Port Hills - Urumau Reserve & Buckleys Bay Scenic Reserve

Urumau Reserve eli luonnonpuisto tai alue sijaitsee Lytteltonin idän puoleisilla kukkuloilla. Alueella kiemurtelee pieniä ei niin hyvin hoidettuja polkuja ja paikoin ne ovat melko haastavia, varsinkin ylemmäksi kiivettäessä. Alueelle on istutettu jo 1800-luvun loppupuolella montereynsypressi- ja mäntymetsää maaperän vahvistamiseksi ja kivivyöryjen estämiseksi. Alue on ilmeisesti aiemmin ollut melko hoitamaton, mutta nykyisin tätäkin kukkuloiden osuutta on alettu kehittämään ulkoilualueiden osalta. Nykyisin näistä metsistä löytyy hoidettu maastopyörärata.

Urumau Reserveltä olemme jatkaneet vaellusta joskus ylemmäksikin, jolloin alue jatkuu Buckleys Bay Scenic Reservenä. Polku muuttuu välillä miltei kiipeilyseinäksi ja reitti haastaa kunnolla tällaista "ei niin huippukuntoista" tätiä. Huipulla reitti yhdistyy pienen puskassa rymyämisen jälkeen suurempaan  Crater Rim kävelyreittiin. Crater Rim Walkway kulkee Port Hills -kukkuloiden huipulla sen päästä päähän, noin 20 kilometrin matkan.

Tässäpä kuvakollaasia useammalta kävelyreissulta Lytteltonin idän puoleisille kukkuloille:

Urumau Reserve, alla Lyttelton. Meidän talomme on tuolla kuvan keskivaiheilla

Urumau Reserve. Edessä näkyvä kukkula on jo Buckleys Bayn aluetta

Urumaun harjanteelta on hienot näköalat sekä Lytteltoniin, kuin myös toiseen suuntaan tänne Lytteltoninlahden suulle. Alhaalla näkyy sataman hiilivarastoa sekä rannikkoa pitkin kiemurteleva Sumner Road.

Vastarannalla Diamond Harbour ja Purau Bay

Matka jatkuu Buckleys Baylle, näkymät sen kuin paranevat. Tuolta siis tultiin

Pieniä polkuja, saa olla tarkkana mihin astuu

Huipulla

Takaisin alas laskeuduttiin pientä laaksoa pitkin

Luonnon muovaama patsas matkan varrella

Loppumatkasta saatiin matkaseuraa. Tällainen ystävällisen oloinen koira tuli itsekseen vastaan ja varmisti, että päästiin turvallisesti alas asti. Taisi asua polun päässä olevalla maatilalla.

Port Hills - Bridle Path & Stan Helms Track

Blogi on päivittynyt turhan harvoin viime aikoina, yritän taas vähän reipastua tämän suhteen. Meillä on ollut hienoja kävelyjä lähimaastossa, miltei päivittäin. Niistä onkin hyvä kertoa, etenkin kuvin.

Bridle Path on mainittu postauksissani jo muutaman kerran. Tämä kyseinen reittihän on Port Hills kukkuloiden yli kulkeva kävelypolku, joka on saanut alkunsa jo eteläsaarelle muuttaneiden eurooppalaisten aikana vuonna 1850. Tarina kertoo reitin saaneen nimensä siitä, että kantohevosia, jotka kuljettivat uudisasukkaiden tavaroita kukkuloiden yli, piti vetää suitsista (bridle) eteenpäin rinteen jyrkkyyden vuoksi. Bridle Path nousee aina 350 metrin korkeuteen ja sieltä on hyvät näkymät niin Lytteltoninlahteen kuin Christchurchin kaupunkiinkin.

Aikaisemmin olemme kivunneet polun ylös kukkulan toiselta puolelta eli Christchurchin kaupungin puolelta ja siitä olen kirjoitellut täällä. Nyt olemme päässeet haastamaan polulla itseämme myös täällä Lytteltonin puolella, useampaankin kertaan. Lytteltonin puoleinen polku tuntuu alussa jyrkemmältä kuin Christchurchin puoleinen rinne. Jonkinlainen peruskunto tälle polulle vaaditaan, ihan rapakuntoisen ei kannata yrittää. Reitti on tosi suosittu paikallisten keskuudessa, moni käy juoksemassa polkua ees taas, itse jaksan juuri ja juuri kivuta sen ylös yhteen suuntaan. Alas tulo on onneksi vähän helpompaa.

