Mitä pakata mukaan ulkomaille muuttaessa?

Muuttaessamme Uuteen-Seelantiin, mukaamme lähti kuusi matkalaukullista kamaa + käsimatkatavarat. Vaatteiden lisäksi 222 kiloon sai mahtumaan aika paljon muutakin hyödyllistä ja myös hyödytöntä. Oli vaikea miettiä, että mitä tulisimme tarvitsemaan ja mitä kannattaisi ottaa mukaan. Meillä oli lähtiessämme vain vuoden viisumit, mutta ajatuksissa kuitenkin oli, että saattaisimme olla vähän pidempäänkin. Täytyi siis varustautua sen pidemmän option mukaan, joten matkalaukkujen jokainen sentti käytettiin tehokkaasti hyödyksi. Tässä siis pieni katsaus muuttokuormaamme, mukaan lähti myös jotain ihan must-suomijuttuja, joita ilman ei suomalainen kertakaikkiaan ulkomailla pärjää.

Ulkomaille muuttaessa kaikenlaista paperia ja todistusta täytyy kuljettaa mukana. Meillä suurin osa oli sekä paperiversiona, että tietokoneella. Mukana oli ainakin:

- passi, viisumi, lentolippu, tietenkin

- rokotustodistukset, ovat olleet tärkeitä varsinkin lapsille. Täällä on ollut esim. nyt poikkeuksellisen paljon tuhkarokkoa liikkeellä ja koulut ovat kyselleet rokotustodistuksia useampaankin otteeseen.  Rokotukset eivät ole täällä lapsilla pakollisia, kuten esim. ilmeisesti naapurimaassa (?), mutta kyllä täälläkin aika painokkaasti niihin ohjataan.

- reseptit, tärkeimmistä resepteistä pyysin apteekista valmiit englanninkieliset käännökset. Joidenkin lääkkeiden maahan viemiseen saattaa tarvita muuten luvan etukäteen, etenkin suurempien satsien kanssa. Tämä kannattaa tarkistaa kohdemaasta

- lääkärintodistuksia. Olin käynyt jo Suomessa tekemässä lääkärintarkastuksen täkäläistä maahanmuuttoviranomaista varten. Lisäksi olemassaolevista sairauksista on hyvä olla mukana jonkinlainen lääkärin kirjoittama epikriisi, jossa on esimerkiksi viimeisimmät diagnoosit ja arvot.

- työ- ja koulu- ja opiskelutodistuksia valmiiksi käännettyinä. Otin myös lasten suomalaisista kouluista mukaan viimeisimmät todistukset jos koulut olisivat ne halunneet nähdä, mutta niitä emme ole tarvinneet. Työtodistuksia ei myöskään ole tarvittu.

- virkatodistus, tai siis ote väestötietojärjestelmästä, josta selviää ainakin vanhemmat, siviilisääty ja lapset. Todistukset tilattiin suoraan englanniksi ja apostillen leimalla

- kansainvälinen ajokortti

- kielikokeet. Minulla oli IELTS-kielitesti tehtynä, joten siitä todistus mukaan.

- vakuutuspaperit.


Vaatteista tuli tietenkin pakattua suurin osa, varsinkin ne kaikki hienoimmat vaatteet. Niitä ei ole täällä kuitenkaan juuri tarvittu, olisi kannattanut jättää suurin osa suosiolla Suomeen. Vaatetyyli on täällä kovin erilainen, lähinnä hupparityyliä, eikä kovinkaan moniin juhliin ole tullut kutsua. Ja talvitakki, ihan turhuutta! Ostin täältä itselleni talvitakiksi sellaisen kevytpuffer-takin, taattua täkäläistä tyyliä, käy kesät talvet. Kumisaappaita olisin kaivannut, mutta en ole saanut vielä sellaisia ostettua. Sen sijaan vaelluskengät ostin, ne käyvät myös säällä kuin säällä ja kestävät vettä. Villa- ja karvasukkia ym. töppösiä pakattiin ja ne ovatkin olleet tarpeen.

Vaatteita on tullut täällä ostettua ehkä enemmän kuin koskaan. Olen todella huono ostamaan uusia vaatteita, minulla on käytössäni vielä vaatteita noin 15-20 vuoden takaa. Tosin joitain vaatteita on täytynyt matkan varrella ostaa, kun vaatekokokin on kasvanut. Lapsille otin mukaan myös monipuolista ulkovaatetusta, koska kyllähän täälläkin sataa ja talvella on kylmä. Mutta eipä niitäkään olla juuri tarvittu. Koulussa lapset käyttävät tietenkin vain koulupukua, koska muuta vaatetusta eivät saa edes käyttää. Ulos ei täällä ole tapana pukeutua erikseen ulkovaatteisiin ja tämä tapa on kyllä meillekin kotiutunut. Joten siellä ne siististi kaapissa nököttävät, ulko- ja kurahousut ym. keräämässä pölyä.

Keltainen Muumimuki sekä kaksi emalista mukia tuli mukaan Suomesta, Kaksi muuta Muumia on tullut myöhemmin saamistamme paketeista

Mukaan lähti myös Muumimuki, kokonainen yksi kappale. En ole mikään Muumimuki-keräilijä, en edes erityisesti pidä Muumeista, mutta tässä kohtaa tuntui tärkeältä viedä edes yksi muki mukana uuteen kotimaahan. Kaksi emalista mukia pääsi myös matkaan, toinen Muumi ja toinen Angry Birds. Myöhemmin kokoelma on täyttynyt vielä kotisuomesta tulleella kahdella Muumimukilla.

Koitin tunkea matkalaukkuihin myös jotain välttämättömiksi ajattelemiani keittiötarvikkeita: sakset, juustohöylä, kuorimaveitsi, purkinavaaja (tosi tarpeellinen), kahvimylly (ollaan vain pari kertaa käytetty), partiopuukko, patakintaat, jotain leivontavälineitä, sähkövatkain ja suosikkireseptikirjani. Kahvinkeitintäkin harkitsin, mutta se ei mahtunut.

Ei sitä voi ulkomaille lähteä ilman kunnollisia Fiskarsin työkaluja

Elektroniikkaa tuotiin ne välttämättömät, kuten kuusi läppäriä, näppäimistö ja pelihiiriä, kuulokkeita yms. Lisäksi lasten PS3-pelilaite parhaimpine peleineen ja heidän pelitablettinsa nyt ainakin. Hyötyjutuista sähköhammasharjat, fööni, suoristusrauta, kiharrin ja partakone. Kaikki laitteet ovat toimineet täällä meillä moitteettomasti adapterin avulla, joihinkin olemme vaihtaneet oikeanlaisen johdon. Olen kuullut, että kaikki Suomesta tuodut elektroniikkalaitteet eivät täällä välttämättä toimi, mutta meillä ei ole ollut ongelmaa sen suhteen.

