Melbourne - Australia: Matkustamisen huumaa - epäonninen lento takaisin kotiin

Tammikuussa pääsin käymään itsekseni Australiassa moikkaamassa esikoista, jota en olekaan tavannut vuoteen. Lähtö tuli verrattaen nopealla aikataululla, joten majoituksen etsiminen minun budjetillani oli miltei mahdotonta. Sain kuitenkin loppujen lopuksi vuokrattua suomalaisen ystäväpalvelun kautta talon, joka oli oikein kohtuuhintainen ja tarpeisiini hyvinkin sopiva. Täytyy sanoa, että maailmalla ollessa olen aina voinut luottaa toisiin suomalaisiin ja olen itsekin ollut aina valmis auttamaan tarvittaessa.

Pariviikkoinen vierähti Melbournessa kuin siivillä, kaupunki oli viehättävä. Itse kaupungista kerron lisää seuraavassa postauksessa, nyt kerron lennoista, jotka eivät menneet ihan niin putkeen. Alunperin minun piti olla Melbournessa 12 päivää, mutta aika pidentyi muutamalla päivällä minusta riippumattomista syistä:

Olin varannut lennot Finnairin kautta ja vaihto oli Singaporessa, josta Jetstar lensi Melbourneen ja takaisin. Lähtiessäni Suomesta, tein lähtöselvitystä netissä, jossa kysyttiin k-rokotuksista. Lentokentällä kuitenkaan niitä ei missään kohtaa enää kyselty eikä lennolla vaadittu enää maskia. Menolento meni oikein hyvin, lennot oli ajallaan ja vaihto oli superhelppo Singaporessa, lähtöportit olivat melkein vierekkäin. Vaihtoaikaa minulla oli vajaat 4 h, joten ehdin kävellä kentällä ja käydä ostoksilla ihan rauhassa. 

He-Va:lla odottelemassa Finnairin lentoa

Singapore T1

Perillä Melbournessa. Tuolla koneella lennettiin Singaporesta

Suomeen päin palatessani oli vaihto jälleen Singaporessa. Lähtöäni edellisenä päivänä sain sähköpostiviestin Jetstarilta (tai oikeammin Qantas:lta, joka omistaa Jetstarin), jossa kerrottiin ettei lennolla ole välttämättä tarjolla kuulokkeita, joten kannattaa tuoda omat. Seuraavana päivänä istuessani Skybussissa matkalla lentokentälle, sain tekstiviestin, jossa kerrottiin lentoni lähtevän 1 h 40 min myöhässä. No jippii 😖 minulla oli vaihtoaikaa Singaporessa vain 2 h 20 min, joten tiukoille menisi. Kentällä jonotimme ylimääräisen tunnin lähtöselvitystiskille, joka aukesi tunnin myöhässä. Tästä ei informoitu kuitenkaan meitä matkustajia, vaan meidät ohjattiin tylysti jonoon odottelemaan. Ihmiset alkoivat jonossa odotellessa jo hermostua, mutta tämä olikin vasta alkua...

Lähtöselvityksen jälkeen siirryin lähtöterminaalin puolelle ja kävin ensimmäisenä ostamassa varmuuden vuoksi kuulokkeet, muuten olisi niin puuduttavaa istua 7,5 h lennolla, jos ei saisi katsottua edes leffoja. Lähtöportti siirtyi välillä lentokentän toiselle puolelle ja taas meitä juoksutettiin. Koneeseen nousu myöhästyi, koska catering oli myöhässä ja odottelimme ruokien pakkaamista koneeseen. Koneeseen nousun jälkeen odottelimme seuraavaksi, että joku ehtisi pakkaamaan meidänkin koneeseen matkalaukut, lentokentällä oli työvoimapulaa kuulemma. Saimme myös selityksen sille miksi lennon lähtöä oli alunperin myöhäistetty. Kapteeni kertoi, että samaan aikaan oli ollut lähdössä kolme kansainvälistä lentoa, joita lentokentän vajaalla työvoimalla ei pystytty suorittamaan, joten meidän lentomme joutui tässä kärsijäksi. Jetstar on halpalentoyhtiö, joten he joutuvat luultavasti joustamaan ennen muita lentoyhtiöitä. 

