tiistai 29. tammikuuta 2019

Huh hellettä ja kesäloman loppu

Viime viikko oli täynnä tunteita ja tuskanhikeä. Silloin oli toisen vanhempani hautajaiset, joihin en tietenkään päässyt osallistumaan. Ne menivät kuitenkin omalta osaltani niin hyvin, kun nyt voi osallistumatta mennä. Olin ollut etukäteen yhteydessä pappiin ja kirjoitin hänelle pitkän henkilökuvauksen vanhemmastani, josta pappi olikin poiminut joitain seikkoja puheeseen. Pappi lähetti minulle vielä hautajaisten jälkeen puheensa sähköpostilla, joka jää minulle sitten muistoksi. Meidän perheelle oli erikseen varattu hautajaisiin kukkavihko, johon olin valinnut kukat. Veljeni luki kukkavihkoon valitsemani viimeisen tervehdyksen ja laski kukat puolestani arkulle. Hautajaisten jälkeen sukulaiset lähettivät kuvia siunaustilaisuudesta ja sen jälkeen olevasta kahvitilaisuudesta. Oli melkein kun olisin ollut paikalla, vaikka en ollutkaan. Kaikki ottivat minutkin huomioon niin ihanasti, kiitos siitä!

Perunkirjoituksia varten on on täytynyt virkatodistuksia tilailla ulkomaita myöten. Tästä olen oppinut sen, että tilailen omia jälkipolvia varten tällaiset paperit hyvissä ajoin valmiiksi. Eipä tarvitse sitten heidän pähkäillä, että mistäköhän niitä saa tilattua.

Kaiken tämän keskellä sain viime viikolla palautettua opintoihini liittyvän esseen sekä tehtyä viiden päivän tentin, joka liittyi ympäristön lakiasioihin. Tällä viikolla olisi vielä yksi tentti suoritettavana ja sitten olisi taas yksi kurssi suoritettu. Nytkin pitäisi lukea, mutta niin vain sitä keksii jotain sijaistoimintoa, kuten bloggaamista. Tämä kurssi on ollut muutenkin hieman haastavampi suorittaa, kun lapset ovat olleet lomalla koko kurssin ajan. Joka tarkoittaa sitä, että minulla ei ole ollut käytännössä yhtään opiskeluaikaa. Mutta niin vain olen tämänkin saanut kohta suoritettua, josta voin sitten itseäni taputtaa selkään, hyvä minä!

Viime viikolla vietettiin myös poika 4. synttäreitä

Täällä paluu arkeen on pikkuhiljaa taas alkamassa kesäloman jälkeen. Stationeryt koulua varten on jo suurimmaksi osaksi hankittu ja vähän täydennetty koulujen univormuja. High School alkoi jo tänään, alakoulut alkavat ensi maanantaina. Saattelin tänään poika 2 koululle, joka aloitti nyt high school taipaleensa, oli aika jännä paikka hänelle. Yhdeksättä vuosiluokkaa aloittavia on nyt yhteensä 10 luokallista ja pojalla ei ollut mitään tietoa siitä, että tuleeko ketään tuttua edes samalle luokalle. Mutta enpä ole hänestä juurikaan huolissani, on sellaista tyyppiä, että pärjää missä vain ja kenen kanssa vain.

Aamulla kouluun kävellessä kuuntelimme laulukaskaiden kovaäänistä soittoa. Samaa äänekästä soittoa kuuluu myös aina iltakävelyn aikaan puissa. Se on lämpimän kesän merkki ja tuo sellaista mukavaa trooppista tunnelmaa. Aamulla otin varmuuden vuoksi hupparin päälle poikaa viedessä, aamut on mukavia, kun on vähän viileämpää, mutta takaisin päin kävellessä tulikin jo hiki. Vähän käy sääliksi poika, jonka täytyy pitää bleiseriä päällä näin ensimmäisenä koulupäivänä, saattaa tulla hieman kuuma päivän aikana.

