Suomessa asuessani minulla ei ollut tapana pyöriä kahviloissa, ei yksin eikä kaverin kanssa. Kävimme kyllä kahvilla, mutta yleensä vierailimme aina toistemme luona, ihan kotioloissa. Ja sitten kun lähdimme kaupungille asti, yleensä kävimme lasillisella, eli viiniä, olutta tms. Kahvilat houkuttelivat aika harvoin, enkä oikein tiedä miksi. Syynä saattoi olla kahviloiden kalliit (?) hinnat, niiden etäisyys ei myöskään ollut ihan optimaalinen. Meidän lähipaikkakuntiemme ainoat menestyvät kahvilat olivat yhden tietyn kahvilaketjun kuppiloita. Muita yksittäisiä kahviloita aina silloin tällöin nousi pystyyn, mutta iso osa niistä lopetti muutaman vuoden jälkeen kannattamattomana. Suomessa kahviloiden tuntuu olevan vaikea menestyä, paitsi niiden muutamien kahvilaketjujen.
Suomalaisissa kahviloissa erityispiirteenä on se pannussa oleva, hyvällä lykyllä vain tunnin seisonut suodatinkahvi, joka on ajoittain melkoista myrkkyä. Eipä sillä, kyllähän sitä suomalaisena on tottunut juomaan, mutta ei se tietenkään ollut mikään sisäänheittotuote minulle, parempaa kahvia kun sai kotona. Suomalaisissa kahviloissa tyypillistä on melko usein myös itsepalvelu. Kahvi kaadetaan itse kuppiin, lisätään itse lisukkeet sekaan ja viedään itse pöytään. Ryystämisen lopetettua kuppi viedään itse siihen astiarullakkoon, hyvä ettei sentään tiskihommiin vielä joudu. Monet kerrat olen täällä kahviloissa yrittänyt tähyillä, että missähän se rullakko on, kunnes olen muistanut että nyt ei ollakaan Suomessa.
Uudessa-Seelannissa on turha etsiä suodatinkahvipannua kahviloista. Täällä kun kahviloiden kahvit valmistetaan jokainen käsityönä ja tuodaan suoraan pöytään. Siivouskin sujuu työntekijöiden toimesta. Kahviloissa on tarjolla yleensä vettä ilmaiseksi, meidän eräässä paikallisessa kahvilassamme on tarjolla aina sekä tavallista-, että kuplavettä, melkein luksusta. Paikallisilla on tapana usein hakea aamuisin kahvi mukaan kahvilasta, joka se taas luo turhaa jätettä. Useissa paikoissa onkin mahdollista saada kahvi mukaan omaan mukiin. Jotkin kahvilat ovat kokonaan luopuneet kertakäyttömukeista, esimerkiksi Port Hills -kukkuloilla oleva kahvila ei tarjoa enää lainkaan kertakäyttömukeja, koska ne päätyvät poikkeuksetta luontoon. Sen sijaan heille voi tuoda esillä olevaan kuppihyllyyn oman mukinsa säilöön, josta saa kahvit mukavasti hörpättyä tai mukaan aina käydessään.
Uudessa-Seelannissa on useita ketjukahviloita, jotka ovat nekin suosittuja. Joillain näistä ketjuista on käytössään oma asiakkaanpalkitsemisohjelma. Tällainen on esimerkiksi kahvikortti, johon saa leiman jokaisesta kahvista ja joka 10. kahvin saa ilmaiseksi. Samanlaisella periaatteella toimiva systeemi, kuin Suomessa joillain pizzerioilla. Miehelläni on käytössään erään kahvilaketjun pre-paid kahvikortti, johon voi ladata haluamansa summan rahaa etukäteen, kassalla riittää sitten vain kortin vilautus. Sama toimii myös puhelimeen ladatulla sovelluksella. Niin modernia.
