Alkuvuosi 2019

Alkuvuosi on ollut täynnä tunteita. Kaikenlaista odottamatonta on tapahtunut ja mieli ei ole ollut aina niin pirteä. Mutta elämä menee omia polkuja, omista suunnitelmista riippumatta ja kyselemättä lupaa. Kuolemantapaus- ja sairastumisuutisia on kuulunut useampia jo sieltä kotisuomesta. Ja sitten tietenkin kaupungissa tapahtunut murhenäytelmä ja sen jälkimainingit. Onneksi on ollut myös sitä tavallista, melko seesteistäkin arkea ja sitten oikein mukaviakin juttuja. Tässä taas irrallisia kertomuksia lähiaikojen tapahtumista ja tunnelmista kännykkäkuvien siivittämänä:

1. Meitä on hellitty iltakävelyillä näillä mahtavan värisillä taivailla. Tännekin syksy alkaa jo pikkuhiljaa saapumaan. Yöt ovat olleet, ainakin ajoittain, jo hieman kylmempiä ja iltaisin on välillä täytynyt jo pistää lämmitys päälle. Tosin päivisin lämpötilat ovat kivunneet edelleen sinne + 20-28 asteen välille, paitsi sateisina päivinä. Aamuisin on ollut ihanaa, kun on jo vähän viileämpi sää. Vien nykyisin lapsia kouluun skuuttaamalla (!) ja kun yritän pysyä heidän vauhdissaan mukana, niin hikihän siinä tulee. Senkin vuoksi sellaiset vähän kirpeämmät aamut ovat oikein tervetulleita. Sateisia päiviäkin on ollut jo enemmän ja melkoisia myrskytuulia välillä puhaltelee. Meillä on ollut kyllä verrattaen kuivaa edelleenkin, toisin kuin länsirannikolla, jossa on taas tulvinut ihan urakalla, yksi silta ja tiekin pyyhkiytyi tulvaveden mukana menemään. Mutta tuo on ihan normaalia siellä, meillä nurmikko on saanut vähän vettä. Tämä kesä on tuntunut ihan loppumattomalta. Outoa myöntää, mutta odotan jo talvea!

Iltataivas Lincolnissa

2. Pientä esimakua talvesta saimme käydessämme Antarctic Centressä eräänä viikonloppuna. Tai no, eihän täällä ole lunta talvella, mutta saimmepahan ainakin muistella Suomen talvea. Lapset tykkäsivät, kun pääsivät telmimään ja pyöriskelemään lumihuoneessa, jossa oli pakkasta -8 astetta. Lumihuoneen jälkeen pääsin puistelemaan lumia lasten vaatteista ja muistin kuinka ärsyttävää hommaa se olikaan. Tähän voisi vielä todeta, että odotan nimenomaan sitä täkäläistä, leutoa talvea. Lumi ei ole edelleenkään se mun juttu.

Antarctic Centre. Lunta, jee...

3.  Rangiorassa kävimme eräänä pilvisenä viikonloppuna, jolloin siellä oli menossa koko viikonlopun kestävä iso autotapahtuma. Niitä nyt tuntuu olevan täällä miltei joka viikonloppu. Tapahtumassa oli näytteillä tietysti kaikenlaisia autoja yms. rekvisiittaa ja kojua. Minä bongasin tällaisen kivan kojun, joka myi niitä ihania 50-luvun pinup-mekkoja ja kenkiä yms. Seuraavassa kojussa pääsi laitattamaan myös hiukset ja meikin tyyliin sopivaksi. 

19 Black putiikin koju

4. Port Hillseillä on tullut käytyä useampanakin viikonloppuna. Siitä on tullut mieheni ja minun kävelyjen vakiokohde. Port Hillsit ovat pituudeltaan noin 35 kilometriä, joten siellä riittääkin käveltävää ja nähtävää, aina löytyy uusia reittejä tutkittavaksi. Olen tutustunut nyt Port Hillseihin hieman tarkemmin koulutyön yhteydessä. Opinnoissani on menossa ekologian ja luonnonsuojelun kurssi, johon liittyen teen esseetä ja tutkielmaa Port Hillsien biodiversiteetista ja luonnonhistoriasta. Kukkuloista on muodostunut minulle vuoden aikana erittäin tärkeä paikka. Näissä kauniissa maisemissa kävely lataa akkuja ja tyhjentää mieltä turhista ajatuksista. Kukkulat taitavatkin olla tällä hetkellä yksi lempipaikoistani koko maailmassa. Näistä maisemista onkin odotettavissa vielä lisää postauksia lähiaikoina.

