VII Roadtrip: Ruotsi - Tanska - Saksa - Tanska - Norja - Ruotsi (Stavanger - Rjukan - Arboga)

Toisen hotelliyö Sandnesissa takana ja tänä päivänä oli tarkoitus tutustua läheiseen Stavangerin kaupunkiin. Kaupungista en tiennyt muuta kuin sen, että Rasmus Nalle-kirjasarjassa seikkaileva merikarhu-Kalle, on seilannut siellä merillä.

Stavanger on ollut kaupunki vuodesta 1425 lähtien. Nykyisin kaupungissa on reilut 130 000 asukasta ja se on Norjan neljänneksi suurin kaupunki. 1960-luvulla Pohjanmeren rannikolta löydettiin suuria öljykenttiä, jonka jälkeen Stavangerista muodostui maan öljypääkaupunki. Kaupungissa onkin monia öljy-yhtiöiden konttoreita ja löytyyhän kaupungista yksi Norjan tärkeimmistä satamistakin. Kaupungissa on Euroopan parhaiten säilynyt puutalokortteli, jossa oli mukava kävellä pienillä kujilla talojen välissä. Pienet kujat olivat tosin näin kesäaikaan ahtaan oloisia ja ruuhkaisia, turisteja oli paljon liikkeellä. Kaupunki vaikutti olevan oikein kansainvälinen.

Risteilyalus Stavangerin satamassa

Satamassa oli paljon ravintoloita

Värikkäitä taloja

Nämä liittyvät varmaankin kaupungin öljykaupunki-teemaan

Stavangerin tuomiokirkko, joka on alunperin valmistunut vuonna noin 1125. Kirkon vieressä oli viihtyisä puisto

Kävimme syömässä kaupungilla pizzeriassa. Tilasimme viisi pizzaa ja pojille kokikset. Hinnaksi tuli joku 120 euroa. Taisi olla kalleimmat pizzat mitä ollaan ikinä syöty! Kaupunki ei muutenkaan ollut siitä halvimmasta päästä, oltiinhan Norjassa. Pysäköinnistäkin sai maksaa kultaharkkoja.

Kaupungissa kiertelyn jälkeen ajelimme vielä Tungevikassa sijaitsevalle Tungenes Fyr-majakalle, joka toimii nykyään museona. Museo ei ollut kuitenkaan auki, joten kävelimme rannalla. Majakan edustalla oli hauska kallioranta ja sen edestä näytti purjehtivan suuret Stavangerista lähteneet risteilijät Pohjanmerta kohti.

Tungenes Fyr

Museona toimiva entinen Tungenes Fyr-majakka

Nukuttiin Sandnesin hotellissa vielä kolmas yö ja sitten lähdettiin ajelemaan kohti Rjukania ja Sandvikenin leirintäaluetta. Matkaa olisi noin 350 kilometriä tälle etapille. Ajoimme läpi Norjan vuoriston, pieniä mutkaisia teitä pitkin, jotka ovat auki vain kesäaikaan. Välillä sai jännittää, että mahtuuko meidän automme ajamaan niitä teitä pitkin ja mitä jos joku tulisi vastaan. Tiet olivat siis kapeita ja heti tien vieressä oli kymmenien metrien pudotus. Mutta ai että mitkä maisemat!

Paljon oli ajelua myös tällaisten vuorien välissä menevissä solissa

Kukkuloilta valui pieniä vesiputouksia, kun lumi suli

Pienellä puskapissatauolla vapaana olleet lampaat tulivat heti tervehtimään

Nousimme reilun kilometrin korkeuteen ja siellä oli kylmä! Lunta näkyi vielä monin paikoin, heinäkuussa. Sää ei ollut paras mahdollinen maisemien katseluun, sumu oli ajoittain erittäin tiheää ja vettä tihutteli.

Tie kulki välillä tunneleissa vuorten sisällä, tässä pieni näköala-aukko tunnelissa.

