Toisen hotelliyö Sandnesissa takana ja tänä päivänä oli tarkoitus tutustua läheiseen Stavangerin kaupunkiin. Kaupungista en tiennyt muuta kuin sen, että Rasmus Nalle-kirjasarjassa seikkaileva merikarhu-Kalle, on seilannut siellä merillä.
Stavanger on ollut kaupunki vuodesta 1425 lähtien. Nykyisin kaupungissa on reilut 130 000 asukasta ja se on Norjan neljänneksi suurin kaupunki. 1960-luvulla Pohjanmeren rannikolta löydettiin suuria öljykenttiä, jonka jälkeen Stavangerista muodostui maan öljypääkaupunki. Kaupungissa onkin monia öljy-yhtiöiden konttoreita ja löytyyhän kaupungista yksi Norjan tärkeimmistä satamistakin. Kaupungissa on Euroopan parhaiten säilynyt puutalokortteli, jossa oli mukava kävellä pienillä kujilla talojen välissä. Pienet kujat olivat tosin näin kesäaikaan ahtaan oloisia ja ruuhkaisia, turisteja oli paljon liikkeellä. Kaupunki vaikutti olevan oikein kansainvälinen.
 |
| Risteilyalus Stavangerin satamassa |
 |
| Satamassa oli paljon ravintoloita |
 |
| Värikkäitä taloja |
 |
| Nämä liittyvät varmaankin kaupungin öljykaupunki-teemaan |
 |
| Stavangerin tuomiokirkko, joka on alunperin valmistunut vuonna noin 1125. Kirkon vieressä oli viihtyisä puisto |
Kävimme syömässä kaupungilla pizzeriassa. Tilasimme viisi pizzaa ja pojille kokikset. Hinnaksi tuli joku 120 euroa. Taisi olla kalleimmat pizzat mitä ollaan ikinä syöty! Kaupunki ei muutenkaan ollut siitä halvimmasta päästä, oltiinhan Norjassa. Pysäköinnistäkin sai maksaa kultaharkkoja.
Kaupungissa kiertelyn jälkeen ajelimme vielä Tungevikassa sijaitsevalle Tungenes Fyr-majakalle, joka toimii nykyään museona. Museo ei ollut kuitenkaan auki, joten kävelimme rannalla. Majakan edustalla oli hauska kallioranta ja sen edestä näytti purjehtivan suuret Stavangerista lähteneet risteilijät Pohjanmerta kohti.
 |
| Tungenes Fyr |
 |
| Museona toimiva entinen Tungenes Fyr-majakka |
Nukuttiin Sandnesin hotellissa vielä kolmas yö ja sitten lähdettiin ajelemaan kohti Rjukania ja Sandvikenin leirintäaluetta. Matkaa olisi noin 350 kilometriä tälle etapille. Ajoimme läpi Norjan vuoriston, pieniä mutkaisia teitä pitkin, jotka ovat auki vain kesäaikaan. Välillä sai jännittää, että mahtuuko meidän automme ajamaan niitä teitä pitkin ja mitä jos joku tulisi vastaan. Tiet olivat siis kapeita ja heti tien vieressä oli kymmenien metrien pudotus. Mutta ai että mitkä maisemat!
 |
| Paljon oli ajelua myös tällaisten vuorien välissä menevissä solissa |
 |
| Kukkuloilta valui pieniä vesiputouksia, kun lumi suli |
 |
| Pienellä puskapissatauolla vapaana olleet lampaat tulivat heti tervehtimään |
Nousimme reilun kilometrin korkeuteen ja siellä oli kylmä! Lunta näkyi vielä monin paikoin, heinäkuussa. Sää ei ollut paras mahdollinen maisemien katseluun, sumu oli ajoittain erittäin tiheää ja vettä tihutteli.