Bridle Pathin alussa on hieno seinämaalaus, joka kertoo polun historiaa.

Bridle Pathin alku on tavallista katua, jossa on asutusta. Polku on melko jyrkkä heti alusta asti

Ensimmäinen pysähdyspaikka ja penkki, hyvät maisemat

Ja tästä siis se varsinainen polku vasta alkaa, tähän mennessä on kiivetty jo 100 metrin korkeuteen aika jyrkkää ylöspäin

Matkan varrella täytyy välillä hengähtää ja ihailla Lytteltoniin avautuvaa maisemaa

Vielä on kipuamista jäljellä

Melkein perillä

Ja perillä huipulla! Kuvassa Pioneer Women's Memorial

Näkymä Christchurchin puolelle

Huipulla kulkee useita reittejä, joita pitkin voi kävellä takaisin alas. Eräs reitti, joka lähtee aivan Bridle Pathin vierestä alas Lytteltoniin on nimeltään Stan Helms Track ja se kulkee Whakaraupo Reserven kautta. Jos Bridle Path onkin melko suoraviivainen, tuo Stan Helms Trackin mutkittelevuus mukavaa vaihtelua kävelyyn. Polku sujahtaa välillä puskan uumeniin, joka on aurinkoisella säällä ihan pelastus. Tämä polku on paljon rauhallisempi ja pienempi kuin Bridle Path eikä täällä yleensä tule muita ihmisiä vastaan. Sopii minulle.

Stan Helms Track

Hyvät maisemat tälläkin polulla. Täytyy vain muistaa katsoa tarkasti mihin astuu, harha-askel saattaa olla kohtalokas

Polun lopussa, tai siis oikeastaan alussa, on hieno Waharoa (entrance way)

Uusi koti Lytteltonissa

Viikko sitten päästiin muuttamaan uuteen kotiimme, joka sijaitsee Lytteltonissa! Kun kävimme katsomassa taloa, ihastuimme välittömästi olohuoneen ikkunasta näkyviin maisemiin. Olohuoneesta näkyy Lytteltoninlahti ja satama sekä Banksin niemimaan kukkulat, takana sijaitsee ah, niin rakkaat Port Hillsin kukkulat. Ihan fantastinen paikka siis! Talo valittiinkin pitkälti (ihan täysin) juuri maiseman ja sijainnin takia. Muusta ei siis parane valittaa.

Lyttelton idän puoleisilta kukkuloilta. Meidän talomme sijaitsee jossain tuolla keskellä.

Lyttelton länsipuolelta

Näkymä olohuoneesta

Näkymä parvekkeelta. Niemimaan yllä saapuu myrsky

Mainitsinko jo näköalan? Aamuisin herättyäni istahdan ensimmäisenä kahvikupposen kanssa ikkunan äärelle seuraamaan avautuvaa maisemaa. Edessä oleva katu on täynnä kivoja pikkuputiikkeja ja ravintoloita, lauantaisin sen valtaa Farmers Market kojuineen ja musiikkeineen. Itse saan seurata tätä kaikkea ihan aitiopaikalta. Illalla pimeän tultua seuraan vielä sataman tohinaa ja sen valoja, satama ei ikinä nuku. 

