Olemme olleet Uudessa-Seelannissa takaisin nyt kolme kuukautta. Elämä on asettunut jonkinlaisiin uomiinsa ja päivät etenevät suunnilleen samaan leppoisaan tahtiin. Kahteen otteeseen rauhallista elämäämme ovat tutisuttaneet kuitenkin maanjäristykset, joista toinen oli ihan tuossa kukkuloilla muutaman kilometrin päässä. Ne osaltaan ovat muistuttaneet meitä siitä, kuinka hauraassa maailmassa elämmekään.
Korona kurjimus sen sijaan ei elämäämme juuri rajoita täällä Eteläsaarella, erilaiset tilaisuudet ja tapahtumat pyörivät normaalisti. Tartuntoja ei tiettävästi ole muuten kuin rajoilla ja ne muutamat muuta kautta tulleet tartunnatkin on saatu kuriin. Koronaa on löytynyt mm. Kiinasta tulleista pakastetuotteista, joiden myötä virus on ilmeisesti aiemmin päässyt leviämään yhteisöön. Tuotteita käsittääkseni onneksi testataankin tiuhaan tämän vuoksi.
Kaupoissa ja julkisissa liikennevälineissä on näkyvillä NZ Covid Tracer QR-koodi, joita kannustetaan käyttämään ja joiden avulla pystytään tarvittaessa jäljittämään tartuntaketjuja. Myös käsidesiä on tarjolla jokaisen kaupan ovella. Maskien käyttäjiä näkyy harvakseltaan kaupoissa ja julkisissa kulkuvälineissä, vaikka niitä suositellaankin käytettävän. Sen sijaan pohjoissaarella Aucklandissa, jossa näitä yksittäisiä yhteisöön päässeitä tapauksia on välillä ilmennyt, on jälleen asetettu maskipakko julkisiin liikennevälineisiin. Samoin maskipakko on taas palannut myös kotimaisille lennoille.
Maahan tulevien täytyy nykyään varata paikka kahden viikon eristykseen etukäteen, ilman varattua paikkaa ei maahan pääse. Nyt joulun alla näihin paikkoihin on tietenkin aikamoinen tungos, kun etenkin Australiassa asuvat kiwit haluaisivat tulla viettämään joulua kotiinsa. Oman siivunsa eristyspaikoista vievät maahan tuotavat työntekijät, kuten merimiehet. Heitä on tuotu maahan viime aikoina sadoittain Venäjältä ja Ukrainasta, koska tällä hetkellä syvän meren kalastusta hallitsevia merimiehiä ei löydy omasta takaa. Viime viikolla meidän pikku kylämme olikin aivan täynnä venäjää puhuvia merimiehiä, jotka olivat päässeet eristyksestä ja odottelivat ensimmäisen laivan lähtöä Eteläiselle jäämerelle.
 |
| Siniset kalastusalukset odottavat miehistöä ja pääsyä Eteläiselle jäämerelle, yksi laiva on jo päässyt lähtemään. Taustalla oleva risteilyalusten laituri on juuri valmistunut ja avautunut, ensimmäinen pieni risteilyalus on siinä ankkurissa ennen lähtöään Fiordlandin risteilylle. Risteilykausi saattaa jäädä tänä vuonna kyllä aika hiljaiseksi |
Me emme omista vieläkään autoa ja tuskin sellaista hommataankaan. Sen sijaan olemme vuokranneet autoa aina tarvittaessa. Nyt kun turisteja ei täällä juurikaan ole, autoja vuokrataan normaalia halvemmin hinnoin. Viime viikonloppuna meillä olikin vuokra-auto ja huristelimme siellä sun täällä koko viikonlopun, kuten Akaroassa, josta myöhemmin postausta.
Lauantaina olimme suomiperheiden pikkujouluissa, vaikka vähän hankalaa olikin virittäytyä pikkujoulutunnelmaan auringonpaisteessa ja kepeissä kesävaatteissa. Oli kuitenkin ihana päästä maistelemaan taas suomalaisia jouluherkkuja, kuten piparia, joulutorttua ja glögiä. Kotiin virittelimme vähän jouluvaloja tunnelmaa luomaan. Katsotaan jos saataisiin hommattua vielä joku joulupuu nurkkaa koristamaan. Joulukuusia täältä ei juuri saakaan, mutta ehkä koitetaan nyt sitä joulumäntyä, jota täällä on tapana käyttää.
 |
| Pikkujoulutunnelmissa |
 |
| Pikkujouluherkkuja |
Aikaisemmin viikolla saimme hartaasti odotetun tiedon: meille on myönnetty Uuden-Seelannin Permanent Residency eli pysyvä oleskelulupa! Aiemminkin meillä oli Residency -mallinen viisumi, mutta siihen liittyi matkustusehtoja. Tämä viisumi on sitten ihan pysyvää mallia ja saadaan tulla ja mennä miten halutaan. Taas voi hengittää vähän helpommin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen piakkoin.