Dunedin oli tosi monipuolinen kohde, josta löytyi meitä kaikkia kiinnostavia kohteita. Rahaa kohteisiin saa kulumaan kiitettävästi, mutta onneksi nähtävyydet ovat ilmaisia. Kaupunki on kaunis ja viihtyisä ja kuitenkin melko pieni. Siellä saa helposti useamman päivän vierähtämään. Meiltäkin jäi monta kohdetta vielä käymättä, mutta ehkä ensi kerralla sitten.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Doubtful Sound

Doubtful Sound - maoriksi Patea - on vuono Fiordlandin kansallispuistossa. Se ei ole ihan yhtä suosittu matkailupaikka kun toinen pienempi vuono Milford Sound, jossa kävimme alkuvuodesta. Mutta jos paikallisilta kysyy, suosittelevat he ennemmin käyntiä Doubtful Soundilla. Sinne ei pääse ajamaan autolla, vaan matkanjärjestäjän tekemällä laivakuljetuksella Manapourista järven yli. Sieltä matka jatkuu vielä 20 km järjestetyllä bussikuljetuksella Wilmot Pass:in sademetsien läpi.

Pääsiäisen aikoihin tänä vuonna Poika 2 kävi Doubtful Soundin rannalla olevalla Deep Covella neljän päivän leirikoulussa luokkansa kanssa. Retki piti tehdä jo alunperin kuukautta aikaisemmin. Silloin olivat kuitenkin joutuneet kääntymään puolimatkasta takaisin, kun rankkasateiden seurauksena tie oli poikki maanvyörymän johdosta. Tämä ei ole mitenkään tavatonta sielläpäin. Eteläinen Fiordlandhan on paikka, jossa sademäärät ovat maailman huippuluokkaa. Mutta nyt leirille päästiin ja mukavaa oli ollut. Oli kuulemma satanut koko ajan ja jos ei satanut, oli sumuista. Kotiin tulikin melko märkä poika kassi täynnä märkiä vaatteita.  Pyysin poikaa ottamaan kännykällään paljon kuvia ja näin myös teki. Doubtful Soundin risteilystä ei saanut kuvia, kun kännykkä unohtui kassiin. Mutta hienoja kuvia oli saanut otettua sieltä täältä. Tämä blogipostaus on tehty yhteistyössä poika 2:n kanssa.

Manapouri-järvi. Ylitys laivalla

Manapouri-järvi. Sää oli vielä täällä hyvä

Doubtful Sound Viewpoint. Bussimatkalla Deep Covelle

The Helena Falls

Metsäkävely eli tramping

The Helena Falls

The Helena Falls

Doubtul Soundin risteilyjä järjestää Real Journeys ja päiväristeilyn hinnat ovat alkaen $240 aikuiselta ja $65 lapselta. Risteilyn hintaan kuuluu venematka Manapouri-järven yli, bussikuljetus sekä risteily Doubtful Soundilla. Yönyliristeilyn hinta on aikuiselta kahden hengen hytissä $465 /hlö ja $233 /hlö lapselta. Manapourin maanalaiseen voimalaitokseen on tehty myös retkiä, mutta tällä hetkellä siellä on menossa huoltotyöt eikä retkiä tehdä määrittämättömään aikaan.

Näkymä majapaikan ovelta

Lentokyvytön Weka-lintu, endeeminen Uudessa-Seelannissa. Näitä oli siellä kuulemma paljon, ei ollut erityisen arka

Deep Covella ei ole asutusta ja on näin ollen hyvin syrjäinen ja luonnontilassa oleva paikka. Puhelinverkkoa siellä ei ole, joten sateliittipuhelinyhteys vain käytössä. Deep Covella on yksi hostelli, jossa voi yöpyä. Deep Cove School Hostel tarjoaa pääasiassa majoitusta kouluryhmille, mutta myös yksittäisille matkailijoille, jos on tilaa. Majoitus on alkaen $28 aikuinen ja $18 lapsi.