Tekstiileistä toimme muutaman Muumi-pyyhkeen sekä Angry Birds -pussilakanat. Lasten tavarat olivat ne tärkeimmät ja niitä raahattiin vino pino. Legoja oli varmaankin eniten, niitä tungin jokaiseen purnukkaan, mitä tuli muutenkin mukaan. Lisäksi otimme mm. pikkuautoja, palapelejä, Angry Birds -leluja, ison kasan suomenkielisiä lasten kirjoja, akkareita ja dvd:itä. Suomenkieliset kirjat ja ohjelmat olivat tärkeitä, tiesimme että niitä ei ainakaan täältä saa.

Joitain lasten kirjoja, jotka kulkeutuivat matkalaukuissa mukana. Lisäksi oli mm. viisikkoa ja muita lasten seikkailukirjoja

Omia mukaan ottamiani kirjoja

Karkkia ja suklaata raahasin tänne monta pussillista ja levyllistä. Loppujenlopuksi ei mennyt montaakaan viikkoa, kun ne olivat jo menneet. Meidän onneksemme Suomesta on meille tullut säännöllisesti paketteja, joissa on ollut kaikenlaista Suomi-herkkua mitä ei täältä saa, kuten salmiakkia, ruisleipää, sinappia, kahvia, kaardemummaa ja xylitol-purkkaa. Kaverilta sain vinkin kaupungista löytyvään Bin Inn-kauppaan, josta saa useampaa sorttia hollantilaista salmiakkia. Ei se nyt tietenkään suomalaista salmiakkia vastaa, mutta onpahan edes jotain korviketta. Aucklandissa on lisäksi Safka-kauppa, josta voi tilata myös niitä suomalaisia herkkuja kohtuullisilla postikuluilla. Safka on muuten suomalaisen pyörittämä liike.

Herkkuja kotipuolesta

Alkuviikosta Safkasta saapui paketti täynnä herkkuja!

Aika paljon kaikenlaista muutakin tietenkin raahattiin, kuten hääkuva ja poikien viimeisimmät luokkakuvat, lasten miljoonat pehmolelut, rattaat, käsilaukkuja, reppuja, heijastimia, uimaräpylät yms. Apuna matkalaukkujen täyttöön käytimme vakuumipusseja, joihin sai helposti tungettua vaatteet ja esim. ne pehmolelut, jolloin sai kamaa mahdutettua enemmän paljon pienempään tilaan. Suosittelen!

Vakuumi pelastaa

Joitain tavaroita, joita tarvitsimme, on tullut paketissa vielä perässä. Kuten joitain lasten tärkeitä dvd:itä, poikien lapsuuskirjat (joihin kirjataan kaikki merkkipaalut) sekä ihan erityinen piponi.

Kyllä sinne laukkuihin sai näköjään aika paljon kamaa tungettuakin. Emme ottaneet edes yhtään lisälaukkua mukaan. Takaisinpäin muutosta saattaa tullakin sitten joskus aika paljon hankalampaa. Tavaraa on kertynyt tosi paljon, samoilla kuudella laukulla emme kyllä enää pärjää.

Arki ja talvi

Meillä alkaa olemaan talvi! Yöt ovat välillä kylmiä ja aamulla olen käyttänyt poikia kouluun viedessä jo muutaman kerran pipoakin. Tänä aamuna taisi olla ensimmäistä kertaa miinuksen puolella, aamulla herätessä asteita oli -1. Kyllä sortseissa jo yläkoululaista palelutti. Päivisin lämpötilat pyörivät vielä yleensä 15 asteen paremmalla puolella, onneksi taas yölämpötilatkin ovat nousemassa. Viime viikolla kauhea myrsky yllätti iltapäivällä, kun olin noutamassa poikia koululta. Minulla oli vain lyhyet housut jalassa ja yhtäkkiä jostain pyyhkäisi jäätävä viima ja kova sade. Sääret olivat aivan punaiset kotiin päästyä. Onneksi myrsky meni ohi nopeasti ja nyt on luvattu taas vain auringonpaistetta. Mutta pakko kai se on uskoa, talvi on jo täällä!

Alkuperäiskasvi Toetoe etualalla ja takana vieraslaji koivu syysväreissään

Viime viikko oli kaikin puolin raskas. Mies sairastui pahemman kerran ja makasi sängyn pohjalla koko viikon. Itsehän en saanut juurikaan nukuttua, tietenkään. Näin herkkäunisena yöt meni valvoessa ja kuunnellessa toisen hengitystä (vaikka hengitti hän tietysti ilman kuuntelemistakin) ja lapsetkin olivat jostain syystä kovin levottomia. Aamulla heräsin aina pienten torkahdusten jälkeen selkä aivan jumissa jonkun lapsen sängystä, kun yö oli mennyt rampatessa. Muutama lapsikin on ollut tässä vähän kipeänä, heillä onneksi vaan normaalia nuha-kröhää. Itsehän olen ollut terve kuin pukki. Juuri mietimme, tästä tämänhetkisestä sairastelusta huolimatta, että täällä olemme kaikki sairastelleet huomattavasti vähemmän, kuin Suomessa asuessamme. Siellä oli useamman kerran vuodessa flunssaa, vatsatautia ym. mukavaa, mutta täällä olemme itse kukin sairastaneet erittäin harvoin.

Viime viikolla tuli taas suruviesti kotipuolesta, enoni lähti rajan taa. Vähän aikaisemmin lähti myös tätini. Ja tietysti alkuvuosihan alkoi jo sillä vanhemman kuolemalla. Alkuvuosi on ollut siis aika tunteellista ja hyvästijättöjen aikaa, vaikkakin täältä kaukaa. Vanhoista ihmisistä on kyse ja sinänsä ihan luonnollinen asia, mutta kyllä nämä aina sydämessä tuntuvat, ja pysyvät.

Syksy/talvi

Tämän sairasteluhässäkän yms. lisäksi on oman opiskeluni kanssa pitänyt kiirettä, deadline on tämän viikon lopulla ja esseeni / tutkielmani on aika levällään. Tämäkin aihe lähti niinsanotusti vähän lapasesta. Esseeni aihe on siis Port Hills -kukkulat ja niiden biodiversiteetti yms. Nyt tiedän luultavasti kaiken mitä on kukkuloista kirjoitettu, erittäin mielenkiintoista tietoa on kyllä löytynyt. Nyt täytyisi sitten vielä vähän tiivistää; tehtävänannossa suositelluksi pituudeksi on asetettu 7-8 sivua, mutta tiivistyksenkin jälkeen tällä hetkellä on vielä 14 sivua... Noo, ei kai se niin nökönuukaa.

