Koronapäivitys

Täytyy välillä päivittää meidänkin perheen kuulumisia täältä Korona -hullumyllyn keskeltä. Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, on alkanut aivan uudenlainen arki. Suomi on aika lailla laitettu kiinni, joten meidän perheemme pysyy tiiviisti kotona, kuten kaikki muutkin. Lapset kyselivät jo, että oliko meidän vanhempien kouluaikana koskaan tällaista tilannetta, että koulut ovat "kiinni" ja opiskellaan kotona. Kerroin, että eipä ole koskaan elämässä tullut vielä tällaista vastaan, eli tämä on aivan uusi tilanne meille kaikille. Vaikka kyllähän me vuosi sitten istuimme koulun toimistossa lukkojen takana, kun pyssymies ammuskeli porukkaa Christchurchissa ja koko kaupunki oli lockdown. Aikamoisia kokemuksia meidän pojillamme jo on. Ja aika erikoisia aikoja elämme tällä hetkellä.

Päätös koulujen sulkemisesta (tai siis siirtyminen etäopetukseen) oli odotettu eikä se tullut ollenkaan liian aikaisin. Jos päätöstä ei olisi tullut viralliselta taholta, olisin joka tapauksessa ottanut lapset pois kouluista, riskiryhmäläisten kanssa ei pelleillä. Meillä jäi heti maanantaista kaksi vanhinta poikaa kotiin etäopetukseen koulun päätöksestä. Kaksi nuorimmaista jäivät kotiin tiistaina, päivää aikaisemmin kun heidän koulunsa siirtyi etäopetukseen.

Kotiopetus ei ole meille sinänsä uusi tilanne, olen joskus opettanut kahta keskimmäistä lasta kotona koulun sisäilmaongelman vuoksi. Se oli aika raskasta ja sen jälkeen toivoin, ettei enää ikinä tarvitsisi toimia kotiopettajana. Kaikki kunnia vaan opettajille, se työ ei todellakaan sovi kaikille.

Tämä tilanne on kuitenkin erilainen ja kyse ei ole kotiopetuksesta, vaan etäopetuksesta, koska opettamisen hoitaa edelleen opettaja, en minä. Opiskeluvälineet eli kannettavan tietokoneen ja oppikirjat lapset ovat saaneet koulusta kotiin. Minun tehtävänä on lähinnä varmistaa, että yhteydet toimivat ja olla tavoitettavissa, jos lapsi tarvitsee johonkin apua. Sen lisäksi täytyy tietysti välillä lukea opettajan lähettämiä wilma-viestejä ja varmistaa, että kaikki tehtävät on tehtyinä päivän päätteeksi. Tämä etäopiskelu on lähtenyt itse asiassa tosi kivasti käyntiin meillä, lapset ovat sen verran isoja, että osaavat opiskella itsenäisesti opettajan ohjeiden mukaan. Aamut alkavat keskimmäisillä lapsilla aina normaalin lukujärjestyksen mukaisesti tietokoneen äärellä chatissa, jossa opettaja aloittaa opetuksen ja ohjeistaa päivän tehtävät. Eli kaikilla on koneissaan kamerat ja mikrofonit, joten opetus sujuu aika "normaalisti". Täytyy vaan itse yrittää pysyä pois taustalta hengaamasta...

Vanhimman pojan päivittäiset tehtävät ilmestyvät aina vain koulun nettisivustolle ja opiskelu on täysin itsenäistä. Opettajat saa kyllä tarvittaessa kiinni puhelimitse tai sähköpostilla ja opettaja näkee suoraan edistymisen netistä. Eiköhän se suju ihan hyvin. Eskarilainen sen sijaan oli vähän nyreänä kun heille ei annettu mitään tehtäviä eskarista. Minulla oli onneksi sopivia tehtäväkirjoja jemmassa, joita hän on tehnytkin innolla, samaan aikaan kun isoveljet tekevät omaa kouluaan.

Tänään ollaan laskettu paljon ja eskarilainen taas hämmästytti taidoillaan. Paperilla näkyy myös kirjallinen anteeksipyyntö aikaisemmasta törttöilystä 😄

Täytyy todeta, että tämä systeemi on todella hienosti järjestetty koululta ja opettajilta, ottaen huomioon kuinka nopealla aikataululla kaikki on toteutettu. Hyvällä tuurilla kouluvuotta ei tarvitse venyttää kesäkuulle, jos opetus saadaan hoidettua näinkin. Koulupäivä tulee suoritettua näin etänä hieman nopeammin, kuin koulussa, jolloin vapaa-aikaa jää lapsille myös enemmän. Se taas ei ole välttämättä niin hyvä juttu, elämä täällä kotona on välillä vähän tylsää, kun emme nyt tapaa muita ihmisiä. No, toivottavasti viimeistään kesällä helpottaa.

Omat opiskeluni etenevät vielä suunnilleen suunnitelmien mukaan. Olen siis edelleen työharjoittelussa, nyt siinä on ollut tosin pieni tauko. Viikonloppuna pitäisi alkaa hautausmaa-osio, jos minut sinne vielä huolitaan. Koulupäivät, joita meillä on kerran kuukaudessa on nyt peruttu ja niiden tilalle tulee tehtäviä. Voi olla että tämä kuitenkin hieman viivyttää valmistumistani. Se olisi harmi.

Yksi poika käy tällä hetkellä rippikoulua, jonka tapaamiset ovat myös nyt jäissä. Ilmeisesti heillekin järjestetään etätehtäviä, jotta konfirmaatio pystyttäisiin järjestämään aikataulussaan kesällä. Harrastukset ovat meillä niin ikään tauolla, koska kaikki liikuntapaikat on suljettu. Nyt täytyy vaan lähteä luontoon liikkumaan, sekä yksin, että yhdessä ystävien ja perheen kanssa.

Kylillä liikkuessa on aika hiljaista. Kaupat ovat vielä auki normaalisti, joten sen suhteen ei ole mitään hätää. Tosin vessapaperia ei ole löytynyt lähikaupasta melkein viikkoon. Samoin leipälaarit ovat yleensä tyhjinä. Kaikki kiireettömät terveystarkastukset on peruttu, tarvittaessa on saatu kyllä käynnit hoidettua puhelimitse, ainakin joiltain osin. Mutta hyvinhän me täällä kuitenkin pärjätään, toivottavasti myös jatkossakin. Itse olen nauttinutkin siitä, että olen saanut olla vaan kotona niissä pieruverkkareissa. Leffojakin olemme katselleet perheen kanssa miltei päivittäin. Täytyy yrittää ottaa kaikki hyvä irti tästä tilanteesta.

Tottakai meitä kaikkia mietityttää, että miten kauan tällainen tilanne tulee kestämään. Meillä olisi kesällä tulossa muutamat isommat juhlat, joiden kohtalo on nyt hieman vaakalaudalla. Alkusyksystä pitäisi lähteä taas Uuteen-Seelantiin, toivottavasti se edes onnistuisi. Mutta tämä on nyt tilanne koko maailmassa, huomisesta ei kukaan tiedä.