Täällä on helleaalto ja on ollut aika kuuma jo pidemmän aikaa. Välillä on viileämpiä päiviä, jolloin lämpötila on vain jotain 20 asteen luokkaa, joka on minulle oikein sopiva lämpö. Mutta useimmiten on lämpötilat olleet päälle 30 asteen, eilenkin oli meillä joku +35. Joissain paikoin on ollut vielä lämpimämpää, koko maassa on taas rikottu lämpöennätyksiä. Nämä lämmöt eivät ole mitenkään normaaleja täällä, maa on kuitenkin sen verran etelässä. Onneksi meillä on tehokas viilennin olohuoneessa, mielellään oleskellaankin päivisin sisällä. Tosin makuuhuoneissa ei ole viilennystä, yhden pojan huoneessa johon porottaa päivän aurinko, nousee lämpö varmasti lähemmäs 50 asteeseen... Eräs yö nukuin parin pojan kanssa teltassa pihalla. Aamulla heräsin yhdessä auringon kanssa, oli pakko siirtyä pian sisälle, kun alkoi olla niin tukalan kuuma.

Eräs kaunis auringonlasku

Täällä on nyt "extreme fire risk" ja kaikki tulenteko on kielletty, edes nurmikkoa ei saisi ajaa, ettei syty kipinästä ruohikkopaloa. Ruoho alkaakin olla jo aika ruskeaa, on niin kuivaa. Viime viikolla erään helteisen päivän päätteeksi saapui yllättäen myrsky, jolloin tuli vettäkin runsaammin. Mutta tähän kuivuuteen se ei paljoa auta. Myrskyn aikana tuulenpuuskat olivat kovimmillaan jotain 26 m/s, ensimmäistä kertaa pelkäsin että trampoliini lähtee lentoon ja sidottiinkin se kiinni aitaan. Myrsky meni ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, seuraavana aamuna taas paistoi kun ei mitään. Jos jotain hyvää, niin joululahjaksi saamani sitruunapuut tykkäävät lämmöstä. Toinen sitruunapuu kukkii ja toisessa on jo useita pieniä sitruunan alkuja. Näinköhän saadaan korjata satoa jo loppukesästä. Olen aina halunnut itselleni sitruunapuun ja nyt sekin toive on toteutunut.

Pieniä sitruunan alkuja

Mutta ei hyvää ilman huonoakin, meidän naapurin kissa on alkanyt käyttää pihaamme vessanaan. Pökäleitä on alkanyt löytymään varsinkin seinän vierustalta, joka on aivan kuiva ja nurmeton. Olemme nyt ripotelleet kahvinpuruja sinne, mistä jätöksiä on löytynyt. Seuraavaksi ajattelin ottaa käyttööni järeämmät keinot ja alan ruiskuttelemaan kattia vesiletkulla aina kun erehtyy meidän pihallemme. Mutta rontti taitaa käydä pihallemme yleensä lähinnä öisin tai aikaisin aamulla. Mikäköhän muu olisi hyvä keino torjua kissoja, vinkkejä?

maanantai 21. tammikuuta 2019

Governors Bay Coastal Walk

Kävimme kauniina kesäsunnuntaina kävelyllä Governors Bayn rantatiellä kahden nuorimmaisen pojan kanssa. Governors Bay sijaitsee Port Hillsien toisella puolella, Lytteltoninsalmen päässä. Governors Bay on pieni idyllinen kylä, jossa on koulu ja muutamia kauppoja ja kahviloita, taitaa olla hotellikin. Kävelytie lähti vanhan Jettyn eli laiturin kupeesta ja on ilmeisesti melko vanha reitti. Kävelytie kulki rantaa myötäillen ja se oli hyvin hoidettu ja helppokulkuinen. Kävelimme Governors Bayn laiturilta Allandale Reservelle asti, jossa istuttiin puun varjoon syömään eväitä ja sitten käveltiin takaisin, yhteensä noin 5,5 kilometriä. Paikka oli niin kaunis, kyllä siellä mieli lepäsi. Kaikilla oli oikein mukavaa ja lapsetkin jaksoivat kiukuttelematta ja reippaasti kävellä. Tässä pieni kuvakollaasi retkestä.

Governors Bayn ranta ja laituri, tästä lähtee kävelyreitti

Matkan varrella olevalla kalliolla oli Margaret Mahyn (1936-2012) muistoplakaatti. Margaret Mahy oli arvostettu uusiseelantilainen lastenkirjailija, joitain kirjoja on käännetty myös suomeksi. Hänen mukaansa on Christchurchissa nimetty eteläisen pallonpuoliskon suurin lastenpuisto. Hän asui Governors Bayssa  ja ilmeisesti tykkäsi myös kävellä täällä.



