Alkuvuosi on ollut täynnä tunteita. Kaikenlaista odottamatonta on tapahtunut ja mieli ei ole ollut aina niin pirteä. Mutta elämä menee omia polkuja, omista suunnitelmista riippumatta ja kyselemättä lupaa. Kuolemantapaus- ja sairastumisuutisia on kuulunut useampia jo sieltä kotisuomesta. Ja sitten tietenkin kaupungissa tapahtunut murhenäytelmä ja sen jälkimainingit. Onneksi on ollut myös sitä tavallista, melko seesteistäkin arkea ja sitten oikein mukaviakin juttuja. Tässä taas irrallisia kertomuksia lähiaikojen tapahtumista ja tunnelmista kännykkäkuvien siivittämänä:
1. Meitä on hellitty iltakävelyillä näillä mahtavan värisillä taivailla. Tännekin syksy alkaa jo pikkuhiljaa saapumaan. Yöt ovat olleet, ainakin ajoittain, jo hieman kylmempiä ja iltaisin on välillä täytynyt jo pistää lämmitys päälle. Tosin päivisin lämpötilat ovat kivunneet edelleen sinne + 20-28 asteen välille, paitsi sateisina päivinä. Aamuisin on ollut ihanaa, kun on jo vähän viileämpi sää. Vien nykyisin lapsia kouluun skuuttaamalla (!) ja kun yritän pysyä heidän vauhdissaan mukana, niin hikihän siinä tulee. Senkin vuoksi sellaiset vähän kirpeämmät aamut ovat oikein tervetulleita. Sateisia päiviäkin on ollut jo enemmän ja melkoisia myrskytuulia välillä puhaltelee. Meillä on ollut kyllä verrattaen kuivaa edelleenkin, toisin kuin länsirannikolla, jossa on taas tulvinut ihan urakalla, yksi silta ja tiekin pyyhkiytyi tulvaveden mukana menemään. Mutta tuo on ihan normaalia siellä, meillä nurmikko on saanut vähän vettä. Tämä kesä on tuntunut ihan loppumattomalta. Outoa myöntää, mutta odotan jo talvea!
 |
| Iltataivas Lincolnissa |
2. Pientä esimakua talvesta saimme käydessämme Antarctic Centressä eräänä viikonloppuna. Tai no, eihän täällä ole lunta talvella, mutta saimmepahan ainakin muistella Suomen talvea. Lapset tykkäsivät, kun pääsivät telmimään ja pyöriskelemään lumihuoneessa, jossa oli pakkasta -8 astetta. Lumihuoneen jälkeen pääsin puistelemaan lumia lasten vaatteista ja muistin kuinka ärsyttävää hommaa se olikaan. Tähän voisi vielä todeta, että odotan nimenomaan sitä täkäläistä, leutoa talvea. Lumi ei ole edelleenkään se mun juttu.
 |
| Antarctic Centre. Lunta, jee... |
3. Rangiorassa kävimme eräänä pilvisenä viikonloppuna, jolloin siellä oli menossa koko viikonlopun kestävä iso autotapahtuma. Niitä nyt tuntuu olevan täällä miltei joka viikonloppu. Tapahtumassa oli näytteillä tietysti kaikenlaisia autoja yms. rekvisiittaa ja kojua. Minä bongasin tällaisen kivan kojun, joka myi niitä ihania 50-luvun pinup-mekkoja ja kenkiä yms. Seuraavassa kojussa pääsi laitattamaan myös hiukset ja meikin tyyliin sopivaksi.
 |
| 19 Black putiikin koju |
4. Port Hillseillä on tullut käytyä useampanakin viikonloppuna. Siitä on tullut mieheni ja minun kävelyjen vakiokohde. Port Hillsit ovat pituudeltaan noin 35 kilometriä, joten siellä riittääkin käveltävää ja nähtävää, aina löytyy uusia reittejä tutkittavaksi. Olen tutustunut nyt Port Hillseihin hieman tarkemmin koulutyön yhteydessä. Opinnoissani on menossa ekologian ja luonnonsuojelun kurssi, johon liittyen teen esseetä ja tutkielmaa Port Hillsien biodiversiteetista ja luonnonhistoriasta. Kukkuloista on muodostunut minulle vuoden aikana erittäin tärkeä paikka. Näissä kauniissa maisemissa kävely lataa akkuja ja tyhjentää mieltä turhista ajatuksista. Kukkulat taitavatkin olla tällä hetkellä yksi lempipaikoistani koko maailmassa. Näistä maisemista onkin odotettavissa vielä lisää postauksia lähiaikoina.
 |
| Port Hills. Kuvassa kukkuloiden päällä kulkeva Summit Road, joka on tässä kohtaa autoilta suljettuna. Kuvan keskikohdassa kulkee myös Bridle Path kävelyreitti, joka nousee tuolta oikealta ja tien ylityksen jälkeen laskee vasemmalle Lytteltoniin, ja toisin päin. Tätä polkua pitkin eurooppalaiset uudisasukkaat kulkivat ennen Lytteltonin satamasta Christchurchin kaupunkiin. |
 |
| Port Hills, auringonlaskun aikaan. Alhaalla Christchurch, taustalla Eteläiset Alpit rajaavat horisontin. Harmi ettei ollut oikeaa kameraa mukana. |
5. Arkeen helpotusta. Bargain Box toimitetaan kotiovelle kerran viikossa täynnä ruoka-aineita resepteineen. Tilasin nyt kokeeksi kolme ruokalajia, joita valmistan sitten pitkin viikkoa. Ihanaa, kun joku muukin välillä miettii, että mitä meillä tänään syötäisiin!