Kotipihan kameliat vielä kukkii

Ensi viikolla opiskeluissani alkaa viimeinen kurssi, jonka jälkeen olisi perusopinnot suoritettu. Nyt alkaa tuntumaan jo siltä, että ehkä saan oikeasti tämän opintokokonaisuuden suoritettua. Vähän alussa mietitytti tämä opiskelun aloittaminen, lastenhoidon sivussa. Aikaisemmista opinnoistakin on jo reilusti aikaa ja miten sitä oikein enää jaksaisi ja kerkeäisi. Ja ennenkaikkea osaisi. Mutta nyt voi jo alkaa varovaisesti toivomaan niiden loppuun saattamista. Sen jälkeen täytyykin sitten taas miettiä, että mitäs sitten, jatkanko opiskeluja vai hyppäänkö taasen johonkin ihan muuhun. No, aika näyttää senkin. Nykyään on jo sellainen rauha omien ajatusten suhteen, että tiedän asioiden loksahtavan kohdilleen aina jossain vaiheessa, ei tarvitse stressata niistä sen enempää.

Ihme ja kumma - vertailua, pohdintaa ja ihmettelyä NZ ja FI välillä

Alkuun ulkomaille muuttaessa ne maiden väliset eroavaisuudet ovat ihania (ja kamalia). Ihmettelyä riittää yhdestä sun toisestakin aiheesta. Ja voitte ehkä kuvitella, kun on elänyt melkein 40 vuotta samassa maassa ja muuttanut sielläkin vain 10 kilometrin säteellä, niin kyllä niitä ihmetyksiä onkin sitten uudessa maassa riittänyt. Tätä postausta varten olen käynyt läpi muutaman vuoden aikaisia henkilökohtaisia Facebook -päivityksiä, joihin olen kirjoitellut matkan varrella ihmettelyjä, pohdintaa ja vertailuja Uuteen-Seelantiin liittyen. Olen halunnut dokumentoida ne erilaisuudet, jotka alkuun hämmästyttivät, ennen kuin ne unohtuvat kokonaan. Pian niitä ei enää muistakaan, kaikkeen tottuu ja turtuu ja ennen niin ihmeelliset asiat alkavat tuntumaan normaaleilta. Osa tässä mainituista asioista on tullut esille jo edellisissä teksteissäni, mutta toimikoon tämä jonkinlaisena koosteena maiden välisistä eroavaisuuksista. Eli ihmettelyjä ja huomioita vähän kaikesta, etenkin Suomen ja Uuden-Seelannin eroista sekä samanlaisuuksista (melkoinen lista tästä tulikin):

1. Talot

Taloista olen kirjoitellut jo aiemminkin runsaasti, mutta muutama asia täytyy vielä mainita: Kuten ovien avautuminen sisäänpäin (myös ulko-ovi) ja valokatkaisijoiden toimiminen päinvastoin kuin Suomessa. Usein on täytynyt pysähtyä hetkeksi miettimään, että mitenpäin nämä toimivatkaan. Pistorasioiden yhteydessä on erikseen katkaisija, jolla saa virransyötön katkaistua pistorasiasta ilman että vetäisee töpseliä irti. Tällaisia en ole Suomessa ainakaan koskaan nähnyt. Näitä katkaisijoita olen oppinutkin tehokkaasti käyttämään, koska esimerkiksi meillä on halpaa kiinalaista laatua olevia keittiölaitteita (vedenkeitin, leivänpaahdin yms.) joiden toimintaan en aivan täysin luota. Kokolattiamatto nyt on ihan normi miltei joka talossa, mutta että autotallissakin?

Ja sitten vielä muutama puutos, joista kaipaan enemmän ja vähemmän: Eteisessä ei ole yleensä minkäänlaista vaatekomeroa tms. Täällä on tapana kulkea kengät jalassa sisälläkin, joten eteiseen ei jätetä kenkiä, paitsi meillä. En sitten tiedä mihin ulkotakit on tapana laittaa? Meillä on ostettuna irrallinen vaaterekki sekä kenkähylly eteiseen. Keittiössä ei ole astiankuivauskaappia (tätä olen yllättävän vähän kuitenkin kaivannut) eikä vessoista löydy bideesuihkua (tätä olen kaivannut niin usein, miten täkäläiset eivät ole tämän ideaa vielä ymmärtäneet?).

Meidän eteinen, vaaterekkeineen ja kenkätelineineen

Sauna ❤️ on ikuinen kaipuuni kohde täällä. Yleensähän taloista tai asunnoista ei täältä saunaa löydy. Olen onneksi päässyt muutaman kerran ihan suomalaiseen saunaan lähellä asuvan kaverin luona. Joistain uimahalleista löytyy myös sauna, toisissa ihan toimivakin. Meidän nykyisessä lähiuimahallissa ei saunaa valitettavasti ole, mutta Invercargillista sellainen löytyi. Sauna oli ihan lämmin, noin + 60 asteinen, mutta löylyä siellä ei tietenkään saanut itse heittää. Jos löylyä halusi lisää, piti pyytää henkilökuntaa heittämään vettä tai öljyä (?) kiukaalle. Sääntönä lisäksi oli, että saunassa sai viipyä max 10 minuuttia kerrallaan ja saunomista ennen ja jälkeen piti käydä kylmässä suihkussa, joka löytyi heti saunan vierestä. Saunaan ei ollut alle 18 vuotiailla asiaa, kuumuus kun voi olla vaarallista lapsille... Uimahallin pukuhuoneissa suihkut olivat erillisissä kopeissaan, joissa oli ilmeisesti tarkoitus vaihtaa vaatteetkin. Uimahallissa oli tarjolla myös privaatteja perhehuoneita, joihin pääsi koko perhe kerralla vaihtamaan vaatteita ja käymään suihkussa, 50 c kolikkoa vastaan. Uimahalleissa ei olla kyllä niin tarkkana vaatetuksen tai suihkussa käymisen suhteen. Katselin ihmeissäni kun eräskin mies asteli muitta mutkitta tavalliset sortsit ja t-paita päällä (kuivana tietty) altaaseen lillumaan. Hyh!