Jännä kallio


Matkan varrella oli Sage Reserve, joka oli aivan piilossa puskassa. Näytti sieltä lähtevän kävelyreitti jyrkästi ylöspäin, mutta me pysyttelimme helpolla ja tasaisella kävelytiellä



Tuolla kaukana siintää Lytteltonin kaupunki

Kävelytien vierestä, puskasta piilosta löytyi penkki sekä sellainen puomi, johon saa hevosen kiinni. Siellä oli myös tällainen hevosen juomakaukalo.

Rannalla matalikossa oli monia white-faced heron eli valkonaamahaikaroita

Reitti päättyi Allandale Reservelle, jossa istuttiin puun varjoon pienelle piknikille.

Ja sitten lähdettiin kävelemään takaisin päin. Matkan varrella oli useita penkkejä, joille oli mukava istahtaa ja katsella merta


Reitti kulki ohi Ohinetahi House and Gardenin, joka ei ollut kuitenkaan auki. Paikassa on englantilaistyylinen puutarha sekä paljon suuria veistoksia. Puutarhan sanotaan olevan yksi Uuden-Seelannin hienoimpia puutarhoja. Kuvassa näkyvässä Ohinetahi talossa on taidegalleria ja siellä voidaan ilmeisesti järjestää tapahtumia. Paikkaaan pääsee tutustumaan $15 pääsymaksulla.

Governors Bayn Jetty eli laituri oli edelleen suljettu maanjäristysten jäljiltä.


tiistai 15. tammikuuta 2019

Kun ulkosuomalaisuus tökkii

Vuosi 2019 lähti käyntiin vähän erilaisissa tunnelmissa kuin mitä olin odottanut. Tapahtui sellaista, joka on ulkosuomalaiselle kova pala purtavaksi. Nimittäin toinen vanhempani kuoli ja hautajaiset ovat tulossa. Mutta ikäväkseni en pääse hautajaisiin kuitenkaan osallistumaan, ja sekös vasta harmittaa ja ärsyttää. Ikävintä tässä toisella puolella maapalloa asumisessa onkin se, ettei kotisuomeen pääse käymään silloin kun haluaisi. En ole päässyt käymään siellä vielä kertaakaan ulkomaille muuton jälkeen. Lennot maksavat liikaa ja jo yhteen suuntaan matkustaminen vie toista vuorokautta.

Olisin ehdottomasti halunnut osallistua hautajaisten suunnitteluun ja valita esimerkiksi arkun vanhemmalleni. Mutta aikataulusta johtuen kaikki nämä päätökset piti tehdä Suomen päässä todella nopeassa tahdissa ja minä en päässyt vaikuttamaan lainkaan näihin päätöksiin. Onneksi on kuitenkin sukulaisia, jotka huolehtivat hoidettavista asioista siellä Suomessa. Minun on vain tyytyminen täällä kaukana seurata hautajaisten suunnittelua ja toivoa, että joku muistaisi lähettää edes valokuvia hautajaisista.

Nyt olen keskittynyt niihin juttuihin, mitä nyt ihmisen kuollessa täytyy tehdä, värssyn valitseminen kukkavihkoon, perunkirjoituksia valmistellessa yms. Onneksi netti toimii ja Suomen päässä voi asioida melkein mihin vain sähköpostitse, toisin kuin täällä. Pakko keskittyä johonkin, muuten varmaan vain itkeä pillittäisin nurkassa. Onneksi opiskeluissakin painaa kurssin deadline päälle, esseetä ja tenttejä pukkaa.