Uusi kotimme on vanha talo, joka on rakennettu vuonna 1910. Taloa on ajan saatossa remontoitu ja uudistettu, mutta vanhan ajan patina on vielä säilytetty. Koska olemme jo kesän korvilla, ajattelimme ettei lämmitys ole enää niin ajankohtaista. Väärin! Takatalvi iski meillekin heti alkuviikosta ja etelämpänä lunta tuli jopa 10 senttiä. Meille asti ei lunta sentään tullut, mutta lämpötilat laskivat yöllä miinuksen puolelle ja hyytävä viima koetteli muutaman päivän. Talosta löytyy onneksi takka, ilmalämpöpumppu ja patterit joka makuuhuoneesta, mutta vanhassa talossa tietysti vetää joka nurkasta. Ei muuta kuin villasukat jalkaan ja lämmintä juotavaa masuun. Kauhulla odotan seuraavaa sähkölaskua... Loppuviikosta kylmä rintama jatkoi matkaansa ja olemme jälleen saaneet nauttia lämpimistä kevätsäistä.

Koti oli valmiiksi kalustettu, mutta jotain pientä jouduimme tietenkin tänne hankkimaan. Autoa meillä ei vielä ole, onneksi Lytteltonissa on pieni ruokakauppa, joten päivittäisten ruokatarvikkeiden hankkiminen on helppoa. Muut tarvikkeet täytyy hakea Christchurchin puolelta ja tähän hätään hankimmekin bussikortit, joilla pääsee kaupunkiin nopeasti, vaivattomasti ja edullisesti. Täällä julkinen liikenne toimii hyvin, sekään ei ole niin itsestäänselvää Uudessa-Seelannissa.

Meidän uusi koti

Kylän ympärillä on mahtavat ulkoilumaastot. Olemme hieman päässeet miehen kanssa jo tutustumaan takanamme sijaitsevien kukkuloiden tähän puoleen ja näistä ulkoilureiteistä kirjoittelenkin sitten ihan omat postaukset. Toinen kukkuloiden puoli onkin koluttu jo aika hyvin läpi asuessamme Lincolnissa. Liikuntaa täällä tulee harjoitettua ihan itsestään, kaupasta kotiin päin reitti kulkee jyrkkää ylämäkeä pitkin ja kasseja raahatessa tuntee liikkuneensa. Jos taasen kaipaa tasaisempaa kävelymaastoa voi kävellä rantapolkuja pitkin Governor's Baylle päin. Ulkoilumaastojen lisäksi kivenheiton päästä löytyy yleinen uima-allas, jota tulemme kesällä käyttämään lasten kanssa varmasti tiuhaan. Ihanaa, liikunta jäikin turhan vähäiselle vuoden aikana Suomessa asuessamme. 

Lyttelton kuuluu Christchurchin kaupunkiin, mutta on tavallaan ihan oma kylänsä. Christchurchista pääsee Lytteltoniin ajamaan Port Hills kukkuloiden läpi tunnelia pitkin tai sitten kiertämällä pidempää reittiä rantoja pitkin. Kukkulat kietoutuvat kylän ympärille tiiviisti ja kylän edessä on yksi Eteläsaaren tärkeimmistä ja vilkkaimmista satamista. Kylällä ja satamalla on pitkähkö historia. Kun eurooppalaisten ja erityisesti brittien "massamuutto" Uuteen-Seelantiin alkoi 1800-luvun puolivälissä, Eteläsaarelle saapuvat laivat rantautuivat juuri Lytteltonin satamaan. Lytteltonista maahanmuuttajat kulkivat kukkuloiden yli Bridle Pathia pitkin nykyisen Christchurchin alueelle ja rakensivat kaupungin sinne. Lytteltonista löytyy edelleen paljon historiaa, vaikka vuosien 2010 & 2011 maanjäristykset tuhosivat kylän vanhoista rakennuksista ison osan. Olen muuten aikaisemmin kirjoitellut Lytteltonista ainakin täällä ja Bridle Pathista täällä.

Lytteltonin katolilainen hautausmaa on hienolla paikalla kukkuloilla. Täällä tuntee historian havinan, vanhimmat haudat ovat 1860-luvulta.

Kylän kello on paikalla, jossa sijaitsi Eteläsaaren vankila. Täällä aikoinaan hirtettiin seitsemän vankia. Nykyisin vankilan paikalla on alakoulu ja leikkipuisto.