2. Päivähoito

Palkallinen vanhempainloma on täällä nousemassa vaiheittain aikaisemmasta 18 viikosta 26 viikkoon. Kaikenkaikkiaan vanhempainvapaata voi pitää 52 viikkoa, josta loppu on siis palkatonta. Usein työhön palataan kuitenkin jo melko varhain, joka tarkoittaa sitä, että lapsi lähtee hoitoon jo aika pienenä. Hoitomaksut ovat korkeita alle 3 vuotiaille (ja yli 5 v). Sen sijaan 3-5 vuotiaat saavat 20 tuntia viikossa maksutonta hoitoa (Invercargillissa ja etelässä muutenkin maksutonta hoitoa tarjotaan 30 tuntia viikossa), jonka päälle voi ostaa vielä lisäksi maksullista hoitoa. Hoitomaksut vaihtelevat hoitopaikan mukaan, mutta esimerkiksi Christchurchissa kokopäiväinen päivähoitomaksu oli muutamassa katsomassani hoitopaikassa alle 3-vuotiaalta $210 - $280 /vko (124 e - 165 e /vko) välillä. Vähävaraisimmat perheet saavat tarvittaessa tukea hoitomaksuihin. Hoitomaksut ovat täällä pienillä siis melko korkeita, mutta hoito tuntuu olevan oikein laadukasta. Ja yli kolmevuotiaille maksut ovat hyvinkin kohtuullisia, vaikka olisivatkin kokopäivähoidossa.

Meillä on kokemusta täällä vain kindergartenista eli kindystä. Toiminta vastaa jokseenkin suomalaista kerhoa, mutta jokunen poikkeus siinä on Suomen vastaavaan toimintaan verrattuna: Kerhossa tietyt toiminnat, kuten mattoaika (mat time) ja lounas sekä jotkin ohjatut toiminnat, kuten kerran viikossa oleva liikuntapäivä, olivat yhdessä tehtäviä ja ohjattuja. Muuten lapset saivat itse päättää mitä tekivät päivän aikana ja missä tilassa. Lapset saivat tulla ja mennä ulos ja sisään miten halusivat ja leikkiä vapaasti haluamiaan leikkejään, tai esimerkiksi askarrella. Opettajat olivat lasten mukana vain osallistumassa samoihin asioihin kuin mitä lapset tekivät ja tietenkin valvomassa. Vapaata liikkumista puoltaa arvatenkin se, ettei tarvitse erikseen pukea sisälle ja ulos mentäessä, eikä edes riisua kenkiä.

3. Vanhempien osallistuminen

Vanhemmat osallistuvat hoitopaikkojen ja koulujen toimintaan täällä mielestäni enemmän kuin Suomessa. Esimerkiksi meidän nuorimmaisen kindyssä vanhemmat osallistettiin hoitopaikan siivoamiseen aina jokaisen termin jälkeen. Oveen ilmestyi aina to do -lista, josta sai valita vähintään kaksi asiaa, jotka halusi siivota; esim. hyllyjen pyyhkiminen, lelujen pesu, maalausvälineiden pesu, jääkaapin ja uunin pesu, piha-alueen siistiminen yms. Samoin jokaisen viikon lopuksi vanhemmat pesivät vuorotellen kerhossa viikon aikana käytetyt tekstiilit. Vanhemmat osallistuivat myös kiitettävästi kaikille retkille, koska jos tarpeeksi vanhempia ei tulisi retkille mukaan, ei retki onnistuisi (näin ei koskaan käynyt meidän kindyssä). Kaikille vanhemmille oli sitten kyllä tarjolla kerhossa aina kahvia ja teetä ja vanhemmat saivat olla mukana päivän aikana toiminnassa niin paljon kuin halusivat.

Koulussa vanhemmat pyörittävät esim. käytettyjen koulupukujen myyntiä, sausage sizzleä (grillaavat makkaraa ja myyvät lapsille lounasaikaan) ja onpa koululta tullut joskus pyyntö vanhemmille tulla kitkemään koululle rikkaruohoja, kun ne rehottavat!

4. Lapsimyönteisyys

Tämä yllätti ja ihastutti alussa myönteisesti, ja vieläkin. Lapsista täällä tykätään ja se myös näytetään. Esimerkiksi kaupassa (tai oikeastaan missä vain) lapset huomioidaan ja heille jutellaan. Kassahenkilö yleensä jutteleekin enemmän aina lapselle, kuin minulle. Ja mikä ihaninta, kukaan ei tule arvostelemaan äitiyttäsi tai kasvatustyyliäsi, vaikka lapsi näkyisi ja kuuluisi julkisilla paikoilla. Lapset ovat osa yhteiskuntaa, näkyviä ja osallistuvia kansalaisia jo pienestä pitäen ja heidät otetaan mukaan aikalailla kaikkialle.

5. Positiivinen asenne ja palautteen anto lapsille

Lapsille puhutaan nätisti eikä heille tiuskita (siis omillekaan), ainakaan julkisilla paikoilla. Olen ollut todella iloinen myös siitä, miten nätisti ja kannustavasti lapsille puhutaan myös kouluissa ja kindyssä. Palautetta opettajat laittavat välillä meidän vanhempien sähköpostiin ja esimerkiksi poika 2 sai yhdeltä opettajaltaan tällaista palautetta myös omaan sähköpostiinsa:

"I would like to commend you on your exceptional behaviour during lessons this term. You were, as an individual and as a class very pleasant to teach and are growing in maturity, respectful attitudes and engagement in tasks ... I would like to thank you for being so polite and respectful and being focused on the lessons. You have every reason to feel proud of yourself..." 

6. Koulupuvut

Kouluissahan on täällä kaikilla koulupuvut ja koulut ovat useimmiten hyvinkin tiukkoja niiden noudattamisessa, etenkin yläkoulut. Ulkonäön tulee olla siisti, yläkouluissa saattaa olla tiukasti määritelty minkälainen hiustyyli on sallittu ja pojilla parta tai sänkikasvu on kielletty. Koulupukujen kanssa ei saa käyttää niihin liittymättömiä vaatteita. Esimerkiksi kouluissa, jossa on vain sortsit koulupukuna, saa käyttää vaan sortseja, myös talvisin pikkupakkasella. Pipoa ei myöskään saa käyttää jos se ei kuulu koulupukuun, aika älytöntä mielestäni.

7. Opiskelujen maksullisuus - maksuttomuus

Peruskoulut ovat periaatteessa ilmaisia noin 18-vuotiaiksi asti, mutta sen jälkeiset opiskelut ovat olleet aiemmin maksullisia. Tähänkin on tullut nyt odotettuja helpotuksia. Viime vuodesta alkaen ensimmäinen opiskeluvuosi esimerkiksi yliopistoissa on kansalaisille ja pysyvästi asuville (3 vuotta asuneet ja resident statuksen omaavat) maksuton. Maksuttomuus nousee vielä kolmeen vuoteen v. 2024 mennessä. Suurin osa Bachelor-tutkinnoista on kolmevuotisia, joten tämä on iso helpotus useimmille perheille.