Seuraavassa postissa jatkan taas niiden mukavampien juttujen parissa eli haastattelusarja uudenseelannin suomalaisista jatkuu silloin. Heippa ensi kertaan!

Talven kuulumisia

Hupsista! Niin vaan on mennyt jo yli kuukausi edellisestä blogin päivityksestä. Päivät juoksee ja elämä kulkee eteenpäin tasaisesti kuin höyryjuna, ei tässä paljoa pysähdellä mietiskelemään. Täytyy yrittää edes kerran kuukaudessa saada jotain tännekin kirjoiteltua, muistaapa itsekin sitten joskus, että minkälaista elämä oli tässä vaiheessa.

Kesää kohti kuitenkin mennään, pikkulinnut lauleskelevat kuin keväällä ja päivät ovat selkeästi jo pitenemään päin. Vaikka ei tämä talvi olekaan ollut mikään talvi, niin epätyypillinen säätila on kyllä ollut. Täällä eteläsuomessa lunta on näkynyt maassa vain muutamina päivinä ja jos sitä on satanutkin, niin kyllä se yleensä seuraavana päivänä on jo sulanut. Plussan puolella ollaan oltu pääasiassa, vettä on sadellut ihan kiitettävästi ja luonto tuntuu olevan aivan yhtä sekaisin kuin minäkin. Vähälumisuus ja lämpö ovat kyllä helpottaneet omaa olemistani, en ole lunta tai pakkasia ehtinyt kaipaamaankaan, mutta en tiedä mitä luonto tällaisesta tykkää.

Olemme silloin tällöin käyneet kävelyillä miehen kanssa lähitienoolla, ja vähän kauempanakin, ja löytäneet meille ihan uusia, kivoja paikkojakin. Harmittavaa kyllä, mutta kävelylenkit ovat toteutuneet huomattavasti harvemmin kuin Uudessa-Seelannissa asuessamme. Osittain ainakin säätilan takia, ehkä myös maisemien tylsyyden ja yleisen kiireen ja väsymyksenkin takia. Toisaalta olen jatkanut säännöllistä sählyharrastustani tutun porukan kanssa, että saa edes jonkin verran liikuntaa viikoittain.

Viisi kuukautta olemme nyt asuneet Suomessa ja ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa jonkinlaista sopeutumista tapahtumaan omalta osaltanikin. Kiireisessä arjessa kun ei kovinkaan paljoa ehdi ajattelemaan mitään muuta kuin päivän ohjelmaa. Silloin tällöin on jotain tapahtumia tai tapaamisia kavereiden kanssa, jotka ilahduttavat ja antavat hyvää mieltä pitkäksi aikaa eteenpäin. Minulla on myös alkanut työharjoittelu läheisen kaupungin seurakunnassa ja onkin ollut kiva välillä keskittyä johonkin ihan omaan asiaan, joka innostaa. Vaikka täytyy sanoa, että kyllä tämä työnteko on aika väsyttävää näin monen vuoden kotona olemisen jälkeen..

Kappeli

Lasten suhteen sopeutuminen on ollut vaihtelevaa. Nuorimmainen on löytänyt eskarista muutamia kivoja kavereita ja viihtyy siellä hyvin. Vähän aikaa sitten meillä vietettiinkin Ninjago-aiheisia 7-v synttäreitä, jonne poika oli kutsunut neljä kaveriaan ja olin järjestänyt heille kaikenlaista teeman mukaista ohjelmaa, joihin löysin hyviä vinkkejä Karkkipurkin blogista. Poikien synttäreillä on hyvä olla aina jotain ohjattua toimintaa, ettei homma karkaa niin sanotusti lapasesta. Tämä porukka oli kuitenkin tosi rauhallinen ja tiivis, kivoja leikkejä olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään ja aika vähän loppuikin kesken. Mutta hyvä tietysti näin päin, kaikille jäi hyvä fiilis kutsuista.

Ninjago-kakun kynttilöitä pitelevät tietenkin ninjat. 

Juhlapöydässä teeman mukainen koristelu

Tehtäviä

Ninjago-lasersokkelo oli suosittu

Pojat hoksasivat ilmapallojen sähköisyyden; nehän pysyvät kiinni katossa kun niitä vähän hinkkaa. Ja myös koiran turkissa!

Poika 3:lla on nyt ollut vähän vaikeampaa. Ensin vaikutti siltä, että hän sujahtaisi nopeasti ja ongelmitta takaisin vanhaan luokkaansa. Luokan porukka on kuitenkin tässä vuosien aikana muovautunut aika tiiviiksi eikä vanhojen kavereiden kanssa tunnukaan enää löytyvän yhteisiä mielenkiinnon aiheita. Viime vuoden puolella vietettiin hänen 11-v synttäreitään pizza- ja leffaperjantai-teemalla, jonne hän kutsui kaikki luokkansa pojat, niin kuin oli ollut tapana Uudessa-Seelannissakin. Sen jälkeen on ollut suru puserossa jo monta kertaa, kun häntä ei ole kuitenkaan kutsuttu kavereidensa synttäreille. Välillä hän tuntee olonsa aika ulkopuoliseksi ja odottaa vain Uuteen-Seelantiin paluuta. Onneksi nykyaikana yhteydenpito toiselle puolelle maapalloa on aika helppoa, nettipeliä voi pelailla uusiseelantilaisen parhaan kaverin kanssa, aikaeron huomioiden. Koulunkäynti muuten hänellä sujuu ihan kohtalaisesti, matematiikassa on jäljessä muita ja siihen saakin koulussa tukea, jotta saa kirittyä muut kiinni.

Poika 2:lla oli ensin hieman alkuhankaluuksia opiskelurytmiin pääsemiseksi. Joissain aineissa hän oli jäljessä muita, kuten matematiikassa ja ruotsissa ja Suomessa kotiläksyjen paljous (tai ylipäänsä se, että niitä tulee), vaati orientoitumista. Alun pienen takkuilun jälkeen poika on kuitenkin saanut muita loistavasti kiinni. Ruotsia luokkakaverit olivat lukeneet jo vuoden ja poika vasta aloitti kielen opiskelun. Koulu on todella kivasti huomioinut tämän ja yksilöllistänyt opetusta pojan tarpeiden mukaan. Koska englanti on pojalla hallussa, hän opiskelee nyt myös englannin tunnilla ruotsia ja englannista suorittaa vain pakolliset tentit, koska varsinaista opetusta hän ei englannista tarvitse. Tavoitteena hänellä on saada muut kiinni ruotsissa tämän 8. luokan lopussa, enkä epäile, etteikö siinä onnistuisi. Poika sujahti omaan luokkaansa muuten ongelmitta ja sieltä onkin löytynyt jo uusiakin kavereita, sen parhaimman kaverin lisäksi. Pojalla alkoi alkuvuodesta rippikoulu, johon liittyviä tapahtumia on tässä kevään aikana, kesän kynnyksellä sitten juhlitaan ripille pääsyä.

