Joulun viettoa vuonna 2020

Täälläkin on onnistuneesti joulu saatu juhlittua ja jopa ihan rennolla meiningillä. Joululahjat ostettiin lapsille tyyliin viimeisellä viikolla, niitä ei montaa ollut, ja jouluruoistakin tingittiin. Ei siis turhaa stressiä ja pingoitusta vaan rauhoittumista ja yhdessäoloa.

Ennen joulua meidän takapihan kukkuloilla riehuivat maastopalot neljään eri otteeseen, oli niin kuivaa ja kuumaa. Joulunaika olikin sitten sateista ja viileämpää, nyt ei ole enää kuivaa ja luontokin kiittää. Aatonaattona pulssia nostatti vielä maanjäristys. Se alkoi ensin vaimeana tutinana voimistuen koko ajan, kunnes äkkiä loppui. Järistys ei tehnyt onneksi mitään haittaa ja oli täkäläisittäin vain kohtalainen, mutta kyllä se aina pelästyttää. Ei niihin oikein totu ja ikinä ei tiedä milloin se iso järistys tuleekin.

"You know Dasher and Dancer and Prancer and Vixen. Comet and Cupid and Donner and Blitzen. But do you recall the most famous reindeer of all?" Kauppakeskukseen oli rakentunut joulupukin porojen aitaus

Uuden-Seelannin joulupuu Pohutukawa kukassaan näin joulun aikaan

Joulua vietimme tälläkin kertaa suomalaisittain jo aattona, kun muut juhlistavat sitä täällä vasta joulupäivänä. Joulupöytä oli meillä pienimuotoinen, sieltä löytyi kuitenkin ainakin kinkkua, lohta ja perunalaatikkoa. Kinkku ostettiin valmiiksi paistettuna ja savustettuna, kun ei täältä raakaa kinkkua saa. Tällä kertaa glaseerasimme kinkun, kuten täällä on tapana. Glaseeraukseen käytetään sinapin lisäksi mm. siirappia, joka antaa kinkulle makeutta. Kaikki muut laatikot skippasin tällä kertaa, mutta imelletyn perunalaatikon tein itse, se kun kelpaa perheessämme melkein kaikille. Käytin hyväkseni imellysvaiheessa mahtavaa ja monikäyttöistä slow cookeria, jossa perunasurvos sai ensin imeltyä yön yli. (Nyt siellä slow cookerissa porisee muuten riisipuuro.) Jälkkäriksi oli täkäläisittäin Pavlova-kakku pensasmustikoilla. Suomalaiset herkut, kuten ruisleipä ja Auran sinappi saapuivat parahultaisesti ennen aattoa. Ai että oli ruisleipä hyvää graavilohen kanssa! Tonttu kävi ilmeisesti tipauttamassa lahjat takakuistille, kello vain helähti ja ilmoitti vierailijasta. Illalla katsoimme pienimpien poikien kanssa perinteisen jouluelokuvan, eli Yksin Kotona -leffan.

Kystä kyllä

Joulupäivänä ihmettelimme typötyhjää kyläämme, kaikkialla oli aivan hiljaista. Jopa satama oli kiinni. Todella harvinainen ja vähän aavemainenkin tunnelma kylässä, joka yleensä pursuu energiaa. Jouluruokia olemme sulatelleet nyt jouluviikolla urakalla. Meillä on ollut auto käytössä, joten olemme päässeet jälleen huristelemaan vähän pidemmällekin. Muutama päivä sitten kävimme valloittamassa Banks Peninsulan korkeimman huipun, Mount Herbertin, josta kertomusta ja kuvia seuraavassa postauksessa. Eräänä iltana kävimme kävelemässä New Brightonissa meren rannalla, josta muutama tunnelmakuva:

New Brighton Pier

New Brigtonissakin oli hiljaista

Joulun paras juttu tapahtui, kun poika 3 sai jälleen yhteyden täällä asuvaan parhaimpaan kaveriinsa!  Sen jälkeen he ovatkin pelanneet päivittäin yhdessä netin välityksellä ja viime yön poika oli kaverinsa luona yökylässä. Poika 3 on puhunut tästä kaveristaan siitä lähtien kuin vajaa puolitoistavuotta sitten lähdimme täältä Suomeen. Kaverin äiti kertoi, että tämä kaveri on myös puhunut usein pojastamme ja kaipuu on ollut näköjään molemminpuolista. Hienoa nähdä miten heidän erityislaatuinen yhteytensä on säilynyt koko tämän ajan.  