 |
| Tie kulki välillä tunneleissa vuorten sisällä, tässä pieni näköala-aukko tunnelissa. |
 |
| Jossain pysähdyspaikalla. Vesi oli jääkylmää |
Saavuttiin Rjukaniin, johon ihastuin välittömästi. Kylä oli solassa, vuorien välissä ja se oli aivan ihastuttava. Pysähdyimme Rjukanissa tankkaamassa ja ostamassa syötävää sekä tietysti katselemassa joitain kylän nähtävyyksiä. Rjukan on ollut ilmeisen kauan suosittu turistien keskuudessa. Lähistöllä on iso Rjukan-vesiputous sekä Gaustatoppen niminen vuorenhuippu. Harkitsimme Gaustatoppenilla käyntiä, mutta päivä oli pilvinen ja sateinen. Vuorenhuippu oli jossain pilvien yläpuolella piilossa, joten jätimme reissun sinne väliin. Koska kylä sijaitsee syvässä solassa, ei sinne paista aurinko syys - maaliskuun välillä lainkaan. Ympäröivien vuorten seinustoille onkin asetettu suuria peilejä, jotka heijastavat auringonvaloa kylään myös pimeinä kuukausina. Tosi näppärästi keksitty!
 |
| Hienoja ja vähän omituisen näköisiä kirkkoja oli paljon matkan varrella, niistä en kuvia ehtinyt auton ikkunasta ottamaan. Tässä yksi tavallinen kirkko |
 |
| Vemork, vanha vesivoimalaitos Rjukanin lähellä. Oli avatessaan lajinsa suurin. Toimii nykyään museona |
 |
| Rjukan Krossobanen |
 |
| Rjukanin keskustasta |
Yövyttiin Sandvikenin leirintäalueella, joka oli Rjukanin lähistöllä. Leirintäalue oli Tinnsjå-järven rannalla hienolla paikalla. Järvi on Norjan suurimpia ja Euroopan syvimpiä. Järven syvin kohta on 460 metriä.
Toisen maailmansodan aikana Saksan miehittäessä Norjaa, vastarintalaiset upottivat Tinnsjå-järven ylittävän lautan, SF Hydron. Lautalla oli saksalaisia sotilaita viemässä suuria määriä raskasta vettä Saksaan. Raskas vesi oli peräisin läheiseltä Vemorkin voimalalta, joka oli ensimmäinen kaupallinen laitos maailmassa, joka tuotti raskasta vettä lannoitetuotannon sivutuotteena. Vastarintalaiset tuhosivat useampaan otteeseen vesivoimalan raskaan veden tuotannon, jonka vuoksi saksalaiset olivat viemässä viimeisiä varastoja kotimaahansa. Saksalaiset käyttivät raskasta vettä ydinaseiden valmistukseen ja tutkimukseen. Lautan hylky löydettiin vuonna 1993 ja vuonna 2004 varmistettiin, että hylystä löytyneet tynnyrit sisälsivät raskasta vettä.
 |
| Sandvikenin leirintäalueen mökki |
 |
| Leirintäalueen rannalta. Tinnsjå-järvi |
Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Oslon lähellä olevaa Moss-nimistä paikkaa, josta meillä oli edelleen mökki varattuna. Matkan varrella eksyttiin sattumoisilta vanhaan hopeakaivokseen, joka toimii nykyään museona. Sölvgruvene-museo toimii paikalla, jossa on ollut yksi Kongsberg-hopeakaivoksista. Kaivokset ovat olleet toiminnassa vuosina 1623-1958. Museossa oli esillä paljon paikan kaivoshistoriasta kertovia esineitä ja siellä olisi päässyt tutustumaan myös vanhoihin kaivoksiin ohjatulla kierroksella. 1,5 tuntia kestävällä kierroksella laskeudutaan museojunalla 342 metriä maan alle, jossa kierrätetään pitkin vanhoja kaivoksia. Alle kolmevuotiaat eivät kuitenkaan kierrokselle pääse, joten tämä jäi meiltä väliin. Mielenkiintoinen kohde tämäkin, jos tänne päin osuu.