Entäs sitten poika 1:n koulu? Noh... ammatillinen koulutus Suomessa tuntuu toteutuvan nykyään lähinnä työpaikoilla. Kouluissa opiskellaan vain silloin tällöin ja muuten opiskelijat ovat työssäoppimassa, täytyy vaan toivoa että saa hyvän harjoittelupaikan. Tai että ylipäänsä saa harjoittelupaikan! Pojan opiskeluissa on nyt menossa harjoittelujakso, 2,5 kuukautta (!). Poika ei ole kuitenkaan onnistunut saamaan harjoittelupaikkaa, joten hän on nyt vaan kotona. Olen kuullut, että tämä ei ole mitenkään tavatonta. Pojan koulu ei auta harjoittelupaikan saamisessa, joka on mielestäni melkein jo heitteillejättöä, kyseessä on kuitenkin alaikäinen nuori. Joissain kouluissa kuuleman mukaan osoitetaan harjoittelupaikka opiskelijoille ja näinhän sen tulisi ollakin. Nykyään kun opettaminen on siirtynyt enemmänkin työpaikkojen harteille, tulisi näihin harjoittelupaikkoihin satsata yhä enemmän. Suomessa on suunniteltu oppivelvollisuusiän nostamista 18-vuoteen. Ihan aukoton ja halpa ratkaisu tämä ei tietenkään ole, mutta jonka kannalla itse olen, näillä kokemuksilla. Ehkä se velvoittaisi myös oppilaitoksia järjestämään jälleen laadukkaampaa opetusta opiskelijoille ja sillä taattaisiin (melkein) kaikille nuorille ainakin toisen asteen koulutus.

Loppukevennykseksi vielä kuva hauvelistamme, joka täyttää ihan kohta jo 11-vuotta. Lunta rakastavalle koiralle tämä talvi on ollut aika kurja. Onneksi hän on päässyt lomailemaan hoitajiensa kanssa aina silloin tällöin pohjoiseen, josta löytyy vielä lunta. Siellä hän on nyt taas tälläkin hetkellä nautiskelemassa. Sekä lumesta, että saamastaan huomiosta, uskoisin.

Kouluunpaluu ja koulunaloitus Suomessa

Huhhahhei, täällä on arki imenyt meidät aivan kokonaan syövereihinsä ja tuttu kiire on palannut perheeseemme. Eli voisi sanoa, että sopeutuminen Suomeen ja täkäläisiin systeemeihin on hyvässä vauhdissa, kohta ei ulkomaavuosia enää varmaan muistakaan.

Kolme nuorimmaista poikaa sekä minä aloitimme koulun heti paluutamme seuraavalla viikolla. Mies palasi työhönsä tällä viikolla ja vanhin poika aloittaa koulun ilmeisesti ensi viikolla. Nuorimmainen aloitti siis esikoulun, joten hän siirtyi kakkosluokalta eskariin. No eipä siitä haittaakaan ole, hän kun on oppinut Uudessa-Seelannissa lukemaan ja kirjoittamaan vain englanniksi, suomeksi nämä taidot sujuvatkin aika paljon heikommin, eli lisäharjoitus ei ole lainkaan pahitteeksi. Poika 3 aloitti 5. luokan ja hän pääsi palaamaan samalle luokalle josta silloin lähtikin. Luokassa oli samat kaverit ja opettaja vielä odottamassa. Poika 2 aloitti koulutaipaleensa yläkoulun puolella, 8. luokalla, josta löytyi kaksi ennestään tuttua luokkakaveria. Sosiaalisena tyyppinä hän on kuitenkin palautteesta päätellen sopeutunut luokkaan samantien.

Minusta tuntuu, että kaikki ovat sujahtaneet tosi sujuvasti ja aikalailla ongelmitta takaisin suomalaiseen kouluun. Poika 4 on erityisen mielissään lyhyistä eskaripäivistä (4 h). Hän on päässyt opettelemaan uusia taitojakin, kun eskarilaiset kävivät luistelemassa jäähallissa. Poika 3 mielestä matematiikka on täällä vaikeampaa kuin Uudessa-Seelannissa, jossa ei ollut lainkaan esim. allekkain laskuja. Näissä taidoissa yritetään opettajien avulla kiriä muita kiinni ja se onnistuukin varmasti ihan hienosti. Poika 2 mielestä koulu on täällä hyvin paljon rennompaa kuin Uudessa-Seelannissa. Hän sai valittua itselleen kivoja valinnaisaineita, joiden valikoima on täälläkin selkeästi monipuolistunut sitten omista peruskouluajoista. Uutena aineena hänelle tulee ruotsinkieli, jota hän on tosin itsenäisesti jo hieman opiskellut vielä Uudessa-Seelannissa asuessamme.

Vaikka muuten koulut ovat startanneet kivasti lapsilla, ensimmäinen kouluviikko päättyi meillä siihen, että poika 3 mursi pikkusormensa koulussa korista pelatessa. Poika 2 taasen nyrjäytti koulussa nilkkansa ja linkkailee edelleen. Kummatkin tapaturmat sattuivat vielä perjantai 13. päivänä...  Mutta tulipahan samalla testattua sekin, että kuulumme jälleen Suomen sosiaaliturvan piiriin, laskua pojan sormen hoidosta ei ainakaan ole vielä kuulunut. Tällä viikolla kaksi lapsista on ollut kipeänä kotona, täytyy taas ilmeisesti tottua näihin sairasteluihinkin.

Itselläni arki täyttyy lähinnä lasten, sekä toistaiseksi myös miehen kuskailusta ees taas kouluihin ja työhön. Me asumme melko korvessa ja liikkeelle pääsee vaan omalla autolla, joita löytyy perheestämme toistaiseksi vain yksi kappale. Lasten koulujen aikataulut eivät ole myöskään kovinkaan yhteneväisiä, joten kuskaamisreissuja saattaa tulla päivän aikana 6-7 kertaa. Lincolnissa asuessamme arki oli helpompaa, koska kouluihin oli kävelymatka. Koulut myös alkoivat ja päättyivät aina samaan aikaan, joten päivän aikana tuli vain saattaa ja hakea nuorimmat lapset koulusta. Täällä koulut alkavat usein jo klo 8, joka sekin on muutosta tottumiimme leppoisiin 9 aamuihin. Koulupukujen puute on näkynyt selkeästi pyykkimäärässämme, kone pyörii jälleen jatkuvalla syötöllä, jotta lapsilla olisi riittävästi vaatetta kouluun. Tällä hetkellä vaatevalikoimakin on vielä melko pieni, kun suurin osa vaatteista on jäänyt jo pieneksi. Ja ai että tätä vaatteiden määrää, kun pitää olla toppahousuista alkaen jokaiseen säähän sopivaa varustusta.