Auringonlasku kukkuloilla

Nyt valmistaudummekin jo vastaanottamaan tervetullutta Uutta Vuotta 2021! Huomenna syödään nakkia ja perunamuussia ja katsotaan Uuden Vuoden ilotulitusta Aucklandin SkyCitystä. Monesta muusta kaupungista poiketen täällä Uuden Vuoden juhlinta voi toteutua melko normaalisti.

Tämä vuosi on ollut yllättävä, vaikea, ärsyttävä, stressaava ja ihan kaikkea mahdollista. Ensi vuodesta toivon helpompaa, vaikka tuskin se tästä vielä helpottaa. Mutta jos kuitenkin erilainen. 

Itsenäisyyspäivän viettoa / Suomi 103 vuotta

Meidät suomalaiset oli taas kutsuttu viettämään Itsenäisyyspäivää Suomen kunniakonsulin luokse Rossendale Vineyard:lle. Ja tottahan kai mekin sinne menimme, harvoin saa näin hienoja kutsuja, vaikka tilaisuus onkin oikein rento uusiseelantilaiseen tyyliin. Kunniakonsulilla on myös viinitila ja sanotaanko, että puitteet ovat ihan kohdillaan. Kutsussa pyydettiin tuomaan oma pikniklounas sekä aikuisille ja lapsille sopivia pelejä. Olin varustautunut mm. täytetyillä sämpylöillä, joulutortuilla sekä paikallisilla makkararullilla (sausage rolls). Varuiksi otin mukaani pari peliäkin, mutta ei niille tullut kuitenkaan käyttöä.

Suomen lippu portilla johdatti oikeaan paikkaan

Ei ihan suomalaista syötävää, mutta sinivalkoista kuitenkin

Päivä oli alkuun ihan aurinkoinen ja lämmin, joten pystyimme toteuttamaan piknikin ulkona. Sateella olisimme siirtyneet sisätiloihin syömään eväitämme. Suomalaisia ja heidän puolisoitaan sekä lapsia oli saapunut paikalle reilusti yli kolmisenkymmentä. Mekin saimme houkuteltua kaikki poikamme mukaan. 

Levittäydyimme viltteinemme pihalle nauttimaan lounasta ja vaihtamaan kuulumisia. Ehdottomasti parasta antia olikin tavata taas muita suomalaisia, uusia sekä vanhoja tuttuja. Saimmepa maistiaisiksi Uudessa-Seelannissa tehtyä leipäjuustoakin! Kaikourassa sijaitseva pieni juustola Kaikoura Cheese valmistaa vuohenmaidosta tehtyä suomalaistyyppistä leipäjuustoa, jota kutsutaan täällä nimellä Nordic Squeaky Cheese. Juustolla on tietenkin suomalaiset juuret, sen kehittelyssä on ollut mukana Kaikoura Cheesen omistajan suomalainen partneri. Hienosti yhdistelty suomalaisia ja uusiseelantilaisia aineksia.

Edessä pari leipäjuustoa ja takana Tenara-juusto. Suussasulavia!

Pihalla oli lapsilla tilaa juoksennella ja jotkut intoutuivat pelaamaan, mitäpä muutakaan kuin Mölkkyä. Pihalla oli myös pieni suihkulähteen tyyppinen allas, jossa lapset saivat pullikoida, onneksi tuli pyyhe mukaan. Jossain vaiheessa aurinko meni pilveen, jolloin vedessä lätränneille alkoi tulla kylmä. Tässä vaiheessa oli parempi sanoa muille heipat ja lähteä lämmittämään nuorimmaisia kotiin.