Deep Cove School Hostel

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Manapouri - Te Anau

Piipahdettiin heinäkuussa 2017 keskellä talvea Manapourissa ja Te Anaussa. Ajelimme maisemareittiä pitkin, joka on vähän hitaampi, mutta pitkin matkaa saimme ihastella lumisten vuorien huippuja. Maisemat olivatkin pääosassa tällä reissulla.





Rakatu Wetlands

Vähän ennen Manapouria ajettiin West Arm Power Stationin, eli voimalaitokseen liittyvän patorakennelman ohi. Voimalaitos, joka on Manapouri -järven takana, on tiettävästi eteläisen pallonpuoliskon suurin maanalainen voimalaitos.

Pato

Saavuimme ensin Manapouriin, joka on hiljainen pikkukylä Manapouri-järven rannalla. Ainakin talvella siellä oli ihan hiljaista, kesäisin ilmeisesti paljon vilkkaampaa. Vakituisia asukkaita siellä on noin 400. Manapouri-järvi on maan toiseksi syvin järvi, ollen 444 m syvimmästä kohden. Järvellä on myös noin parikymmentä saarta, joita pääsee tutkimaan esimerkiksi kajakoimalla. Järven takana siintää Cathedral Mountains. Manapourista kuljetaan Doubful Soundiin sekä Dusky Soundiin Manapouri-järven yli laivalla. Manapourissa on monipuoliset kävely- ja ulkoilureitit.

Manapouri-järvi. Taustalla Cathedral Mountains

Manapouri-järvi

Te Anau on pienehkö kylä Eteläsaaren lounaisosassa, asukkaita siellä on noin 2000. Kesäaikaan kylä on tupaten täynnä turisteja. Talvisaikaan tuntui olevan myös aika hiljainen paikka. Te Anau on samannimisen järven rannalla, joka on Eteläsaaren suurin järvi ja koko Uuden-Seelannin toiseksi suurin järvi. Te Anau on Fiordland National Parkin kupeessa ja kylän kautta kuljetaan mm. Milford Soundille sekä kansallispuistoon. Te Anaussa on myös paljon kävelyreittejä.

Te Anau-järvi

Te Anau. Hiljaista oli keskellä talvea kylällä


Te Anau venesatama

Yksi Te Anaun erikoisimmista kohteista on kiiltomatoluola, jonne tehdään ohjattuja retkiä useita kertoja päivässä. Real Journeysin järjestämät retket lähtevät Te Anau-järven laiturilta pienellä laivalla ja maksavat aikuisilta alkaen $93 ja lapsilta $30. Luolissa ei saa kuvata.

Kotimatkalla

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Uusi-Seelantilainen perinneruoka - onko sellaista?

Mitkä ovat perinteisiä Uusi-Seelantilaisia ruokia? Tätä on moni kysynyt ja olen asiaa paljon pohtinut ja havainnoinnut. Tässä jonkun näköinen kooste asiasta:

Uudessa-Seelannissa asuu paljon alunperin briteistä tulleita siirtolaisia. Näin ollen englantilainen ruokakulttuuri näkyy täällä vahvana. Esimerkiksi Fish and Chips -kioskeja löytyy sieltä täältä ja papuja on kaupassakin tarjolla jos jonkinlaista sorttia. Toinen perinteinen täkäläinen ruokakulttuuri tulee maoreilta. Tosin maorien perinteisiä ruokia tekevät yleensä vain maorit itse. Täkäläiset ovat adoptoineet aika kivasti aasialaisen ruokakulttuurin omakseen. Aasialaisia ihmisiä on asustellut täällä jo kauan ja heitä on niin paljon, että aasialainen keittiö on kotiutunut katukuvaan. Esimerkiksi sushia suositellaan evääksi kouluun ja sitä myydään koulun kanttiinissakin. Varmasti jokaisesta kaupungista löytyy myös intialainen ravintola. Voisikin todeta, että kiwiläinen ruokakulttuuri on sekoitus monen eri maan ruokakulttuurista, kuten koko kiwikulttuuri ylipäänsä.