Port Hills. Kuvassa kukkuloiden päällä kulkeva Summit Road, joka on tässä kohtaa autoilta suljettuna. Kuvan keskikohdassa kulkee myös Bridle Path kävelyreitti, joka nousee tuolta oikealta ja tien ylityksen jälkeen laskee vasemmalle Lytteltoniin, ja toisin päin. Tätä polkua pitkin eurooppalaiset uudisasukkaat kulkivat ennen Lytteltonin satamasta Christchurchin kaupunkiin.

Port Hills, auringonlaskun aikaan. Alhaalla Christchurch, taustalla Eteläiset Alpit rajaavat horisontin. Harmi ettei ollut oikeaa kameraa mukana.

5. Arkeen helpotusta. Bargain Box toimitetaan kotiovelle kerran viikossa täynnä ruoka-aineita resepteineen. Tilasin nyt kokeeksi kolme ruokalajia, joita valmistan sitten pitkin viikkoa. Ihanaa, kun joku muukin välillä miettii, että mitä meillä tänään syötäisiin!

Bargain Box

6. Kaupassa pääsiäisherkut ovat olleet esillä jo hyvän aikaa. Olen ostellut pääsiäismunia odottamaan Pääsiäistä, mutta jonnekin ne ovat aina kadonneet. Pojilla on koulua vielä kaksi viikkoa jäljellä, sen jälkeen Term 1 päättyy ja alkaa kahden viikon loma, jonka aikana vietetään myös Pääsiäistä. Loma tulee niin tarpeeseen lapsille, ovat olleet melko väsyneitä pitkien kouluviikkojen ja etenkin pitkien päivien jälkeen.

Pääsiäissuklaapuput. Korkeutta näillä on noin 50 senttiä.

7. Yksi mukavimmista päivistä maaliskuussa on ollut eräs lauantai, jolloin kävin tyttökavereiden kanssa Christchurchissa sijaitsevassa Crate Escape -pakohuoneessa. Meidän huoneemme oli nimeltään The Lost Hunt of Antarctica. Huone ja tehtävät olivat tosi hauskoja ja myös melko vaativia. Tyttöporukalla kun oltiin liikkeellä, kiljuminen on taattua! Mutta niin vaan tyttöenergialla selvitettiin arvoitukset, löydettiin "aarre" ja aikaakin jäi vielä jäljelle 2.49 minuuttia. Enempää en huoneesta kerro, jos joku haluaa tätä koittaa, mutta sanonpahan vaan, että varvassandaalit oli hieman väärä valinta..

Meidän tyttöporukkamme sekä löytämämme "aarre"

Pakohuoneen jälkeen kävimme syömässä intialaisessa ravintolassa hyvää ruokaa ja sen jälkeen jonotettiinkin jätskibaariin! Rollickin Gelato Cafe on kuuleman mukaan kaupungin paras jätskibaari, joka olikin ilmeisen suosittu. Ja veihän se jätski kielen mennessään! Vähän nauratti, kun ennen jonotettiin ravintolaillan jälkeen snägärille, nykyään jonotetaan jätskibaariin! Keski-ikä vai miten se menikään.

En ole vielä koskaan pettynyt intialaiseen ruokaan. Aina se on vaan niin hyvää.

Syömisten jälkeen kävimme vielä yhden kaverin sekä mieheni ja nuorimmaisen poikani kanssa (jotka tulivat meitä hakemaan) hiljentymässä valtavan kukkameren äärellä. Botanic Gardensin aidan vierusta Rolleston Avenuella on täyttynyt kukista, korteista, valokuvista, lipuista, nalleista, patsaista ja kaikenlaisista muistamisista. Kukkameri oli noin reilut 100 metriä pitkä ja kolmisen metriä leveä. Kukat tuoksuivat illallakin. Joukossa näkyi myös meidän alakoulun oppilaiden tekemiä tervehdyksiä. Kaupungin läpi ajaessamme näkyi useammallakin aidalla kukkia, kortteja ja lippuja.