Osuma

Iltasella kävimme vielä hakemassa alennusmyynnistä muovikuusen, jotta saisimme vähän lisää joulutunnelmaa kotiin. Kestääpä ainakin jouluun asti. Mukavaa Itsenäisyyspäivää kaikille ja rauhallista Joulun odotusta!

Oi kuusipuu

(Toivottavasti) koronaton joulu on jo ovella

Olemme olleet Uudessa-Seelannissa takaisin nyt kolme kuukautta. Elämä on asettunut jonkinlaisiin uomiinsa ja päivät etenevät suunnilleen samaan leppoisaan tahtiin. Kahteen otteeseen rauhallista elämäämme ovat tutisuttaneet kuitenkin maanjäristykset, joista toinen oli ihan tuossa kukkuloilla muutaman kilometrin päässä. Ne osaltaan ovat muistuttaneet meitä siitä, kuinka hauraassa maailmassa elämmekään.

Korona kurjimus sen sijaan ei elämäämme juuri rajoita täällä Eteläsaarella, erilaiset tilaisuudet ja tapahtumat pyörivät normaalisti. Tartuntoja ei tiettävästi ole muuten kuin rajoilla ja ne muutamat muuta kautta tulleet tartunnatkin on saatu kuriin. Koronaa on löytynyt mm. Kiinasta tulleista pakastetuotteista, joiden myötä virus on ilmeisesti aiemmin päässyt leviämään yhteisöön. Tuotteita käsittääkseni onneksi testataankin tiuhaan tämän vuoksi.

Kaupoissa ja julkisissa liikennevälineissä on näkyvillä NZ Covid Tracer QR-koodi, joita kannustetaan käyttämään ja joiden avulla pystytään tarvittaessa jäljittämään tartuntaketjuja. Myös käsidesiä on tarjolla jokaisen kaupan ovella. Maskien käyttäjiä näkyy harvakseltaan kaupoissa ja julkisissa kulkuvälineissä, vaikka niitä suositellaankin käytettävän. Sen sijaan pohjoissaarella Aucklandissa, jossa näitä yksittäisiä yhteisöön päässeitä tapauksia on välillä ilmennyt, on jälleen asetettu maskipakko julkisiin liikennevälineisiin. Samoin maskipakko on taas palannut myös kotimaisille lennoille.

Maahan tulevien täytyy nykyään varata paikka kahden viikon eristykseen etukäteen, ilman varattua paikkaa ei maahan pääse. Nyt joulun alla näihin paikkoihin on tietenkin aikamoinen tungos, kun etenkin Australiassa asuvat kiwit haluaisivat tulla viettämään joulua kotiinsa. Oman siivunsa eristyspaikoista vievät maahan tuotavat työntekijät, kuten merimiehet. Heitä on tuotu maahan viime aikoina sadoittain Venäjältä ja Ukrainasta, koska tällä hetkellä syvän meren kalastusta hallitsevia merimiehiä ei löydy omasta takaa. Viime viikolla meidän pikku kylämme olikin aivan täynnä venäjää puhuvia merimiehiä, jotka olivat päässeet eristyksestä ja odottelivat ensimmäisen laivan lähtöä Eteläiselle jäämerelle.

Siniset kalastusalukset odottavat miehistöä ja pääsyä Eteläiselle jäämerelle, yksi laiva on jo päässyt lähtemään. Taustalla oleva risteilyalusten laituri on juuri valmistunut ja avautunut, ensimmäinen pieni risteilyalus on siinä ankkurissa ennen lähtöään Fiordlandin risteilylle. Risteilykausi saattaa jäädä tänä vuonna kyllä aika hiljaiseksi

Me emme omista vieläkään autoa ja tuskin sellaista hommataankaan. Sen sijaan olemme vuokranneet autoa aina tarvittaessa. Nyt kun turisteja ei täällä juurikaan ole, autoja vuokrataan normaalia halvemmin hinnoin. Viime viikonloppuna meillä olikin vuokra-auto ja huristelimme siellä sun täällä koko viikonlopun, kuten Akaroassa, josta myöhemmin postausta.