Paikallisten ruokailurytmi poikkeaa suomalaisesta. Aamuisin on kouluissa morning tea eli aamupala-aika. Silloin koululaisetkin kaivavat osan eväistään esiin. Työpaikoilla on myös morning tea eli "cuppa tea", jolla tarkoitetaan yleensä kahvia ja pientä aamupalaa. Lounasaika on kouluissa puoli kahden aikaan, jolloin syödään loput eväät. Työpaikoilla tyypillinen lounas on täytetty voileipä, piiras tms. pieni purtava. Varsinainen päivällinen eli dinner on illalla, klo 18.30-20 välillä. Iltapalaa ei ole. Miten nämä ihmiset jaksavat koko päivän?! Meillä on aina lämmin ruoka valmiina, kun nälkäiset koululaiset palaavat kotiin. Ei me ainakaan pärjätä täkäläisellä ruokarytmillä.

Ohessa muutamia tyypillisiä ruokia, ruoka-aineksia ja herkkuja Uudesta-Seelannista, joihin olen törmännyt vuoden aikana:

Lammas on melko tyypillistä kiwiruokaa, onhan täällä lampaita joku 30 miljoonaa. Myös kaikenlaiset roastit eli paistit ovat suosittuja. Kumaraa (eli bataattia) käytetään melko paljon perunan asemesta, varsinkin paistien kanssa. Toki perunaakin käytetään.

Muutama lammas


Perunoita saa myös kätevästi valmiiksi kuorittuina purkissa

Makkaroita täällä on hyllymetreittäin, sellaisia raakamakkaroita. Muutamia valmismakkaroita ja -nakkeja on tarjolla mm. Frankfurters. Punaiset cockailnakit ovat suosittuja tarjottavia esim. lasten synttäreillä. Lisäksi on makkaroita, jotka ovat kuorrutettu jauho-leivänmuru-munaseoksella. eli crumbed sausages.

Maggaraa

Hãngi on perinteinen maoriruoka. Se valmistetaan samalla tavalla kun suomalainen perinteinen rosvopaisti. Maahan kaivetaan kuoppa jonka pohjalle laitetaan kiviä. Niiden päälle sytytetään tuli, jonka annetaan palaa hyvän aikaa, jotta kivet lämpenevät kunnolla. Sen jälkeen kuumien kivien päälle laitetaan ruokakori ja kuoppa peitetään hiekalla. Ruokakorin annetaan hautua maassa monta tuntia, ennen kun se nostetaan ylös. Hãngiin voi laittaa mitä tahansa lihaa ja kasviksia, maun mukaan.

Hãngi.
Kuva; Flickr CC BY 2.0, Sarah Stewart EDC hangi 2010; https://www.flickr.com/photos/sarahmstewart/5267174039

Erilaiset merenelävät ovat tyypillisiä kiwiläisiä ruokia. Paua merietanoita löytyy kivikkoisilta rannikoilta, usein kiviin kiinnittyneinä. Pauojen keräämisessä on määrä- ja kokorajoituksia. Pauan kuorista tehdään myös koruja. Tuatuat ovat natiiveja Uusi-Seelantilaisia simpukoita, joita ei ole muualla. Ne kaivautuvat hiekkaan, josta niitä saa poimia rajoitetun määrän kerrallaan. Vihersimpukka on niinikään kiwiläinen simpukkalaji. Sitä viljellään täällä laajasti ja käytetään myös erilaisiin terveysvalmisteisiin. Bluffin osterit ovat kuulemma maailman parhaita ostereita ja niissä on erityinen, hienostunut maku. Niiden satokausi on maaliskuusta elokuuhun.

