Antarktis on täältä Uudesta-Seelannista katsottuna melko lähellä, mutta kuitenkin aika kaukana. Uuden-Seelannin eteläkärjestä sinne on matkaa noin 3500 km ja välissä on vaan vettä. Christchurchissa Antarktikselta ei voi kuitenkaan välttyä. Christchurch kun on kaupunkina yksi maailman Antarktiksen tutkimuksen viidestä keskuksesta. Neljä muuta kaupunkia ovat: Kapkaupunki (Etelä-Afrikka), Hobart (Australia), Punta Arenas (Chile) ja Ushuaia (Argentiina). Christchurch toimii tukikohtana viiden valtion Antarktiksen ohjelmalle; USAlle, Korealle, Italialle, Saksalle ja tietysti Uudelle-Seelannille. Christchurchin kansainväliseltä lentokentältä lähtee yli 100 lentoa jokaisena sesonkina (lokakuu-helmikuu) Antarktikselle. Mitään turistilentoja sinne ei täältä tehdä, lennoilla on mukana Antarktiksen henkilökuntaa ja tutkijoita vuosittain noin 5500 hlöä.
Scott Base ja Robert Falcon Scott
Uuden-Seelannin ainoa varsinainen tutkimusasema Antarktiksella on
Scott Base, joka on perustettu vuonna 1957. Scott Base on saanut nimensä brittiläiseltä laivaston upseerilta ja tutkimusmatkailijalta Robert Falcon Scottilta. Hän teki Antarktikselle kaksi tutkimusmatkaa Lytteltonista Christchurchista vuosina 1901-1904 ja 1910-1913. Scottin retkikunta tutki ja dokumentoi Antarktista ja yritti saavuttaa ensimmäisenä Etelänavan. Ensimmäinen yritys Etelänavalle vuonna 1902 kuitenkin epäonnistui. Toisella yrityksellä Scottin retkikunta pääsi Etelänavalle 17.1.1912. Perillä he kuitenkin huomasivat pettymyksekseen norjalaisen Roald Amundsenin retkikunnan käyneen Etelänavalla jo viisi viikkoa aiemmin, 14.12.1911. Tällä tutkimusmatkalla Scottin retkikunta löysi kuitenkin mm. kasvien fossiileja, joita heillä oli mukana 16 kg. Näin ollen he saivat todistettua teorian Antarktiksesta oikeaksi; Antarktis on ollut muinoin osa Gondwanan supermannerta, joka on ollut trooppisen metsän peitossa. Gondwanassa on ollut liittyneinä myös Uusi-Seelanti, Australia, Afrikka, Madagaskar, Etelä-Amerikka, Intia ja Arabia. Scottin retkikunnan dokumentoinnit ja näytteet ovat olleet merkittäviä Antarktiksen tutkimuksessa. Scottin retkikunta ei kuitenkaan koskaan löytänyt tietään takaisin laivalle tältä reissulta, vaan menehtyi matkan varrelle. Retkikunta löydettiin 8 kuukautta myöhemmin, kuten myös heidän keräämänsä näytteet, valokuvat ja dokumentoinnit. Tutkimusmatkailijat saivat postuumisti paljon mainetta ja kunniaa. Scottin ainoa lapsi Peter Markham Scott jatkoi isänsä luonnontutkimus ja -suojeluperinnettä, aivan kuten isänsä oli toivonut viimeisessä kirjeessään vaimolleen, kuoleman koittaessa. Ornitologi Peter Scott oli yksi WWF:n (World Wide Fund for Nature) perustajista.
Antarktis Christhurchin katukuvassa
Christchurchissa on monenlaista Antarktikseen liittyvää maamerkkiä ympäri kaupunkia: Scottin patsas (Scottin lesken veistämä), Scottin retkikunnan käyttämä magneettinen observatorio kasvitieteellisessä puutarhassa sekä operaatio "Deep Freeze"n jälkeen kiitollisuudenosoituksena saatu toteemipaalu USAlta. Canterburyn yliopistossa voi opiskella
Antarktiksen tutkimusta, johon kuuluu myös harjoittelu Antarktiksella.
Canterburyn museossa on esillä Antarktiksen tutkimukseen kuuluvia kokoelmia.
Air Force museossa ja
Ferrymead Heritage Parkissa on esillä Antarktiksen tutkimuksen varhaisvaiheisiin liittyviä lentokoneita. Christchurchin lentokentän lähistöllä toimii Antarktiksen tutkimuskeskus sekä
International Antarctic Centre.
International Antarctic Centre
Kävimme tutustumassa International Antarctic Centreen ollessamme täällä lomamatkalla vuonna 2016. Keskus on avattu vuonna 1992, Christchurchin kansainvälisen lentokentän toimesta. Keskuksen on tarkoituksena esitellä Antarktiksen tutkimusta ja Christchurchin merkitystä sille. Keskuksessa on mahdollisuus nähdä ja kokea Antarktis, varsinaisesti käymättä siellä. Antarktiksen maisemia pääsee ihailemaan suurelta valkokankaalta, jossa pyörii non-stoppina dokumentti Antarktiksen ylilennolta. Hägglund Riden kyydissä pääsee kokemaan, miltä tuntuu ajelu pitkin lumisia kukkuloita tutkimusautolla. Ja jos ei ole pingviinejä onnistunut bongaamaan luonnossa, täällä niitä on mahdollista nähdä varmasti. Keskuksessa on monenlaista ihmeteltävää ja tutkittavaa moneksi tunniksi. Keskus on auki joka päivä klo 9-17.30. Liput keskukseen maksavat aikuiselta $59 (34 e) ja yli 5-15v lapselta $29 (16 e).