Ennen tänne muuttoamme kävin katsomassa vanhempaani hoitokodissa ja aavistelin jo silloin, että näemme viimeistä kertaa. Hän ei minua enää tunnistanut, oli muistisairas. Jo se oli minulle vaikeaa ymmärtää, kaikki yhteiset muistot olivat pyyhkiytyneet hänen mielestään, yhteinen historia oli tavallaan kadonnut taivaan tuuliin. Toisaalta olin tyytyväinen ettei hän enää minua muistanut, se tarkoitti myös sitä, ettei hän enää minua kaipaisi. Kuolema olikin odotettu, armollinen. Mutta nyt tuntuu siltä, kuin hän vain lipuisi pois elämästäni, ilman hyvästejä. Hautajaiset ovat kuitenkin aina jonkinlainen päätös meille tänne jääville, tärkeä osa surutyötä. Ja nyt ei mitään.

Tapaus ei tietenkään yhtään helpota koti-ikävääni, joka on jotenkin päässyt hiipimään pikkuhiljaa lähelle takavasemmalta. Yksi eniten ärsytystä aiheuttava asia, kuten varmaan edellisestä kirjoituksestani huomasi, on asuminen ja kaikki siihen liittyvä. Vuokralla asuminen on niin rasittavaa, ei pääse laittamaan omaa kotia mieluisaksi, on kun asuisi toisten nurkissa. Ja tämä varmasti vaikuttaa eniten siihen, etten oikein tunne sopeutuvani. Ei ole mitään omaa, ei voi suunnitella mitään, täytyy elää vain tässä ja nyt, tyytyä. No se ei ole oikein koskaan minulla toiminut. Tarvitsen jotain mitä suunnitella, tehdä, odottaa, unelmoida. Ja nyt olenkin suunnitellut kaikenlaista kivaa omaan kotiin Suomeen, jossa se meitä odottaa. Kaikkea sellaista mitä ei täällä ole päässyt toteuttamaan. Jännä miten ajatus on kirkastunut kaiken suhteen täällä kaukana ollessa. Tai ehkä se on juuri se välimatka. Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.


torstai 3. tammikuuta 2019

Asuminen Uudessa-Seelannissa

Yksi asia mikä nousee usein päällimmäiseksi valituksen aiheeksi ulkomailla asuville suomalaisille, ovat talot. Ne ovat kylmiä, vetoisia, homeisia ja muuten vain epäilyttäviä. Talojen varusteluiden suhteen tuntuu, kuin olisi astunut muutaman kymmenen (tai viisikymmentä) vuotta ajassa taaksepäin. Olen kirjoitellut kokemuksia edellisestä, vanhasta talostamme aiemmin täällä, mutta jatkan aiheesta vielä yleisemmin.

Täällä Uudessa-Seelannissa näkee vielä runsaasti vanhaa rakennuskantaa, varsinkin kaupungeissa. Talojen kunnostukseen ei myöskään tunnuta panostavan niin paljoa, etenkään vuokratalojen kunnostukseen, joita täällä on noin kolmasosa kaikista taloista. Talot ja niiden puutteet ovat myös yksi minun suosikkivalitukseni aihe kaikille tutuille, anteeksi siitä! Vaikka eipä ne talot aina Suomessakaan ole niin hyviä ja virheettömiä, meillä on valitettavasti myös omakohtaista kokemusta Suomen homekouluista. Mutta niistä kaikki suomalaiset tietävätkin, nyt keskityn Uuden-Seelannin taloihin ja kerron omista kokemuksistani ja havainnoistani täällä asumisesta muutaman vuoden kokemuksella.

Vanhoja, tietylle ajalle tyypillisiä taloja on siis täällä edelleen hyvin runsaasti. Vastakohtana on sitten tällaisia uusia taloja ja asuinalueita, kuten meidän nykyinen talomme ja alueemme. Uudet omakotitalot on rakennettu mielestäni aivan samalla kaavalla, kaapistoja myöten. Meidän nykyisen vuokratalomme ympäröivät talot ovat kaikki kuin yhdestä tehtaasta tulleita (vaikka eivät olekaan). Muutaman kerran meidän tuttumme ovatkin menneet pimputtelemaan naapuritalojen ovikelloja, kun ovat olleet meille tulossa. Uusien asuinalueiden talot on rakennettu vieri viereen postimerkkitonteille (näin taitaa kyllä olla Suomessakin uusilla asuinalueilla). Näin vuokralaisen näkökulmasta on tietysti ihan kiva, kun ei ole niin paljon rikkaruohoja kitkettäväksi. Täällä ollaan tosi tarkkoja pihojen kunnosta! Mutta itse en ostaisi taloa näin pienellä tontilla. En ehkä muutenkaan uskaltaisi taloa täältä ostaa, tässäkin on ollut jo niin paljon vikoja, vaikka onkin uusi. Talon omistaja toikin meille Joulun alla lahjoja kiitokseksi kärsivällisyydestä talon suhteen. Tässä joitain havainnollistavia kuvia täkäläisestä arkkitehtuurista:

Erittäin tyypillinen tavallinen punatiilitalo, pienellä pihalla. Katto on usein aaltopeltiä, tai sitten tällaista tiiltä / tiilijäljitelmää.