Lauantaina olimme suomiperheiden pikkujouluissa, vaikka vähän hankalaa olikin virittäytyä pikkujoulutunnelmaan auringonpaisteessa ja kepeissä kesävaatteissa. Oli kuitenkin ihana päästä maistelemaan taas suomalaisia jouluherkkuja, kuten piparia, joulutorttua ja glögiä. Kotiin virittelimme vähän jouluvaloja tunnelmaa luomaan. Katsotaan jos saataisiin hommattua vielä joku joulupuu nurkkaa koristamaan. Joulukuusia täältä ei juuri saakaan, mutta ehkä koitetaan nyt sitä joulumäntyä, jota täällä on tapana käyttää.

Pikkujoulutunnelmissa

Pikkujouluherkkuja

Aikaisemmin viikolla saimme hartaasti odotetun tiedon: meille on myönnetty Uuden-Seelannin Permanent Residency eli pysyvä oleskelulupa! Aiemminkin meillä oli Residency -mallinen viisumi, mutta siihen liittyi matkustusehtoja. Tämä viisumi on sitten ihan pysyvää mallia ja saadaan tulla ja mennä miten halutaan. Taas voi hengittää vähän helpommin.

Joulu joulu, tullut on, juhla armahainen

Jos jotain olen Suomesta kaivannut, niin joulua. Nyt parin vuoden tauon jälkeen saimme viettää joulua, niin kuin kuuluukin, tai miten me olemme siihen tottuneet. Joulusta on jo kulunut useampi päivä, mutta meillä elellään vielä ihan joulufiiliksissä.

Koti joulukuntoon

Joulunaika avattiin meidän kylällämme joulukulkueella, joka ei kuitenkaan aivan onnistunut vetämään vertoja Uuden-Seelannin vastaavalle spektaakkelille. Itsenäisyyspäivää päästiin viettämään telkkarin äärellä kippistellen 102-vuotiaalle Suomelle. Poikien alakoululla järjestettiin kuun puolessavälissä myös perinteiset joulumyyjäiset, jossa olin toisen äidin kanssa vetämässä huippusuosittua onnenpyörää 5. luokkalaisten myyntipöydässä. Myyjäis- ja onnenpyörätuloilla kasvatettiin luokan leirikoulupottia ihan mukavasti.

Itsenäisyyspäivän juhlintaa

Koulun joulumyyjäisten Onnenpyörä

Lasten joulujuhlia vietettiin joulua edeltävän viikon lopulla. Alakoulu ja eskarilaiset järjestivät koululla joulupolun, jossa oli monenlaista ohjelmaa ympäri koulua. Yläkoulun joulujuhla oli ensin aikomuksena järjestää kirkossa ja vaihtoehtoinen juhla koululla, mutta jostain syystä kirkkojuhla oli kokonaan peruttu. Loppujenlopuksi yläkoululaiset viettivät joulujuhlaa vain keskenään koululla, jonne ei vanhempia kutsuttu lainkaan. Vanhimmalla pojalla oli omassa opinahjossaan myös jonkunlainen juhla pelkästään opiskelijoiden kesken. Onneksi päästiin sentään viettämään nuorimpien joulujuhlia.

Kaupoissa ovat soineet hilpeät joululaulut pitkin kuukautta ja autolla ajaessa radiosta on kuulunut myös niitä perinteisiä suomalaisia, melankolisia joululauluja. Ne osuvat suoraan jonnekin sielun syövereihin, luoden harrasta tunnelmaa ja muistuttaen siitä oikeasta joulun sanomasta. Olin suunnitellut osallistuvani useisiin joulutapahtumiin, mitä täällä on järjestetty pitkin joulukuuta, mutta en kuitenkaan jaksanut lähteä kovinkaan moneen. Ehkä kaipasin kuitenkin enemmän vain sitä rentoa olemista.