Kuskailujen ja vaatehuollon lisäksi minun arkeani täyttää myös oma koulu, joka alkoi viime viikolla. Koulupäiviä meillä on kerran kuukaudessa muutama päivä kerrallaan, muuten oppiminen tapahtuu sekä itsenäisesti että työssäoppien. Minulla ei ole vielä työssäoppimispaikkaa, joten opiskelen kotona itsenäisesti aiheen kirjallisuutta. Tosin en ole vielä päässyt ihan lukemisen makuun, kun on ollut vielä niin paljon muita asioita hoidettavana päivien aikana. Kunhan saan ensin asiat ja kodin jonkinlaiseen järjestykseen, ehdin paremmin keskittyä jälleen siihen opiskeluun. Koulu tuntuu kyllä melko leppoisalta, joka sopii näin varttuneemmallekin opiskelijalle oikein mainiosti. Viime viikolla ensimmäiset koulupäivät olivat upeita, olin ihan fiiliksissä koulun aloituksesta, tämä tuntuu tosi sopivalta alalta itselleni. Meillä oli kaksi hyvin intensiivistä koulupäivää, jolloin tutustuttiin luokkaamme ja koulutusohjelmaan. Ai vitsit miten kiva luokka meillä onkaan! Kaikki oppilaat ovat jo hieman varttuneempia ja tulevat monista erilaisista taustoista. On muitakin alanvaihtajia, mutta myös sellaisia, joilla on takanaan pitkä ura seurakunnassa, mutta joilta virallinen koulutus puuttuu. Suurimmalla osalla opiskelijoista on jo työssäoppimis- tai oppisopimuspaikka valmiina, itse en ole sellaista ehtinyt vielä saada, koska opiskelupaikkanikin varmistui vasta viikkoa ennen muuttoa. Kaikki aikanaan.

Ensimmäinen kouluviikko oli ihana, mutta myös todella väsyttävä. Olin iltaisin aivan poikki, tietenkin tämä muuttohässäkkäkin on tuonut tähän soppaan oman lisänsä. Odotan vain sitä, että arki pääsisi asettumaan uomiinsa, niin ehkä tämä väsymyskin alkaisi helpottamaan.

Viiniköynnöksen rypäleitä

Kotona keräsin eilen pihan viiniköynnöksestä viinirypäletertut talteen ja ajattelin yrittää tehdä niistä viiniä ensimmäistä kertaa. Olen istuttanut noin viisi vuotta sitten kaksi viiniköynnöstä pihalle ruusukaarta koristamaan ja satoa niistä on tullut jo useampana vuonna. Nyt kun rypäleet alkavat olla jo hieman kookkaampia, niistä saisi ehkä jo muutaman pullollisen. Siellä ne nyt ovat käymisastiassa tekeytymässä, katsotaan muutaman viikon päästä mitä sieltä tulee. Jatkossa saatankin tituleerata itseäni siis myös viinitilalliseksi!

Se olis kesäkuu

Tällä viikolla meille saapui antarktinen säärintama ja sen myötä huomaankin olevani jo aika kiwi; ihmisten kanssa tulee päiviteltyä tätä talvea ja kylmyyttä joka paikassa, olenpa kuvaillut aamuisin kuuraisia nurmikoitakin. Kauempana siintävät eteläiset Alpit ovat peittyneet kokonaan valkoiseen vaippaan ja kyllä lumiset vuoret ovat sitten kauniita. Ilma on muuttunut oikeasti kylmäksi, yöllisenä pakkasennätyksenä on ollut tähän mennessä -3 astetta. Meidän makuuhuoneessamme oli silloin aamulla +13 astetta... Aamuisin aurinko onneksi lämmittää nopeasti ja lämpötilat kipuavat +10 - +15 asteen välille. Mutta kouluun lähtiessä on ollut välillä vielä aika viileää. Eräskin aamu puin lapsille päälle toppatakkia, pipoa, kaulaliinaa ja hanskoja. Matkalla mietittiin, että huomenna voisi laittaa vielä pitkät kalsarit alle. Kouluun päästyämme ihmettelimme kaikkia muita lapsia, joilla suurimmalla osalla oli vaan ne sortsit. Lasten vanhemmilla näytti kyllä olevan toppatakki päällä. Hmm...

Oman kouluni osalta on viimeinen kurssi menossa, ensi viikolla olisi koe, johon olen epätoivoisesti yrittänyt lukea. Kummasti sitä vaan keksii kaikenlaista muuta puuhaa, kun pitäisi sekin aika käyttää lukemiseen. Tälläkin hetkellä pitäisi olla nenä kiinni kirjassa, mutta just nyt tuli kauhea tarve päivittää blogia!

Tenttikirja, vaan semmoiset 450 sivua. Krooh...

Alkuviikosta lapsilla oli sekä maanantai että tiistai lomaa. Maanantaina juhlittiin kuningattaren syntymäpäivää ja tiistaina oli kouluilla opettajien koulutuspäivä. Lisäksi meillä juhlittiin pienimuotoisesti yhden lapsen synttäreitä. Saatiin suomalaisia vieraitakin käymään. Lapsen toiveesta tarjolla oli ainakin mutakakkua. Seuraavat synttäritkin ovat jo nurkan takana.

Meillä puhutaan kotona nykyään finglishiä! Etenkin kaksi nuorimmaista poikaa ovat tässä kunnostautuneet. Leikit sujuvat puoliksi suomeksi ja puoliksi englanniksi, millä vaan kielellä asian saa helpoiten kerrottua. Etenkin nuorimmainen on oppinut nyt todella hyvin englantia ja on sen huomannut itsekin. Sen myötä on rohkaistunut käyttämään aktiivisesti englantia sekä koulussa, että myös kotona. Itsekin käytän lasten kanssa joitain sanontoja tai lausahduksia yleensä englanniksi, koska jotkut asiat ovat vain helpompi ilmaista sillä toisella kielellä. Näin sitä meidän kaikkien kielitaito petraantuu pikkuhiljaa.

Viikonloppuna pidimme miehen kanssa pienen deitti-illan. Mies oli varannut pöydän paikallisesta Black Door -ravintolasta, johon olemme jo pitkään suunnitelleet menevämme syömään. Päästessämme ravintolaan, kanssamme samoihin aikoihin saapui myös suuri pöytäseurue, joten saimme odotella ruokaamme loppujenlopuksi 45 minuuttia! Mutta täkäläiseen tapaan emme siitä tietenkään valittaneet, all good. Tällä kertaa tilasin jotain sellaista mitä en ole muistaakseni koskaan maistanut eli venison (saksanhirvi tai peura?) annoksen. Annoksessa oli kyseistä lihaa kahdella tavalla valmistettuna ja täytyy sanoa, että oli kyllä aika lihaisa annos. Mutta hyväähän se tietysti oli.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Olemme ottaneet kaverin kanssa tavaksi tavata viikottain aamukahvilla aina jossain paikallisessa kahvilassa. Niitä on muuten tämän kokoisessa kylässä aika monta; kokonaiset 5 kahvilaa. Asiakkaita niissä näyttää kaikissa kuitenkin riittävän, kahvilakulttuuri on täällä voimissaan. Välillä tavataan puistossa tai kodissa ja tänään tapasimme meillä, seuraamme liittyi vielä toinenkin kaveri. Olen himoinnut jo pitkään voileipäkakkua, sitähän ei täältä saa mistään. Päätinkin sitten pyöräyttää sellaisen ihan itse perjantaikahvien kunniaksi. Tyttöjä nauratti - morning tea, next level.

