Kas, ollaan taas takaisin Suomessa! Meidän oleskelumme Uudessa-Seelannissa oli tällä kertaa vähän lyhyempi, velvollisuudet yms. Suomessa kutsuivat meitä jo takaisin. Ensi kertaan sitten taas! Tässä postauksessa kerron vielä meidän matkastamme takaisin Suomeen.
Meillä oli varattuna lennot Singapore Airlinesin kautta, jotka varasimme noin kuukautta ennen matkaa. Kyseinen lentoyhtiö vaikutti luotettavimmalta tässä maailman tilanteessa ja lentojen hinnatkin olivat ihan kohtuullisia, verrattuna oikeastaan mihin muuhun tahansa lentoyhtiöön. Lentojen vaihdot olivat Singaporessa sekä Frankfurtissa. Onneksi näin, sittemminhän Brittien kautta kulkevat lennot ovat olleet tauolla ja Hollannissakin alettiin vaatia matkaa edeltävää koronatesti-todistusta. Mutta kyllä me taas jännättiin viimeiseen asti, että toteutuvatkohan lennot ajallaan. Ja toteutuivathan ne.
Lähtöä edeltävinä viikkoina tapasimme runsaasti ystäviä ja vaelleltiin lähitienoilla. Ihania kokemuksia ja muistoja sydämeen talletettavaksi. Vuokra-asunto siivottiin ja luovutettiin lentoa edeltävänä päivänä keskiviikkona. Viimeinen yö vietettiin lentokentän lähellä olevassa hotellissa ja lento lähti torstaina puoleltapäivin. Lähtövalmistelut sujuivat oikein kivasti suunnitelmien mukaan, vaikka kyllähän siinä siivoamisessa meni taas aikaa, tällä kertaa kuitenkin ilman suurempaa kiirettä.
 |
| Tässä pakkaaminen vielä vaiheessa. Onnea on vakuumipussit |
 |
| Koti alkaa olemaan tiptop. Näitä maisemia tulee ikävä 💗 |
Lentoyhtiö oli muutamaa päivää ennen lentoa meihin henkilökohtaisesti yhteydessä ja tarjosivat mahdollisuutta korottaa istumapaikkoja economy plus -luokkaan, jossa olisi vähän enemmän jalkatilaa. Lisäksi saimme käyttöömme neljä penkkiriviä kahden sijaan, eli saimme istuttua väljemmin. Tartuimme tietenkin tähän tarjoukseen, ilmaiseksi kun saatiin. Olipa hyvää palvelua.
Torstaina raahauduimme siis Christchurchin lentokentälle ja selvitimme matkatavaroitamme tiskillä noin 45 minuuttia. Plussaa oli kuitenkin, että saimme vielä ylimääräisen laatikon tsekattua mukaan ilmaiseksi. Kentällä meiltä kaikilta mitattiin myös kuume. Huomioni kiinnittyi kentällä siihen, että kenelläkään muulla kuin henkilökunnalla ei ollut maskeja. Kentällä oli melko normaalin verran väkeä, mutta suurin osa taisi olla kotimaan matkailijoita.
 |
| Christchurchin lentokenttä, kenelläkään ei näkynyt maskeja |
 |
| Hiljaista oli kansainvälisten lentojen puolella |
Turvatarkastuksen jälkeen siirryimme kansainvälisten lentojen puolelle, jossa olikin jo tosi hiljaista. Kaikki kaupat olivat kiinni ja liikkuminen oli rajoitettu pienelle alueelle. Odotellessamme lentoa henkilökunta kävi jokaisen matkustajan luona huomauttamassa, että koneeseen noustessa täytyi olla jo maski päällä.
Matkustajia ensimmäisellä lennolla Christchurchista Singaporeen oli meidän lisäksemme reilut kymmenen. Koneeseen matkustajat oli sijoiteltu väljästi. Lennon aikana meillä oli myös mahdollisuus käyttää lähirivistöjen penkkejä nukkumiseen. Lennolla tarjoilu toimi erinomaisesti ja naposteltavaa tarjoiltiin koko ajan. Lento meni siis mukavasti ja kesti noin 10,5 h.
Singaporessa meillä oli odotteluaikaa 6,5 tuntia. Lentokentällä me saimme liikkua vapaasti, koska olimme tulossa Uudesta-Seelannista. Yleensä ruuhkainen Changin lentokenttä oli tosi hiljainen, ihmisiä ei näkynyt kovinkaan montaa. Kentällä oli kuitenkin suurin osa kaupoista auki ja niihin sisään mennessä tuli skannata puhelimella Covid-19 koodi sekä antaa mitata kuume. Ruokapaikoista oli auki vain muutamia. Harmiksemme Butterfly Garden oli kiinni.
 |
| Singaporen Changi lentokenttä |
 |
| Melko tyhjää oli täälläkin |
 |
| Kolme kaukolentoa Eurooppaan lähti suunnilleen samoihin aikoihin, kuvassa kyseisten lentojen matkustajat |
Lentoa odottelimme yleisissä tiloissa vaellellen ja penkeillä istuskellen. Pari tuntia ennen lentoa meidät ohjattiin odotustilaan turvatarkastuksen kautta. Matkustajat, jotka tulivat jostain korkean riskin maasta, eivät saaneet liikkua kentällä vapaasti. Heidät ohjattiin lentokenttäpoliisien saattamana odotusaulan muista erikseen aidatulle alueelle odottamaan lentoa. Koneessa heidät oli myös asetettu istumaan tiettyyn koneen osaan. Järjestelyt toimivat täällä oikein hyvin ja turvavälitkin säilyivät koko ajan.