Lytteltonin katuja ja viihtyisän näköisiä vanhoja taloja

Rappusia kylässä riittää

Asettuminen Uuteen-Seelantiin ja Lytteltoniin on käynyt melko sujuvasti. Asioiden hoitaminen tuntuu jo helpolta, kun tietää miten pitää toimia ja mihin olla yhteyksissä. Kaupassa asioiminenkin on ollut helppoa, kun tuotteet ovat jo tuttuja. Muistan kun ensimmäistä kertaa muutimme maahan 3,5 vuotta sitten, monet asiat tuntuivat omituisilta ja ihmeellisiltä. Nyt iso osa näistäkin asioista tuntuu jo ihan järkeenkäypältä. Toisinsanoen, olo tuntuu jo aika paikalliselta.

Coopers Knob - Õmawete

Viime viikonloppuna valloitimme viimeinkin Port Hills -kukkuloiden korkeimman huipun, Coopers Knobin. Korkeutta tällä nyppylällä on 573 metriä ja huipulta on hienot 360 asteen näkymät joka suuntaan. Sää oli kirkas, mutta melko viileä, lämpöä oli vain +10 asteen tienoilla ja huipulla tuulenvire oli melko napakka. Ajellessamme kukkuloilla, Lytteltoninlahden toisella puolella oleva Mt Herbert näytti saaneen pienen lumikerroksen aivan huipulle. Seuraavana yönä lunta olikin sadellut vähän lisää Banksin niemimaan puoleisille korkeimmille huipuille.

Kävelymatka autotieltä huipulle ei ollut kovinkaan pitkä, mutta ajoittain melko jyrkkä. Me valitsimme vielä vähän haastavamman reitin, joka kulki alussa jyrkkänousuista, vähän käytettyä polkua pitkin. Sateiden jäljiltä polku oli ajoittain erittäin mutainen ja liukas.

Maisemia matkan varrelta. Kukkuloiden takana Canterburyn tasanko ja Ellesmere-järvi

Edessä kohoaa Coopers Knob

Coopers Knob:in nimi on ollut alunperin Õmawete, maorien nimeämänä. Kertomuksen mukaan, tällä huipulla Ngãti Mãmoe -maoriheimon tärkeä johtaja Mawete kohtasi loppunsa maorien välisissä heimotaisteluissa. O Mawete tarkoittaakin Maweten paikkaa.

Myöhemmin eurooppalaisten asututtaessa tienoota, huippu nimettiin Coopers Knobiksi, ilmeisesti läheisen Port Cooper sataman mukaan, joka nykyään tunnetaan nimellä Lyttelton. Nimen alkuperä viittaa brittiläiseen Daniel Cooper nimiseen heppuun, joka tuomittiin Englannissa varkaudesta ja karkoitettiin vuonna 1815 Australiaan eliniäksi. Armahduksen jälkeen Cooperista tuli menestyvä ja varakas liikemies Sydneyssä, jonka yritys toimi merkittävänä maahantuojana myös Uudessa-Seelannissa.

Coopers Knob on yksi seitsemästä veljeksestä / seitsemästä nukkujasta (Seven Brothers / Seven Sleepers), joiksi Lytteltoninlahtea ympäröiviä huomattavia huippuja joskus kutsutaan. Nämä seitsemän veljestä ovat: Cooper's Knob, Cass Peak, Mt Vernon, Mt Herbert, Sugarloaf, Castle Rock ja Mt Pleasant.

Aletaan lähestyä huippua. Alhaalla näkyy kukkuloiden päällä kulkeva Summit Road

Vastapäätä näkyy Gibraltar Rock

Maisemaa huipulta Lytteltoninlahdelle

Huippua lähestyessämme täytyi ottaa kalliokiipeilytaidot käyttöön ja kiipeillä pitkin kallioseinämää, huiman pudotuksen ollessa aivan vieressä. Lievä korkeanpaikankammoni alkoi muistutella itsestään. Huipulla oli ruuhkaa ja jouduimmekin odottelemaan aivan huipulle pääsyä, istuin pienellä kivellä rotkon vieressä aivan kankeana. Edellämme huipulla oli juuri perhe, jossa lapset olivat liikkeellä pelkässä yöpuvussa, vanhemmilla oli sentään toppatakit... Kylmä tuli pelkästään lapsia katsellessa.