 |
| Sinipingviinien ruokinta-aika |
 |
| Sinipingviinit ovat maailman pienin pingviinilaji |
International Antarctis Centressä on myös Antarktiksen myrskyhuone. Huoneeseen pitää pukeutua toppatakkiin ja talvikenkiin, jotka saa lainata. Myrskyn aikana huoneen lämpötila tippuu -18 asteeseen. Osa porukastamme kävikin kokemassa tämän ihmeellisen luonnonilmiön, lunta ja kylmyyttä olikin jo melkein ikävä!
 |
| Myrskyhuone |
 |
| Tässä sai testata, kuinka kauan pystyy pitämään käsiä Antarktiksen kylmässä vedessä. Kellon alla oli siis reikä, johon kädet sai työnnettyä ja siellä oli kylmää vettä |
 |
| Täällä pääsi koittamaan tutkimusmatkailijana oloa Robert Falcon Scottin tyyliin. |
 |
| Hägglund Ride |
Turistimatkat Antarktikselle
Antarktikselle järjestetään turistimatkoja ainakin Uudesta-Seelannista, Australiasta, Argentiinasta ja Chilestä. Jos laivamatkalle halajaa Uudesta-Seelannista, kannattaa matka varata ainakin 1,5 - 2 vuotta aiemmin, jolloin varmistat paikasi ja voit saada siitä vähän alennusta. Mitään halpoja reissuja ne eivät arvatenkaan ole, tässä joitain esimerkkejä turistimatkoista Antarktikselle (hinnat Uuden-Seelannin dollareissa sekä euroissa:
➨ Uudesta-Seelannista turistien laivamatkat Antarktikselle lähtevät yleensä Bluffista. Paluu joko Bluffiin tai Christchurchiin. Järjestetyt laivamatkat kestävät noin kuukauden ja maksavat alkaen $34 000 (~20 000 e). Tämä osa Antarktista on syrjäisempi ja huomattavasti vähemmän vierailtu, risteilyjä on rajoitetusti tarjolla. Näillä risteilyillä pääsee tutustumaan historialliseen Antarktiksen osaan, jossa mm. tutkimusmatkailijat Scott, Amundsen ja Shackleton ovat seikkailleet. Täällä on myös maailman eteläisin aktiivinen tulivuori Mount Erebus, Rossin jäähylly (600 km pitkä jääseinä) sekä maailman suurimman pingviinilajin, keisaripingviinin kolonna.
Yhtenä mahdollisuutena on tehdä risteily Uudesta-Seelannista Argentiinan Ushuaiaan tai toisin päin. Tällä risteilyllä näkee sekä Rossinmeren puoleisen historiallisen Antarktiksen, että Antarktiksen niemimaan. Matka kestää noin kuukauden ja maksaa alkaen $40 600 (~23 500 e).
➨ Argentiinasta järjestetään paljon laivamatkoja Antarktiksen niemimaalle. Matkat maksavat alkaen $9500 (5500 e) ja matka kestää puolisentoista viikkoa. Matkoja saattaa löytyä myös edullisemmin ja niitä on tarjolla monipuolisesti. Risteilyt suuntautuvat Antarktiksen niemimaalle, joka on lämpimin osa Antarktista. Näillä risteilyillä näkee monipuolisemmin eri eläinlajeja (ainakin näin mainostetaan).
➨ Chilestä Punta Arenasista järjestetään turistilentoja Etelänavalle asti. Siellä on mahdollista päästä käymään Amundsen-Scott tukikohdassa, jos henkilökuntaa sattuu olemaan paikalla opastamassa. Matkalla pysähdytään myös Antarktiksen niemimaalla. Matka kestää 6-7 päivää ja maksaa alkaen $73 500 (~42 500 e).
Chilestä tehdään myös edullisempia lento - risteilymatkoja Antarktiksen niemimaalle. Lennot mennen tullen Punta Arena - King George Island, josta siirrytään risteilijälle kiertämään niemimaata. Näin voi välttää myrskyisän Drake Passagesin ylityksen ja säästää aikaa itse Antarktiksen havainnoinnille. Lento - risteilyn hinta on alkaen $16 800 (~9700 e).
➨ Australiasta järjestetään 12 tuntia kestäviä Antarktiksen ylilentoja, joilla on mahdollisuus nähdä Antarktis ylhäältä käsin, kuitenkaan laskeutumatta sinne. Lennot lähtevät ainakin Hobartista, Sydneystä ja Melbournesta. Näille lennoille hinnat ovat alkaen $1300 (760 e). Tosin parempiin penkkeihin kannattaa vähän sijoittaa, keskimmäisen rivin keskeltä tuskin näkee maisemia. Parhaimmat ikkunapaikat maksavat $8225 (4763 e).
Joten ei muuta kuin seuraavaa matkabudjettia säästämään!
Joitain mielenkiintoisia asiaan liittyviä lähteitä:
https://www.coolantarctica.com/Travel/antarctica_trip_new_zealand_australia.php
https://www.bbc.com/news/magazine-15384729