Kotona me olimme aloittaneet joulun valmistelut jo hyvissä ajoin, jouluaattona ei puuttunutkaan muuta kuin lumi. Jouluvaloja olemme ripotelleetkin riittävästi, sekä sisään että ulos. Ne tuovat jouluista tunnelmaa pimeyden keskelle, riippumatta lumitilanteesta. Joulukuusi kannettiin sisään omalta pihalta kaadettuna muutama päivä ennen aattoa. Joulukuuseksi valikoituu aina sellainen kuusi, joka pitäisi kaataa joka tapauksessa, joten meidän joulukuusemme ei ole koskaan mikään muotovalio. Mutta paljon koristeita vaan, niin ihan hyvä siitä tulee!

Joulukuuseen lennähti koriste pallon toiselta puolelta asti ystävältä. Aroha = Love.

Jouluaattona siivottiin ja valmisteltiin, katsottiin Joulupukin kuumalinja -ohjelmaa, tehtiin ruokia ja sitten saunottiin. Iltapäivällä meille tuli vieraita ja pitkästä aikaa tuli lisäpöydällekin taas käyttöä. Tarjolla oli vain perinteisiä suomalaisia jouluruokia, poikkeuksena kuitenkin toast skagen, kun teki niin kovasti mieli. Joulupukki ei tänäkään vuonna ehtinyt sisään asti, tonttu taisi vain käydä toimittamassa joulusäkit kuistille. Ruoan jälkeen avattiin lahjoja, syötiin vähän lisää ja loppuillasta pelattiin paketista saatuja pelejä. Hautuumaalla käytiin vasta joulupäivänä, jossa olikin kaunis valomeri.

Kuopus rakentaa lahjapalapeliään

Muualle haudattujen haudalla oli valtava kynttilämeri. 

Lunta saimme hieman tänne eteläiseen Suomeenkin toissapäivänä. Tänään iltasella lunta on sadellut hiljakseen vähän lisää ja pakkanen on kiristynyt jo -12 asteeseen. Uudeksi Vuodeksi on varovaisesti luvattu selkeää säätä ja ehkä pikkupakkasta. Tästähän tämä talvi vasta alkaa.

Joulun odotusta kesän keskellä

Tämä on meidän perheen toinen Joulu ulkomailla. Joulutunnelmaan on aina yhtä vaikea virittyä auringon paistaessa ja päivän ollessa pisimmillään. Ei tietoakaan siitä hartaudesta ja melankolisuudesta, joka kuuluu oleellisesti Jouluun, ainakin Suomessa. Joulu eli "Silly Season" täällä eteläisellä pallonpuoliskolla tuntuu aivan eri juhlalta, kuin pohjoisessa. Jouluun liittyvät perinteet on täytynyt miettiä uudelleen ja yrittää sovittaa ne täkäläiseen Jouluun sopivaksi. Mutta en ole vielä oikein tähän kesäiseen Jouluun täysin tottunut, pakko myöntää.

Viime Joulun vietimme vielä Invercargillissa ja siitä olen kirjoitellut täällä. Tänä vuonna olimme seuraamassa 8.12. Lincolnissa järjestettyä jouluparaatia. Uudessa-Seelannissa on tapana, että jokaisella pienelläkin paikkakunnalla on oma jouluparaatinsa. Edellisenä viikonloppuna oli ollut isompi jouluparaati Christchurchissa, mutta me olimme silloin juuri Australiassa ja se jäi meiltä näkemättä. Tämän vuotinen oman kylän paraati oli myös oikein kiva, vaikka ei se vetänytkään vertoja viime vuotiselle Invercargillin paraatille. Lincolnin jouluparaatissa farmarit olivat hyvin edustettuina, vintagetraktorit oli kaivettu tallista esiin ja koristeltu viimeisen päälle jouluisasti. Aukiolla oli myös jokalauantainen Farmers Market, jossa oli jouluherkkujen lisäksi myös pientä ohjelmaa ja muita jouluisia juttuja myytävänä. Tässä joitain kuvia tämänvuotisesta jouluparaatista:

Soittokunta

Tulensylkijä.

