perjantai 28. joulukuuta 2018

Packhorse Track

Jouluviikolla kävimme kinkunsulatusvaelluksella Port Hillseillä sijaitsevalla Packhorse Trackilla. Vaellusreitti kulkee Sign of the Packhorse majan kautta, joka on yksi neljästä alkuperäisestä majataloista / teehuoneista kukkuloilla. Olen kirjoitellut aiemmin näistä majataloista täällä. Jätimme auton Gebbies Pass Roadin parkkikselle ja sieltä oli kyltin mukaan 5.7 kilometrin vaellus majalle. Oman kävelyappsini mukaan matkaa tuli kyllä melko tarkalleen 6 kilometriä suuntaansa. Majalle pääsee myös Kaituna Valleyn kautta, jolloin matkaa tulee noin 4 kilometriä suuntaansa ja tämä reitti on helppokulkuisempi.

Menomatkalla meiltä meni majalle 1 tunti ja 45 minuuttia. Mennessä suurin osa matkasta oli nousua, ajoittain jyrkkääkin. Myrskyn ja sateen jäljiltä varsinkin metsäosuuksilla oli ajoittain mutaista ja puita oli kaatunut polulle. Mutta suurin osa reitistä oli kuitenkin ihan hyvää polkua.


Tästä se lähtee, aidan yli vaan

Alkumatkalla oli todella paljon näitä oransseja pieniä perhosia lentelemässä kukissa

Reitti kulki lehmiaitauksen reunamaa pitkin


Välillä kuljettiin pitkin metsän reunamaa

Ja sitten läpi lammaslaidunten

Välillä tie oli ihan kohtalainen

Metsässä myrsky oli kaatanut puita reitille. Onneksi joku oli käynyt niitä jo sahailemassa

Poroporo kukassaan. Näitä myrkyllisiä koisokasveja oli runsaasti, marjat olivat kypsymässä

Metsäpolkuja

Loppumatkalla polku kulki kukkuloita myötäillen


Lytteltoninlahti 


Kun kävelyappsini näytti, että matkaa oli taitettu jo miltei 6 kilometriä, eikä mökkiä näkynyt, alkoi jo mietityttämään, että ollaanko kuljettu harhaan. Kuuden kilometrin jälkeen, mökki ilmestyi kuitenkin yhtäkkiä kallion takaa näkyviin, mikä helpotus! Pieni tauko olikin tässä vaiheessa jo tarpeen. Matkan varrella vastaan tuli muutamia kävelijöitä ja mökillä oli myös useampikin vaeltaja. Mökissä voi majoittua, mutta makuupaikka täytyy varata etukäteen. Jollain näytti olevan myös teltta mökin vieressä. Mökissä oli tuvan puoli, jossa oli toimiva kamiina, makuuhuoneessa oli makuupaikat yhdeksälle henkilölle. Mökin vieressä oli myös ulkohuussi, jonka ovella kävin nopeasti pyörähtämässä. Majoitus maksaa $15 aikuiselta /yö ja $7,50 nuorelta /yö, alle 11 v majoittuvat ilmaiseksi.

Vihdoinkin, mökki näkyvissä!

On se komea! Mökiltä oli myös hyvät maisemat



Tuvan kamiina

Makuuhuone



Takaisin mentiin samaa reittiä, aikaa meillä meni vain 1 tunti 15 minuuttia, eli puolisen tuntia nopeammin kuin tullessa. Paluumatka olikin suurimmaksi osaksi alamäkeä. Tässä vielä muutamia kuvia paluumatkalta, ja varsinkin niistä lampaista ❤️

Hauskoja kivimuodostelmia

Lampailla on aina ne parhaimmat mestat

Reitti kulki tuota metsän reunaa pitkin. Tuolla vihreällä kaistaleella oli lampaiden laidun



maanantai 24. joulukuuta 2018

Joulun odotusta kesän keskellä

Tämä on meidän perheen toinen Joulu ulkomailla. Joulutunnelmaan on aina yhtä vaikea virittyä auringon paistaessa ja päivän ollessa pisimmillään. Ei tietoakaan siitä hartaudesta ja melankolisuudesta, joka kuuluu oleellisesti Jouluun, ainakin Suomessa. Joulu eli "Silly Season" täällä eteläisellä pallonpuoliskolla tuntuu aivan eri juhlalta, kuin pohjoisessa. Jouluun liittyvät perinteet on täytynyt miettiä uudelleen ja yrittää sovittaa ne täkäläiseen Jouluun sopivaksi. Mutta en ole vielä oikein tähän kesäiseen Jouluun täysin tottunut, pakko myöntää.