Hieman vanhempi talo, sähköt on vedetty tyylikkäästi

Melko tyypillinen, vanhempi talo

Tällaisia Viktorian aikaista tyylisuuntaa (?) edustavia taloja näkyi varsinkin etelässä edelleen runsaasti. Tämä talo on Christchurchissa.

Tässä on meidän edellinen talomme, 1920-luvulla rakennettu talovanhus. Huomatkaa koristeelliset ikkunat etupuolella, ovat hyvin tyypillisiä täällä vanhemmissa taloissa. Tämä vanha tontti oli poikkeuksellisen suuri verrattuna ympäröiviin taloihin.

Tämä on esittelytalo, uusinta designia. Takka rakennetaan yleensä näyttävästi tuohon ulkoseinälle, jolloin lämpö haihtuu tehokkaasti uloskin päin. Toisin kuin Suomessa, jossa takka on se kodin sydän, keskellä taloa, lämmittäen parhaiten koko tupaa.

Meidän nykyinen kotikatumme. Talot ovat kaikki uusia, ja aivan samalla lailla rakennettuja. Täytyy olla tarkkana että osaa ajaa oikeaan pihaan

Uutta asuinaluetta, joka on suunniteltu kyllä oikein viihtyisäksi

Hieman vanhemmat asuinalueet ovat myös viihtyisiä, tontit ovat niissä yleensä vähän isompia.

Ja sitten päästäänkin siihen talojen varusteluun. Vai pitäisikö sanoa varustelemattomuuteen:

Lämmitys:

Suomessa olemme tottuneet siihen, että talot ovat tasalämpöisiä myös talvella, kiitos keskuslämmityksen ja eristyksen. Lämpimimmissä maissa, kuten nyt Uudessa-Seelannissa, lämmitykseen, saatikka eristyksiin ei ole satsattu niin paljoa. Talvi täällä kun on lyhyt ja verrattavissa Suomen syksyyn. Mutta kyllä siinäkin kylmä ehtii tulla, ennenkuin kevätaurinko alkaa taas lämmittämään.

Taloja lämmitetään täällä useimmiten ilmalämpöpumpun tai/sekä takan avulla. Vanhan malliset avotakat ja puutakat kiellettiin nyt vuoden vaihteessa niiden ilmaa saastuttavien päästöjen vuoksi. Vanhoissa takoissa poltetaan kituuttamalla puuta sekä hiiltä, koska takkahan lämmittää vain niin kauan, kuin tuli palaa. Ja kun tuli sammuu, viima puhaltaa sisään piipusta tupaan, kun eihän niissä mitään räppänöitä ole. Etelässä, jossa suurin osa taloista on vanhoja, talvisin lämmityskaudella katku illalla ulkona oli todellakin silmiä kirvelevä ja kurkussa poltteleva. Taloissa saisi polttaa enää vain kuivaa puuta, mutta sekin on aika joustava käsite täällä. Uusiin taloihin saa asentaa nykyään vain uudemman mallisia takkoja, joiden päästöt ovat paljon pienemmät. Pikkuhiljaa parannuksia tälläkin saralla onneksi tulossa.

Joissain taloissa on lisäksi seinäpaneeleita, eli pattereita. Irralliset säteilylämmittimet sekä öljypatterit ovat myös usein lisänä taloissa. Heat transfer eli lämmönsiirrin liikuttelee lämmintä ilmaa toisiin huoneisiin. Meilläkin oli vanhassa talossamme moinen systeemi, joka siirsi tuvasta lämmintä ilmaa vieressä olevaan olohuoneeseen. Ai että oli näppärä!