 |
| Tunneli kaivoksiin |
Kaivospysähdyksen jälkeen ajeltiin Osloon. Kaikilla oli kauhea nälkä ja koko auto oli aivan kiukkuissaan. Muistan vain, että Oslo ei ollut kovinkaan viehättävä paikka, osittain varmaan sen vuoksi, että olimme kaikki niin nälkäkiukkuisia. Kaupunki oli itsessään hyvin tyypillinen pohjoismainen pääkaupunki. Käytiin kuitenkin kiertämässä muutama top-kohde, kuten oopperatalo, tuomiokirkko jne. Tuntui, että koko kaupunki oli yhtä työmaata, varsinkin oopperatalon ympäristö. Tässä vaiheessa reissua aloimme itse kukin olla jo melko kyllästyneitä nähtävyyksien katseluun, joten kovinkaan kauaa emme jaksaneet kaupungissa kävellä. Löydettiin onneksi ruokapaikka ja saatiin vähän mahan täytettäkin.
 |
| Oslon oopperatalo, valmistunut vuonna 2008 |
Ajelimme leirintäalueelle Mossiin, josta meillä oli varattuna mökki yhdeksi yöksi. Paitsi ettei ollutkaan. Leirintäalueelle päästyä selvisi, että he olivat varanneet meille vääräksi päiväksi mökin ja leirintäpaikka oli aivan tupaten täynnä. Leirintäpaikan omistaja (vai mikä lie) oli asiaa selvittelemässä ja kun vapaita mökkejä ei ollut, hän majoitti meidät omaan asuntoonsa yhdeksi yöksi. Hänellä oli asunto leirintäalueella, jossa oli kaksi makuuhuonetta ja olohuone. Me saimme kummatkin makuuhuoneet käyttöömme ja hän itse nukkui olohuoneessa. Pääsimme siis kokemaan norjalaista vieraanvaraisutta parhaimmillaan. Vaikka ei toisten nurkissa oleskelu tietysti kauhean rentoa ole, ainakaan meidän porukallamme.
Seuraavana aamuna lähdettiin kohti Ruotsia ja Arbogaa. Matkaa olisi edessä noin 370 kilometriä ja viimeinen mökkiyö ennen risteilyä takaisin Suomeen. Mökki meillä oli varattuna Herrfallet-nimisestä leirintä-ja konferenssikeskuksesta, joka oli Hjälmaren-järven rannalla. Meidän mökkimme oli aivan rannalla ja säät olivat tässä vaiheessa oikein kesäiset. Pääsimmekin kaikki heittämään talviturkit järveen. Mökki oli varustukseltaan ihan perusmökki, joka oli melko iso, meillä oli käytössämme kolme makuuhuonetta. Ja oma ranta, ihan luksusta! Tai ehkä se naapurimökki olisi käyttänyt samaa rantaa, mutta iso osa mökeistä oli aivan tyhjiä, kuten myös naapurimökit. Ai että me polskittiin.
 |
| Herrfallet leirintäalueen mökki |
 |
| Auringonlasku Hjälmaren-järven yllä |
Seuraavana aamuna pari poikaa kävi vielä polskimassa järvessä. Sitten lähdimme ajelemaan kaikessa rauhassa Tukholmaan, jonne oli matkaa noin 160 kilometriä. Päivällä oli aikaa vielä katsahtamassa Drottningholm, eli kuninkaanlinna Tukholmassa.
 |
| Drottningholm |
Kuninkaanlinnalta ajettiin laivaan ja Viking Linella seilattiin jälleen kohti Helsinkiä ja kotia. Autoreissullemme pohjois-Euroopassa kertyi matkaa noin 3500 kilometriä ja 4 maassa vierailtiin, osassa useampaan kertaan. Matka kesti reilut kaksi viikkoa ja auto näytti sen jälkeen siltä, kuin kuusihenkinen perhe olisi asunut siellä pari viikkoa.