Huippu oli noin metri x metri kokoinen ahdas paikka, jonka keskellä seistä jökötti peltinen merkkitorni. Huipulle vihdoin päästessämme nuorimmainen pystytti symbolisesti merkkitorniin oman lippunsa, joka oli matkan varrelta löytynyt pitkä ruoko. Räpsäsimme asiaankuuluvasti muutamat kuvat huipulla itsestämme ja sitten teimme tilaa jo seuraavalle jonottavalle seurueelle.

Alas tullessamme huomasimme, että Coopers Knob:ille kulkee myös toinen, tosi hyvä ja helppokulkuinen reitti, mutta jatkoimme kuitenkin samaa hankalampaa reittiä takaisin alas, muutaman pyllähdyksen kera, koska automme odotti meitä sen reitin alussa.

Coopers Knob toisesta suunnasta

Harmittelin vähän kotoa lähtiessämme, etten ollut tajunnut ottaa termariin kahvia mukaan, mutta eipä siellä ryysiksessä olisi mahtunut kahvia ryystämäänkään. Paikka oli hieno ja selkeästi suosittu. Huipulle kulkee Gibraltar Rock:ilta melko helppo ja nopea kävelypolku, lukuunottamatta viimeisiä nousuja kalliolla, ihan pienten lasten kanssa en sinne kuitenkaan lähtisi. Meillä oli mukana kaksi nuorimmaista, jotka osaavat olla jo vähän haastavimmissakin paikoissa. Lisäksi he olivat innoissaan siitä, että pääsivät valloittamaan vuoren huippua, aika jees.

Port Hills - Taylors Mistake

Port Hills -kukkuloiden rannalla sijaitsee hieno paikka nimeltään Taylors Mistake. Tämä pieni rantapoukama sijaitsee kukkuloiden itäpäädyn tuntumassa. Autolla sinne pääsee ajamalla Sumnerista eteenpäin, pientä ja erittäin kiemuraista tietä pitkin. Taylors Mistake on te reoksi (eli maorinkielellä) Te Onepoto, joka tarkoittaa lyhyttä / pientä rantaa. Englanninkielisen nimen alkuperästä on monia eri versioita, luultavasti paikka on saanut nimensä jonkin laivan kapteenin mukaan, joka on erehdyksissään ankkuroinut laivan tähän poukamaan, luullen sitä joko Sumnerin tai Lytteltonin satamaksi.

Taylors Mistake sai ensimmäisen vakituisen asukkaansa vuonna 1879, kun uudisasukas ja kaupungin maalari Tom Archbold rakensi paikalle luola-asumuksensa. Toinen vakituinen asukas poukamassa oli A.P Osborn, joka tunnettiin nimellä The Pilgrim. Hän vaikutti suuresti Taylors Mistaken kehittämiseen ja rakensi mm. niemeä kiertävää kävelyreittiä ja perusti edelleenkin toimivan Surf Clubin. Taylors Mistaken poukamassa ovat aiemmin viihtyneet etenkin kalastajat, viettäen siellä viikonloppuja kalastaen ja ottaen rennosti. Nykyään ranta on suosittu surffaajien keskuudessa sen suurten aaltojen vuoksi, poukama on haastava myös kokeneille surffaajille. Ranta on sopiva myös uimiseen.

Me olemme käyneet kävelyllä Taylors Mistakella muutaman kerran loppusyksynä. Tässä joitakin kuvia reissuiltamme:

Ensimmäisen kerran kävimme kävelemässä Scarborough Bluffs polulla, joka lähti rannalta ylös kukkuloille. Ensin piti kiivetä rappuset...

Jep, 193 rappusen jälkeen

Näkymä Scarborough Bluffs -kävelyreitiltä alas Taylors Mistaken rannalle. Tällä kävelyreitillä oli aika paljon kipuamista ylöspäin. 

