Uusi koti Lytteltonissa

Viikko sitten päästiin muuttamaan uuteen kotiimme, joka sijaitsee Lytteltonissa! Kun kävimme katsomassa taloa, ihastuimme välittömästi olohuoneen ikkunasta näkyviin maisemiin. Olohuoneesta näkyy Lytteltoninlahti ja satama sekä Banksin niemimaan kukkulat, takana sijaitsee ah, niin rakkaat Port Hillsin kukkulat. Ihan fantastinen paikka siis! Talo valittiinkin pitkälti (ihan täysin) juuri maiseman ja sijainnin takia. Muusta ei siis parane valittaa.

Lyttelton idän puoleisilta kukkuloilta. Meidän talomme sijaitsee jossain tuolla keskellä.

Lyttelton länsipuolelta

Näkymä olohuoneesta

Näkymä parvekkeelta. Niemimaan yllä saapuu myrsky

Mainitsinko jo näköalan? Aamuisin herättyäni istahdan ensimmäisenä kahvikupposen kanssa ikkunan äärelle seuraamaan avautuvaa maisemaa. Edessä oleva katu on täynnä kivoja pikkuputiikkeja ja ravintoloita, lauantaisin sen valtaa Farmers Market kojuineen ja musiikkeineen. Itse saan seurata tätä kaikkea ihan aitiopaikalta. Illalla pimeän tultua seuraan vielä sataman tohinaa ja sen valoja, satama ei ikinä nuku. 

Uusi kotimme on vanha talo, joka on rakennettu vuonna 1910. Taloa on ajan saatossa remontoitu ja uudistettu, mutta vanhan ajan patina on vielä säilytetty. Koska olemme jo kesän korvilla, ajattelimme ettei lämmitys ole enää niin ajankohtaista. Väärin! Takatalvi iski meillekin heti alkuviikosta ja etelämpänä lunta tuli jopa 10 senttiä. Meille asti ei lunta sentään tullut, mutta lämpötilat laskivat yöllä miinuksen puolelle ja hyytävä viima koetteli muutaman päivän. Talosta löytyy onneksi takka, ilmalämpöpumppu ja patterit joka makuuhuoneesta, mutta vanhassa talossa tietysti vetää joka nurkasta. Ei muuta kuin villasukat jalkaan ja lämmintä juotavaa masuun. Kauhulla odotan seuraavaa sähkölaskua... Loppuviikosta kylmä rintama jatkoi matkaansa ja olemme jälleen saaneet nauttia lämpimistä kevätsäistä.

Koti oli valmiiksi kalustettu, mutta jotain pientä jouduimme tietenkin tänne hankkimaan. Autoa meillä ei vielä ole, onneksi Lytteltonissa on pieni ruokakauppa, joten päivittäisten ruokatarvikkeiden hankkiminen on helppoa. Muut tarvikkeet täytyy hakea Christchurchin puolelta ja tähän hätään hankimmekin bussikortit, joilla pääsee kaupunkiin nopeasti, vaivattomasti ja edullisesti. Täällä julkinen liikenne toimii hyvin, sekään ei ole niin itsestäänselvää Uudessa-Seelannissa.

Meidän uusi koti

Kylän ympärillä on mahtavat ulkoilumaastot. Olemme hieman päässeet miehen kanssa jo tutustumaan takanamme sijaitsevien kukkuloiden tähän puoleen ja näistä ulkoilureiteistä kirjoittelenkin sitten ihan omat postaukset. Toinen kukkuloiden puoli onkin koluttu jo aika hyvin läpi asuessamme Lincolnissa. Liikuntaa täällä tulee harjoitettua ihan itsestään, kaupasta kotiin päin reitti kulkee jyrkkää ylämäkeä pitkin ja kasseja raahatessa tuntee liikkuneensa. Jos taasen kaipaa tasaisempaa kävelymaastoa voi kävellä rantapolkuja pitkin Governor's Baylle päin. Ulkoilumaastojen lisäksi kivenheiton päästä löytyy yleinen uima-allas, jota tulemme kesällä käyttämään lasten kanssa varmasti tiuhaan. Ihanaa, liikunta jäikin turhan vähäiselle vuoden aikana Suomessa asuessamme. 

Lyttelton kuuluu Christchurchin kaupunkiin, mutta on tavallaan ihan oma kylänsä. Christchurchista pääsee Lytteltoniin ajamaan Port Hills kukkuloiden läpi tunnelia pitkin tai sitten kiertämällä pidempää reittiä rantoja pitkin. Kukkulat kietoutuvat kylän ympärille tiiviisti ja kylän edessä on yksi Eteläsaaren tärkeimmistä ja vilkkaimmista satamista. Kylällä ja satamalla on pitkähkö historia. Kun eurooppalaisten ja erityisesti brittien "massamuutto" Uuteen-Seelantiin alkoi 1800-luvun puolivälissä, Eteläsaarelle saapuvat laivat rantautuivat juuri Lytteltonin satamaan. Lytteltonista maahanmuuttajat kulkivat kukkuloiden yli Bridle Pathia pitkin nykyisen Christchurchin alueelle ja rakensivat kaupungin sinne. Lytteltonista löytyy edelleen paljon historiaa, vaikka vuosien 2010 & 2011 maanjäristykset tuhosivat kylän vanhoista rakennuksista ison osan. Olen muuten aikaisemmin kirjoitellut Lytteltonista ainakin täällä ja Bridle Pathista täällä.

Lytteltonin katolilainen hautausmaa on hienolla paikalla kukkuloilla. Täällä tuntee historian havinan, vanhimmat haudat ovat 1860-luvulta.

Kylän kello on paikalla, jossa sijaitsi Eteläsaaren vankila. Täällä aikoinaan hirtettiin seitsemän vankia. Nykyisin vankilan paikalla on alakoulu ja leikkipuisto.

Lytteltonin katuja ja viihtyisän näköisiä vanhoja taloja

Rappusia kylässä riittää

Asettuminen Uuteen-Seelantiin ja Lytteltoniin on käynyt melko sujuvasti. Asioiden hoitaminen tuntuu jo helpolta, kun tietää miten pitää toimia ja mihin olla yhteyksissä. Kaupassa asioiminenkin on ollut helppoa, kun tuotteet ovat jo tuttuja. Muistan kun ensimmäistä kertaa muutimme maahan 3,5 vuotta sitten, monet asiat tuntuivat omituisilta ja ihmeellisiltä. Nyt iso osa näistäkin asioista tuntuu jo ihan järkeenkäypältä. Toisinsanoen, olo tuntuu jo aika paikalliselta.