Täälläkin on onnistuneesti joulu saatu juhlittua ja jopa ihan rennolla meiningillä. Joululahjat ostettiin lapsille tyyliin viimeisellä viikolla, niitä ei montaa ollut, ja jouluruoistakin tingittiin. Ei siis turhaa stressiä ja pingoitusta vaan rauhoittumista ja yhdessäoloa.
Ennen joulua meidän takapihan kukkuloilla riehuivat maastopalot neljään eri otteeseen, oli niin kuivaa ja kuumaa. Joulunaika olikin sitten sateista ja viileämpää, nyt ei ole enää kuivaa ja luontokin kiittää. Aatonaattona pulssia nostatti vielä maanjäristys. Se alkoi ensin vaimeana tutinana voimistuen koko ajan, kunnes äkkiä loppui. Järistys ei tehnyt onneksi mitään haittaa ja oli täkäläisittäin vain kohtalainen, mutta kyllä se aina pelästyttää. Ei niihin oikein totu ja ikinä ei tiedä milloin se iso järistys tuleekin.
 |
| "You know Dasher and Dancer and Prancer and Vixen. Comet and Cupid and Donner and Blitzen. But do you recall the most famous reindeer of all?" Kauppakeskukseen oli rakentunut joulupukin porojen aitaus |
 |
| Uuden-Seelannin joulupuu Pohutukawa kukassaan näin joulun aikaan |
Joulua vietimme tälläkin kertaa suomalaisittain jo aattona, kun muut juhlistavat sitä täällä vasta joulupäivänä. Joulupöytä oli meillä pienimuotoinen, sieltä löytyi kuitenkin ainakin kinkkua, lohta ja perunalaatikkoa. Kinkku ostettiin valmiiksi paistettuna ja savustettuna, kun ei täältä raakaa kinkkua saa. Tällä kertaa glaseerasimme kinkun, kuten täällä on tapana. Glaseeraukseen käytetään sinapin lisäksi mm. siirappia, joka antaa kinkulle makeutta. Kaikki muut laatikot skippasin tällä kertaa, mutta imelletyn perunalaatikon tein itse, se kun kelpaa perheessämme melkein kaikille. Käytin hyväkseni imellysvaiheessa mahtavaa ja monikäyttöistä slow cookeria, jossa perunasurvos sai ensin imeltyä yön yli. (Nyt siellä slow cookerissa porisee muuten riisipuuro.) Jälkkäriksi oli täkäläisittäin Pavlova-kakku pensasmustikoilla. Suomalaiset herkut, kuten ruisleipä ja Auran sinappi saapuivat parahultaisesti ennen aattoa. Ai että oli ruisleipä hyvää graavilohen kanssa! Tonttu kävi ilmeisesti tipauttamassa lahjat takakuistille, kello vain helähti ja ilmoitti vierailijasta. Illalla katsoimme pienimpien poikien kanssa perinteisen jouluelokuvan, eli Yksin Kotona -leffan.
 |
| Kystä kyllä |
Joulupäivänä ihmettelimme typötyhjää kyläämme, kaikkialla oli aivan hiljaista. Jopa satama oli kiinni. Todella harvinainen ja vähän aavemainenkin tunnelma kylässä, joka yleensä pursuu energiaa. Jouluruokia olemme sulatelleet nyt jouluviikolla urakalla. Meillä on ollut auto käytössä, joten olemme päässeet jälleen huristelemaan vähän pidemmällekin. Muutama päivä sitten kävimme valloittamassa Banks Peninsulan korkeimman huipun, Mount Herbertin, josta kertomusta ja kuvia seuraavassa postauksessa. Eräänä iltana kävimme kävelemässä New Brightonissa meren rannalla, josta muutama tunnelmakuva:
 |
| New Brighton Pier |
 |
| New Brigtonissakin oli hiljaista |
Joulun paras juttu tapahtui, kun poika 3 sai jälleen yhteyden täällä asuvaan parhaimpaan kaveriinsa! Sen jälkeen he ovatkin pelanneet päivittäin yhdessä netin välityksellä ja viime yön poika oli kaverinsa luona yökylässä. Poika 3 on puhunut tästä kaveristaan siitä lähtien kuin vajaa puolitoistavuotta sitten lähdimme täältä Suomeen. Kaverin äiti kertoi, että tämä kaveri on myös puhunut usein pojastamme ja kaipuu on ollut näköjään molemminpuolista. Hienoa nähdä miten heidän erityislaatuinen yhteytensä on säilynyt koko tämän ajan.
 |
| Auringonlasku kukkuloilla |
Nyt valmistaudummekin jo vastaanottamaan tervetullutta Uutta Vuotta 2021! Huomenna syödään nakkia ja perunamuussia ja katsotaan Uuden Vuoden ilotulitusta Aucklandin SkyCitystä. Monesta muusta kaupungista poiketen täällä Uuden Vuoden juhlinta voi toteutua melko normaalisti.
Tämä vuosi on ollut yllättävä, vaikea, ärsyttävä, stressaava ja ihan kaikkea mahdollista. Ensi vuodesta toivon helpompaa, vaikka tuskin se tästä vielä helpottaa. Mutta jos kuitenkin erilainen.