Jossain pysähdyspaikalla. Vesi oli jääkylmää

Saavuttiin Rjukaniin, johon ihastuin välittömästi. Kylä oli solassa, vuorien välissä ja se oli aivan ihastuttava. Pysähdyimme Rjukanissa tankkaamassa ja ostamassa syötävää sekä tietysti katselemassa joitain kylän nähtävyyksiä. Rjukan on ollut ilmeisen kauan suosittu turistien keskuudessa. Lähistöllä on iso Rjukan-vesiputous sekä Gaustatoppen niminen vuorenhuippu. Harkitsimme Gaustatoppenilla käyntiä, mutta päivä oli pilvinen ja sateinen. Vuorenhuippu oli jossain pilvien yläpuolella piilossa, joten jätimme reissun sinne väliin. Koska kylä sijaitsee syvässä solassa, ei sinne paista aurinko syys - maaliskuun välillä lainkaan. Ympäröivien vuorten seinustoille onkin asetettu suuria peilejä, jotka heijastavat auringonvaloa kylään myös pimeinä kuukausina. Tosi näppärästi keksitty!

Hienoja ja vähän omituisen näköisiä kirkkoja oli paljon matkan varrella, niistä en kuvia ehtinyt auton ikkunasta ottamaan. Tässä yksi tavallinen kirkko

Vemork, vanha vesivoimalaitos Rjukanin lähellä. Oli avatessaan lajinsa suurin. Toimii nykyään museona

Rjukan Krossobanen

Rjukanin keskustasta

Yövyttiin Sandvikenin leirintäalueella, joka oli Rjukanin lähistöllä. Leirintäalue oli Tinnsjå-järven rannalla hienolla paikalla. Järvi on Norjan suurimpia ja Euroopan syvimpiä. Järven syvin kohta on 460 metriä.

Toisen maailmansodan aikana Saksan miehittäessä Norjaa, vastarintalaiset upottivat Tinnsjå-järven ylittävän lautan, SF Hydron. Lautalla oli saksalaisia sotilaita viemässä suuria määriä raskasta vettä Saksaan. Raskas vesi oli peräisin läheiseltä Vemorkin voimalalta, joka oli ensimmäinen kaupallinen laitos maailmassa, joka tuotti raskasta vettä lannoitetuotannon sivutuotteena. Vastarintalaiset tuhosivat useampaan otteeseen vesivoimalan raskaan veden tuotannon, jonka vuoksi saksalaiset olivat viemässä viimeisiä varastoja kotimaahansa. Saksalaiset käyttivät raskasta vettä ydinaseiden valmistukseen ja tutkimukseen. Lautan hylky löydettiin vuonna 1993 ja vuonna 2004 varmistettiin, että hylystä löytyneet tynnyrit sisälsivät raskasta vettä.

Sandvikenin leirintäalueen mökki

Leirintäalueen rannalta. Tinnsjå-järvi

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Oslon lähellä olevaa Moss-nimistä paikkaa, josta meillä oli edelleen mökki varattuna. Matkan varrella eksyttiin sattumoisilta vanhaan hopeakaivokseen, joka toimii nykyään museona. Sölvgruvene-museo toimii paikalla, jossa on ollut yksi Kongsberg-hopeakaivoksista. Kaivokset ovat olleet toiminnassa vuosina 1623-1958. Museossa oli esillä paljon paikan kaivoshistoriasta kertovia esineitä ja siellä olisi päässyt tutustumaan myös vanhoihin kaivoksiin ohjatulla kierroksella. 1,5 tuntia kestävällä kierroksella laskeudutaan museojunalla 342 metriä maan alle, jossa kierrätetään pitkin vanhoja kaivoksia. Alle kolmevuotiaat eivät kuitenkaan kierrokselle pääse, joten tämä jäi meiltä väliin. Mielenkiintoinen kohde tämäkin, jos tänne päin osuu.