Rannalta löydetty Pauan kuori

Piiraat eli piet ovat suosittuja ja niiden voikin sanoa olevan yksi Uuden-Seelannin perinneruoista. Niiden voitaikinan sisään leivotussa täytteessä on esimerkiksi jauheliha-juusto-, kokoliha -juusto- tai pekoni-kananmunasisus.

Kanapiirakka

Cheese Rolls tai Southland Cheese Rolls on erityisesti etelän herkku. Paahtoleivän päälle levitetään juusto-sipuli-maitotiiviste-sipulikeittopussi -mixi. Leipä rullataan ja lämmitetään uunissa. Näitä on myynnissä jokaisessa ruokakaupassa, ainakin täällä ihan etelässä.

Cheese Rolls

Marmite eli hiivauutelevite on Uuden-Seelannin vastine Australian Vegemitelle. Sitä valmistetaan oluen valmistuksen hiivajätteistä sivutuotteena ja maustetaan yrteillä ja mausteilla. Täkäläinen marmite on brittiversiosta muokattu. Tätä käytetään mm. leivän päällä ja suolaisissa leivonnaisissa. Tästä joko tykkää tai inhoaa. Ei ole meidän perheen suosikki.

Marmite

Pavlova on perinteinen jälkiruokakakku. Jokaisesta ruokakaupasta löytyy valmiita Pavlova -marenkipohjia. Pavlova, joka on nimetty venäläisen balettitanssija Anna Pavlovan mukaan, keksittiin Wellingtonissa 1920-luvulla tanssijan ollessa kiertueella Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Aussilaiset yrittävät tämän herkun omia, mutta kyllähän tämä toki kiwiläinen on!

Tein Pavlovan poika 1:n synttäreille 

Keksejä täällä on arvatenkin montaa sorttia, mutta erityisesti täytyy mainita aivan mainiot Afghans ja Anzac -keksit, jotka ovat alkuperäisiä kiwiläisiä. Taivaallista herkkua!


Afghans-keksejä. Näissä on usein päällä myös saksanpähkinä 

Whittaker's on täkäläinen suklaan valmistaja, joka pärjää kirkkaasti vertailussa Fazerille. Sen ehkä kuuluisin tuote on Peanut Slab. Toinen erittäin suosittu suklaavalmistaja on Cadbury. Tosin se on alunperin englantilainen merkki, mutta mainittakoon nyt kuitenkin tässä. Vaikka salmiakkia täältä ei löydykään (paitsi joitain hollantilaista), niin suklaalla meitä hemmotellaan.

Whittaker's suklaahylly kaupassa

Manuka hunaja on aivan erityistä hunajaa. Sitä tehdään mehiläisten keräämästä Manuka-puun kukkien medestä. Siitä tehdään paitsi hunajaa, myös erilaisia voiteita. Manuka-hunajalla sanotaan olevan antibakteerisia ominaisuuksia ja sitä on käytetty lääkkeen tavoin esimerkiksi erilaisissa iho-ongelmissa. Luin myös tutkimuksesta, jossa oli tutkittu Manuka hunajan tehoa syöpäsoluja vastaan hyvin tuloksin. Varsinainen ihmeaine siis! Manuka hunaja on tietenkin myös kallista verrattuna tavalliseen hunajaan.

Manuka-hunajaa kaupan hyllyllä

L & P on Uusi-Seelantilainen limumerkki. Meidän pojat ristivät sen Löysä Pa**a:ksi. Oikeasti nimen kirjaimet tarkoittavat Lemon & Paeroa, jälkimmäinen tulee sen valmistuskaupungista.

