Geneven lomalla päätimme lähteä katselemaan maisemia myös toiselle puolen rajaa. Noin 80 km:n päässä Genevestä sijaitsee Chamonix -niminen talvikyläkeskus, joka on Ranskan puolella. Täällä on järjestetty vuoden 1924 talviolympialaiset. Jos laskettelisin, tämä olisi hyvä talvilomakohde. Ja olihan tämä oikein kiva kohde näin syksylläkin. Täällä asuu noin 10000 vakituista asukasta ja kylä olikin vilkas myös näin talviajan ulkopuolella lokakuussa. Chamonixista lähtee monia patikointireittejä ja on ilmeisen suosittu myös kesäaikaan patikoijien keskuudessa. Chamonixin kylä sijaitsee vuorten välisessä solassa ja vieressä on Mont Blanc -vuori, joka on Alppien korkein huippu.
Ostimme menopaluu-bussiliput Busbud -nimisestä sovelluksesta edellisenä iltana ja ne maksoivat noin 62 euroa /hlö. Bussilla matka kesti noin 1 h 10 min ja matkalla saimme ihastella maisemia ihan rauhassa. Jännitystä tuotti rajan ylitys, matkakumppanini kun unohti ottaa reissuun mukaan passin, tai edes ajokortin. Jännitys oli kuitenkin turhaa. Bussi koukkasi kyllä rajalla tullirakennuksen ohi, mutta pääsimme jatkamaan matkaa kuitenkin suoraan. Sama homma oli takaisinpäin tullessakin.
 |
| Chamonixin Fresco. Seinämaalaukseen on ikuistettu Mont Blancin historiaan liittyviä merkkihenkilöitä |
 |
| Yhdessä liikkeessä myytiin tutun näköisiä servettejä |
 |
| Laakson läpi kulkee maidonvaalea Arve-joki, joka virtaa aina Geneveen asti |
Kylällä kävelyn jälkeen istahdimme drinkeille tähän ravintolaan, joka on kylän juna-aseman vieressä. Yläkuvassa näkyy juna, joka kuljettaa turisteja pitkin kylää. Sattumoisin tässä ravintolassa oli töissä vain suomalaisia työtekijöitä. Saimme ystävällisesti ladattua kännyköitämme täällä drinkkien lomassa. Samalla meille suositeltiin käymistä Mont Blanc -vuorella, jonne pääsee köysiratahissiä pitkin.
 |
| Lauantaipäivänä kylässä oli meneillään tori |
 |
| Vuorenrinteellä näkyy kylään Glasier des Bossons -jäätikkö, joka on yksi vuoriston suurimmista jäätiköistä. |
 |
| Sisäänkäynti vuorelle |
Koska meille suositeltiin niin painokkaasti käyntiä Mont Blanc -vuorella, päätimme uskaltautua nousemaan korkeuksiin. Lipunmyyntipisteessä opimme, että lippuja oli tarjolla kolmea eri sorttia. Halvimmalla lipulla pääsi 2317 metrin korkeudelle. Toiseksi kalliimmalla lipulla pääsi ylös varsinaiselle Auguille du Midi huipulle, joka on 3842 metrin korkeudessa, tämä lippu maksoi muistaakseni 69 euroa. Kalleimmalla lipulla pääsi jatkamaan tältä varsinaiselta huipulta vielä vuoriston toiselle huipulle, joka sijaitsee Italian puolella. Tämä kallein lippu maksoi pitkälle yli satasen, mutta sinne kulkee hissi vain kesäaikaan ja oli nyt kiinni. Hissejä tuli 5-10 minuutin välein ja vaikka ihmisiä oli aika paljon menossa huipulle, ei hisseihin tarvinnut kauaa jonottaa.
 |
| Hissi saapuu |
 |
| Ensimmäinen pysähdys oli 2317 metrin korkeudella, Plan de l'Aguille. Osa ihmisistä nousi vain tähän asti, matkan varrella näkyi myös ihmisiä kävelevän alas tältä tasolta. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa kylässä, olisin halunnut patikoida takaisin päin tullessa täältä takaisin laaksoon. |
 |
| Ja taas matka jatkui |
Aiguille du Midin huipulla 3842 metrin korkeudessa ilma oli ohutta, huippasi ja hengästytti. Kun alhaalla laaksossa lämpöä oli ollut miltei +20, oli täällä ylhäällä asteita -1 ja pelkässä hupparissa meinasi tulla vähän vilu. Sisätiloissa oli kuitenkin lämmitys, joten ihan koko aikaa ei tarvinnut palella. Maisemat olivat todellakin reissun arvoiset, taisi olla koko reissumme kohokohta.
 |
| Ylhäällä tulimme kallion sisään, josta lähti reittejä vuorelle |
 |
| Mont Blanc huippu 4810 metriä näkyy ylhäällä taaimmaisena. Kuvassa alavasemmalla näkyy jäätikön alkua. |
 |
| Huipulla oli jonkin verran vuorikiipeilijöitä. Tässä alhaalla näkyvässä laaksossa oli matkaamassa 11 kiipeilijää. |
Vuorelle oli tehty melkoiset näköalatasanteet ja kulkureitit eri huipuille. Sisätiloissa oli esittely, jossa pääsimme näkemään, että minkälaisissa työoloissa aikoinaan miehet olivat näitä rakentaneet. Melko hurjapäistä touhua.
Huipulla oli myös kahvila ja matkamuistomyymälä. Hinnat oli tietenkin huippukalliita.
 |
| Huipun korkein kohta näkyy tuolla ylhäällä. Sinne olisi päässyt hissillä, mutta jono oli 70 minuutin mittainen, koska ihmismäärä sinne oli rajattu. Emme jääneet jonottamaan sinne pääsyä, vaan nautimme näkymistä "alatasanteella". Tuolla ylhäällä rakennuksen seinustalla näkyy myös lasikuutio, jossa voi kuvauttaa itsensä, siitä on kilometrin pudotus |
 |
| Alhaalla laaksossa näkyy Chamonix |
Köysiratahissillä kulkeminen oli aika hurjaa näin lievästäkin korkeanpaikankammosta kärsivälle. Nousu oli melko jyrkkä ja alaspäin mennessä hissin ohittaessa aina sellaisen tykipylvään, hissi putosi äkillisesti ja vauhti kiihtyi hetkellisesti. Hissit olivat tupaten täynnä ja ihmiset kiljahtelivat ja nauroivat aina näissä kohdissa.
Alhaalla laaksossa ehdimme käydä hyvin vielä syömässä ja kiertelemässä ostoksilla ennen bussin lähtöä. Täällä söin elämäni toiseksi pahinta pizzaa (pahin pizza maistettu Italiassa). Kylässä oli kaikenlaisia merkkivaatekauppoja sekä ihastuttavia erikoisempia putiikkeja. Ylhäällä kuva erään herkkukaupan viinikellarista ja alhaalla kuva samaisen kaupan yläkerrasta, jossa myytiin mm. erilaisia riiputettuja ja kuivatettuja lihoja. Ja kun oltiin Ranskan puolella, hinnat olivat ihan kohtuullisia kalliin Sveitsin jälkeen.
Jos reissumme olisi ollut pidempi, olisin mielelläni jäänyt tähän kylään pidemmäksikin aikaa hengailemaan. Kylässä oli menoa koko päivän ja illalla se luultavasti jatkuisi. Tässä taas listalle yksi suositeltavista käyntikohteista.