Triket

Iloiset punasipulit

Ihan pellejä

Taitavia pyöräilijöitä

Lammaslimusiini

Jouluseimi

Desert Rat, kyydissään saippuakuplakone ja jouluiset farmarit

Farmarit traktoreineen

Muita vintageautoja

Hot Rodit

Paraatin viimeisenä tuli Joulupukki

Poikien alakoulussa vuoden viimeinen Assembly eli kokoontuminen oli tavallaan myös joulu- / kevätjuhla. Juhla pidettiin läheisellä tapahtumakeskuksella ja sinne oli kutsuttu myös vanhempia mukaan. Juhlassa koulunsa päättävät 8. luokkalaiset olivat kunniavieraina, koska syksyllä he siirtyvät High Schooliin. 8. luokkalaiset saapuivat ja poistuivat juhlasta kunniakulkueessa ja heille osoitettiin erilaisia puheita ja esityksiä. Juhlassa kuultiin koulubändin soittoa, lauluesityksiä, kapa haka -esitys ja useita puheita sekä tietysti myös palkintojen ja kunniakirjojen jakoa. Tilaisuus kesti melkoisen puuduttavan kaksituntisen, josta jo tunti oli pelkästään sitä palkintojenjakoa. Maanantaina 17.12 pojilla oli vielä viimeinen puolikas koulupäivä ja sitten kirmattiin 7 viikon kesälomalle.

Suomalaiset jouluperinteet näkyvät meillä etenkin joulupöydässä. Tein tänä vuonna elämäni ensimmäisen kerran imellettyä perunalaatikkoa ja mies teki porkkanalaatikon. Joulupöydästä löytyy tietenkin myös joulukinkku. Perinteistä raakakinkkua täältä ei kuitenkaan löydy, jouduimme siis tyytymään valmiiksi paistettuun kinkkuun. Mutta täkäläisen kinkun glaseerauksen sijaan kinkku saa perinteisen sinappihunnun ylleen. Ja nuorimmaisen kanssa leivoimme pipareita suomalaisten joululaulujen soidessa Youtubesta. Löysin tänä vuonna sopivaa taikinaa myös tortuille, viime vuonna taikina oli vääränlaista ja joulutortuista tulikin joulukeksejä. Luumuhilloa en kuitenkaan keitellyt itse ja täkäläinen luumuhillo ei ollut ihan sopivaa tortuille, mutta kelpasi se niinkin. Kodin joulukoristelun hoiti tällä(kin) kertaa mies ja nyt meillä on ainakin tarpeeksi välkkyviä valoja ja vuokraisäntää varmasti ilahduttava (kauhistuttava) tiilikoristeseinä röyhelöineen.

Pipareita itse tehdystä taikinasta. 

Peruna- ja porkkanalaatikot

Aatonaattona meidät oli kutsuttu lähistöllä asuvan suomalaisen tutun luokse joulusaunaan. Iltaa vietettiin muiden suomalaisten kanssa saunoten ja grillaten. Miehellä on ruhtinaallinen viikon loma jouluviikolla, vietämme sen näillä näkymin kotosalla rennosti lomaillen. Meillä juhlitaan Joulua jo huomenna aattona, kun muuten täällä on tapana juhlia vasta joulupäivänä. Viime vuonna joulupukki oli käynyt jättämässä lahjat aattona kuusen juurelle sillä välin, kun olimme rannalla. Tänä vuonna tontut ovat tuoneet pikkuhiljaa lahjoja kuusen alle jo ennen aattoa. Lapset ovat löytäneet aamuisin lisää uusia lahjoja kuusen juurelta, mutta yllättävän hyvin ovat malttaneet antaa niiden odottaa rauhassa aattoa. Me jo vähän mietittiinkin että mitenköhän pukki tänä vuonna lahjojen jaon hoitaa, kun ei meillä ole nyt sitä savupiippuakaan. Onneksi on pienet ja näppärät tontut pukin apuna!

Lasten joulusukat, joista löytyy aamuisin herkkuja

Joulupuu on rakennettu

Toivotan kaikille tutuille ja tuntemattomille oikein mukavaa ja rauhallista Joulua! 🎄

Joulun aika Uudessa-Seelannissa

Nyt kun Suomessa vietetään keskikesän Juhannusjuhlia, niin onkin hyvä muistella täkäläistä Joulun viettoa. Saattepa tekin fiilistellä, että minkälaista on juhlia Joulua keskellä kesää!