Elämäni toka (?) voikkarikakku. No ei se nyt mikään kaunis ole, mutta oli ihan maistuva

Olen tilannut aina silloin tällöin Bargain Box ruokalaatikkoa, josta olenkin joskus maininnut. Laatikko toimitetaan sunnuntai-iltaisin ja siinä tulee aina 3 ateriaa neljälle aikuiselle. Ruokalaatikko maksaa $94 (55 e) ja siitä riittää ruokaa meille aina seuraavaksikin päiväksi, eli teen noin joka toinen päivä aterian laatikosta. Kaikki ruoat eivät kelpaa meidän nirsoille nuorimmaisille, joten heille täytyy olla lisäksi vähän jotain muutakin. Laatikon ruokien lisäksi ostan tietysti evästä kouluun ja töihin sekä jotain välipalaa. Olen huomannut, että ruokalaatikon avulla olen saanut vähän pienennettyä ruokalaskuakin, koska ateriat ovat oikeasti aika riittoisia. Sen lisäksi kaupassa täytyy käydä vähän harvemmin, jolloin myös heräteostokset jäävät paljon pienemmäksi. Ja voi sitä helppoutta kun ruoat tulevat esivalmisteltuna valmiiden reseptien kera. Ka Pai!, Very good!

Tämmöisiä kuulumisia meille tällä kertaa. Noh, täytyy varmaan taas yrittää vähän lukea, vielä muutama päivä armonaikaa.

Arki ja talvi

Meillä alkaa olemaan talvi! Yöt ovat välillä kylmiä ja aamulla olen käyttänyt poikia kouluun viedessä jo muutaman kerran pipoakin. Tänä aamuna taisi olla ensimmäistä kertaa miinuksen puolella, aamulla herätessä asteita oli -1. Kyllä sortseissa jo yläkoululaista palelutti. Päivisin lämpötilat pyörivät vielä yleensä 15 asteen paremmalla puolella, onneksi taas yölämpötilatkin ovat nousemassa. Viime viikolla kauhea myrsky yllätti iltapäivällä, kun olin noutamassa poikia koululta. Minulla oli vain lyhyet housut jalassa ja yhtäkkiä jostain pyyhkäisi jäätävä viima ja kova sade. Sääret olivat aivan punaiset kotiin päästyä. Onneksi myrsky meni ohi nopeasti ja nyt on luvattu taas vain auringonpaistetta. Mutta pakko kai se on uskoa, talvi on jo täällä!

Alkuperäiskasvi Toetoe etualalla ja takana vieraslaji koivu syysväreissään

Viime viikko oli kaikin puolin raskas. Mies sairastui pahemman kerran ja makasi sängyn pohjalla koko viikon. Itsehän en saanut juurikaan nukuttua, tietenkään. Näin herkkäunisena yöt meni valvoessa ja kuunnellessa toisen hengitystä (vaikka hengitti hän tietysti ilman kuuntelemistakin) ja lapsetkin olivat jostain syystä kovin levottomia. Aamulla heräsin aina pienten torkahdusten jälkeen selkä aivan jumissa jonkun lapsen sängystä, kun yö oli mennyt rampatessa. Muutama lapsikin on ollut tässä vähän kipeänä, heillä onneksi vaan normaalia nuha-kröhää. Itsehän olen ollut terve kuin pukki. Juuri mietimme, tästä tämänhetkisestä sairastelusta huolimatta, että täällä olemme kaikki sairastelleet huomattavasti vähemmän, kuin Suomessa asuessamme. Siellä oli useamman kerran vuodessa flunssaa, vatsatautia ym. mukavaa, mutta täällä olemme itse kukin sairastaneet erittäin harvoin.

Viime viikolla tuli taas suruviesti kotipuolesta, enoni lähti rajan taa. Vähän aikaisemmin lähti myös tätini. Ja tietysti alkuvuosihan alkoi jo sillä vanhemman kuolemalla. Alkuvuosi on ollut siis aika tunteellista ja hyvästijättöjen aikaa, vaikkakin täältä kaukaa. Vanhoista ihmisistä on kyse ja sinänsä ihan luonnollinen asia, mutta kyllä nämä aina sydämessä tuntuvat, ja pysyvät.

Syksy/talvi

Tämän sairasteluhässäkän yms. lisäksi on oman opiskeluni kanssa pitänyt kiirettä, deadline on tämän viikon lopulla ja esseeni / tutkielmani on aika levällään. Tämäkin aihe lähti niinsanotusti vähän lapasesta. Esseeni aihe on siis Port Hills -kukkulat ja niiden biodiversiteetti yms. Nyt tiedän luultavasti kaiken mitä on kukkuloista kirjoitettu, erittäin mielenkiintoista tietoa on kyllä löytynyt. Nyt täytyisi sitten vielä vähän tiivistää; tehtävänannossa suositelluksi pituudeksi on asetettu 7-8 sivua, mutta tiivistyksenkin jälkeen tällä hetkellä on vielä 14 sivua... Noo, ei kai se niin nökönuukaa.

Kotipihan kameliat vielä kukkii

Ensi viikolla opiskeluissani alkaa viimeinen kurssi, jonka jälkeen olisi perusopinnot suoritettu. Nyt alkaa tuntumaan jo siltä, että ehkä saan oikeasti tämän opintokokonaisuuden suoritettua. Vähän alussa mietitytti tämä opiskelun aloittaminen, lastenhoidon sivussa. Aikaisemmista opinnoistakin on jo reilusti aikaa ja miten sitä oikein enää jaksaisi ja kerkeäisi. Ja ennenkaikkea osaisi. Mutta nyt voi jo alkaa varovaisesti toivomaan niiden loppuun saattamista. Sen jälkeen täytyykin sitten taas miettiä, että mitäs sitten, jatkanko opiskeluja vai hyppäänkö taasen johonkin ihan muuhun. No, aika näyttää senkin. Nykyään on jo sellainen rauha omien ajatusten suhteen, että tiedän asioiden loksahtavan kohdilleen aina jossain vaiheessa, ei tarvitse stressata niistä sen enempää.

Huh hellettä ja kesäloman loppu

Viime viikko oli täynnä tunteita ja tuskanhikeä. Silloin oli toisen vanhempani hautajaiset, joihin en tietenkään päässyt osallistumaan. Ne menivät kuitenkin omalta osaltani niin hyvin, kun nyt voi osallistumatta mennä. Olin ollut etukäteen yhteydessä pappiin ja kirjoitin hänelle pitkän henkilökuvauksen vanhemmastani, josta pappi olikin poiminut joitain seikkoja puheeseen. Pappi lähetti minulle vielä hautajaisten jälkeen puheensa sähköpostilla, joka jää minulle sitten muistoksi. Meidän perheelle oli erikseen varattu hautajaisiin kukkavihko, johon olin valinnut kukat. Veljeni luki kukkavihkoon valitsemani viimeisen tervehdyksen ja laski kukat puolestani arkulle. Hautajaisten jälkeen sukulaiset lähettivät kuvia siunaustilaisuudesta ja sen jälkeen olevasta kahvitilaisuudesta. Oli melkein kun olisin ollut paikalla, vaikka en ollutkaan. Kaikki ottivat minutkin huomioon niin ihanasti, kiitos siitä!