8. Terveydenhuolto

Terveydenhuollon toimivuus ja tehokkuus on yllättänyt iloisesti. Suomessa aina toitotetaan sitä kuinka meillä on maailman paras ja halvin terveydenhuolto, mutta eipä Uusi-Seelantikaan sen huonommin pärjää. Uudessa-Seelannissa on ollut aikoinaan täysin julkinen terveydenhuolto, mutta 80-luvun suuressa uudistuksessa terveydenhuoltoa muutettiin niin, että nykyään osa palveluista on julkisia ja osa yksityisiä. Käytännössä tämä toimii niin, että terveysasemat ovat yksityisiä ja sairaalat julkisia. Terveysasemat hinnoittelevat itse käyntimaksunsa ja saavat lisäksi valtiolta tukea toimintaansa. Esimerkiksi meidän omalla terveysasemalla käyntimaksu on aikuisilta $48 (28,60 e), 14-17 v $35 (20,80) ja alle 14 vuotiailta $0. Sairaalat ovat siis valtion ylläpitämiä julkisia sairaaloita ja ne ovat ilmaisia. Lisäksi on tajolla yksityissairaaloita, joita käyttävät etenkin vakuutuksen omaavat. Kiireettömät leikkausjonot ovat täällä julkisella puolella pitkiä, joten vakuutuksen avulla homman saa nopeammin hoidettua, ihan niinkuin Suomessakin.

ACC eli accident compensation corporation korvaa suurimman osan onnettomuudesta johtuneista lääkärikuluista, myös turisteille. Onnettomuuden sattuessa ja sairaslomalle jäädessä ACC korvaa palkkatulosta 80 %.

Ambulanssit ovat pääasiassa St John -avustusjärjestön ylläpitämiä, jotka rahoittavat toimintansa lähinnä valtion tuella sekä yksityisten lahjoituksilla. Ambulanssi laskuttaa $98 (58 e) sairastapauksesta johtuvasta hoidosta ja kyydityksestä, onnettomuustilanteet ACC yleensä maksaa. Turisteille ambulanssikyydin hinta on muuten $800 (476 e), joka kannattaa huomioida (sitä varten kannattaa olla se matkavakuutus).

Reseptilääkkeistä iso osa on ilmaisia sekä lapsille, että aikuisille. Aikuisilta apteekit laskuttavat $5 reseptinkirjoitusmaksun ensimmäistä kertaa lääkettä noutaessa, sen jälkeen samalla reseptillä noudettavat lääkkeet ovat ilmaisia.

Hammashoito toimii kunnallisesti lapsille ja se on ilmainen alle 18-vuotiaille. Hammashoitajat käyvät kouluilla vuosittain tarkastamassa kaikkien oppilaiden hampaat. Jotkin hoidot, kuten oikomishoito ovat tosin maksullisia lapsillekin (ja kalliita). Aikuisten hammashoito hoituu yksityisillä klinikoilla, jotka hinnoittelevat itse palvelunsa, ja se on arvatenkin tyyristä. Täällä olen kiinnittänytkin usein huomiota todella monen aikuisen hampaiden huonoon kuntoon.

Kouluilla kiertävä hammashoitolan auto

Nämä edellämainitut maksut pätevät kansalaisiin sekä pysyvästi täällä asuviin (resident viisumin omaaviin). Vähävaraisten on mahdollista lisäksi hakea hyvitystä tai helpotusta useisiin maksuihin.

9. Perheväkivalta ja itsemurhat

Tilastot perheväkivallasta hämmästyttivät ensin, koska täkäläiset ovat niin ystävällisiä ja rentoja. Tämä ystävällisyys ei ilmeisesti toteudu aina sitten perheiden kesken. Tilastoista löysinkin aika paljon yhteneväisyyksiä Suomen kanssa. Perheväkivaltatilastot ovat täällä maailman huippuluokkaa. Vuonna 2016 poliiseille ilmoitettiin 105 000 perheväkivaltatapausta. Arviolta noin 80 % perheväkivaltatapauksista jää kuitenkin ilmoittamatta ja todellinen luku pyörii noin 525 000 tapauksessa. Vertailun vuoksi Suomessa samaisena vuonna ilmoitettiin viranomaisille 8800 perheväkivaltatapausta. Tosin Suomessakin suurin osa tapauksista jää arvioiden mukaan ilmoittamatta.

Uudessa-Seelannissa vuosittain keskimäärin 13 naista, 10 miestä ja 9 lasta kuolee perheväkivallan seurauksena. Suomessa keskimäärin 21 naista, 5 miestä ja 6 lasta kuolee perheväkivallan seurauksena vuosittain. Suomessa tutkimusten mukaan miehiin kohdistuu lähes yhtä paljon perheväkivaltaa kuin naisiinkin, mutta naisten joutuessa uhriksi, väkivalta on useimmiten raaempaa. Naiset ilmoittavat perheväkivallasta kummassakin maassa noin 70 % tapauksista. Miehet harvemmin ilmoittavat viranomaisille joutuessaan perheväkivallan uhreiksi, kummassakaan maassa.

Täällä tuli juuri voimaan Domestic Violence Leave, joka on 10 päivän palkallinen loma perheväkivallan uhreille tapahtuneen jälkeen. Loman jälkeen voi töissä tehdä 2 kuukauden ajan järjestelyjä esim. työajan lyhentämisellä sekä työpisteen tai työtehtävien vaihdolla. Huolestuttavaa kuitenkin, että tällainen laki on täytynyt säätää, se kertoo asian yleisyydestä.

Samaan syssyyn vähän itsemurhatilastovertailua, suomalaiset ja uusiseelantilaiset ovat siinä melko samanlaisia ja yltävät tilastoissa korkealle. Suomessa itsemurhia tehtiin vuonna 2017 yhteensä 824 kpl. Uudessa-Seelannissa samaisena vuonna itsemurhia tehtiin yhteensä 668 kpl.

10. Alkoholi

Alkoholiin suhtautuminen on täällä vähän erilaista kuin Suomessa, rennompaa. Alkaen jo siitä, että auton rattiin lähdetään helpommin muutaman alkoholiannoksen jälkeen. Toisaalta tapana ei ole juoda itseään samalla lailla humalaan kavereiden kanssa ulkona ollessa, ainakaan omien kokemusteni mukaan. Tosin kyllähän niitä humalahakuisia täältäkin löytyy. Mielenkiinnosta kaivelin jälleen tilastoja alkoholinkulutuksesta täällä ja Suomessa. Vuonna 2016 Uudessa-Seelannissa puhtaan alkoholin kokonaiskulutus oli 34 miljoonaa litraa. Sen sijaan Suomessa samaisena vuonna puhtaan alkoholin kokonaiskulutus oli 49,7 miljoonaa litraa.