Kouluissa lukuvuosi loppuu Joulua edeltävällä viikolla. Kesäloma on koululaisilla koulusta riippuen 6-7 viikkoa pitkä. Mitään erityisiä joulu-/kevätjuhlia kouluissa ei ole tapana viettää. Meillä esimerkiksi poika 1 koulussa järjestettiin todistusten jako liikuntasalissa kesken normaalin koulupäivän, jota tuli meidän lisäksemme vain muutama vanhempi seuraamaan. Poika 2 koulussa oli ollut vain stipendien jako, johon ei vanhempia edes kutsuttu. Sen sijaan poika 3 koulussa vietettiin viimeisellä kouluviikolla joulupiknik lounastauon aikana, johon vanhemmat saivat myös osallistua. Oppilaat esittivät pieniä ohjelmanumeroita piknikin aikana (laulua, soittoa, tanssia) ja rehtori piti puheen.

Poika 3 koulun joulupiknik

Joulua vietetään täällä usein rennosti leirintäalueilla, bacheilla (mökeillä) ja rannoilla grillaten.
Me vietimme viime Joulua täällä ensimmäistä kertaa. Tämä oli myös meidän ensimmäinen Joulumme, jonka vietimme jossain muualla kuin Suomessa. Yritin tehdä kodistamme vähän jouluisempaa ripottelemalla koristeita sinne tänne. Tavan mukaan ripustin myös takan reunustalle karkilla täytetyt joulusukat. Lisäksi olohuonettamme koristi tooosi tyylikäs valkoinen muovikuusi vilkkuvaloineen. Mutta yritä siinä sitten päästä joulutunnelmaan kun ei edes kynttilöitä viitsi helteellä poltella. Puhumattakaan siitä puuttuvasta piparin tuoksusta!

Joulukuusessamme oli vähän erilainen koristelu tällä kertaa

Jouluaattoa meillä oli tarkoitus viettää ystäväperheen luona, mutta se peruuntui sairastumisen vuoksi. Aattona oli tukala helle ja lämpöä reilusti yli +30 asteen. Yritimme päästä joulufiilikseen rannalla pulikoidessa, jossa oli aika moni muukin viettämässä aattoa. Täällä Joulua vietetään yleensä vasta Joulupäivänä, mutta me vietimme sitä suomalaiseen tapaan jo aattona. Kotiin tullessamme löysimme kuusen juurelta Joulupukin jättämät lahjat. Sen jälkeen grillattiin ja nautittiin vähän erilainen jouluateria. Täällä perinteiseen jouluateriaan kuuluu grilliruoan lisäksi esimerkiksi kalkkunaa, kalaa, raikasta salaattia ja jälkkäriksi tietysti Pavlova-kakkua. Meillä syötiin grillipihvejä, -vartaita, salaattia ja lisäksi saaristolaisleipää graavilohen kanssa. Lapset, ja myös minä, olimme kyllä vähän pettyneitä, kun se oikea joulufiilis jäi puuttumaan.

Rannalla oli muitakin. Ei onneksi häirinneet

Joulun odotuksen tunnelmaan päästiin jo keväällä syyskuussa, kun kaupunkiin tuli kiertävä "Ice World"-festivaali. Tavallaanhan tämä ei liittynyt siihen Jouluun mitenkään muuten kuin omassa päässäni; talvi = Joulu, you know! Jokatapauksessa, läheiseen puistoon rakennettiin luistinrata, jossa pääsi luistelemaan radalle maksua vastaan. Ilmaista huviahan se ei tietenkään ollut, luistimien lisäksi myös kypärästä perittiin erillinen maksu eikä kovinkaan monen päässä sitä kypärää ollut. Päät vaan kopisivat reunoja vasten kun jää olikin "yllättävän" liukasta. Huh, piti lähteä nopeasti pois ettei olisi joutunut vielä töihin. Festareilla oli lisäksi suuri lumipallo, johon lapset pääsivät heittelemään "lunta" ihan ilmaiseksi. Noh, kyllähän meidän lapset tykkäsivät.