Perunkirjoituksia varten on on täytynyt virkatodistuksia tilailla ulkomaita myöten. Tästä olen oppinut sen, että tilailen omia jälkipolvia varten tällaiset paperit hyvissä ajoin valmiiksi. Eipä tarvitse sitten heidän pähkäillä, että mistäköhän niitä saa tilattua.

Kaiken tämän keskellä sain viime viikolla palautettua opintoihini liittyvän esseen sekä tehtyä viiden päivän tentin, joka liittyi ympäristön lakiasioihin. Tällä viikolla olisi vielä yksi tentti suoritettavana ja sitten olisi taas yksi kurssi suoritettu. Nytkin pitäisi lukea, mutta niin vain sitä keksii jotain sijaistoimintoa, kuten bloggaamista. Tämä kurssi on ollut muutenkin hieman haastavampi suorittaa, kun lapset ovat olleet lomalla koko kurssin ajan. Joka tarkoittaa sitä, että minulla ei ole ollut käytännössä yhtään opiskeluaikaa. Mutta niin vain olen tämänkin saanut kohta suoritettua, josta voin sitten itseäni taputtaa selkään, hyvä minä!

Viime viikolla vietettiin myös poika 4. synttäreitä

Täällä paluu arkeen on pikkuhiljaa taas alkamassa kesäloman jälkeen. Stationeryt koulua varten on jo suurimmaksi osaksi hankittu ja vähän täydennetty koulujen univormuja. High School alkoi jo tänään, alakoulut alkavat ensi maanantaina. Saattelin tänään poika 2 koululle, joka aloitti nyt high school taipaleensa, oli aika jännä paikka hänelle. Yhdeksättä vuosiluokkaa aloittavia on nyt yhteensä 10 luokallista ja pojalla ei ollut mitään tietoa siitä, että tuleeko ketään tuttua edes samalle luokalle. Mutta enpä ole hänestä juurikaan huolissani, on sellaista tyyppiä, että pärjää missä vain ja kenen kanssa vain.

Aamulla kouluun kävellessä kuuntelimme laulukaskaiden kovaäänistä soittoa. Samaa äänekästä soittoa kuuluu myös aina iltakävelyn aikaan puissa. Se on lämpimän kesän merkki ja tuo sellaista mukavaa trooppista tunnelmaa. Aamulla otin varmuuden vuoksi hupparin päälle poikaa viedessä, aamut on mukavia, kun on vähän viileämpää, mutta takaisin päin kävellessä tulikin jo hiki. Vähän käy sääliksi poika, jonka täytyy pitää bleiseriä päällä näin ensimmäisenä koulupäivänä, saattaa tulla hieman kuuma päivän aikana.

Täällä on helleaalto ja on ollut aika kuuma jo pidemmän aikaa. Välillä on viileämpiä päiviä, jolloin lämpötila on vain jotain 20 asteen luokkaa, joka on minulle oikein sopiva lämpö. Mutta useimmiten on lämpötilat olleet päälle 30 asteen, eilenkin oli meillä joku +35. Joissain paikoin on ollut vielä lämpimämpää, koko maassa on taas rikottu lämpöennätyksiä. Nämä lämmöt eivät ole mitenkään normaaleja täällä, maa on kuitenkin sen verran etelässä. Onneksi meillä on tehokas viilennin olohuoneessa, mielellään oleskellaankin päivisin sisällä. Tosin makuuhuoneissa ei ole viilennystä, yhden pojan huoneessa johon porottaa päivän aurinko, nousee lämpö varmasti lähemmäs 50 asteeseen... Eräs yö nukuin parin pojan kanssa teltassa pihalla. Aamulla heräsin yhdessä auringon kanssa, oli pakko siirtyä pian sisälle, kun alkoi olla niin tukalan kuuma.

Eräs kaunis auringonlasku

Täällä on nyt "extreme fire risk" ja kaikki tulenteko on kielletty, edes nurmikkoa ei saisi ajaa, ettei syty kipinästä ruohikkopaloa. Ruoho alkaakin olla jo aika ruskeaa, on niin kuivaa. Viime viikolla erään helteisen päivän päätteeksi saapui yllättäen myrsky, jolloin tuli vettäkin runsaammin. Mutta tähän kuivuuteen se ei paljoa auta. Myrskyn aikana tuulenpuuskat olivat kovimmillaan jotain 26 m/s, ensimmäistä kertaa pelkäsin että trampoliini lähtee lentoon ja sidottiinkin se kiinni aitaan. Myrsky meni ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, seuraavana aamuna taas paistoi kun ei mitään. Jos jotain hyvää, niin joululahjaksi saamani sitruunapuut tykkäävät lämmöstä. Toinen sitruunapuu kukkii ja toisessa on jo useita pieniä sitruunan alkuja. Näinköhän saadaan korjata satoa jo loppukesästä. Olen aina halunnut itselleni sitruunapuun ja nyt sekin toive on toteutunut.

Pieniä sitruunan alkuja

Mutta ei hyvää ilman huonoakin, meidän naapurin kissa on alkanyt käyttää pihaamme vessanaan. Pökäleitä on alkanyt löytymään varsinkin seinän vierustalta, joka on aivan kuiva ja nurmeton. Olemme nyt ripotelleet kahvinpuruja sinne, mistä jätöksiä on löytynyt. Seuraavaksi ajattelin ottaa käyttööni järeämmät keinot ja alan ruiskuttelemaan kattia vesiletkulla aina kun erehtyy meidän pihallemme. Mutta rontti taitaa käydä pihallemme yleensä lähinnä öisin tai aikaisin aamulla. Mikäköhän muu olisi hyvä keino torjua kissoja, vinkkejä?

Minun lokakuuni

Nyt on Ameriikan loma taputeltu ja välillä taas paluu arkeen eli luvassa Uuden-Seelannin kuulumisia viime kuukauden osalta. Postauksessa irrallisia kännykkäkuvia sieltä täältä, jotka kuvittavat lokakuun tapahtumia, tunnelmia ja ajatuksia. Muuten näissä ei ole mitään päätä eikä häntää.

1. There's a new duck in the pond! Tässä koulumatkan varrella olevassa lammessa oli ennen sellainen isompi ja vaaleampi lintu, joka oli ehkä hanhi (tai ankka, kuka näitä nyt tunnistaa). Nyt sitä ei enää ole näkynyt ja alan olla hieman huolissani. Sen sijaan lampeen on tullut uusi tipu, tuollainen isohko musta lintu, jolla on valkoinen rintamus, veikkaan sorsaksi? Ja siellä se nyt kaveeraa muiden lintujen kanssa ihan muina sorsina. Onkohan tämä uusi tyyppi ajanut sen lammen vanhan kunkun pois?

Lammelle on näin kevään tullen ilmaantunut pieniä poikueita, ainakin yksi sorsapoikue, sekä nokikanapoikue. Pari nokikanaa saapui lammelle ehkä kuukausi sitten, siellä isä ja äiti nokikana nyhtää pohjasta korsia ja antaa niitä poikasilleen. Hellyttävää seurattavaa.