Kukkameri jatkui pitkälle

We are one

8. Miehen työpaikka järjesti viime viikonloppuna työntekijöilleen ja heidän perheilleen elokuvateatterissa Lego Movie 2 -ennakkonäytöksen. Kaupan päälle tuli vielä popparit ja jätskit, joten ei kun nautiskelemaan. En ole ollut vuosiin elokuvissa, joten oli ihan kiva käydä taas, vaikkakin lastenelokuvan merkeissä. 

Lego Movie 2

9. Uusi tukkatyyli syksyä varten! Mies sai taas ihan uuden näköisen vaimon, tällä kertaa lilaverikön. Viimeksi olen värjännyt kokonaan hiukset noin 8-9 vuotta sitten, silloin tummanruskeaksi. Joten olikin jo aika taas vähän repäistä tyylin suhteen. Löytyi muuten melkein samanvärinen paitakin, nuorimmainen totesikin että sopii hyvin yhteen.

Väri taisi olla joku amethyst

Perjantaina 29/3, kaksi viikkoa iskujen jälkeen pidettiin Christchurchissa iso muistotilaisuus, jossa oli puhumassa myös pääministeri Jacinda Ardern (koko puhe löytyy tästä), tilaisuudessa luettiin myös kaikkien uhrien nimet. Tämä ikävä tapahtuma on tuonut muutenkin niin kohteliaista uusiseelantilaisista esiin ne parhaimmat puolet, jonka vuoksi tykkäänkin niin tästä maasta. Unity - Compassion - Love, nämä sanat ovat toistuneet usein ja ne kuvaavat näiden muutamien viikkojen tuntemuksia täällä.

Tähän liittyen alla linkki Youtubessa olevaan Uuden-Seelannin kansallislaulun esimmäiseen säkeistöön, joka lauletaan maoriksi ja englanniksi. Virallisesti Uudella-Seelannilla on kaksi kansallislaulua; Aotearoa - God Defend New Zealand sekä tietysti brittiläinen God Save the Queen. Käytännössä jälkimmäistä ei juurikaan soiteta missään. God Defend New Zealand on mielestäni yksi kauneimmista kansallislauluista, joten tässä se teillekin kuunneltavaksi:

New Zealand National Anthem: Aotearoa - God Defend New Zealand

Christchurch - Portti Antarktikseen

Antarktis on täältä Uudesta-Seelannista katsottuna melko lähellä, mutta kuitenkin aika kaukana. Uuden-Seelannin eteläkärjestä sinne on matkaa noin 3500 km ja välissä on vaan vettä. Christchurchissa Antarktikselta ei voi kuitenkaan välttyä. Christchurch kun on kaupunkina yksi maailman Antarktiksen tutkimuksen viidestä keskuksesta. Neljä muuta kaupunkia ovat: Kapkaupunki (Etelä-Afrikka), Hobart (Australia), Punta Arenas (Chile) ja Ushuaia (Argentiina). Christchurch toimii tukikohtana viiden valtion Antarktiksen ohjelmalle; USAlle, Korealle, Italialle, Saksalle ja tietysti Uudelle-Seelannille. Christchurchin kansainväliseltä lentokentältä lähtee yli 100 lentoa jokaisena sesonkina (lokakuu-helmikuu) Antarktikselle. Mitään turistilentoja sinne ei täältä tehdä, lennoilla on mukana Antarktiksen henkilökuntaa ja tutkijoita vuosittain noin 5500 hlöä.