Viime Joulun vietimme vielä Invercargillissa ja siitä olen kirjoitellut täällä. Tänä vuonna olimme seuraamassa 8.12. Lincolnissa järjestettyä jouluparaatia. Uudessa-Seelannissa on tapana, että jokaisella pienelläkin paikkakunnalla on oma jouluparaatinsa. Edellisenä viikonloppuna oli ollut isompi jouluparaati Christchurchissa, mutta me olimme silloin juuri Australiassa ja se jäi meiltä näkemättä. Tämän vuotinen oman kylän paraati oli myös oikein kiva, vaikka ei se vetänytkään vertoja viime vuotiselle Invercargillin paraatille. Lincolnin jouluparaatissa farmarit olivat hyvin edustettuina, vintagetraktorit oli kaivettu tallista esiin ja koristeltu viimeisen päälle jouluisasti. Aukiolla oli myös jokalauantainen Farmers Market, jossa oli jouluherkkujen lisäksi myös pientä ohjelmaa ja muita jouluisia juttuja myytävänä. Tässä joitain kuvia tämänvuotisesta jouluparaatista:

Soittokunta

Tulensylkijä.

Triket

Iloiset punasipulit

Ihan pellejä

Taitavia pyöräilijöitä

Lammaslimusiini

Jouluseimi

Desert Rat, kyydissään saippuakuplakone ja jouluiset farmarit

Farmarit traktoreineen

Muita vintageautoja

Hot Rodit

Paraatin viimeisenä tuli Joulupukki

Poikien alakoulussa vuoden viimeinen Assembly eli kokoontuminen oli tavallaan myös joulu- / kevätjuhla. Juhla pidettiin läheisellä tapahtumakeskuksella ja sinne oli kutsuttu myös vanhempia mukaan. Juhlassa koulunsa päättävät 8. luokkalaiset olivat kunniavieraina, koska syksyllä he siirtyvät High Schooliin. 8. luokkalaiset saapuivat ja poistuivat juhlasta kunniakulkueessa ja heille osoitettiin erilaisia puheita ja esityksiä. Juhlassa kuultiin koulubändin soittoa, lauluesityksiä, kapa haka -esitys ja useita puheita sekä tietysti myös palkintojen ja kunniakirjojen jakoa. Tilaisuus kesti melkoisen puuduttavan kaksituntisen, josta jo tunti oli pelkästään sitä palkintojenjakoa. Maanantaina 17.12 pojilla oli vielä viimeinen puolikas koulupäivä ja sitten kirmattiin 7 viikon kesälomalle.

Suomalaiset jouluperinteet näkyvät meillä etenkin joulupöydässä. Tein tänä vuonna elämäni ensimmäisen kerran imellettyä perunalaatikkoa ja mies teki porkkanalaatikon. Joulupöydästä löytyy tietenkin myös joulukinkku. Perinteistä raakakinkkua täältä ei kuitenkaan löydy, jouduimme siis tyytymään valmiiksi paistettuun kinkkuun. Mutta täkäläisen kinkun glaseerauksen sijaan kinkku saa perinteisen sinappihunnun ylleen. Ja nuorimmaisen kanssa leivoimme pipareita suomalaisten joululaulujen soidessa Youtubesta. Löysin tänä vuonna sopivaa taikinaa myös tortuille, viime vuonna taikina oli vääränlaista ja joulutortuista tulikin joulukeksejä. Luumuhilloa en kuitenkaan keitellyt itse ja täkäläinen luumuhillo ei ollut ihan sopivaa tortuille, mutta kelpasi se niinkin. Kodin joulukoristelun hoiti tällä(kin) kertaa mies ja nyt meillä on ainakin tarpeeksi välkkyviä valoja ja vuokraisäntää varmasti ilahduttava (kauhistuttava) tiilikoristeseinä röyhelöineen.

