Sana on vapaa Uudessa-Seelannissa - Satu Lappalainen

Ihmisten elämäntarinoita on aina valtavan mielenkiintoista lukea. Ne tempaavat mukaansa toisen ihmisen elämän poluille ja pistävät miettimään myös niitä omia elämän kiemuroita, mitä kaikkea elämässä onkaan ehtinyt sattua ja tapahtua. Ulkosuomalaisten tarinoista nousee usein esiin tietynlainen rohkeus ja heittäytyminen elämän vietäväksi, muutto ulkomaille kun vaatii aikamoista luottoa itseensä ja siihen, että kyllä elämä kantaa.

Meitä suomalaisia löytyykin nykyään jo maailman jokaisesta kolkasta. Koska itseäni (ja blogini lukijoita) kiinnostaa nimenomaan Uusi-Seelanti, otin tehtäväkseni haastatella siellä asuvia suomalaisia juttusarjassa "Sana on vapaa Uudessa-Seelannissa". Näissä kirjoituksissa ääneen pääsevät Uuteen-Seelantiin asumaan päätyneet suomalaiset. Miksi juuri Uusi-Seelanti ja minkälaista se elämä siellä toisella puolella palloa oikein onkaan? Ja mikä tekee Uudesta-Seelannista niin hyvän paikan asua meille suomalaisille?

Ensimmäisenä kysymyksiini vastailee Satu, joka asuu miehensä Johnin kanssa Uuden-Seelannin eteläsaaren pohjoisosassa pyörittäen viinitilaa Vicarage Lane Wines:

Satu ja John

Miten päädyit asumaan Uuteen-Seelantiin?

─ Mieheni John, joka oli silloin vasta avopuolisoni, osti viinitilan vuonna 2002 Uudesta-Seelannista, joka on hänen kotimaansa. John teki silloin vielä töitä moottoriurheilun parissa Euroopassa (hän asui silloin Englannissa) ja oli käymässä täällä kotonaan Uuden-Seelannin rallin aikaan. Täällä ollessaan hän soitti minulle Suomeen keskellä yötä ja kertoi, että oli ostanut meille viinitilan! Tämä oli täysi yllätys, eikä mitenkään suunniteltu asia :).

"Keskellä yötä hän soitti minulle Suomeen ja sanoi, että oli ostanut meille viinitilan! Täysi yllätys eikä mitenkään suunniteltu asia :)"

─ Seuraavana vuonna John oli Amerikassa Mitsubishin tiimipäällikkönä ja tämän piti olla kolmen vuoden pesti, mutta voitettuaan kaiken mahdollisen heti ensimmäisen vuoden jälkeen, projekti loppuikin siihen. Lokakuussa 2003 olikin sitten edessä tilanne, että Johnilla ei ollut sopimusta kenenkään kanssa seuraavalle vuodelle, joten päätimme lähteä omalle viinitilalle kesätöihin. Sillä reissulla olemme edelleen. Kesä ja kesätyö on jatkunut lokakuussa kokonaiset 17 vuotta.

Missä asut?

─ Asumme Blenheimissa, Marlboroughn viinialueen sydämessä. Täällä Wirau-joen laaksossa sijaitsee valtavia viinitiloja ja alue on yksi maan aurinkoisimmista paikoista. Tästä maan aurinkoisimman paikan -tittelistä käydään kyllä vuosittain kovaa kilpailua Nelsonin ja Blenheimin välillä ja joskus mukaan kisaan kiilaavat myös Whatakane ja/tai Tauranga.

Missä työskentelet ja miten suomalainen työkulttuuri poikkeaa uusiseelantilaisesta?

─ Teemme molemmat töitä omalla viinitilalla, joka on vajaat kahdeksan hehtaaria. Sen lisäksi hallinnoimme myös seitsemää muuta viinitilaa, jotka ovat yhteensä vajaat 70 hehtaaria ja näistä tiloista olemme itseasiassa liisanneet kaksi.