Rennommasta alkoholiin suhtautumisesta kerron vielä esimerkkinä meidän kindyn vanhempainryhmästä, johon lyöttäydyin mukaan. Vanhempainryhmällä oli tapana tavata paikallisessa irkkupubissa viiniä maistellen (no oltiin me joskus kindyssäkin). Joulukoristetalkoissa meillä oli askartelua vauhdittamassa kuohuviiniä ja mansikoita. Kukaan ei pahastunut.

Viinit ja oluet ovat marketissa, kuten myös paikallisissa alkoholimyymälöissä. Viinit ovat hyllyissä lajikkeittain eikä minkäänlaista tuotekuvausta niistä ole. Ei myöskään alkoholiliikkeissä. Erehdyin joskus kysymään alkoholiliikkeen myyjältä suositusta viinistä, mutta hän osasi kertoa vain että mitä viiniä hän itse tykkää juoda. Etiketeistä tihrustamalla täytyy yrittää sitten aina päätellä.

Alkoholin myynti alaikäiselle on täällä normaalisti kielletty. Alaikäiselle saa ilmeisesti kuitenkin tarjota alkoholia valvotusti. Silmääni pisti lehdessä oleva mainos, jossa mainostettiin yläkoululaisten tanssiaisia ja ohjeistettiin heidän alkoholinkäyttöään:

Ohjeita vanhemmille teinien alkoholinkäytön suhteen, ei yli neljää annosta

11. BYOB (bring your own bottle)

Tämä täytyy vielä mainita erikseen. Joissain ravintoloissa on käytäntönä BYOB, joka tarkoittaa sitä, että voit viedä ravintolaan oman viinipullon ja nauttia sen ruoan kanssa, pientä avausmaksua vastaan (yleensä joku $5). Käytäntö jonka toivoisin tulevan myös Suomeen. Joillain ravintoloilla on käytössään myös kuljetuspalvelu, jolloin ravintolasta on mahdollista saada kuljetus kotiin ravintolaillan päätteeksi, ilmaiseksi.

12. Ruokakauppojen valikoima

Ruokakauppojen valikoiman suppeus ja erilaisuus aiheuttaa välillä harmia ja ylimääräistä pohdintaa. Tuotteet ovat tietenkin erilaisia kuin Suomessa, mutta lisäksi niitä ei ole tarjolla mitenkään monipuolisesti. Hedelmien ja vihannesten tarjonta (ja hinta) vaihtelee vuodenaikojen mukaan turhankin paljon. Ja sitten tietenkin maitotuotteiden puute; rahkat, kermaviilit, viilit, tuorejuustot, makukermat yms, joita olen tottunut käyttämään ruoanlaitossa ja leipomisessa. Heippa vanhat luottoreseptit, mitäs sitten tilalle? Olen aina tehnyt itse ruoat ja valmisruokia käytän vain harvoin, mutta olisipa joskus kiva laittaa tarjolle helposti ja nopeasti esimerkiksi maksalaatikkoa, pinaattilettuja, nakkeja (joitain nakkeja täällä on, mutta eivät kelpaa meidän lapsille), punajuurisalaattia tai karjalanpiirakoita. Ja kunnollista sinappia ja marjamehuja ja salmiakkia. Joskus (aika usein) tulee unelmoitua Prismassa käynnistä!

13. Ruokakauppojen muovikassit

Ruokakaupoissa kassa tai toinen työntekijä pakkaa ruoat kassiin. Kaupoissa on ollut käytössä sellaiset ohuet ja pienet muovikassit, joita sitten onkin kertynyt ihan kiitettävä määrä, koska eihän niihin paljoa voi painoa laittaa. Tänä vuonna muovikassit ovat poistuneet kaupoista täälläkin, niitä ei enää myydä lainkaan joissain kaupoissa. Nyt sitten täytyy alkaa ostamaan roskapusseja. Aikaisemmin kun muovikassit olivat vielä käytössä, niitä kieltämättä kertyi liikaa:

Yksi kauppareissu, 16 muovikassia

14. Ruokarytmi

Varsinkin aluksi täkäläinen ruokarytmi oli aivan käsittämätön. Täällähän kouluissa syödään kotoa tuotua pientä evästä koulupäivän aikana. Koulun jälkeen ilmeisesti syödään edelleen vain jotain pientä välipalaa ja varsinainen päivällinen on illalla joskus klo 18 aikoihin. Meillä tämä ei ole koskaan onnistunut. Lapset ovat todella nälkäisiä koulusta tullessaan, koska siellä ei ole syöty oikeaa ruokaa. Meillä oikea ruoka syödään siis jo hyvin epätyypilliseen aikaan, heti koulusta tultua. Joskus olen tarjonnut lasten kavereillekin ruokaa, joka on aiheuttanut hämmennystä muissa vanhemmissa. Nykyään tarjoan kavereille siis vain jotain pientä.

Luin joskus paikallisesta nettilehdestä artikkelin, jossa kirjoittaja ehdotti, että Uudessa-Seelannissakin voisi harkita valtion tarjoamaa kouluruokailua koululaisille. Luin kirjoitukseen tulleita kommentteja, joita oli satoja. Miltei poikkeuksetta kaikkien kommentoijien vastauksena oli, että "ehdottomasti ei verorahoilla maksettua kouluruokailua, koska kyllä jokaisen perheen tulee itse ruokkia lapsensa".

15. Aukioloajat 

Miksi, siis miksi ei voida ilmoittaa sulkemisaikaa kellonajoilla? Mieti siinä sitten, kun sulkemisajan kohdalla lukee "until late", "dusk", "midnight" (no tämän sentään tiedän).

16. Luonnonmullistukset 

Maanjäristykset, tsunamit ja maanvyörymät ovat täällä aina mahdollisia uhkia. Etenkin nyt täällä eteläsaaren keskiosissa asuessa. Maanjäristyksiä maassa tapahtuu päivittäin, jotka yleensä ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne tunnu. Ensimmäinen maanjäristys, jonka tunsin tapahtui 12.9.2018, 3,8 magnitudia, pöytä heilui. Eniten siinä yllätti se, että se tapahtui ihan ilman ennakkovaroitusta, normaalin arjen pyöriessä. Rannikoilla on olemassa tietenkin tsunamivaara maanjäristysten jälkeen, jonka vuoksi sinne en halunnut muuttaakaan. Maanvyörymät ovat yleisiä varsinkin länsirannikolla, jossa sataa ajoittain paljon. Kuukausi sitten sateet veivät viimeksi mennessään pari tietä ja sillan. Näiden luonnonmullistusten vuoksi kotona täytyy olla hätävarakassi pakattuna, jos kotoa täytyy poistua nopeasti tai esimerkiksi sähköä tai vettä ei ole saatavilla vähään aikaan. Samasta syystä yritämme pitää auton aina tankattuna.