Pipareita itse tehdystä taikinasta. 

Peruna- ja porkkanalaatikot

Aatonaattona meidät oli kutsuttu lähistöllä asuvan suomalaisen tutun luokse joulusaunaan. Iltaa vietettiin muiden suomalaisten kanssa saunoten ja grillaten. Miehellä on ruhtinaallinen viikon loma jouluviikolla, vietämme sen näillä näkymin kotosalla rennosti lomaillen. Meillä juhlitaan Joulua jo huomenna aattona, kun muuten täällä on tapana juhlia vasta joulupäivänä. Viime vuonna joulupukki oli käynyt jättämässä lahjat aattona kuusen juurelle sillä välin, kun olimme rannalla. Tänä vuonna tontut ovat tuoneet pikkuhiljaa lahjoja kuusen alle jo ennen aattoa. Lapset ovat löytäneet aamuisin lisää uusia lahjoja kuusen juurelta, mutta yllättävän hyvin ovat malttaneet antaa niiden odottaa rauhassa aattoa. Me jo vähän mietittiinkin että mitenköhän pukki tänä vuonna lahjojen jaon hoitaa, kun ei meillä ole nyt sitä savupiippuakaan. Onneksi on pienet ja näppärät tontut pukin apuna!

Lasten joulusukat, joista löytyy aamuisin herkkuja

Joulupuu on rakennettu

Toivotan kaikille tutuille ja tuntemattomille oikein mukavaa ja rauhallista Joulua! 🎄

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Australia - Sydney osa 2

Sydneyssä meillä oli varattuna ja maksettuna kaksi hotellihuonetta kahdeksi yöksi. Kun saavuimme illalla hotellille, meille olikin varattu vain yksi huone! Kiitos vain hotels.com, en voi suositella palvelua kenellekään! Onneksi respassa oli asiansa osaava mies (ja hotellissa tilaa) niin saimme toisenkin huoneen käyttöömme. Vähän turhan ahdasta olisikin tullut kahdessa tuplasängyssä meille kuudelle.

Seuraavana aamuna lähdimme melko ajoissa tutustumaan Sydneyn nähtävyyksiin. Ja varsinainen liikennekaaos kaupunki olikin. Tai ehkä vika oli vain kartanlukijassa (minussa). Ruuhkat olivat kyllä melkoiset keskellä päivääkin ja oikealle tielle osuminen oli vähän arpapeliä. Ensimmäisenä ajelimme vahingossa väärälle puolelle jokea! Mutta Kirribillistä olikin sitten ihan hyvät näkymät oopperatalolle ja helppo pääsy Sydney Harbour Bridge -sillalle kävelemään. Täällä vierähtikin jokunen tunti kävellessä, syödessä ja kuvaillessa.

Oopperatalo. Rakennuksen on suunnitellut tanskalainen Jørn Utzon ja se valmistui vuonna 1973. Rakennus kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Port Jackson Bay, vasemmalle jää oopperatalo, oikealla Sydney Harbour Bridge

Sydney Harbour Bridge eli "The Coathanger", valmistui vuonna 1932. Sillalta ammutaan Uutena Vuotena ilotulitusraketit, jotka näytetään telkkarissa Suomessakin. Sillan päälle pääsee myö kiipeilemään ohjatusti, hinnat alk. AU$ 168/hlö. 


Sillalta näkyi Royal Australian Navy Heritage Centren edustalla olevia armeijan laivoja

Fort Denison oopperatalon lähellä. Tämä on rakennettu linnoitukseksi vuosina 1841-1862.

Oopperatalo vielä sillalta kuvattuna. Oopperatalon takana on kasvitieteellinen puutarha.