Scott Base ja Robert Falcon Scott

Uuden-Seelannin ainoa varsinainen tutkimusasema Antarktiksella on Scott Base, joka on perustettu vuonna 1957. Scott Base on saanut nimensä brittiläiseltä laivaston upseerilta ja tutkimusmatkailijalta Robert Falcon Scottilta. Hän teki Antarktikselle kaksi tutkimusmatkaa Lytteltonista Christchurchista vuosina 1901-1904 ja 1910-1913. Scottin retkikunta tutki ja dokumentoi Antarktista ja yritti saavuttaa ensimmäisenä Etelänavan. Ensimmäinen yritys Etelänavalle vuonna 1902 kuitenkin epäonnistui. Toisella yrityksellä Scottin retkikunta pääsi Etelänavalle 17.1.1912. Perillä he kuitenkin huomasivat pettymyksekseen norjalaisen Roald Amundsenin retkikunnan käyneen Etelänavalla jo viisi viikkoa aiemmin, 14.12.1911. Tällä tutkimusmatkalla Scottin retkikunta löysi kuitenkin mm. kasvien fossiileja, joita heillä oli mukana 16 kg. Näin ollen he saivat todistettua teorian Antarktiksesta oikeaksi; Antarktis on ollut muinoin osa Gondwanan supermannerta, joka on ollut trooppisen metsän peitossa. Gondwanassa on ollut liittyneinä myös Uusi-Seelanti, Australia, Afrikka, Madagaskar, Etelä-Amerikka, Intia ja Arabia. Scottin retkikunnan dokumentoinnit ja näytteet ovat olleet merkittäviä Antarktiksen tutkimuksessa. Scottin retkikunta ei kuitenkaan koskaan löytänyt tietään takaisin laivalle tältä reissulta, vaan menehtyi matkan varrelle. Retkikunta löydettiin 8 kuukautta myöhemmin, kuten myös heidän keräämänsä näytteet, valokuvat ja dokumentoinnit. Tutkimusmatkailijat saivat postuumisti paljon mainetta ja kunniaa. Scottin ainoa lapsi Peter Markham Scott jatkoi isänsä luonnontutkimus ja -suojeluperinnettä, aivan kuten isänsä oli toivonut viimeisessä kirjeessään vaimolleen, kuoleman koittaessa. Ornitologi Peter Scott oli yksi WWF:n (World Wide Fund for Nature) perustajista.


Antarktis Christhurchin katukuvassa

Christchurchissa on monenlaista Antarktikseen liittyvää maamerkkiä ympäri kaupunkia: Scottin patsas (Scottin lesken veistämä), Scottin retkikunnan käyttämä magneettinen observatorio kasvitieteellisessä puutarhassa sekä operaatio "Deep Freeze"n jälkeen kiitollisuudenosoituksena saatu toteemipaalu USAlta. Canterburyn yliopistossa voi opiskella Antarktiksen tutkimusta, johon kuuluu myös harjoittelu Antarktiksella. Canterburyn museossa on esillä Antarktiksen tutkimukseen kuuluvia kokoelmia. Air Force museossa ja Ferrymead Heritage Parkissa on esillä Antarktiksen tutkimuksen varhaisvaiheisiin liittyviä lentokoneita. Christchurchin lentokentän lähistöllä toimii Antarktiksen tutkimuskeskus sekä International Antarctic Centre.


International Antarctic Centre

Kävimme tutustumassa International Antarctic Centreen ollessamme täällä lomamatkalla vuonna 2016. Keskus on avattu vuonna 1992, Christchurchin kansainvälisen lentokentän toimesta. Keskuksen on tarkoituksena esitellä Antarktiksen tutkimusta ja Christchurchin merkitystä sille. Keskuksessa on mahdollisuus nähdä ja kokea Antarktis, varsinaisesti käymättä siellä. Antarktiksen maisemia pääsee ihailemaan suurelta valkokankaalta, jossa pyörii non-stoppina dokumentti Antarktiksen ylilennolta. Hägglund Riden kyydissä pääsee kokemaan, miltä tuntuu ajelu pitkin lumisia kukkuloita tutkimusautolla. Ja jos ei ole pingviinejä onnistunut bongaamaan luonnossa, täällä niitä on mahdollista nähdä varmasti. Keskuksessa on monenlaista ihmeteltävää ja tutkittavaa moneksi tunniksi. Keskus on auki joka päivä klo 9-17.30. Liput keskukseen maksavat aikuiselta $59 (34 e) ja yli 5-15v lapselta $29 (16 e).

Sinipingviinien ruokinta-aika

Sinipingviinit ovat maailman pienin pingviinilaji

International Antarctis Centressä on myös Antarktiksen myrskyhuone. Huoneeseen pitää pukeutua toppatakkiin ja talvikenkiin, jotka saa lainata. Myrskyn aikana huoneen lämpötila tippuu -18 asteeseen. Osa porukastamme kävikin kokemassa tämän ihmeellisen luonnonilmiön, lunta ja kylmyyttä olikin jo melkein ikävä!