Pojat lumipallossa

Joulukuun alussa järjestettiin Invercargillissa Jouluparaati "Southland Santa Parade", jota kävimme seuraamassa. Paraati oli oikein näyttävä ja vähän överi-iso niin pieneen kaupunkiin. Paraatiin sai ilmoittautua kaikki halukkaat kaupungissa toimivat yritykset sekä erilaiset järjestöt yms. Paraati on ilmeisesti paisunut vuosien saatossa ja nyt osallistujia oli ennätysmäärä edellisvuosiin verrattuna. Paraatin ohikulku kesti kaikkinensa noin 40 minuuttia, jonka aikana keskustassa oli järjestetty myös Flash Mob-tempaus, sitä ei kyllä nähty. Tässä joitain kuvia paraatista:

Paraatin avaus

Kaupungin pormestari Tim Shadbolt, joka on melkoinen persoona. Tuttu näky kaupungilla ja kaikissa kissanristiäisissä.

Partiolaisia oli paljon

Kaupungin monilla eri kulttuurien ja maiden edustajilla oli oma saattueensa. Suomella ei ollut...

Se pakollinen soittokunta

Paraatin päätti Joulupukki

Joulun aikaan täällä on myös tapana kierrellä ihastelemassa jouluvaloin koristeltuja taloja iltahämärässä. Yleensä taloja voi ihastella vain ulkoapäin, mutta kaupungissa on ollut yksi talo, johon on päässyt tutustumaan myös sisätiloihin. Eräs perhe on 15 vuoden ajan, joka Joulu, koristellut talonsa viimeisen päälle, lattiasta kattoon ja avannut ovensa vieraiden ihasteltavaksi. Tämä Joulu on kuitenkin viimeinen avointen ovien osalta, tämän jälkeen perhe kertoo lahjoittavansa koristeet jälkipolville. Paikallisessa lehdessä oli juttua tästä joulutalosta ja vähän videokuvaakin:

https://www.stuff.co.nz/southland-times/100008203/Couples-Christmas-lights-and-decorations-bring-joy-to-many

Ja tässä muutamia onnistuneimpia kuvia Invercargillin "Christmas Lights in Southland" Joulutaloista:

Paikallinen vanhainkoti oli järjestänyt asukkaillensa bussikierroksen, joka kierrätti ympäri kaupunkia ihastelemassa näitä joulutaloja ja koristeluja. Tosi kiva idea!

Ja tässä vielä Invercargillin pääkadun joulukoristelua:

Lähikirkon edustalla oleva Joulukuusi

Näissä erilaisissa joulutapahtumissa huokui yhteisöllisyys ja tunnelma oli lämmin. Kirkot pitivät joulumessuja päivällä ja aattoyönä. Muuten Joulu juhlana ei ole täällä niin harras eikä ehkä niin tärkeäkään kuin Suomessa. Joulun jälkeen kaupunki tyhjentyi useaksi viikoksi, kun kaikki suuntasivat maalle loman viettoon. Uutena Vuotena kaupunki oli aivan tyhjä. Täällä ei ollut edes ilotulituksia, mitä nyt joitain yksittäisiä raketteja näkyi siellä täällä. Jotkin kaupungit järjestävät ilotulituksia Uutena Vuotena ja Invercargillissakin on kuulemma yleensä järjestetty. Tänä vuonna tosin maastopalovaara oli korkea kuivuuden vuoksi ja miltei kaikki tulenteko oli kiellettyä. En tiedä oliko se sitten varsinainen syy ilotulittomuuteen.

Joulun vietto kesäaikaan on fiilikseltään ihan erilainen, kuin kokonaan eri juhla. Vähän niinkuin Juhannus, mutta ei sitten kuitenkaan. Mielenkiintoinen kokemus sinänsä. Ja kumma kyllä, en kaivannut kylmyyttä ja lunta yhtään!