Kirribilli, Church by the Bridge

Kirribilli. Näitä kauniita liilanvärisinä kukkivia puita oli paljon

Kirribilli oli todella viihtyisän oloinen kaupunginosa. Kävimme siellä syömässä pienessä pizzeriassa melko erikoiset pizzat. Pikkiriikkiset neliönmuotoiset pizzat maksoivat 13 - 18 AU$ kappale ja niitä saatiinkin odotella melko kauan. Mies tilasi hawaijityylisen pizzan, jonka päälle oli ripoteltu ananakset, suoraan purkista kylminä! Kokki oli ilmeisesti unohtanut ne pizzan paistovaiheessa, mutta ei kai se nyt niin tarkkaa ole 😄

Kirribillistä ajoimme taas takaisin oikealle puolelle jokea ja suuntasimme itäänpäin, Hornbyn majakalle. Perillä pyörimme pitkään etsimässä parkkipaikkaa, jota ei kuitenkaan löytynyt, paikka oli aivan tukossa. Luovutimme majakan suhteen ja päätimme lähteä katselemaan seuraavaksi kuuluisaa Bondi Beachia. Ja olihan se oikein hieno ranta.

Bondi to Bronte Coastal Walk




Bondi Icebergs Pool

Bondi Beachilla oli porukkaa

Bondi Beachillä oli mukava rantakatu, josta nuorimmainen löysi itsellensä bumerangin tuliaisiksi. Kävimme koittamassa rannalla vettä, joka oli melko vilpoista muutaman päivän takaisen myrskyn jäljiltä ilmeisesti. Rannalla päivystivät keltapunavaatteiset hengenpelastajat tiukoissa uimahatuissaan. Välillä he pulahtivat veteen ilmeisesti tarkistamaan, että uimarit ovat kunnossa.

Viimeisenä päivänä olimme suunnitelleet museokäynnin ja vähän vielä kaupunkiin tutustumista. Päivä olikin oivallinen museovierailulle, lämpömittari näytti jo + 36 astetta, eikä siinä paahteessa jaksanut kaupungilla juurikaan kävellä. Powerhouse museossa oli avautunut vähän aiemmin Star Wars Identities -näyttely, johon osa porukastamme meni. Näyttely oli melko hintava, joten minä ja poika 1, jotka emme olleet niin kiinnostuneita näyttelystä, kiertelimme museon edullisemmassa perusnäyttelyssä sillä aikaa.

Powerhouse Museum

Star Wars Identities

Storm Troopers


R2-D2


Yoda

Aluksien pienoismalleja

The Millennium Falcon, elokuvan alkuperäinen malli tjsp.


Darth Vader

Muiden kierrellessä Star Wars näyttelyssä, minä kiertelin poika 1:n kanssa museon tavallisessa näyttelyssä, joka sekin oli ihan mielenkiintoinen

Museokäynnin jälkeen meillä oli vielä parisen tuntia aikaa ennen lentokentälle lähtöä. Emme jaksaneet kovinkaan pitkälle kävellä, joten köpöttelimme läheiselle Darling Harbourille, jossa oli kahluualtaan tyyppinen suihkulähde. Nuorimmaiset kävivät siellä hieman vilvoittautumassa ja läträämässä vedellä. Hetken istuskelimme ja otimme kuvia kaupungista ja sitten täytyikin jo jatkaa matkaa.

Darling Harbour

Darling Harbour

Sydney Tower Centrepoint. Torni on Australian toiseksi korkein rakennus, korkeutta sillä on 305 metriä.

Darling Harbourilta kävelimme Paddy's Marketille, joka oli valtavan iso halli täynnä pieniä kojuja. Sieltä pojat ostivat itsellensä lisää tuliaisia kotiin vietäväksi kohtuullisella hinnalla. Samassa hallissa näytti olevan myös tuoretori täynnä hyvän näköisiä kasviksia ja vihanneksia. Automme oli hallin viereisessä parkkihallissa ja aamupäivän parkkimaksu olikin mukavat 50 AU$.