─ Suomessa en ole koskaan tehnyt töitä maatalouden piirissä, joten en osaa suoraan verrata maiden maatalouteen liittyvää työkulttuuria keskenään. Uudessa-Seelannissa työkulttuuri saattaa kuitenkin poiketa paljonkin, jos verrataan esimerkiksi maataloustyötä ja toimistotyötä keskenään; viljely on täysin säiden armoilla, jonka vuoksi työpäivät ja -viikot venyvät ajoittain hyvinkin pitkiksi. Töitä tehdään siis silloin kun niitä on ja sää sallii, ei siinä mietitä että sattuuko olemaan vaikka pyhäpäivä tai meneekö ylitöiksi.

Näkymää Sadun terassilta kotipihalle

Mikä on parasta Uudessa-Seelannissa?

─ Uusi-Seelanti on varmasti yksi maailman kauneimpia maita. Erityisesti eteläsaaren luonto on aivan uskomaton. Maisema muuttuu laidasta laitaan saarta pitkin ajellessa ja jo tunninkin ajomatka tuo yleensä hyvinkin erilaisen maiseman eteen. Tältä saarelta löytyy maiseman puolesta ainakin koko Eurooppa, jos ei ihan koko maailma. On järviä, metsää, vuoria, vuonoja, upeita kultahiekkarantoja, tulivuoriperäisiä mustan hiekan rantoja, Englannin nummia, Kalifornian rannikkoa, tasankoa, ylänköä... ihan kaikkea! Luonto on ehdottomasti se ykkösasia tässä maassa ja varsinkin tällä saarella. Eikä sääkään mikään huono ole, neljä vuodenaikaa antaa kuitenkin ihanan vaihtelun vuoteen, niin kuin me Suomessa tiedämmekin.

─ Ihmiset täällä ovat hyvin suomalaisia ajatusmaailmaltaan, eli tänne on erittäin helppo kotiutua. Olihan Uusi-Seelanti maailman ensimmäinen maa, jossa naiset saivat yleisen äänioikeuden ja se jo kertoo vähän siitä, millainen arvomaailma tässä maassa on ja miten ihmiset ajattelevat yleisistä yhteiskunnallisista asioista.

─ Suomeen verrattuna ihmiset ovat avoimempia, rennompia ja yleisesti ehkä hieman suvaitsevaisempia kuin suomalaiset. Tässä maassa valtion ei tarvitse vetää perässään raskasta valtion uskonnon kivirekeä ja se selkeästi "keventää" koko yleistä yhteiskuntajärjestystä, näin hieman kärjistäen sanottuna. Uskonnollisuus ei painosta valtiota tai ihmisiä suuntaan tai toiseen, jokainen voi olla minkä uskontokunnan edustaja hyvänsä ja silti hänellä on samat oikeudet kuin muillakin ja häntä kohdellaan tasavertaisena ihmisenä. Suomesta ei valitettavasti voi sanoa enää samaa tänä päivänä; Suomesta on tullut hurjan rasistinen ja suvaitsematon yhdyskunta niiden vuosien aikana, kun olen asunut täällä toisella puolella palloa. Vai onko se aina ollut yhtä suvaitsematon, mutta sitä ei vain ole huomannut, kun siihen yhteiskuntaan on kasvanut ja siellä asunut? Oma koulutustaustani yhteiskuntapolitiikan saralta saattaa myös vaikuttaa siihen, että näitä asioita tarkastelee ja vertailee maiden välillä ihan huomaamattakin.

─ Jokatapauksessa, maan luonto ja ihanat ihmiset kyllä pitävät huolen siitä, että täällä viihtyy!

"Maan luonto ja ihanat ihmiset kyllä pitävät huolen siitä, että täällä viihtyy"

Golden Bay

Golden Bay

Mitkä asiat ovat olleet haasteellisia Uudessa-Seelannissa tai mihin on ollut vaikeaa sopeutua?