17. Sade

Kouluissa ei mennä ulos sateella. Tämä on kyllä itseasiassa ihan hyvä, koska ei lapsilla ole siihen sopivia vaatteitakaan. Tapahtumissa on yleensä säävaraus ja sateen sattuessa tapahtumaa siirretään. Sadepäivinä ulkona ei näy juuri ihmisiä, saatika lapsia leikkimässä leikkipaikoilla. Sokerista porukkaa täällä.

18. Liikenne

Vasemmanpuoleinen liikenne pätee autojen lisäksi myös jalankulkijoihin. Aluksi yritin aina väkisin tunkea oikealta ohi, ennen kuin opin. Myös autoilijat väistävät tietyissä risteyksissä oikealta tulevia, vaikka ajavat vasemmalla kaistalla, tosi hämmentävää. Jalankulkijoille on tienylityspaikkoja, joista vain sellaisissa raidallisissa (zebra crossing) ylityksissä autot väistävät jalankulkijoita. Näitä turvallisia raidallisia tienylityspaikkoja löytyy yleensä vain koulujen lähistöltä sekä keskustan pääkaduilta. Muuten tien voi ylittää missä vaan, onnea siihen!

19. Autot

Autokanta on täällä selkeästi vanhempaa kuin Suomessa. Autot katsastetaan kyllä vuosittain (paitsi vm. 2000 edeltävät puolivuosittain), mutta katsastukset suoritetaan autokorjaamoilla. Joka on kyllä ihan kätevä, jos autossa on vikaa, saa korjauksen yleensä samalla (lisähintaan tietenkin). Kuulemani mukaan katsastusasemat eivät ole kuitenkaan niin tarkkoja kuin Suomessa. Enkä epäile tätä lainkaan kun katsoo autojen kuntoa teillä. Talvisin on vielä omat kommervenkit. Jääraappoja täältä ei juurikaan löydy, tuulilasi puhdistetaan kaatamalla siihen vettä. Talvirenkaita ei myöskään käytetä, en tiedä myydäänkö niitä täällä ollenkaan, tuskin. Käytössä on tarpeen mukaan lumiketjuja lumisilla vuoristoteillä. Ja jos tiet ovat jäisiä, kehoitetaan jäämään mielummin kotiin, jos mahdollista.

20. Ajokortit

Ajokortti ajetaan vaiheittain: learner licence ⇢ restricted licence ⇢ full licence. Ajokorttia voivat hakea kaikki 16-vuotta täyttäneet. Samanlainen ajokorttisysteemi on myös moottoripyöräkortin suhteen, jolloin 16-vuotiaana voi ajaa learner licence moottoripyöräkortin. Mitään mopokortteja ei täällä ole, täytyy odotella 16-vuotiaaksi, joka oli vähän tylsää.

21. Henkilön tunnistaminen ja asioiden hoitaminen

Täällä ei ole henkilötunnusta, joka ainakin aluksi hankaloittaa asioiden hoitamista. Henkilön tunnistamiseen tarvitaan esimerkiksi osoitetiedot. Avatessamme pankkitiliä, asuimme vielä motellissa. Pankissa näytimme motellin omistajan allekirjoittaman laskun tunnistukseksi. Poikien koulussa näytimme myöhemmin vuokrasopimuksemme, jolla osoitimme asuvamme alueella pidemmän aikaa. Ja tietysti passit ja viisumit. Suomessa olen tottunut myös siihen, että asiat hoidetaan lähinnä sähköisesti. Täällä olen saanut harvoin vastauksen sähköpostiini, yleensä vastauksena tulee, jos tulee ollenkaan, että soita palvelunumeroon. Ja sitten jonotetaan...

22. Asioiden hitaus

Mikään homma ei hoidu täällä hetkessä. Olemme odotelleet esim. katon maalausta puoli vuotta, vuotavan hanan korjausta pari kuukautta, nettiä 6 viikkoa, lampun vaihtoa 10 kuukautta. No mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.

23. Suositukset työpaikkaa varten 

Tämä voi tuntua suomalaisesta vaivaannuttavalta, häiritä nyt entisiä pomoja tai työkavereita. Mutta täällä työpaikkaa hakiessa tulisi olla ainakin kaksi suosittelijaa, mielellään paikallista, joiden myönteisien lausuntojen avulla saattaa työpaikka aueta. Kärjistetysti voisi sanoa, että työpaikkaa hakiessa suhteet ovat tärkeitä. Suomessa tällaista taas ei katsottaisi välttämättä mitenkään hyvällä.

24. Posti

Posti on ainakin meillä toiminut ällistyttävän hyvin (riippuen tietysti mihin vertaa). Posti jaetaan kaikkina päivinä, paitsi sunnuntaina. Syrjäseuduille tosin posti jaetaan kuulemma vain muutamana päivänä viikossa. Isoimmatkin paketit jaetaan aina kotiin asti. Jos kukaan ei ole kotona sitä vastaanottamassa, paketti jätetään vaan ovelle, jos kuittausta ei vaadita. Tässä on tietenkin vaarana paketin katoaminen oven edestä. Postilaatikoissa ei lue nimeä, vain numero (paitsi maaseuduilla näkyy sukunimiäkin), joten posti jaetaan yleensä vain sen osoitteen perusteella. Muuttaessa taloon, edellisen asukkaan postia yleensä tuleekin vielä vaikka kuinka kauan ja sitä saa kiikuttaa postiin takaisin.

Invercargillissa oli postinjakajilla käytössään tosi näppärän näkoiset postimopot

25. Missikisat 

Seurasin sattumalta viimevuonna vuoden 2018 missikisoja. Näitä tapahtumia on harvemmin tullut seurattua, mutta tämä olikin mielenkiintoinen show. Yhdellä missillä oli hijab ja uimapukukuvauksissa sellainen musta kokopuku, jonka päällä oli pitsiröyhelö. Mielestäni oikein edistyksellistä. Kun finalisteista eräs maorineitonen putosi, yleisöstä alkoi kuulumaan huutoa, joku läheinen siellä alkoi suorittamaan Haka-performanssia. Ketään ei poistettu, vaan finaalihuipennus keskeytettiin ja kamera seurasi Hakan loppuun, sitten taas jatkettiin, hurmaavaa! Edellisen vuoden missi oli muuten maori, tatuointeineen kaikkineen, tosi upea lady!