Paddy's Marketin joulukoristelua

Keskustasta ajoimme suoraan lentokentälle palauttamaan auton, josta kävelimme terminaaliin sorttaamaan laukkuja. Liikakiloja ei onneksi laukuista tullut, meillä kun oli mukana vain kaksi isoa matkalaukkua. Turvatarkastuksen jälkeen kävin ostamassa lentokentältä vielä viimeiset tuliaiset käsipakaasiin ja sen jälkeen ahtauduttiinkin jo koneeseen, ei jäänyt yhtään liikaa aikaa kentällä norkoiluun. Lennoilla erityisen tylsää oli, että miltei kaikki ohjelmat olivat maksullisia. Samoin meille tarjoiltiin vain vettä, kahvia ja teetä, ei mitään syötävää. Lennon aikana sai kyllä ostaa pientä purtavaa ja lapsille ostinkin iltapalaa, lento oli Christchurchissa vasta klo 0.20.

Sydneyn lentokentän joulukuusi

Uuteen-Seelantiin tullessamme passivirkailija toivotti meidät tervetulleeksi takaisin. Olipa mukava kyllä palata takaisin kotiin! Maahantulovirkailijan ohjaamana pääsimme vielä tarkempaan tullin tarkastukseen, kun kassissani oli kuivattua kengurunlihaa. Tarkastukseen pääsyä odotellessa silmiini osui seinällä oleva Border Patrol tv-sarjan kuvauksien ilmoitus. Realitysarja, jossa kuvataan tullin ja rajavalvojien työtä on alunperin muuten Uusi-Seelantilainen konsepti. Sarjaa kuvataan täälläkin edelleen, mutta onneksi näin yöaikaan kuvausryhmä ei ollut paikalla. Olisin vielä päätynyt telkkariin esittelemään kassini uumenista löytynyttä kengurunlihaa. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja kengurunlihapakkaus laillinen, joten pääsimme nopeasti jatkamaan matkaa laukkujen läpivalaisun jälkeen kotiin.

Sydneystä ehdimme nähdä vasta pintaraapaisun. Kaupunki on valtavan suuri ja liikkuminen autolla on siellä hidasta ja hankalaa. Kaupungissa autokaistat olivat ahdistavan kapeita, varsinkin jos on vähän isompi auto. Parkkipaikat ovat kalliita ja joillain teillä on tietullit (lasku niistä tulee perässä). Mutta ehkä ensi kerralla liikkuminen siellä sujuukin jo helpommin. Hintojen suhteen Australiassa vaikuttaisi olevan hieman kalliimpaa kuin Uudessa-Seelannissa. Toinen havaintoni oli, että ihmiset eivät olleet niin lapsimyönteisiä ja kohteliaita kuin Uudessa-Seelannissa. Esimerkiksi kun odottelimme Australiaan lähtiessä lentoa Christchurchin lentokentällä, eräs vanhempi mies pysähtyi kohdallemme ja totesi minulle, että "onpa sinulla hieno perhe". Ihan tyypillistä täällä kehua toisia ohimennen, ventovieraitakin. Kun taas Australiassa kukaan ei edes hymyillyt lapsille. Välillä tuntui, että ihmiset jopa katsoivat pahasti heitä, tuli melkein Suomi mieleen. Mutta vietimmekin lähinnä aikaa isossa kaupungissa, jossa oli paljon nuoria ihmisiä. Isossa kaupungissa ei ehkä muutenkaan olla niin kohteliaita ja tuttavallisia, kuin pienemmissä paikoissa.

Kaikenkaikkiaan Australiasta jäi myönteinen kuva, maa on valtava ja sinne täytyy päästä pian uudelleen. Luonto oli yllättävän erilainen kuin Uudessa-Seelannissa, samoin talojen arkkitehtuuri. Sää tietysti oli lämpimämpi, jopa sateisena päivänä. Mielessäni jo suunnittelenkin seuraavaa reissua Australiaan, ensi kerralla voitaisiin mennä miehen kanssa kahdestaan ja vähän paremmalla ajalla.

Kun ulkosuomalaisuus tökkii

Vuosi 2019 lähti käyntiin vähän erilaisissa tunnelmissa kuin mitä olin odottanut. Tapahtui sellaista, joka on ulkosuomalaiselle kova pala pu...