Singaporesta Frankfurtiin oleva lento lähti puolen yön maissa. Lennolla oli meidän lisäksemme alle 10 ihmistä. Me olimme tavallisessa economy-luokassa koneen takaosassa ja lisäksemme siellä oli vain 2 muuta matkustajaa. Meillä oli taas mahdollisuus käyttää lähirivistöjen penkkejä ja kaikki saimmekin oman rivin nukkumista varten. Lento kesti melkein 13 tuntia, joten pitkälleen pääsy oli tosi luksusta. Minäkin sain vähän torkuttua lennon aikana, joka on ihan ennenkuulumatonta. Lento oli niin mukava kun lento nyt voi olla ja palvelu oli loistavaa. Iso peukku kyseiselle lentoyhtiölle!
Frankfurtissa meillä oli vaihtoaikaa 4,5 tuntia. Kentällä oli jonkin verran kävelyä terminaalin toiseen päähän lähtöportille. Olimme kentällä ennen puoli seitsemää aamulla, jolloin kaupat eivät olleet vielä auenneet ja muutenkin oli hiljaista. Turvatarkastus oli saksalaiseen tyyliin tarkka ja tehokas, tosin turvatarkastajilla ei ollut maskeja. Jos olimmekin taas tottuneet ystävälliseen käytökseen, täällä turhat kohteliaisuudet oli karsittu minimiin. Aamun edetessä kaupat alkoivat avautua ja ihmismäärä lisääntyä. Yhdeksän aikaan kenttä oli jo aivan täynnä ihmisiä eikä turvavälit enää juuri toteutuneet. Lentomme lähti varttia vaille 11 ja lento oli miltei täynnä.
 |
| Aurinko nousee Frankfufrtin lentokentällä |
 |
| Taas Helsinki-Vantaalla |
Lento meni nopeasti. Yksi sairaskohtaus lennon aikana sattui, mutta onneksi lääkäri löytyi koneesta ja lento pystyi jatkamaan normaalisti Suomeen asti. Koneesta matkustajat pääsivät poistumaan aina muutama penkkirivi kerrallaan. Tässä vaiheessa ihmisillä vaikutti olevan jo kamala kiire, väkisin ryysittiin toisten ohi, kun oltiin laukkuja ottamassa hattuhyllyltä alas. Tervetuloa Suomeen vaan! Bussi vei ihmiset terminaaliin, jossa matkustajat ohjattiin kahteen jonoon. Toiseen jonoon ohjattiin ihmiset, joilla oli mukanaan koronatestitulos ja toiseen jonoon ohjattiin koronatestiin menijät. Koska meillä ei ollut koronatestitulosta, menimme koronatestijonoon, vaikka emme testiin ollut menossakaan. Jonossa meiltä kysyttiin, että olemmeko tulossa koronatestiin. Sanoin, että emme ole tulossa, jolloin meidät vain ohjattiin jonosta ulos. Kukaan ei kysynyt mistä olemme tulossa, saatikka ohjeistettu karanteenista.
Olin itse etukäteen selvittänyt, että Uudesta-Seelannista tulevien ei tarvitse pitää karanteenia eikä edes tehdä koronatestiä. Meidän kohdallamme koronatestaus tässä vaiheessa olisikin ihan yhtä tyhjän kanssa. Olimme tulossa kuitenkin koronavapaasta maasta ja vaikka virus olisi matkalta mukaan tarttunutkin, ei se vielä tässä vaiheessa testeissä näkyisi. Mutta koska virus on kuitenkin saattanut tarttua mukaan matkalta, päätimme pitää omaehtoista karanteenia kotona sen 10 päivää. Nyt sitten täytyy opetella taas elämään täällä Suomessa rajoituksien kanssa ja maskia käyttäen.
Suomessa on nyt talvi parhaimmillaan, miinusasteita on ollut -20-25 astetta ja lunta on puoli metriä (mittasin). Lapset niin nauttivat tästä lumesta, jota emme viime talvenakaan päässeet juuri kokemaan. Onhan tämä aika eksoottista taas itsellekin, viimeisestä kunnon talvesta on kuitenkin jo useampi vuosi. Täytyy vaan käydä jossain vaiheessa täydentämässä talvivaatevarastoa.
 |
| Koirakin arvostaa talvea |
 |
| Tuloamme seuraavana päivänä paistoi aurinko ja oli vaan niin kaunista |
 |
| Koivut valkoisessa huurteessa |
Uusi-Seelanti jäi siis tällä erää taakse, mutta kyllähän me sinne taas palaamme, kunhan maailman tilanne taas normalisoituu. Meidän elämämme jatkuu nyt siis vain Suomessa, ainakin toistaiseksi ja tämä kirjoitus saakin jäädä nyt viimeiseksi blogissani, joka on keskittynyt lähinnä sinne Uuteen-Seelantiin. Voi olla, että jossain vaiheessa taas jatkan tänne kirjoitteluja, kunhan taas maahan palaamme. Nyt kuitenkin sanon teille kaikille heipat, kiitos kun olette jaksaneet lukea ja kulkea mukana!