2. Ranta ei koskaan petä. Kävimme eräällä iltakävelyllä Canterbury Bightin vieressä olevalla Coopers Lagoonilla (joka on Lake Ellesmeren vieressä), tarkoituksena kiertää laguuni. Loppujen lopuksi ei päästy kiertämään laguunia, kun tuli aita vastaan, joten käveltiin rantaa pitkin takaisin. Täällä rannoilla saa olla yleensä ihan itsekseen, mutta eipä täällä voikaan uida missä tahansa. Jos mereen menee, niin kannattaa tietää ne uimiseen turvalliset rannat. Esimerkiksi täällä merivirrat ja aallot ovat jo heti rannasta niin voimakkaat, että vievät uimarin heti ulapalle. Mutta mieltä meren katsominen rauhoittaa.

3. Eräänä arkiaamuna, kun heräiltiin klo 7 aikoihin, meidän talon edessä oli pari pinkkiin pukeutunutta, keijusiivet selässä olevaa kundia juomassa kaljaa. No mikäs siinä, aikaisin ne jaksavat aloittaa. Kohta keijuja olikin jo isompi porukka ja älämölö sen mukaista. Kun vein lapsia kouluun, karnevaalimeininkistä lössiä vaelteli läheiseen taloon, jossa oli bileet täydessä käynnissä jo puol 9. Taas kävelin 10 maissa siitä ohi, jolloin paikalla oli 4 poliisiautoa. Puoli yhdeltä oli jo ihan rauhallista, vähän musiikkia vielä kuului. Myöhemmin kuulin, että yliopistolla oli menossa jokavuotinen Garden Party Festival, joka selitti aamuiset värikkäät tyypit. Lehdestä luin, että opiskelijoilla on traditio aloitella Garden Party Festival -päivänä jo aamukuudelta, juoden ja siirtyen biletalosta toiseen. On noi opiskelijat kyllä ahkeria! Tällainen kyltti oli ilmestynyt kylille festaripäivänä, ihan aiheellinen muistutus.

4. Suomesta saapui taas toimitus pojille. Nämä ovat aina niin odotettuja ja hupenevat miltei hetkessä. Vielä on vähän jäljellä. Jos täällä jotain kaipaan, niin tuttuja makuja. Poikani kysyi minulta taannoin, että mitä minä teen kaikista mieluiten elämässäni tai mikä on kaikista kivoin asia. Mietin tätä kysymystä pitkään ja totesin, että se varmasti liittyy makumaailmaan, jonkin hyvän maun maistaminen tuo yllättävän paljon mielihyvää. (Toinen asia oli nukkuminen). Vanhojen ja tuttujen makujen maistaminen välillä on sekin yllättävän tärkeää näin ulkosuomalaiselle. Vaikka huomaan tämänkin suhteen jo jonkinlaista sopeutumista tänne. En kaipaa enää ehkä niin paljoa esimerkiksi juuri salmiakkia tai ruisleipää. Täältä on löytynyt jo aika kivasti muita korvaavia makuja tilalle.

5. Tai noh, kyllähän se salmiakkihimo välillä lähtee lapasesta! Löysin kaupungissa olevasta Bin Innistä hollantilaista salmiakkia, ja vielä useampaa laatua. Oli irtokarkkia ja sitten ihan pussia. Irtokarkkeja lähti mukaan ehkä reilun 25 dollarin edestä. Ajattelin ostavani varastoon kerralla enemmän, kun ei niin usein tulla kaupungissa tule käytyä. Nämä menivät muutamassa päivässä.

6. Poika 4 sai tuollaisen kannustuspalkinnon koulusta, kun on nykyään reipastunut ja osallistuvainen koulussa. Näitä kannustuspalkintoja jaetaan muutamalle oppilaalle aina parin viikon välein pidettävässä koko koulun Assemblyssa. Harjoittelimme edellisenä päivänä kannustuspalkinnon noutamista lavalta, että miten tilanteessa pitää sitten toimia. Poika on vähän arempi tapaus, joten kovasti tsemppasin, että hienosti se menee. Assemblyssa poikaa kutsuttiin nimeltä lavalle ja minä huidoin takarivistä, että nyt on vuoro, lavalle siitä. Poika nousi ja lähti kohti lavaa, mutta toinen opettaja pysäyttikin hänet ja laittoi takaisin istumaan... Ai että minulla kiehui! Sain vaivoin hillittyä itseni, etten lähtenyt mielenosoituksellisesti ryysimään sinne eteen muiden yli. Assembly loppui ja lähdin pihalle odottelemaan poikaa. Opettaja tulikin sieltä perässä anteeksipyydellen, oli huomannut mokansa kun toinen oppilas oli saanut poikani kannustuspalkinnon ja palautti sen opettajalle. Opettaja kertoi, että poika on nyt kuvattavana lavalla ja tulee kohta, mutta että ainakin he ottavat valokuvan hänestä. No kiva, missasin senkin sitten. Poika sieltä jo tulikin ja yritin salata oman pettymykseni hänelle. Kehuin kovasti hänen saamaansa kannustuspalkintoa ja kerroin myös, että hän toimi oikein, mutta opettaja mokasi. Aikuisetkin voivat joskus mokailla, eikös niin? Opettaja jatkoi vielä selittelyä ja anteeksipyytelyä. Minulle tuli vain jotain painokelvotonta sanottavaa mieleen, joten kävelin vain pois sanomatta sanaakaan hänelle. Seuraavan kerran puhuin opettajalle vasta viiden päivän päästä, kun olin jo vähän leppynyt.

7. Lokakuun alussa aloitin opiskeluni Suomen avoimeen yliopistoon ja teen nyt ympäristötieteen perusopintoja. Kuvassa essee, jota olen ahkerasti kirjoitellut sillä aikaa, kun lapset ovat koulussa. Esseen lisäksi meillä on ollut verkkokeskusteluja eri aihealueiden tiimoilta, kuten ympäristöongelmat ja luonnonvarat, ilma ja ilmasto sekä kansainvälinen yhteistyö. Kaikenlaista uutta on tullut opittua jo nyt, edellisistä opinnoista onkin aikaa jo yli 10 vuotta. Ja onhan tämä melko mielenkiintoista opiskella pelkästään netin kautta. Opinnot vievät kyllä melko paljon aikaa päivistäni ja aikataulutus täytyy suunnitella aina etukäteen.

Esseessäni käsittelen yhtä mielenkiinnon kohteistani, eli muoviroskaa, joka onkin ollut viime aikoina paljon esillä mediassa. Huomaan, että olen parhaimmillani tonkiessani faktoja esiin. Tiesittekö esimerkiksi että: EU:sta on viety kierrätysmuovia Kiinaan vajaat 2 miljoonaa tonnia tämän vuoden tammikuuhun asti (niitä huonompilaatuisia)?  Tai että Suomesta vietiin kierrätysmuoveja vielä pari vuotta sitten Aasiaan ja muualle, nykyään enää teollisuuden muoveja? Ja nyt kun Kiina ei ota vastaan enää kierrätysmuoveja EU:sta, ne viedään Aasian muihin köyhempiin maihin, joissa ei ole mitenkään kehittyneitä kierrätyssysteemeitä? Toisaalta, kyllähän Välimerta ja Arktista merialuettakin EU:n jäsenvaltiot roskaavat muovijätteellä joka vuosi 150 000 - 500 000 tonnin edestä. Ei ole mitenkään kaukaa haettu ajatus, että ne on myös meidän rikkaiden länsimaiden roskat, jotka siellä valtamerissä kelluu. Aika karuja tilastoja kyllä! Nyt kun ongelma on tunnistettu ja todettu että kierrätys ei itsessään toimi, pitäisi kehittää muoville korvaajia. Uusia innovaatioita onkin tullut jonkin verran, esimerkiksi suomalainen Sulapac, joka valmistaa purnukoita puupurusta. Esseessäni tarkastelen lisää näitä muita vaihtoehtoisia ja täysin kompostoituvia tuotteita. Nämä ovat toistaiseksi vielä vain pisara valtameressä, mutta siitähän se lähtee liikkeelle, ihmisten tietoisuus kannustaa etsimään keinoja muutokseen.