Myrskyhuone

Tässä sai testata, kuinka kauan pystyy pitämään käsiä Antarktiksen kylmässä vedessä. Kellon alla oli siis reikä, johon kädet sai työnnettyä ja siellä oli kylmää vettä

Täällä pääsi koittamaan tutkimusmatkailijana oloa Robert Falcon Scottin tyyliin.

Hägglund Ride

Turistimatkat Antarktikselle

Antarktikselle järjestetään turistimatkoja ainakin Uudesta-Seelannista, Australiasta, Argentiinasta ja Chilestä. Jos laivamatkalle halajaa Uudesta-Seelannista, kannattaa matka varata ainakin 1,5 - 2 vuotta aiemmin, jolloin varmistat paikasi ja voit saada siitä vähän alennusta. Mitään halpoja reissuja ne eivät arvatenkaan ole, tässä joitain esimerkkejä turistimatkoista Antarktikselle (hinnat Uuden-Seelannin dollareissa sekä euroissa:

➨ Uudesta-Seelannista turistien laivamatkat Antarktikselle lähtevät yleensä Bluffista. Paluu joko Bluffiin tai Christchurchiin. Järjestetyt laivamatkat kestävät noin kuukauden ja maksavat alkaen $34 000 (~20 000 e).  Tämä osa Antarktista on syrjäisempi ja huomattavasti vähemmän vierailtu, risteilyjä on rajoitetusti tarjolla. Näillä risteilyillä pääsee tutustumaan historialliseen Antarktiksen osaan, jossa mm. tutkimusmatkailijat Scott, Amundsen ja Shackleton ovat seikkailleet. Täällä on myös maailman eteläisin aktiivinen tulivuori Mount Erebus, Rossin jäähylly (600 km pitkä jääseinä) sekä maailman suurimman pingviinilajin, keisaripingviinin kolonna.

Yhtenä mahdollisuutena on tehdä risteily Uudesta-Seelannista Argentiinan Ushuaiaan tai toisin päin. Tällä risteilyllä näkee sekä Rossinmeren puoleisen historiallisen Antarktiksen, että Antarktiksen niemimaan. Matka kestää noin kuukauden ja maksaa alkaen $40 600 (~23 500 e).

➨ Argentiinasta järjestetään paljon laivamatkoja Antarktiksen niemimaalle. Matkat maksavat alkaen $9500 (5500 e) ja matka kestää puolisentoista viikkoa. Matkoja saattaa löytyä myös edullisemmin ja niitä on tarjolla monipuolisesti. Risteilyt suuntautuvat Antarktiksen niemimaalle, joka on lämpimin osa Antarktista. Näillä risteilyillä näkee monipuolisemmin eri eläinlajeja (ainakin näin mainostetaan).

➨ Chilestä Punta Arenasista järjestetään turistilentoja Etelänavalle asti. Siellä on mahdollista päästä käymään Amundsen-Scott tukikohdassa, jos henkilökuntaa sattuu olemaan paikalla opastamassa. Matkalla pysähdytään myös Antarktiksen niemimaalla. Matka kestää 6-7 päivää ja maksaa alkaen $73 500 (~42 500 e).

Chilestä tehdään myös edullisempia lento - risteilymatkoja Antarktiksen niemimaalle. Lennot mennen tullen Punta Arena - King George Island, josta siirrytään risteilijälle kiertämään niemimaata. Näin voi välttää myrskyisän Drake Passagesin ylityksen ja säästää aikaa itse Antarktiksen havainnoinnille. Lento - risteilyn hinta on alkaen $16 800 (~9700 e).

➨ Australiasta järjestetään 12 tuntia kestäviä Antarktiksen ylilentoja, joilla on mahdollisuus nähdä Antarktis ylhäältä käsin, kuitenkaan laskeutumatta sinne. Lennot lähtevät ainakin Hobartista, Sydneystä ja Melbournesta. Näille lennoille hinnat ovat alkaen $1300 (760 e). Tosin parempiin penkkeihin kannattaa vähän sijoittaa, keskimmäisen rivin keskeltä tuskin näkee maisemia. Parhaimmat ikkunapaikat maksavat $8225 (4763 e).

Joten ei muuta kuin seuraavaa matkabudjettia säästämään!

Joitain mielenkiintoisia asiaan liittyviä lähteitä:

https://www.coolantarctica.com/Travel/antarctica_trip_new_zealand_australia.php

https://www.bbc.com/news/magazine-15384729