 |
| Bargain Box |
6. Kaupassa pääsiäisherkut ovat olleet esillä jo hyvän aikaa. Olen ostellut pääsiäismunia odottamaan Pääsiäistä, mutta jonnekin ne ovat aina kadonneet. Pojilla on koulua vielä kaksi viikkoa jäljellä, sen jälkeen Term 1 päättyy ja alkaa kahden viikon loma, jonka aikana vietetään myös Pääsiäistä. Loma tulee niin tarpeeseen lapsille, ovat olleet melko väsyneitä pitkien kouluviikkojen ja etenkin pitkien päivien jälkeen.
 |
| Pääsiäissuklaapuput. Korkeutta näillä on noin 50 senttiä. |
7. Yksi mukavimmista päivistä maaliskuussa on ollut eräs lauantai, jolloin kävin tyttökavereiden kanssa Christchurchissa sijaitsevassa Crate Escape -pakohuoneessa. Meidän huoneemme oli nimeltään The Lost Hunt of Antarctica. Huone ja tehtävät olivat tosi hauskoja ja myös melko vaativia. Tyttöporukalla kun oltiin liikkeellä, kiljuminen on taattua! Mutta niin vaan tyttöenergialla selvitettiin arvoitukset, löydettiin "aarre" ja aikaakin jäi vielä jäljelle 2.49 minuuttia. Enempää en huoneesta kerro, jos joku haluaa tätä koittaa, mutta sanonpahan vaan, että varvassandaalit oli hieman väärä valinta..
 |
| Meidän tyttöporukkamme sekä löytämämme "aarre" |
Pakohuoneen jälkeen kävimme syömässä intialaisessa ravintolassa hyvää ruokaa ja sen jälkeen jonotettiinkin jätskibaariin! Rollickin Gelato Cafe on kuuleman mukaan kaupungin paras jätskibaari, joka olikin ilmeisen suosittu. Ja veihän se jätski kielen mennessään! Vähän nauratti, kun ennen jonotettiin ravintolaillan jälkeen snägärille, nykyään jonotetaan jätskibaariin! Keski-ikä vai miten se menikään.
 |
| En ole vielä koskaan pettynyt intialaiseen ruokaan. Aina se on vaan niin hyvää. |
Syömisten jälkeen kävimme vielä yhden kaverin sekä mieheni ja nuorimmaisen poikani kanssa (jotka tulivat meitä hakemaan) hiljentymässä valtavan kukkameren äärellä. Botanic Gardensin aidan vierusta Rolleston Avenuella on täyttynyt kukista, korteista, valokuvista, lipuista, nalleista, patsaista ja kaikenlaisista muistamisista. Kukkameri oli noin reilut 100 metriä pitkä ja kolmisen metriä leveä. Kukat tuoksuivat illallakin. Joukossa näkyi myös meidän alakoulun oppilaiden tekemiä tervehdyksiä. Kaupungin läpi ajaessamme näkyi useammallakin aidalla kukkia, kortteja ja lippuja.
 |
| Kukkameri jatkui pitkälle |
 |
| We are one |
8. Miehen työpaikka järjesti viime viikonloppuna työntekijöilleen ja heidän perheilleen elokuvateatterissa Lego Movie 2 -ennakkonäytöksen. Kaupan päälle tuli vielä popparit ja jätskit, joten ei kun nautiskelemaan. En ole ollut vuosiin elokuvissa, joten oli ihan kiva käydä taas, vaikkakin lastenelokuvan merkeissä.
 |
| Lego Movie 2 |
9. Uusi tukkatyyli syksyä varten! Mies sai taas ihan uuden näköisen vaimon, tällä kertaa lilaverikön. Viimeksi olen värjännyt kokonaan hiukset noin 8-9 vuotta sitten, silloin tummanruskeaksi. Joten olikin jo aika taas vähän repäistä tyylin suhteen. Löytyi muuten melkein samanvärinen paitakin, nuorimmainen totesikin että sopii hyvin yhteen.
 |
| Väri taisi olla joku amethyst |
Perjantaina 29/3, kaksi viikkoa iskujen jälkeen pidettiin Christchurchissa iso muistotilaisuus, jossa oli puhumassa myös pääministeri Jacinda Ardern (
koko puhe löytyy tästä), tilaisuudessa luettiin myös kaikkien uhrien nimet. Tämä ikävä tapahtuma on tuonut muutenkin niin kohteliaista uusiseelantilaisista esiin ne parhaimmat puolet, jonka vuoksi tykkäänkin niin tästä maasta. Unity - Compassion - Love, nämä sanat ovat toistuneet usein ja ne kuvaavat näiden muutamien viikkojen tuntemuksia täällä.
Tähän liittyen alla linkki Youtubessa olevaan Uuden-Seelannin kansallislaulun esimmäiseen säkeistöön, joka lauletaan maoriksi ja englanniksi. Virallisesti Uudella-Seelannilla on kaksi kansallislaulua; Aotearoa - God Defend New Zealand sekä tietysti brittiläinen God Save the Queen. Käytännössä jälkimmäistä ei juurikaan soiteta missään. God Defend New Zealand on mielestäni yksi kauneimmista kansallislauluista, joten tässä se teillekin kuunneltavaksi:
New Zealand National Anthem: Aotearoa - God Defend New Zealand