Itse en ole ollut erityisesti mitään luonnonsuojelijatyyppiä, mutta ehkä minussakin vielä pieni vihreä herää (tai ei nyt sentään, heidän ideologiansa on niin kaukana omastani). Mutta luonnon merkitys on itselleni avautunut vielä enemmän tänne muutettuani. Täällä Uudessa-Seelannissa kun luonto on niin erilaista, uniikkia ja haavoittuvaista, sen suojelemiseksi tarvitaan jokaisen apua.

8. Kuvat eräältä viikonloppun kävelyreissulta Port Hillseille. Paikka on Witch Hillin takana, maisemat täällä eivät koskaan petä. Meillä on ollut täällä jo ihan kesäfiilikset. Viikon ajan oli jo helteiset lukemat, reilut +25 astetta, joka tuntui jo turhan lämpimältä minulle. Nyt on tosin menossa taas kylmempi ja sateisempi kausi, yölämpötilat ovat vielä myös melko vilpoisia. Mutta kesä on vasta alkamassa ja sitä kestää mooooonta kuukautta, ihanaa!

9. Luontoteema jatkuu, kuvissa kävelyillä vastaan tulleita luonnon ihmeitä. (Me kävellään täällä kyllä tosi paljon, sivuhuomautus)

Kuvissa: vas. yläkulmassa olevia riippupuita on kylillä melko paljon, varsinkin joen ja lampien rannoilla. Puuta en ole vielä tunnistanut. Oik. yläkulmassa on kasvi, joita on alkanut ilmestymään nyt keväällä. Tämä yksilö oli noin 2,5 metrin korkuinen ja siinä oli pienet, liilat kukat. Tätäkään kasvia en ole vielä tunnistanut. Vas. alakulmassa Kaka Beak kukassaan. Oik. alakulmassa etana sadepäivänä. Tämä laji on ilmeisesti tavallinen puutarhaetana, invasiivinen laji, joka on tullut Euroopasta. Uudessa-Seelannissa on muuten ihan oma etanalajinsa, Powelliphanta snail. Tämä etanalajike on erittäin suuri ja se on väriltään musta tai tummanruskea. Lajike on suojeltu ja niitä tavataan vain tietyillä paikoilla, esimerkiksi sademetsissä.

10. Kaverit. Kaveri kävi kylässä ja toi tullessaan tekemiään karjalanpiirakoita. En tajunnut ottaa niistä edes kuvaa, joten tässä kuvituskuvana itse tekemäni karjalanpiirakat, jotka eivät pärjää mitenkään kaverini tekemille. Mutta kummatkin maistuivat tietysti hyville.

Muutettuamme Lincolniin on itselläni ollut hieman hankaluuksia sopeutua, kavereiden ja tuttujen haaliminen on takunnut. En ole juurikaan tutustunut paikallisiin ihmisiin, siis natiiveihin kiweihin. Tämä johtuu varmasti isoksi osaksi omasta väsymyksestäni, en ole jaksanut yrittää tutustua toisiin niin aktiivisesti. Invercargillissa asuessamme tutustuin melko helposti muihin äiteihin, erityisesti nuorimmaisen Kindyssä. Toisaalta huomaan, että ihmisetkin ovat täällä hieman erilaisia, varautuneempia. Onnekseni olen löytänyt kaupungista toisia suomalaisia ja olen saanut tutustua muutamiin vähän paremminkin. Niihin, joiden kanssa ei tarvitse pinnistellä, kun on sama kieli ja kulttuuritausta ja joiden kanssa tietää tulevansa ymmärretyksi.

Tunnistan olevani nyt siinä sopeutumisen vaiheessa, kun jokainen vastoinkäyminen meinaa kaataa kupin. Silloin sitä ajattelee, että eiköhän lähdetä takaisin Suomeen. Toisaalta, silloin kun kaikki on hyvin ja on esimerkiksi juuri kahvitellut kaverin kanssa, tuleekin tunne etten ikinä halua täältä lähteä, vaan haluan sopeutua. Ristiriitaisia tunteita. Onneksi olen etukäteen lueskellut ulkomaille muuttajan sopeutumisen eri vaiheista, niin osaan ottaa ne vastaan paremmin, ihan sellaisenaan.

11. Halloween. Meillä ei Halloweenia sen kummemmin juhlita yleensä, ellei pojat halua mennä johonkin discoon. Nyt juhlittiin kotona Halloweenia edeltävänä lauantaina, vähän rekvisiittaa kotiin ja pojille padallinen herkkuja ja telkusta tuli vielä Hotelli Transylvania 2. Varsinaisena Halloween-päivänä keskiviikkona ovellamme kävi koko ajan joku pimpottamassa "Trick or Treat". En ollut suunnitellut, että me lähtisimme kiertelemään oville, mutta kun ovikello soi taukoamatta, innostuivat nuorimmaisetkin tästä ideasta. Mies reippaana lähti sitten kiertelemään Batmanin ja Kurpitsapään kanssa lähiovilla ja saalistakin tuli ihan kivasti.

12. Kuva McLeans Forestilta. Meillä tuli miehen kanssa neljännesvuosisata styylausta täyteen ja sen kunniaksi lähdimme kävelylle kahdestaan metsään, wuhuu! Metsä on havumetsä, joka on istutettu tänne ilmeisesti tulvimisen estämiseksi. Metsä on aivan leveähkön Waimakariri-joen vieressä, joka joskus saattaa siis tulvia. Metsässä oli kävely- ja maastopyöräpolkuja ja paikka vaikutti olevan suosittu erityisesti maastopyöräilyn keskuudessa. Oli menossa helleviikko, eikä ollut satanut pitkään aikaan. Maasto oli aivan rutikuivaa ja tuoksui havuille. Aivan kuin olisi ollut Suomessa kävelemässä metsän keskellä olevalle järvelle. Ahh!

13. Kuvassa kuoharia, Chardonnay ja Pinot Noir sekoitus, kuivaa. Ostettiin miehen kanssa kuoharipullo ja korkattiin se tiistaina! Syynä tähän oli uunituore Residency-viisumi eli oleskelulupa meidän koko perheelle tänne Uuteen-Seelantiin!! Jee, jee, tätä ollaankin odoteltu, nyt voi hengittää jo vähän helpommin. Me saadaan olla täällä ihan niin kauan kuin halutaan!