─ Eipä täällä moisia asioita ole. Ehkä joku englantilainen small-talk oli alkuun hankalaa, kun eihän suomalainen mitään sellaista osaa! Ja ehkä ihan alkuun aidot ja avoimet kohteliaisuudet aivan tuntemattomilta ihmisiltä kadulla hieman hämmensivät, nyt niihin osaa jo vastata kiitoksella.

Mikä on suurin ero maiden välillä?

─ Avoimuus, rentous, luonto, helposti lähestyttävyys... nämä asiat löytyvät täältä, mutta samaa ei voi sanoa Suomesta noin yleisesti. Rehellisyys, rehtiys ja luotettavuus löytyy mielestäni silti vielä molemmista maista.

Miten olet löytänyt ystäviä Uudesta-Seelannista ja keistä tukiverkostosi muodostuu?

─ Meillä on täällä paljon ihania ystäviä, jotka ovat pääosin paikallisia. Joitakin alunperin englantilaisia sekä australialaisia sekä osan vuotta täällä asuvia amerikkalaisia ystäviäkin on.

─ Viinitilahommat ovat aika yksinäistä puuhaa, varsinaisia työkavereita ei ole. Meillä ei ole myöskään lapsia, joten emme ole tutustuneet muihin perheisiin sitä kautta. Ensimmäiset ystävät löytyivät aikanaan kuntosalin ryhmäliikuntatunneilta ja sitä kautta verkosto on vuosien mittaan laajentunut, harrastusten kautta. Johnilla oli tietenkin jo ennestään sukua ja ystäviä etelämpänä Christchurchissa, josta hän on kotoisin, mutta täältä Blenheimista emme tunteneet ketään tänne muuttaessamme vuonna 2003.

─ Osallistumme joskus lähistöllä järjestettäviin suomalaisten yhteisiin tapahtumiin, kuten Itsenäisyyspäivän viettoon. Olemme tutustuneet näissä tapahtumissa myös muihin suomalaisiin, mutta varsinaisia ystäviä ei heidän joukossaan kuitenkaan ole. Blenheimissa asui vielä joitakin vuosia sitten suomalaistyttö (tyttöjähän me kaikki ollaan, eikö?) paikallisen miehensä kanssa ja he kävivät meillä silloin tällöin saunomassa. Nyt he asuvat Nelsonissa ja yhteyttä pidetään harvakseltaan.

Mitä kaipaat Suomesta?

─ Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en oikeastaan mitään. Meillä on sauna, jota ilman olisin varmasti ihan hukassa. Suomalaisiakin meillä vierailee varsinkin kesäaikaan lähes joka viikko, yleensä useampikin porukka viikossa, tutustumassa viinitilaan ja maistelemassa viinejämme. Koska päämarkkina-alue viineillemme on Suomessa, vietämme oikeastaan kaikki kesät Suomessa ja silloin on töiden ohella myös aikaa tavata sukulaisia ja ystäviä. Eli joka vuosi tapaamme ainakin osaa ystävistä Suomessa, jonka vuoksi heitäkään ei tarvitse kaivata.

Miten suomalaisuus näkyy arjessasi?

─ Sauna oli ensimmäinen asia, mikä taloomme rakennettiin remontin yhteydessä. Kotimme on myös täynnä Marimekkoa, Iittalaa ja Arabiaa. Muuten ainoastaan tietyt suomalaiset luonteenpiirteet, kuten suorapuheisuus, nousevat välillä esiin. Kai sitä olisi voinut myös "sulautua" englantilaisempaan tapaan ilmaista itseään :).

Mitä ulkomailla asuminen on opettanut sinulle?

─ Ehdottomasti suvaitsevaisuutta. Se antaa myös erinomaisen tähystyspaikan Suomen asioihin, kun niitä katselee täältä kaukaa käsin ja vähän ulkopuolisena. Se antaa huomattavasti "puolueettomamman" näkökulman asioihin.

Mitkä ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja Uudessa-Seelannissa?