Yksi syy niukkaan lämmitykseen on varmastikin sähkön kova hinta. Täällä sähkö on noin puolet kalliimpaa kuin Suomessa. Sen vuoksi täällä lämmitetäänkin vain huoneita, joissa ollaan. Edellisessä talossamme, josta veti joka nurkasta, sähkölasku oli talvisin pilvissä. Lisäksi käytimme takkaa, joka ei ollut varaava (täällä ei sellaisia juurikaan ole), ja johon täytyi ostaa puuta (ja edullisempaa hiiltä) miltei kuukausittain useammalla sadalla dollarilla.

Nykyisessä uudessa talossamme lämmityksenä on ilmalämpöpumppu keittiössä. Eikä sitten muuta. Kivastihan se lämmittää keittiötä ja olohuonetta (ja kesällä viilentää), mutta ei lämmitä makuuhuoneita, jotka ovat nurkan takana, tavallaan eri siivessä. Talo on täysin eristetty ja selkeästi on luotettu siihen, että eristyksen ansiosta lämpö pysyy myös yöllä. Mutta hemmetin kylmä olisi talvisin makuuhuoneissa, jos ei olisi mitään muuta lämmitystä. Meillä on itse ostettuna kaksi erillistä lämmitintä, jonka avulla selviämme talvesta.

Meidän edellisen talomme takka. Lämmittää just niin kauan kun tuli palaa sisällä.

Eristys:

Täällä eteläsaarella lämpötilat laskevat talvella miinuksen puolelle ainakin öisin. Aamulla aurinko yleensä lämmittää taloa nopeasti, mutta jos sattuu pilvinen päivä tai talo on varjossa, ei talo lämpene sitten millään. Eristys on ollut täällä Uudessa-Seelannissa aivan aliarvioitu ominaisuus. Vanhoissa taloissa ei eristystä useinkaan ole. Edellisessä vanhassa talossamme eristys oli ainoastaan katossa. Ideana kai siinä oli se, ettei lämpö pääsisi karkaamaan katon kautta ulos. No turha luulo, lämmin ilma kun ei päässyt sisäänkään. Ikkunoiden väleissä, tai ulko-ovessa ei ollut mitään eristyksiä. Esimerkiksi ulko-oven alla oli reilun sentin rako, josta päivä paistoi sisään, samoin viima pääsi tehokkaasti viilentämään sisätiloja. Me laitoimme itse paksuja tiivisteitä ikkunoiden pokiin ja oven pieliin, on siinä vuokraemännällä ollut ihmettelemistä. Uusissa taloissa eristys on jo pakollista, mutta vanhoihin taloihin on eristys tulossa pakolliseksi (kattoon ja lattiaan) vasta nyt tämän vuoden alusta. Tosin siihenkin saa haettua poikkeuslupaa, jonka varjolla eristyksen asentamista voi lykätä tai luultavasti skipata jopa kokonaan.

Meidän uusi talomme on siis täysin eristetty ja ikkunoissakin on oikein modernisti kaksinkertaiset ikkunat. Ja nekin on jopa tiivistetyt, jihaa! Verhot on kaikissa vuokrataloissa valmiina ikkunoissa. Ne ovat sellaiset paksut ja ulottuvat reilusti ikkunapokien päälle. Niiden funktio on estää vetoa käymästä sisälle, koska ikkunat ovat yleensä eristämättömiä ja yksinkertaisia. Kyllä noista kaksinkertaisistakin ikkunoista tuntuu vähän vetoa käyvän, mutta onneksi on ne verhot! Edellisen talomme muutama verho oli jo vähän homeessa, mutta ei kai se nyt niin tarkkaa ole!