Kapteeni kertoi myös, että lähtömme jälkeen lentäisimme noin 10 minuuttia normaalia matalammalla korkeudella moottorien huoltotöiden vuoksi ja jotain epätavallisia ääniä saattaisi kuulua, mutta niistä ei tarvitsisi huolestua. Lentokentän työmiehiä oli rampannut ohjaamossa jo useampaan otteeseen ja itseäni alkoi jo vähän mietityttämään, että onkohan tämä nyt ihan turvallinen lentokone.

Tässä vaiheessa olimme jo noin puolitoista tuntia myöhässä aiotusta lähtöajasta. Kapteeni kertoi, että myöhästymisen vuoksi joudumme nyt odottelemaan uusia lentosuunnitelmia. Kun uudet suunnitelmat olivat valmiina, pääsimme rullaamaan kiitotielle. Ja sieltä kurvattiinkin samantien takaisin portille. Kapteeni kuulutti, että ruumassa oli ilmennyt teknisiä ongelmia. Ruuman ilmastointijärjestelmä ei ole mennyt päälle ja ruumassa olevat jäiset elintarvikkeet eivät tästä tykänneet. Seuraavaksi ruumaa piti tyhjentää, että ilmastointia voitiin alkaa uudelleen käynnistämään. Tässä meni toiset puolitoista tuntia, jonka jälkeen kapteeni ilmoittikin, että hänen työaikansa ei enää riitä tälle lennolle. Seuraavaksi odoteltiin töihin hälytettyä toista kapteenia. Noin tunnin päästä kapteeni kuitenkin kuulutti, että lento joudutaan kokonaan perumaan, ilmastointisysteemiä ei saada kuntoon eikä uutta kapteeniakaan ollut näkynyt. Seuraavat lennot oli meille reititetty vasta ylihuomiseksi. Kyllä harmitti! Vaikka toisaalta tässä vaiheessa oma luottoni lentokoneeseen oli jo aika olematon, ehkä parempi että tämä kone jäi nyt maahan.

Lähdin noutamaan laukkuani hihnalta ja mietin että mitäköhän ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä. Jetstarilta tuli sähköpostiviesti, jossa kerrottiin, että korvaavat max $150 / yö majoituksesta (joka piti itse etsiä) ja $30 / pv ruokailusta. Kello oli jo tässä vaiheessa iltayhdeksän ja oli melko haasteellista alkaa etsimään kohtuuhintaista majoitusta kaupungista. Soitin suomalaisen ystäväpalvelun yhteyshenkilölleni, joka lupasi, että voisin tietenkin yöpyä samassa talossa, jota olin vuokrannut, eikä tarvitsisi tästä maksaa mitään lisää. Tämä oli varsinainen taivaan lahja tässä tilanteessa. 

Olin yhteydessä myös Finnairiin, jonka kautta minulla oli liput varattuna. Heidän asiakaspalvelunsa ei ollut lainkaan avulias, kuulemma aikaisimmat lennot olivat ylihuomenna ja piste. Heidän kautta sain vain jatkolennon Singaporesta Suomeen, eikä heillä ollut minkäänlaista halua auttaa tässä tilanteessa. Korvausvaatimus lähti jo seuraavana päivänä menemään.

Toinen kerta toden sanoo?

Seuraava aiottu lento lähti siis parin päivän päästä ja tämä lento menikin hyvin, ilman kommelluksia. Tosin Singaporessa minun piti noutaa Finnairin tiskiltä uusi maihinnousukortti, koska Jetstarin lippu ei kuulemma kävisi suoraan Finnairin lennolle. Vaihtoaikaa oli kuitenkin se 2 h 20 min ja lento lähti samasta terminaalista, joten tämä ei ollut ongelma. Finnairin lento Suomeen lähti ajallaan ja ei ollut ihan täynnä, minulla olikin käytössä kokonainen penkkirivi, joten sain laitettua pitkäkseni ja torkuttua lennon aikana. Lento kesti noin 13,5 h, ehdin siinä katsella pari leffaakin.