Alkukesällä kukkuloiden pohjoispuoli on jonkin aikaa vihreä, kun sateisemman talven jälkeen ruoho vielä kasvaa. Tämä osa kukkuloita on koko Canterburyn alueen kuivin ja pieniä määriä sateita tulee kesällä vain harvakseltaan. Kesän edetessä ruoho kuivuu ja kellastuu kuitenkin nopeasti, syksyllä kukkuloiden pohjoispuolen väritys onkin kauttaaltaan keltainen, kuten kuvasta näkyy. Kukkuloiden kuivalla ja kuumalla pohjoispuolella kasvaa lähinnä kuivakkokasveja, eli heinää, jotka kestävät näitä ankaria olosuhteita.

Taylors Mistaken rannalta

Tällä reissulla rannalla oli menossa ilmeisesti surffikisat

Niemeä pitkin kulkee kävelyreitti Godley Walkway, tunnetaan myös nimellä Pilgrims Way. Tätä pitkin pääsee kävelemään aina kukkuloiden päässä sijaitsevalle Godley Headille.

Matkan varrella sijaitseva pieni Harris Bay. Tässä poukamassa on pieni uhanalaisten pingviinien (white-flippered penguin) kolonna. Tuolta puun juurelta löytyi jonkun vanha koti, joka on ollut ilmeisesti joku hippikommuuni

Hippikommuunin olohuoneen tukipilari ja ilmeisesti jonkinlainen vesilaari

Täältä löytyi vielä jonkun lemmikki(opossumin?) kotikolo. Melkoinen sulkasato kolon suulla.

Kävelypolun varrelta löytyi tällainen aita, jonka takaa lähti rappuset alas rannalle. Alhaalla rannalla on ilmeisesti myös vanha luola-asumus, nimeltään Frank Walters Shangri-La. Valitettavasti sinne ei ole enää kellään asiaa.

Boulders Bay. Tämä pieni poukama tuli kävelyreitin varrella vastaan. Boulders Bayn ensimmäiset mökit on rakennettu 1900-luvun alussa. Tämä on hyvin eristäytynyt pieni mökkikylä, jonne ei autolla pääse.

Boulders Bay

Boulders Bay Avenue

Näkymää Pilgrims Wayn varrelta.

Christchurchin kaupunginvaltuusto ei ole aina katsonut hyvällä näitä rannan rakennelmia. Vuoden 1945 jälkeen uusien mökkien rakentaminen rannalle kiellettiin. 1970-luvun puolivälissä rannan asutukset, jotka eivät vastanneet kaupungin rakentamisen standardeja, määrättiin siirrettäväksi määräaikaan mennessä. Rannan luola-asumusten ja mökkien katsottiin olevan vaarallisia, saastuttavan luontoa ja sijaitsevan kaupungin mailla. Vuosien väännön jälkeen osa asumuksista siirrettiin tai tuhottiin, osa on saanut jäädä paikoilleen. Loppujen asumusten kohtaloa vielä pohditaan.

Taylors Mistaken rannalla oleva mökkikuja; Rotten Row. Ensimmäinen näistä mökeistä rakennettiin vuonna 1913. Mökit on rakennettu halvoista rakennusmateriaaleista, josta mökkikuja on ilmeisesti saanut nimensä. Nämä mökit näyttivät olevan asuttuja.

Rannalla sijaitsevia luola-asumuksia ja mökkejä. Ensimmäisenä oikealla Whare Moki.

Whare Moki. Tämä on rannan ainoa vielä olemassaoleva luola-asumus, jonka on pystyttänyt Hobsonin perhe vuonna 1891. Paikkaa on kunnostettu ajan saatossa useiden eri omistajien toimesta. Nykyään mökki on tyhjillään.

Yksi rannan mökeistä

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kaupunki olisi myöntämässä 35 vuotta lisäaikaa Taylors Mistaken ja Boulders Bayn hyväkuntoisille mökeille. Alueen 45 mökistä suurin osa saisi siis jäädä paikoilleen, 13 mökkiä tulee joko siirtää, purkaa tai kunnostaa. Luola-asumukset kaikki ovat jo poistettu käytöstä. Mökit antavat rannalle ihan omanlaisensa vivahteen, joten toivottavasti mökkien tarina jatkuisi vielä tulevaisuudessakin.