Ilmanvaihto:

Sitten vielä niitä muita täysin eristetyn talon huomioitavia seikkoja; ilmanvaihto! Sitä kun ei yleensä lainkaan ole. Täällä asuessa olenkin sisäistänyt oikein kunnolla ilmanvaihdon tärkeyden. Vanhoissa taloissa, joissa vetää jokaisesta ikkunaraosta ja ulko-oven alta, ei erillistä ilmanvaihtoa välttämättä tarvitsekaan. Mutta tällaisessa täysin eristetyssä talossa se olisi välttämätöntä. Mutta onko meillä? No ei tietenkään! Täkäläisen käsityksen mukaan ilmanvaihdoksi riittää kun avaa päivittäin ikkunat. Aluksi tänne muutettuamme toimimmekin juuri näin. Aamuisin heti ensimmäiseksi ikkunat auki ja kiinni vasta illalla. Talvisin ei ikkunoita voi auki pitää ainakaan yöllä, muuten jäätyy. Mutta tässä täysin tiiviissä kämpässä kun ikkunoita pitää kiinni koko yön, niin aamulla on melko tunkkainen ilma ja ikkunat aivan litimärät. Olemmekin pitäneet nyt tässä talossa toisessa kylppärissä imua päällä yön, jolloin korvausilmaa tulee keittiön hormista ja ilma vaihtuu koko talossa edes vähän yönkin aikana. Tämä on hieman helpottanut tunkkaisuus- ja kosteusongelmaa. Taloissa on myös hyvin yleistä käyttää erillistä kuivaajaa, joka imee kosteutta ilmasta. Meillä ilmalämpöpumppu toimii myös kuivaajana, tosin vain keittiössä ja olohuoneessa, se ei auta meidän ongelmaamme makuuhuoneissa.

Kävimme katsomassa joskus aivan uutta taloa, jossa taloesittelijä kertoi meille täkäläisestä rakentamisesta ja uusista taloista. Mieheni haastatteli taloesittelijää ilmanvaihdosta ja kyseli onko heillä sellaista lainkaan tarjolla uusiin taloihin. Taloesittelijä kertoi, että rakennuttajilla on aina tarjolla taloihin ilmanvaihto-optio, mutta se on lisäosa, joka pitäisi ostaa erikseen. Suurin osa talon ostajista ei kuitenkaan halua siihen satsata, sen tarpeellisuutta ei siis vielä täällä oikein ymmärretä.

Nykyisen talomme omistaja kyseli minulta jonkin aikaa sitten, että onko meidän kylpyhuoneeseemme alkanut ilmaantumaan hometta. Se kun on aivan tyypillinen vaiva täkäläisissä taloissa, edellämainituista syistä. Hän ehdotti ennaltaehkäiseväksi keinoksi shower domea eli kupua suihkukaappien päälle, joka estäisi kosteuden pääsyä suihkusta kylppäriin. En oikein ymmärtänyt hänen pointtiaan asiaan, eikös se höyry kuitenkin kulkeudu kylppärin puolelle? Ja jos kosteus jää vain suihkuun, eikös se sama ongelma ole kohta myös suihkussa? Mutta ehkä tämä blondi ei vaan ymmärrä täkäläistä ajatuksen juoksua. Mielenkiintoinen ratkaisuehdotus kyllä.

Vanhoja ikkunoita. Kauniitahan ne on. Mutta yksinkertaiset, tiivistämättömät ikkunat eivät pidä kylmyyttä tai tuulta ulkona. Mutta toimiihan se ilmanvaihto tietysti sitäkin kautta

Taidokasta käsityötä. Rikkoutuneen lasin tilalle saattaa olla hankala löytää varaosaa. 

Meidän vanhan talomme tupa. Tässä olemme juuri saapuneet taloon matkatavaroinemme. Oikealla ulko-ovi, joka ei ihan kokonaan täyttänyt oviaukkoa. Ja ei tuo lukkokaan oikein vaikuttanut murtoturvalliselta. Mut ei kai sekään nyt ole niin justiinsa!

Edellisen talon keittiö, ihan kuin olisi mökillä ollut. Ja liesituuletin onkin ihan turha, ainakin valurautapannulla pihviä paistaessa. Keittiöiden varusteluihin ei muuten vuokrataloissa kuulu jääkaappi.