Tunneli kaivoksiin

Kaivospysähdyksen jälkeen ajeltiin Osloon. Kaikilla oli kauhea nälkä ja koko auto oli aivan kiukkuissaan. Muistan vain, että Oslo ei ollut kovinkaan viehättävä paikka, osittain varmaan sen vuoksi, että olimme kaikki niin nälkäkiukkuisia. Kaupunki oli itsessään hyvin tyypillinen pohjoismainen pääkaupunki. Käytiin kuitenkin kiertämässä muutama top-kohde, kuten oopperatalo, tuomiokirkko jne. Tuntui, että koko kaupunki oli yhtä työmaata, varsinkin oopperatalon ympäristö. Tässä vaiheessa reissua aloimme itse kukin olla jo melko kyllästyneitä nähtävyyksien katseluun, joten kovinkaan kauaa emme jaksaneet kaupungissa kävellä. Löydettiin onneksi ruokapaikka ja saatiin vähän mahan täytettäkin.

Oslon oopperatalo, valmistunut vuonna 2008

Ajelimme leirintäalueelle Mossiin, josta meillä oli varattuna mökki yhdeksi yöksi. Paitsi ettei ollutkaan. Leirintäalueelle päästyä selvisi, että he olivat varanneet meille vääräksi päiväksi mökin ja leirintäpaikka oli aivan tupaten täynnä. Leirintäpaikan omistaja (vai mikä lie) oli asiaa selvittelemässä ja kun vapaita mökkejä ei ollut, hän majoitti meidät omaan asuntoonsa yhdeksi yöksi. Hänellä oli asunto leirintäalueella, jossa oli kaksi makuuhuonetta ja olohuone. Me saimme kummatkin makuuhuoneet käyttöömme ja hän itse nukkui olohuoneessa. Pääsimme siis kokemaan norjalaista vieraanvaraisutta parhaimmillaan. Vaikka ei toisten nurkissa oleskelu tietysti kauhean rentoa ole, ainakaan meidän porukallamme.

Seuraavana aamuna lähdettiin kohti Ruotsia ja Arbogaa. Matkaa olisi edessä noin 370 kilometriä ja viimeinen mökkiyö ennen risteilyä takaisin Suomeen. Mökki meillä oli varattuna Herrfallet-nimisestä leirintä-ja konferenssikeskuksesta, joka oli Hjälmaren-järven rannalla. Meidän mökkimme oli aivan rannalla ja säät olivat tässä vaiheessa oikein kesäiset. Pääsimmekin kaikki heittämään talviturkit järveen. Mökki oli varustukseltaan ihan perusmökki, joka oli melko iso, meillä oli käytössämme kolme makuuhuonetta. Ja oma ranta, ihan luksusta! Tai ehkä se naapurimökki olisi käyttänyt samaa rantaa, mutta iso osa mökeistä oli aivan tyhjiä, kuten myös naapurimökit. Ai että me polskittiin.

Herrfallet leirintäalueen mökki

Auringonlasku Hjälmaren-järven yllä

Seuraavana aamuna pari poikaa kävi vielä polskimassa järvessä. Sitten lähdimme ajelemaan kaikessa rauhassa Tukholmaan, jonne oli matkaa noin 160 kilometriä. Päivällä oli aikaa vielä katsahtamassa Drottningholm, eli kuninkaanlinna Tukholmassa.

Drottningholm

Kuninkaanlinnalta ajettiin laivaan ja Viking Linella seilattiin jälleen kohti Helsinkiä ja kotia. Autoreissullemme pohjois-Euroopassa kertyi matkaa noin 3500 kilometriä ja 4 maassa vierailtiin, osassa useampaan kertaan. Matka kesti reilut kaksi viikkoa ja auto näytti sen jälkeen siltä, kuin kuusihenkinen perhe olisi asunut siellä pari viikkoa.

VI Osa Roadtrip: Ruotsi - Tanska - Saksa - Tanska - Norja - Ruotsi (Preikestolen)

Heräiltiin hotellilta Sandnesista ensimmäisen yön jälkeen ja käytiin aamupalalla. Sen jälkeen pakattiin autoon kantorinkka sekä -reppu + vielä tavallinen reppu ja lähdettiin ajelemaan kohti vuonoja ja Preikstolen-kalliojyrkännettä. Kohde oli miehen ehdottama ja mielellänihän minä vuonomaisemaa lähden katselemaan. En ollut lainkaan itse tutustunut kohteeseen, mutta reitin sinne piti kuulemma olla aika helppo. Pari tuntia eestaas tai jotain sellaista. Piece of cake!