Oli helpotus päästä kotiin, mitä vaan voi näköjään tapahtua matkalla. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun lentoni on peruttu, toivottavasti myös viimeinen, sen verran vaivaa siitä kuitenkin oli. Pääasia kuitenkin että pääsin kotiin, turvallisesti.

Seuraavassa postauksessa päästään itse asiaan, eli kuvia ja tunnelmia kaupungista.

Ranska Chamonix

Geneven lomalla päätimme lähteä katselemaan maisemia myös toiselle puolen rajaa. Noin 80 km:n päässä Genevestä sijaitsee Chamonix -niminen talvikyläkeskus, joka on Ranskan puolella. Täällä on järjestetty vuoden 1924 talviolympialaiset. Jos laskettelisin, tämä olisi hyvä talvilomakohde. Ja olihan tämä oikein kiva kohde näin syksylläkin. Täällä asuu noin 10000 vakituista asukasta ja kylä olikin vilkas myös näin talviajan ulkopuolella lokakuussa. Chamonixista lähtee monia patikointireittejä ja on ilmeisen suosittu myös kesäaikaan patikoijien keskuudessa. Chamonixin kylä sijaitsee vuorten välisessä solassa ja vieressä on Mont Blanc -vuori, joka on Alppien korkein huippu.

Ostimme menopaluu-bussiliput Busbud -nimisestä sovelluksesta edellisenä iltana ja ne maksoivat noin 62 euroa /hlö. Bussilla matka kesti noin 1 h 10 min ja matkalla saimme ihastella maisemia ihan rauhassa. Jännitystä tuotti rajan ylitys, matkakumppanini kun unohti ottaa reissuun mukaan passin, tai edes ajokortin. Jännitys oli kuitenkin turhaa. Bussi koukkasi kyllä rajalla tullirakennuksen ohi, mutta pääsimme jatkamaan matkaa kuitenkin suoraan. Sama homma oli takaisinpäin tullessakin.

Chamonixin Fresco. Seinämaalaukseen on ikuistettu Mont Blancin historiaan liittyviä merkkihenkilöitä

Yhdessä liikkeessä myytiin tutun näköisiä servettejä

Laakson läpi kulkee maidonvaalea Arve-joki, joka virtaa aina Geneveen asti

Kylällä kävelyn jälkeen istahdimme drinkeille tähän ravintolaan, joka on kylän juna-aseman vieressä. Yläkuvassa näkyy juna, joka kuljettaa turisteja pitkin kylää. Sattumoisin tässä ravintolassa oli töissä vain suomalaisia työtekijöitä. Saimme ystävällisesti ladattua kännyköitämme täällä drinkkien lomassa. Samalla meille suositeltiin käymistä Mont Blanc -vuorella, jonne pääsee köysiratahissiä pitkin. 

Lauantaipäivänä kylässä oli meneillään tori

Vuorenrinteellä näkyy kylään Glasier des  Bossons -jäätikkö, joka on yksi vuoriston suurimmista jäätiköistä.

Sisäänkäynti vuorelle

Koska meille suositeltiin niin painokkaasti käyntiä Mont Blanc -vuorella, päätimme uskaltautua nousemaan korkeuksiin. Lipunmyyntipisteessä opimme, että lippuja oli tarjolla kolmea eri sorttia. Halvimmalla lipulla pääsi 2317 metrin korkeudelle. Toiseksi kalliimmalla lipulla pääsi ylös varsinaiselle Auguille du Midi huipulle, joka on 3842 metrin korkeudessa, tämä lippu maksoi muistaakseni 69 euroa. Kalleimmalla lipulla pääsi jatkamaan tältä varsinaiselta huipulta vielä vuoriston toiselle huipulle, joka sijaitsee Italian puolella. Tämä kallein lippu maksoi pitkälle yli satasen, mutta sinne kulkee hissi vain kesäaikaan ja oli nyt kiinni. Hissejä tuli 5-10 minuutin välein ja vaikka ihmisiä oli aika paljon menossa huipulle, ei hisseihin tarvinnut kauaa jonottaa.