L&P limuja

Ruoka on luultavasti keskiarvoltaan suunnilleen saman hintaista kuin Suomessa, ehkä vähän halvempaa, ainakin täällä etelässä. Meidän perheen ruokalasku on ollut miltei puolet vähemmän kuin Suomessa. Tosin olen pitänyt vähän budjettiakin sen suhteen. Myös tuotteiden rajoitetumpi valikoima saattaa vaikuttaa ruokalaskuun. Lihavalikoima on hyvä. Etenkin jauheliha on laadukkaampaa kuin Suomessa, liha tulee täällä lihakarjasta. Toisin kuin Suomessa, jossa jauheliha on pääosin vanhan lypsykarjan lihaa. Hedelmät ja kasvikset ovat suunnilleen saman hintaisia kuin Suomessakin, sesongista riippuen. Niitä on täällä saatavilla myös hieman rajoitetummin, koska täällä suositaan paikallista ja tuontitavaraa on hyvin vähän. Eli kannattaa tehdä ruokaa sesongin mukaan.

Kauden kasviksia ja... kinkkua? Täällä ei ole helppoa olla kasvissyöjä

Täkäläiset käyvät ravintoloissa selkeästi useammin kuin suomalaiset. Joka ilta, arkisinkin, ravintolat ovat täynnä perheitä illallistamassa. Suomeen verrattuna ravintolassa syöminen on jonkin verran halvempaa. Joissain ravintoloissa on käytössä BYO (Bring Your Own), eli ravintolaan voi viedä oman viinipullon, josta laskutetaan vain avaamismaksu, tyyliin $1 per nenä. Useilla ravintoloilla on myös tarjolla kuljetuspalvelu, eli he kuljettavat illan päätteeksi asiakkaat tarvittaessa kotiin. Käsittääkseni palvelu on ilmainen, mutta en ole sitä itse vielä testannut.

Paikallinen Alko. Ihan hyvän viinipullon saa 5-10 eurolla

Kaikenkaikkiaan täältä löytyy joitain samantyyppisiä ruoka-aineksia kuin Suomestakin, mutta paljon puuttuu niitä tietynlaisia juttuja joihin on tottunut. Esimerkiksi maito- ja juustotuotteita on saatavilla hyvin pieni valikoima. Marjamehuja ei ole saatavilla lainkaan, paitsi karpaloa ja karhunvatukkaa, jossa on ollut totuttelemista meidän pojilla. Kaupasta saatavista tuoremehuista on kaikkiin lisätty sokeria liialliset määrät. Sokerittomia mehuja en ole löytänyt tavallisesta kaupasta, niitä on saatavilla luomuliikkeistä kalliilla hinnalla. Maitoa ei täällä ole tapana juoda samaan malliin kuin Suomessa, eikä sitä erityisesti suositellakaan. Makumaitoja on kyllä saatavilla kiitettävästi esim: banaania, mansikkaa, limeä, suklaata, karamellia... maistuisko? Roskaruoka on halpaa; rasvaisia, sokerisia, vaaleasta viljasta tehtyjä herkkuja ja valmisruokia on saatavilla monipuolisesti. Silmiin on osunut myös älyttömät valmiiksi siivutetut ja kuoritut kasvikset sekä hedelmät erillisissä pikkupusseissa, tosi näppärää!

Alussa on ollut totutteleminen näihin ruoka-aineksiin, mutta pikkuhiljaa täkäläisiä, minulle uusia ruokia ja reseptejä on oppinut käyttämään ja soveltamaan. Toisaalta, on ollut myös ilo tutustua moniin ruoka-aineksiin ja makuihin, joita ei ole meillä pohjolassa saatavilla.

Lopuksi vielä muutama irrallinen tunnelmakuva ruokakaupasta:

Kaupan jukeboksi, ostokset on mukavampi tehdä oman suosikkimusan tahtiin

Jokaisesta kaupasta löytyy ruokapankkeja, näissä voi lahjoittaa ruokaa kodittomille sekä myös eläinsuojille

Arki ja talvi

Meillä alkaa olemaan talvi! Yöt ovat välillä kylmiä ja aamulla olen käyttänyt poikia kouluun viedessä jo muutaman kerran pipoakin. Tänä aamu...