Ajelimme ensin Sandnesista kymmenisen kilometriä Lauvvik-nimiseen satamaan, josta ajoimme auton kanssa pienelle autolautalle. Lautta vei meidät joen (vai mikäköhän se oli) yli Oanesin satamaan. Sieltä ajoimme vielä vajaat parikymmentä kilometriä Preikestolenin parkkipaikalle.

Lauttaa odottelemassa Lauvvikissa

Maisemia lauttamatkalta

Maisemia lauttamatkalta

Saavuttiin Preikestolenin parkkipaikalle ja siellä oleva infokyltti kertoi, että matkaa olisi yhteen suuntaan 3,8 kilometriä ja nousua olisi noin 330 metriä matkalla, ei paha. Tosin matkaa olisi yhteen suuntaan vähän enemmän kuin olin odottanut, mutta eiköhän se menisi helposti. Tässä vaiheessa tuli myös mieleen, että meillä ei ollut mukana mitään muuta evästä, kuin pari vauvan Piltti-purkkia. Eikä täällä näyttänyt olevan edes mitään kioskia, josta olisi saanut ostettua jotain. No ei auttanut, täällä oltiin jo eikä matkan varrellakaan näyttänyt olevan minkäänlaista kauppaa. Onneksi oli sentään vesipullot. Lähdettiin tallustelemaan polkua pitkin, jota oli helppo seurata, koska polkua pitkin tuli ja meni koko ajan paljon porukkaa. Ilma oli mitä parhain kipuamiselle, oli hieman viileämpi päivä, joten aurinkokaan ei paahtaisi koko matkaa.

Kivinen polku

Polku meni välillä ylöspäin ja välillä alaspäin harjuja pitkin

Pitkospuut

Matkan varrelta löytyi Tjödnane-lampi

Aika lähellä jo

Preikestolen, eli suomeksi saarnastuoli, englanniksi The Pulpit Rock, on 604 metriä korkea kalliojyrkänne Lysevuonon yllä. Paikka on yksi Norjan suosituimmista nähtävyyksistä ja suosituin luonnonkohde. Tasainen kalliokieleke, 25 x 25 metrin kokoinen alue, on muovautunut jääkaudella 10 000 vuotta sitten. Vuosittain täällä vierailee noin 200 000 turistia, lähinnä kesäaikaan. Lysevuonolla järjestetään myös risteilyjä, jolloin vuonomaiseman pääsee tutustumaan kunnolla alhaalta käsin, Lysevuonolla näyttikin seilaavan veneitä koko ajan. Risteilyn voisi yhdistää Preikestolenin vaelluksen yhteyteen, jolloin tästä luonnonnähtävyydestä saisi hyvän kokonaiskuvan.

Vielä viimeiset nousut

Vihdoin perillä! 

Voittajafiilis

Ylös päästiin ehkä puolentoistatunnin - kahden tunnin kipuamisen jälkeen. Mies kantoi nuorimmaista kantorinkassa koko matkan ylös ja alas. Suurimman osan matkasta ylös poika 4 taisi nukkua rinkassaan tyytyväisenä. Muut lapset jaksoivat todella hyvin kivuta huipulle, ilman sen kummempia nurinoita. Huipulla istuskeltiin ihmettelemässä maisemia. Ja niitä huimapäisiä turisteja, jotka yrittivät ottaa sitä täydellistä kuvaa reunalla keikkuen, mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Nälkä alkoi jo kurnia itse kunkin vatsassa, mutta mukana oli vain ne pari Piltti-purkkia. Jaettiin purkit lasten kesken, kummasti nekin kelpasivat pahimmassa nälässä. "Syötiin", juotiin ja otettiin kasa kuvia huipulta ja vain nautittiin saavuttamastamme tavoitteesta. Lapset istuskelivat kallion seinustalla kaukana reunasta ja osasivat olla juoksentelematta. Onneksi, muuten olisikin ollut turhan stressaava reissu. Tästä olisi voinut jatkaa vielä matkaa ylöspäin ihan vuoren huipulle asti, mutta tämä näkymä riitti meille. Loppumatka huipulle olisi ollut turhan vaativa meidän poppoolle.