26. Hiusasiat

Pohjoismaisen ohuen hiuslaadun omaavana täällä luontaisesti paksujen hiusten joukossa, on sopivan shampoon löytäminen ollut vaikeaa. Kerran olen uskaltanut myös kampaajalle, jossa istuinkin sitten 2,5 tuntia! Olin varannut ajan siis leikkaukseen ja raitoihin. Kampaajani hoiteli välissä yhden miesasiakkaankin ja käytti huomattavan paljon aikaa etsiessään ja kokeillessaan ohuisin hiuksiini tuuhentavia aiheita. Tosin se 250 dollaria maksava pakkaus, jota hän minulle suositteli, jäi kuitenkin ostamatta. Jatkossa annan kuitenkin suosiolla mieheni leikata ja värjätä hiukseni.

27. Pukeutuminen

Aina on sortsit ja t-paitakeli, kengätkin ovat usein ihan turhia. Toppatakki käy myös kesät talvet, vaikka varvastossujen kanssa. Vaatteilla ei täällä koreilla. Itse raahasin Suomesta mukanani kaikki juhlavaatteet ja vähän paremmat vaatteet. Niitä ei ole täällä juurikaan tullut käytettyä, sen sijaan legginssit ja huppari ovat päivittäisessä käytössä. Kaupoissa näkee ihmisiä iltaisin kylpytakeissa ja onesie on näköjään käypä asuste ihan mihin vain. Toisaalta kauppaan ei sitten saa mennä likaisissa saappaissa, oven vieressä onkin usein kyltti, jossa sanotaan: "leave your muddy boots here". Sitten ihmiset hipsivät kaupoissa sukkasillaan tai paljain jaloin.

Sulaudun täkäläisiin aivan täysin tällä tyylillä

28. Luokkaerot ja köyhyys

Luokkaerot ja köyhyys mietityttävät ajoittain. Luokkaerot näkyvät jo heti alakoulusta lähtien. Koulun laadukkuus riippuu melko pitkälti asuinalueesta ja eriarvoisuus koulujen kesken onkin melko räikeää. Me valitsimme tänne muuttaessamme ensin koulun ja sitten vasta asunnon, kuten edellisessä paikassakin, ja siihen olen saanut olla todella tyytyväinen. Välillä lehdestä saa lukea miten joissain kouluissa on puukotuksia tai jengikahakoita tämän tästä eikä näihin kouluihin saada päteviä opettajia, ymmärrettävistä syistä. Verrattuna sitten taas meidän kouluumme, joka on kuin eri maailmasta. Kukapa vanhempi ei haluaisi valita sitä parempaa koulua, jos siihen on vain mahdollisuus.

Täällä ihmiset eivät pääasiallisesti juurikaan koreile omaisuudellaan tai esimerkiksi vaatteillaan, kuten jo mainitsinkin. Köyhiä ihmisiä ja perheitä on paljon, kaupoissa on ruokakeräyspisteitä, joiden sisältö toimitetaan ilmeisesti ainakin asunnottomille. Eri kaupoissa käy myös erilaista väkeä, on ns. paremman väen kauppoja ja sitten niitä köyhemmän väen suosimia marketteja. Asuinalueista myös huomaa missä asuu se köyhempi väestö. Talot ovat järjestäen vanhoja ja huonokuntoisia eikä ympäristöstäkään ole välttämättä huolehdittu. Kun taas parempiosaisten asuinalueilla talot ovat tietenkin parempikuntoisia ja siellä ollaan tosi tarkkoja niistä hemmetin rikkaruohoista.

Meidänkin kyläämme on eksynyt yksi koditon tyyppi, nuorehko mies. Oman kylämme Facebook-ryhmän sivustolla kyläläiset ovat ottaneet kodittoman asiat hoitaakseen ja kaikki haluavat osallistua. Pelastusarmeijaan on oltu yhteydessä ja sieltä on tulossa työntekijä selvittelemään hänen asioitaan. Kodittomalle on tarjottu lyhytaikaista työtä, hänelle on ostettu ruokaa moneen otteeseen, hänen matkakulujaan on maksettu, hänelle on annettu rahaa. Kaikki nämä meidän kyläläisten toimesta, jotka haluavat vilpittömästi auttaa häntä pääsemään jaloilleen.

Kaupan ruokapankki. Tässä on keräyspiste myös eläinsuojelujärjestölle

29. Rahankeruu 

Rahankeruu siellä, täällä ja jokapaikassa pistää välillä ärsyttämään, vaikka ymmärrän tietysti sen syyt. Varsinkin kouluissa tapahtuva rahankeruu on mielestäni erityisen rasittavaa: mufti-päivinä saa pukeutua omiin vaatteisiin kultakolikkoa vastaan, erilaisille järjestöille kerätään rahaa useilla tempauksilla vuoden aikana, koulujen kautta jaetaan kotiin kirjakerhon lehteä (koulu saa ilmeisesti välistä provikat), myydään karkkia, leivinpaperia, entertainment-kirjaa jne. Stationery-pakkaukset ja koulupuvut rohkaistaan tilaamaan koulun kautta kalliimmalla hinnalla, jolloin koulu ottaa välistä omansa. Toivoisin, että täällä kouluissa rahankeruuta vältettäisiin, kuten Suomessakin.

30. Tuntemattomille puhuminen

Small talk -yhteiskunta saattaa välillä ahdistaa tällaista tuppisuu-suomalaista. Tuntemattomia vastaantulijoita moikataan. Yritäpä Suomessa tehdä sama, niin sinua luullaan humalaiseksi tai mielenterveysongelmaiseksi. Ajattelin kyllä kokeilla seuraavalla kerralla Suomessa tätä tuntemattomille juttelua, ehkä yllätyn jopa positiivisesti.


Kiva jos jaksoit lukea loppuun asti! Kaikenlaista sitä on tullutkin ihmeteltyä matkan varrella (tässä oli vaan osa). Nykyään ihmettelyä on jo vähemmän, koska onhan näihin asioihin tottunut ja monet asiat ovat itseasiassa ihan järkeenkäypiä. Vertailu kahden maan välillä, joissa on välimatkaa reilut 17 000 kilometriä ei tietenkään ole perusteltua eikä edes mahdollista. Toisaalta, jotta asiat pystyisi omassa päässään käsittelemään, on vertailu useimmiten väistämätöntä. Alkuihmettelyjen jälkeen olenkin ymmärtänyt monen asian suhteen sen, että asiat voidaan tehdä monella eri tavalla ja päästä silti ihan hyvään lopputulokseen. Ei kuitenkaan aina.