─ Eteläsaari on aivan ehdoton! Koko saari on ihana, mutta jos on vain vähän aikaa ja pitää valita, niin käymisen arvoisia paikkoja ovat ainakin tämä Marlboroughn alue, josta löytyy myös Marlborough Sounds sekä Golden Bayn alue ja Abel Tasmanin luonnonpuisto.

Marlborough Sounds

Marlborough Sounds

Tulevaisuus - onko suunnitelmissa joskus muutto takaisin Suomeen vai onko oma paikka löytynyt Uudesta-Seelannista?

─ Kyllä koti on ehdottomasti täällä Uudessa-Seelannissa, ainakin tällä hetkellä. Koskaanhan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan, mutta ainakaan suunnitelmissa ei ole paluumuutto. Vaikka eihän suunnitelmissa ollut muuttaa tännekään... Viinitilabisnestä on vaikea siirtää Suomeen, joten ainakin niin kauan kun sitä pyöritetään, täällä ollaan ihan varmasti.

Mitä haluaisit sanoa ihmiselle, joka haaveilee tai suunnittelee muuttoa Uuteen-Seelantiin tai ylipäänsä ulkomaille?

─ Uusi-Seelanti on ehdottomasti ihana ja helppo paikka muuttaa. Tänne on kuitenkin vaikea saada viisumia, jos ei ole tietyn ammatin harjoittaja ja/tai puoliso ole kiwi. Jos tilaisuus muuttoon kuitenkin tulee, ei kannata yhtään epäröidä!

─ Ylipäätään ulkomaille muuttaminen avaa silmiä ja avartaa maailmankatsomusta, jos sille vain antaa mahdollisuuden. Jos sen sijaan olet perinteisen "tiukkapipoinen Suomi-fanaatikko", kannattaa ehkä pysytellä vain Suomessa, tuskin silloin tulet löytämään Suomen lisäksi mitään muuta maata jossa viihdyt. Mikään maa ei ole tietenkään täydellinen, mutta täällä ainakin plussat ovat selkeästi voitolla miinuksiin verrattuna, riippuen kuitenkin myös asuin- ja työpaikasta.

Sadun Vicarage Lane Wines -viinitilan sivut löytyvät täältä: https://www.vicaragelane.co.nz/

Viinitilalla on myös pihamökki, jota matkailijat voivat vuokrata joko airbnb-sivuston kautta tai suoraan täältä: https://vauvineyardcottage.nz/

Viinitilan sivut löytyvät myös Facebookista: https://www.facebook.com/Vicarage-Lane-Wines-154112659218

Kaikki jutun kuvat ovat Satun kotialbumista.

Kiitos Satu haastattelusta!

Muut haastattelut löytyvät täältä:

Sana on vapaa Uudessa-Seelannissa - Anu Vaheristo

Sana on vapaa Uudessa-Seelannissa - Sanna

Talven kuulumisia

Hupsista! Niin vaan on mennyt jo yli kuukausi edellisestä blogin päivityksestä. Päivät juoksee ja elämä kulkee eteenpäin tasaisesti kuin höyryjuna, ei tässä paljoa pysähdellä mietiskelemään. Täytyy yrittää edes kerran kuukaudessa saada jotain tännekin kirjoiteltua, muistaapa itsekin sitten joskus, että minkälaista elämä oli tässä vaiheessa.

Kesää kohti kuitenkin mennään, pikkulinnut lauleskelevat kuin keväällä ja päivät ovat selkeästi jo pitenemään päin. Vaikka ei tämä talvi olekaan ollut mikään talvi, niin epätyypillinen säätila on kyllä ollut. Täällä eteläsuomessa lunta on näkynyt maassa vain muutamina päivinä ja jos sitä on satanutkin, niin kyllä se yleensä seuraavana päivänä on jo sulanut. Plussan puolella ollaan oltu pääasiassa, vettä on sadellut ihan kiitettävästi ja luonto tuntuu olevan aivan yhtä sekaisin kuin minäkin. Vähälumisuus ja lämpö ovat kyllä helpottaneet omaa olemistani, en ole lunta tai pakkasia ehtinyt kaipaamaankaan, mutta en tiedä mitä luonto tällaisesta tykkää.