Lähemmäs reunaa en uskaltanut mennä. Olen tuo valkotakkinen, kolmas vasemmalta

Alaspäin laskeuduttiin samaa reittiä ja se meni hieman nopeammin. Poika 3 ei enää jaksanut kävellä, joten otin hänet kantoreppuun selkääni. Meitä vastaan tuli bussilastillinen ilmeisesti japanilaisia turisteja, jotka pysähtyivät kuvaamaan minua, kun harpoin reippaasti poika selässä menemään. Annoinpahan vähän ihmeteltävää heillekin, kyllä me blondit osataan olla reippaitakin 😄

Matka sujui joutuisasti alaspäin. Tuolla mennä viipotan poika 3 reppuselässä.

Takaisin mökille lauttamatkan ja kaupan kautta.

Reissuun meni meillä aikaa miltei koko päivä, lauttamatkoineen kaikkineen. Illalla käytiin syömässä ja hakemassa vähän iltapalaa huoneeseen. Reissun jäljiltä oli verensokeri alhaalla ja jaloissa pienoinen tutina. Mutta ei mitään mitä ei hyvät yöunet ja hyvä ateria korjaisi.

V Osa Roadtrip: Ruotsi - Tanska - Saksa - Tanska - Norja - Ruotsi (Kristiansand)

Mökkiyön jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Tanskan pohjoisempaa kärkeä. Meillä oli jännä päivä edessä, pääsisimme taas laivaan ja ylittämään Pohjanmeren salmen, Skagerrakin. Edessä oli ensin 230 kilometrin ajomatka Hirtshalsin satamakaupunkiin. Iloksemme sää olikin aurinkoinen ja oikein mukava. Tanskasta jäi mieleen tuulimyllyt, joita näkyi siellä täällä sekä liikenneympyrät, joita oli ihan jokaisessa risteyksessä, keskellä korpeakin.

Hirtshals

Hirtshalsin ranta

Hirtshalsiin saavuimme niin, että meillä oli muutama tunti aikaa kävellä kaupungilla, tai oikeammin kylällä, pieni paikka oli. Kävimme syömässä hyvät pizzat ja ajoimme autollamme jonottamaan jo laivaan.

Olin jo Suomesta etukäteen varannut meille liput Fjordline-laivaan. Varauksessa olikin omat kommervenkkinsa, netistä kun ei saanut varattua lippuja silloin suoraan meidän porukallemme. En muista oliko auto vai porukka liian iso (tai sitten allekirjoittanut ei vain osannut), mutta nettisivuilla ohjattiin soittamaan asiakaspalveluun. Soitin laivayhtiön palvelunumeroon, josta kuului ensin norjankielinen nauhoite. Siitä ymmärsin sen verran, että ohjattiin valitsemaan asiakaspalvelu joko norjaksi tai englanniksi (taisi olla joku muukin kieli vielä). Yritin valita englantia, mutta ei. Asiakaspalvelija vastasi ja selitin hänelle asiaani ei niin sujuvalla englannillani. Asiakaspalvelijan englannintaito oli minuakin huonompi, joten päättelin varanneeni vääränkielisen asiakaspalvelija. No ei se mitään, hän oli kuitenkin hyvin ystävällinen ja saimme englannilla, auttavalla ruotsilla sekä elekielellä varattua paikat koko perheelle sekä yli-isolle autollemme laivaan. Kun asia oli saatu hoidettua, asiakaspalvelija huokaisi helpotuksesta, että huh huh, nyt se on tehty. Helpotus oli molemminpuolinen.

Heippa Tanska!