Asuminen on Uudessa-Seelannissa melko kallista. Tai riippuu tietenkin mihin vertaa. Täällä on ihan normaalia asua kimppakämpissä, myös aikuisten työssäkäyvien sinkkujen tai pariskuntien. Joskus myös perheellisten. Vuokratalot ovat täällä pääosin omakotitaloja, kerrostaloja löytyy lähinnä Aucklandista, johtuen varmaankin maanjäristysalttiudesta. Vuokrat maksetaan kerran viikossa ja vuokra ilmoitetaan myös viikkohintoina. Seuraavassa muutamia esimerkkejä vuokrista parilta paikkakunnalta ympäri maata:


- Vuokraomakotitalo, 4 makuuhuonetta:
  • Invercargill keskimääräinen vuokra on noin $330 /vko (837 e/kk). Halvimmillaan vuokra on noin $250 /vko (634 e/kk), mutta ei sellaisissa taloissa halua perheen kanssa asua. Vuokraomakotitalot ovat kaupungissa järjestäen vanhoja ja kunto on sen mukainen.
  • Lincolnissa, jossa suurin osa vuokrattavista taloista on uusia, keskimääräinen viikkovuokra on noin $550 /vko (1395 e/kk). Halvimmillaan vuokra on $450 /vko (1142 e/kk).
  • Aucklandissa, jossa on maan korkeimmat vuokrat, on tarjontaakin tietysti laidasta laitaan. Sieltä näytti $700 /vko (1776 e/kk) saavan jo ihan kivan näköisen talon. Halvimmillaan kaupungista saa tämän kokoisen talon noin $500 /vko (1268 e/kk). Asuinalue ei silloin välttämättä ole siltä perheystävällisimmältä alueelta

- Yksiö:
  • Invercargill $235 /vko (594 e/kk) (tämä oli itseasiassa talo, jossa oli olohuone ja makkari, muuten yksiöitä ei ole tarjolla)
  • Christchurch $190 /vko (823 e/kk) (Lincolnissa ei ole tarjolla, Christchurchista löytyi muutama)
  • Aucklandista yksiö aivan keskustasta on alkaen noin $250 /vko (634 e/kk)

- Huone kimppakämpässä:
  • Invercargill alkaen $80 /vko (203 e/kk)
  • Lincoln alkaen $135 /vko (343 e/kk)
  • Aucklandin keskustan tuntumasta huone kimppakämpästä on alkaen $100 /vko (253 e/kk)

Vertailun vuoksi vielä Helsinki, josta saa halvimmillaan vuokrattua 4 makuuhuoneen omakotitalon 1700 e/kk. Oulusta saisi vuokralle samankokoisen talon alkaen 950 e/kk. Sen sijaan yksiö Helsingin keskustasta on halvimmillaan 600 e/kk, kun taas Oulusta yksiö maksaa alkaen 340 e/kk. Huoneen kimppakämpästä Helsingistä saisi halvimmillaan 370 e/kk ja Oulusta 250 e/kk (omakotitalon yläkerta).

Ja mainittakoon vielä, että uusi-seelantilaisten mediaanipalkka on jonkin verran pienempi, kuin suomalaisten. Täällä on paljon matalapalkkaisella alalla työskentelevää väkeä. Tosin verotuskäytännöt eroavat myös jonkin verran, mutta näihin en ole sen kummemmin vielä paneutunut. Ammatista riippuen, ainakin korkeammin koulutetuilla, voi olla hieman paremmat palkat kuin Suomessa. Esimerkiksi itse tienaisin täällä terveyden- / sairaanhoitajana kokemuksellani paremmin kuin Suomessa. Puhumattakaan siitä, että täällä sairaanhoitajallakin on paremmat mahdollisuudet edetä urallaan ja saada korkeampaa palkkaa. Mutta ei siitä sen enempää, hmpf.

Jos jäisimme tänne asumaan loppuelämäksemme, haluaisin ehdottomasti rakentaa oman talon. Tai jos ostaisimme oman talon, se täytyisi ostaa remonttikohteena, koska se siinä olisi kuitenkin edessä. Tällä uudella asuinalueella nousee todella nopeasti ja jatkuvalla syötöllä taloja pystyyn, niiden kestävyys kyllä mietityttää. Mutta ehkä minulla on vain liian korkeat odotukset, koska olen kieltämättä tottunut Suomessa niin hyvään. Kai sitä kaikkeen tottuisi, mutta toivottavasti ei tarvitse!

Arki ja talvi

Meillä alkaa olemaan talvi! Yöt ovat välillä kylmiä ja aamulla olen käyttänyt poikia kouluun viedessä jo muutaman kerran pipoakin. Tänä aamu...