Olemme silloin tällöin käyneet kävelyillä miehen kanssa lähitienoolla, ja vähän kauempanakin, ja löytäneet meille ihan uusia, kivoja paikkojakin. Harmittavaa kyllä, mutta kävelylenkit ovat toteutuneet huomattavasti harvemmin kuin Uudessa-Seelannissa asuessamme. Osittain ainakin säätilan takia, ehkä myös maisemien tylsyyden ja yleisen kiireen ja väsymyksenkin takia. Toisaalta olen jatkanut säännöllistä sählyharrastustani tutun porukan kanssa, että saa edes jonkin verran liikuntaa viikoittain.

Viisi kuukautta olemme nyt asuneet Suomessa ja ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa jonkinlaista sopeutumista tapahtumaan omalta osaltanikin. Kiireisessä arjessa kun ei kovinkaan paljoa ehdi ajattelemaan mitään muuta kuin päivän ohjelmaa. Silloin tällöin on jotain tapahtumia tai tapaamisia kavereiden kanssa, jotka ilahduttavat ja antavat hyvää mieltä pitkäksi aikaa eteenpäin. Minulla on myös alkanut työharjoittelu läheisen kaupungin seurakunnassa ja onkin ollut kiva välillä keskittyä johonkin ihan omaan asiaan, joka innostaa. Vaikka täytyy sanoa, että kyllä tämä työnteko on aika väsyttävää näin monen vuoden kotona olemisen jälkeen..

Kappeli

Lasten suhteen sopeutuminen on ollut vaihtelevaa. Nuorimmainen on löytänyt eskarista muutamia kivoja kavereita ja viihtyy siellä hyvin. Vähän aikaa sitten meillä vietettiinkin Ninjago-aiheisia 7-v synttäreitä, jonne poika oli kutsunut neljä kaveriaan ja olin järjestänyt heille kaikenlaista teeman mukaista ohjelmaa, joihin löysin hyviä vinkkejä Karkkipurkin blogista. Poikien synttäreillä on hyvä olla aina jotain ohjattua toimintaa, ettei homma karkaa niin sanotusti lapasesta. Tämä porukka oli kuitenkin tosi rauhallinen ja tiivis, kivoja leikkejä olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään ja aika vähän loppuikin kesken. Mutta hyvä tietysti näin päin, kaikille jäi hyvä fiilis kutsuista.

Ninjago-kakun kynttilöitä pitelevät tietenkin ninjat. 

Juhlapöydässä teeman mukainen koristelu

Tehtäviä

Ninjago-lasersokkelo oli suosittu

Pojat hoksasivat ilmapallojen sähköisyyden; nehän pysyvät kiinni katossa kun niitä vähän hinkkaa. Ja myös koiran turkissa!

Poika 3:lla on nyt ollut vähän vaikeampaa. Ensin vaikutti siltä, että hän sujahtaisi nopeasti ja ongelmitta takaisin vanhaan luokkaansa. Luokan porukka on kuitenkin tässä vuosien aikana muovautunut aika tiiviiksi eikä vanhojen kavereiden kanssa tunnukaan enää löytyvän yhteisiä mielenkiinnon aiheita. Viime vuoden puolella vietettiin hänen 11-v synttäreitään pizza- ja leffaperjantai-teemalla, jonne hän kutsui kaikki luokkansa pojat, niin kuin oli ollut tapana Uudessa-Seelannissakin. Sen jälkeen on ollut suru puserossa jo monta kertaa, kun häntä ei ole kuitenkaan kutsuttu kavereidensa synttäreille. Välillä hän tuntee olonsa aika ulkopuoliseksi ja odottaa vain Uuteen-Seelantiin paluuta. Onneksi nykyaikana yhteydenpito toiselle puolelle maapalloa on aika helppoa, nettipeliä voi pelailla uusiseelantilaisen parhaan kaverin kanssa, aikaeron huomioiden. Koulunkäynti muuten hänellä sujuu ihan kohtalaisesti, matematiikassa on jäljessä muita ja siihen saakin koulussa tukea, jotta saa kirittyä muut kiinni.