Lincolnissa asuessamme on meillä ollut kaverini kanssa tapana käydä noin kerran viikossa aamukahvilla kylillä. Ja kyllä vaan meitä pikkukyläläisiä hemmotellaankin kahviloiden suhteen, täältä pienehköstä (noin 7000 asukkaan) kylästä löytyy varsinaisia kahviloita kokonaiset viisi kappaletta. Emme ole kaverini kanssa selvästikään ainoat, joden kahvihammasta kolottaa melko usein, kahviloissa kun tuntuu riittävän asiakkaita pitkin päivää. Esimerkiksi yksi kylämme kahvila on auki joka päivä klo 7-22 (paitsi sunnuntaisin klo 8-22). Usein kävelen iltalenkillä kahvilan ohi iltayhdeksän aikoihin ja joka kerta siellä istuu vielä useampi asiakas. Täkäläisillä tuntuu olevan tapana tavata kavereita nimenomaan kahviloissa, ei toisten kotona. Onhan se tietenkin stressittömämpää, kun ei tarvitse siivota vieraita varten, eikä leipoa pullaa.
Kahvilat ovat yleensä ympäristöltään viihtyisiä, mutta sisätiloissa istuessa saattaa meteli olla melko kova. Ihmiset tietenkin juttelevat vapautuneesti keskenään, mutta sen lisäksi kahvikoneet pitävät aikamoista melua jauhaessaan kahvipapuja. Välillä täytyy pinnistellä kaiken mökän yli kuullakseen mitä seuralainen yrittää puhua. Olen kuitenkin nauttinut tästä kahvittelusta ja uudenlaisesta kahvilakulttuurista todella paljon, toivottavasti saisin jatkettua kahviloissa kahvittelua myös Suomessa. Täytyy vaan ensin houkutella joku kaveri aina lähikylille, että päästään kahvilaan.
Sitten vielä kahvin hinnasta: kahvi on todella kallista Uudessa-Seelannissa! Riippuen tietysti vähän kahvista. Yleensähän paikalliset juovat ilmeisesti niitä erikoiskahveja myös kotonaan, tai sitten käyttävät Plunger-keitintä. Suodatinkeittimiä täällä ei juuri ole, paitsi tietysti meillä. Tänne muuttaessamme löysin tarjouksesta yhden suodatinkeittimen, siis kirjaimellisesti. Suodatinkeitin oli kaupan ainoa, myyjä kaivoi sen jostain hyllyn perältä, jossa oli ollut pölyyntymässä ties kuinka kauan. Muuttaessamme tänne, eräs englannissa asunut ystäväni ohjeisti, että älä sitten tarjoa vieraille suodatinkahvia. Enkä ole kehdannut tarjotakaan, paitsi suomalaisille vieraille, he sentään tietävät mitä saavat.
Koska Plunger-keitin käyttää samoja kahvipuruja kuin suodatinkeitinkin, löytyy puruja onneksi meidänkin keittimeen ihan kohtalaisesti. Tarjolla on useaa makua, kuten esimerkiksi hasselpähkinää, suklaata tai irish creamia. Paahto voi taas olla vaikka jamaikalaista-, ranskalaista tai italialaista. Kahvipurut ovat numeroitu tavallisissa kahveissa 1-5 välillä, 1 on miedoin ja 5 jo melko tujua. Meidän suomalaiseen makuumme 2 tai 3 on aika sopivaa. Plunger- ja suodatinkeittimeen myytävät purut myydään 200 gramman pusseissa. Yksi pussi maksaa noin $7-8 eli noin 4 - 4,60 euroa. Näillä hinnoilla suomalaisittain totuttu puolen kilon pakkaus maksaisi suomenrahassa noin 20 - 23 euroa. Mitäköhän kahvipaketti maksaa nykyään Suomessa? Pikakahvia täällä juodaan myös yleisesti joka paikassa, paitsi tietysti kahviloissa. Pikakahvi on vähän halvempaa, 200 grammaa pikakahvia maksaa halvimmillaan noin $4,50 (2,60 e).
Kahviloissa kahvi ei ole myöskään mitään halpaa. Keskikokoinen erikoiskahvikupponen maksaa yleensä jotain $4-8 välillä (2,30-4,60 e). Nyt ei ole kyllä mitään mielikuvaa myöskään siitä, että paljonko kahvi maksaa Suomen kahviloissa?
"Kahvi on hyvää aamulla ja sitten koko päivän"