Hissi saapuu

Ensimmäinen pysähdys oli 2317 metrin korkeudella, Plan de l'Aguille. Osa ihmisistä nousi vain tähän asti, matkan varrella näkyi myös ihmisiä kävelevän alas tältä tasolta. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa kylässä, olisin halunnut patikoida takaisin päin tullessa täältä takaisin laaksoon.

 

Ja taas matka jatkui

Aiguille du Midin huipulla 3842 metrin korkeudessa ilma oli ohutta, huippasi ja hengästytti. Kun alhaalla laaksossa lämpöä oli ollut miltei +20, oli täällä ylhäällä asteita -1 ja pelkässä hupparissa meinasi tulla vähän vilu. Sisätiloissa oli kuitenkin lämmitys, joten ihan koko aikaa ei tarvinnut palella. Maisemat olivat todellakin reissun arvoiset, taisi olla koko reissumme kohokohta.

Ylhäällä tulimme kallion sisään, josta lähti reittejä vuorelle

Mont Blanc huippu 4810 metriä näkyy ylhäällä taaimmaisena. Kuvassa alavasemmalla näkyy jäätikön alkua.

Huipulla oli jonkin verran vuorikiipeilijöitä. Tässä alhaalla näkyvässä laaksossa oli matkaamassa 11 kiipeilijää.

Vuorelle oli tehty melkoiset näköalatasanteet ja kulkureitit eri huipuille. Sisätiloissa oli esittely, jossa pääsimme näkemään, että minkälaisissa työoloissa aikoinaan miehet olivat näitä rakentaneet. Melko hurjapäistä touhua.

Huipulla oli myös kahvila ja matkamuistomyymälä. Hinnat oli tietenkin huippukalliita.

Huipun korkein kohta näkyy tuolla ylhäällä. Sinne olisi päässyt hissillä, mutta jono oli 70  minuutin mittainen, koska ihmismäärä sinne oli rajattu. Emme jääneet jonottamaan sinne pääsyä, vaan nautimme näkymistä "alatasanteella". Tuolla ylhäällä rakennuksen seinustalla näkyy myös lasikuutio, jossa voi kuvauttaa itsensä, siitä on kilometrin pudotus

Alhaalla laaksossa näkyy Chamonix

Köysiratahissillä kulkeminen oli aika hurjaa näin lievästäkin korkeanpaikankammosta kärsivälle. Nousu oli melko jyrkkä ja alaspäin mennessä hissin ohittaessa aina sellaisen tykipylvään, hissi putosi äkillisesti ja vauhti kiihtyi hetkellisesti. Hissit olivat tupaten täynnä ja ihmiset kiljahtelivat ja nauroivat aina näissä kohdissa.

Alhaalla laaksossa ehdimme käydä hyvin vielä syömässä ja kiertelemässä ostoksilla ennen bussin lähtöä. Täällä söin elämäni toiseksi pahinta pizzaa (pahin pizza maistettu Italiassa). Kylässä oli kaikenlaisia merkkivaatekauppoja sekä ihastuttavia erikoisempia putiikkeja. Ylhäällä kuva erään herkkukaupan viinikellarista ja alhaalla kuva samaisen kaupan yläkerrasta, jossa myytiin mm. erilaisia riiputettuja ja kuivatettuja lihoja. Ja kun oltiin Ranskan puolella, hinnat olivat ihan kohtuullisia kalliin Sveitsin jälkeen.

Jos reissumme olisi ollut pidempi, olisin mielelläni jäänyt tähän kylään pidemmäksikin aikaa hengailemaan. Kylässä oli menoa koko päivän ja illalla se luultavasti jatkuisi. Tässä taas listalle yksi suositeltavista käyntikohteista.