Poika 2:lla oli ensin hieman alkuhankaluuksia opiskelurytmiin pääsemiseksi. Joissain aineissa hän oli jäljessä muita, kuten matematiikassa ja ruotsissa ja Suomessa kotiläksyjen paljous (tai ylipäänsä se, että niitä tulee), vaati orientoitumista. Alun pienen takkuilun jälkeen poika on kuitenkin saanut muita loistavasti kiinni. Ruotsia luokkakaverit olivat lukeneet jo vuoden ja poika vasta aloitti kielen opiskelun. Koulu on todella kivasti huomioinut tämän ja yksilöllistänyt opetusta pojan tarpeiden mukaan. Koska englanti on pojalla hallussa, hän opiskelee nyt myös englannin tunnilla ruotsia ja englannista suorittaa vain pakolliset tentit, koska varsinaista opetusta hän ei englannista tarvitse. Tavoitteena hänellä on saada muut kiinni ruotsissa tämän 8. luokan lopussa, enkä epäile, etteikö siinä onnistuisi. Poika sujahti omaan luokkaansa muuten ongelmitta ja sieltä onkin löytynyt jo uusiakin kavereita, sen parhaimman kaverin lisäksi. Pojalla alkoi alkuvuodesta rippikoulu, johon liittyviä tapahtumia on tässä kevään aikana, kesän kynnyksellä sitten juhlitaan ripille pääsyä.

Entäs sitten poika 1:n koulu? Noh... ammatillinen koulutus Suomessa tuntuu toteutuvan nykyään lähinnä työpaikoilla. Kouluissa opiskellaan vain silloin tällöin ja muuten opiskelijat ovat työssäoppimassa, täytyy vaan toivoa että saa hyvän harjoittelupaikan. Tai että ylipäänsä saa harjoittelupaikan! Pojan opiskeluissa on nyt menossa harjoittelujakso, 2,5 kuukautta (!). Poika ei ole kuitenkaan onnistunut saamaan harjoittelupaikkaa, joten hän on nyt vaan kotona. Olen kuullut, että tämä ei ole mitenkään tavatonta. Pojan koulu ei auta harjoittelupaikan saamisessa, joka on mielestäni melkein jo heitteillejättöä, kyseessä on kuitenkin alaikäinen nuori. Joissain kouluissa kuuleman mukaan osoitetaan harjoittelupaikka opiskelijoille ja näinhän sen tulisi ollakin. Nykyään kun opettaminen on siirtynyt enemmänkin työpaikkojen harteille, tulisi näihin harjoittelupaikkoihin satsata yhä enemmän. Suomessa on suunniteltu oppivelvollisuusiän nostamista 18-vuoteen. Ihan aukoton ja halpa ratkaisu tämä ei tietenkään ole, mutta jonka kannalla itse olen, näillä kokemuksilla. Ehkä se velvoittaisi myös oppilaitoksia järjestämään jälleen laadukkaampaa opetusta opiskelijoille ja sillä taattaisiin (melkein) kaikille nuorille ainakin toisen asteen koulutus.

Loppukevennykseksi vielä kuva hauvelistamme, joka täyttää ihan kohta jo 11-vuotta. Lunta rakastavalle koiralle tämä talvi on ollut aika kurja. Onneksi hän on päässyt lomailemaan hoitajiensa kanssa aina silloin tällöin pohjoiseen, josta löytyy vielä lunta. Siellä hän on nyt taas tälläkin hetkellä nautiskelemassa. Sekä lumesta, että saamastaan huomiosta, uskoisin.