Laivamatka Kristiansandiin kesti reilut 2 tuntia. Fjordlinen katamaraani oli nimeltään HSC Fjord Cat ja se oli voittanut jonkun maailmanennätyksenkin nopeudessaan. Rivakastihan se liikkuikin. Laiva oli itsessään vähän tylsä, siellä oli vain istumapaikkoja, eikä niitäkään kaikille. Laivalta löytyi muutama putiikki sekä lasten leikkipaikka ja kanttiini, jossa käytiin haukkaamassa jotain pientä. Matka meni onneksi nopeasti ja kohta oltiinkin jo uudessa maassa, Norjassa. Tämä maa oli minun matkani kohokohta ja tätä olin odottanut.

Odottelemassa autokannella ulospääsyä

Norja oli juuri niin kaunis kun olin muistanutkin. Viimeksi olin täällä vuonna 1989 kuudennen luokan luokkaretkellä. Asuimme Kristiansandissa perheissä viikon ajan. Luokkamme tuli Kristiansandiin, koska kaupunki oli kutsunut ystäväkaupunkien koulujen oppilaita juhlistamaan joitain isoja juhlia, jotka kaupungissa silloin oli (en yhtään muista mitä juhlittiin). Meillä oli viikon ajan kaikenlaista ohjelmaa kaupungissa ja olihan se kokemus. Harmittavasti en muista perheen nimeä, jotka minut majoittivat, yhteys katkesi jo aika pian sen jälkeen. Perheissä, joissa majoituimme, oli samanikäinen lapsi ja me vietimme aikaa myös heidän koulullaan. Oli aika nostalgista palata tähän samaan kaupunkiin 25 vuotta myöhemmin.

Kristiansandin tuomiokirkko

Kristiansand on vanha kaupunki, se on perustettu virallisesti vuonna 1641. Kristiansandin vanhin kirkko, Oddernesin kirkko, on rakennettu kuitenkin jo noin vuonna 1040. Asukkaita kaupungissa on tällä hetkellä arviolta 90 000. Yksi vetonaula kaupungissa on Kristiansand Dyrepark eli eläintarha ja huvipuisto. Eläintarha on Norjan suurin ja eläinkokoelma laaja, eläimet saavat liikuskella vapaasti melko isolla alueella. Ollessani koulun kanssa kaupungissa viimeksi, vierailimme silloin eläintarhassa ja muistelisin sen olleen kyllä aika kiva.

Kristiansandin vierassatama

Christiansholmin linnake

Majoituimme Kristiansandissa tavallisen kerrostalon pienessä asunnossa. Siellä ei oikein mikään toiminut ja kuumakin oli. Mutta lapset tykkäsivät kun siellä oli parvisänky. Kävimme miehen ja nuorimmaisen kanssa kävelemässä illalla kaupungilla ristiin rastiin. Yritin muistella vuosikymmenien aikaisia tapahtumia; tuossa pääkadulla oli iso paraati, tuolta ammuttiin ilotulituksia ja tuossa oli se kauppakeskus missä pyörittiin. Seuraavana aamuna herättyämme, kävimme vielä ajelemassa kaupungilla ja sen ympäristössä ennen matkan jatkumista. Yritin muistella missä päin olin asustellut silloin 25 vuotta sitten, mutta paikkaa ei kuitenkaan löytynyt.

Sitten matka jatkuikin jo kohti Sandnesia, jonne matkaa oli noin 220 kilometriä. Sandnes sijaitsee lounais-Norjassa, noin 15 kilometriä Stavangerista etelään. Sieltä meillä oli varattuna ihan hotellihuone kolmeksi yöksi. Saimme nauttia norjalaisista maisemista koko reitin edestä. Norjan maisemat ovat kyllä upeita. Tulee ihan mieleen joku toinen yhtä upea, mutta vähän lämpimämpi maa...

Matkan varrelta

Magma Geopark Egersund

Sandnesissa majoituimme kolmena yönä Hotel Sverre -nimisessä hotellissa, joka oli ihan siisti. Hotelli oli aivan  kaupungin keskustassa, joten pääsimme iltaisin kävelemään kaupungilla. Hotellissa asuminen olikin välillä ihan kivaa vaihtelua mökkiöiden välillä.