Heräiltiin hotellilta Sandnesista ensimmäisen yön jälkeen ja käytiin aamupalalla. Sen jälkeen pakattiin autoon kantorinkka sekä -reppu + vielä tavallinen reppu ja lähdettiin ajelemaan kohti vuonoja ja Preikstolen-kalliojyrkännettä. Kohde oli miehen ehdottama ja mielellänihän minä vuonomaisemaa lähden katselemaan. En ollut lainkaan itse tutustunut kohteeseen, mutta reitin sinne piti kuulemma olla aika helppo. Pari tuntia eestaas tai jotain sellaista. Piece of cake!
Ajelimme ensin Sandnesista kymmenisen kilometriä Lauvvik-nimiseen satamaan, josta ajoimme auton kanssa pienelle autolautalle. Lautta vei meidät joen (vai mikäköhän se oli) yli Oanesin satamaan. Sieltä ajoimme vielä vajaat parikymmentä kilometriä Preikestolenin parkkipaikalle.
 |
| Lauttaa odottelemassa Lauvvikissa |
 |
| Maisemia lauttamatkalta |
 |
| Maisemia lauttamatkalta |
Saavuttiin Preikestolenin parkkipaikalle ja siellä oleva infokyltti kertoi, että matkaa olisi yhteen suuntaan 3,8 kilometriä ja nousua olisi noin 330 metriä matkalla, ei paha. Tosin matkaa olisi yhteen suuntaan vähän enemmän kuin olin odottanut, mutta eiköhän se menisi helposti. Tässä vaiheessa tuli myös mieleen, että meillä ei ollut mukana mitään muuta evästä, kuin pari vauvan Piltti-purkkia. Eikä täällä näyttänyt olevan edes mitään kioskia, josta olisi saanut ostettua jotain. No ei auttanut, täällä oltiin jo eikä matkan varrellakaan näyttänyt olevan minkäänlaista kauppaa. Onneksi oli sentään vesipullot. Lähdettiin tallustelemaan polkua pitkin, jota oli helppo seurata, koska polkua pitkin tuli ja meni koko ajan paljon porukkaa. Ilma oli mitä parhain kipuamiselle, oli hieman viileämpi päivä, joten aurinkokaan ei paahtaisi koko matkaa.
 |
| Kivinen polku |
 |
| Polku meni välillä ylöspäin ja välillä alaspäin harjuja pitkin |
 |
| Pitkospuut |
 |
| Matkan varrelta löytyi Tjödnane-lampi |
 |
| Aika lähellä jo |
Preikestolen, eli suomeksi saarnastuoli, englanniksi The Pulpit Rock, on 604 metriä korkea kalliojyrkänne Lysevuonon yllä. Paikka on yksi Norjan suosituimmista nähtävyyksistä ja suosituin luonnonkohde. Tasainen kalliokieleke, 25 x 25 metrin kokoinen alue, on muovautunut jääkaudella 10 000 vuotta sitten. Vuosittain täällä vierailee noin 200 000 turistia, lähinnä kesäaikaan. Lysevuonolla järjestetään myös risteilyjä, jolloin vuonomaiseman pääsee tutustumaan kunnolla alhaalta käsin, Lysevuonolla näyttikin seilaavan veneitä koko ajan. Risteilyn voisi yhdistää Preikestolenin vaelluksen yhteyteen, jolloin tästä luonnonnähtävyydestä saisi hyvän kokonaiskuvan.
 |
| Vielä viimeiset nousut |
 |
| Vihdoin perillä! |
 |
| Voittajafiilis |
Ylös päästiin ehkä puolentoistatunnin - kahden tunnin kipuamisen jälkeen. Mies kantoi nuorimmaista kantorinkassa koko matkan ylös ja alas. Suurimman osan matkasta ylös poika 4 taisi nukkua rinkassaan tyytyväisenä. Muut lapset jaksoivat todella hyvin kivuta huipulle, ilman sen kummempia nurinoita. Huipulla istuskeltiin ihmettelemässä maisemia. Ja niitä huimapäisiä turisteja, jotka yrittivät ottaa sitä täydellistä kuvaa reunalla keikkuen, mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Nälkä alkoi jo kurnia itse kunkin vatsassa, mutta mukana oli vain ne pari Piltti-purkkia. Jaettiin purkit lasten kesken, kummasti nekin kelpasivat pahimmassa nälässä. "Syötiin", juotiin ja otettiin kasa kuvia huipulta ja vain nautittiin saavuttamastamme tavoitteesta. Lapset istuskelivat kallion seinustalla kaukana reunasta ja osasivat olla juoksentelematta. Onneksi, muuten olisikin ollut turhan stressaava reissu. Tästä olisi voinut jatkaa vielä matkaa ylöspäin ihan vuoren huipulle asti, mutta tämä näkymä riitti meille. Loppumatka huipulle olisi ollut turhan vaativa meidän poppoolle.
 |
| Lähemmäs reunaa en uskaltanut mennä. Olen tuo valkotakkinen, kolmas vasemmalta |
Alaspäin laskeuduttiin samaa reittiä ja se meni hieman nopeammin. Poika 3 ei enää jaksanut kävellä, joten otin hänet kantoreppuun selkääni. Meitä vastaan tuli bussilastillinen ilmeisesti japanilaisia turisteja, jotka pysähtyivät kuvaamaan minua, kun harpoin reippaasti poika selässä menemään. Annoinpahan vähän ihmeteltävää heillekin, kyllä me blondit osataan olla reippaitakin 😄
 |
| Matka sujui joutuisasti alaspäin. Tuolla mennä viipotan poika 3 reppuselässä. |
 |
| Takaisin mökille lauttamatkan ja kaupan kautta. |
Reissuun meni meillä aikaa miltei koko päivä, lauttamatkoineen kaikkineen. Illalla käytiin syömässä ja hakemassa vähän iltapalaa huoneeseen. Reissun jäljiltä oli verensokeri alhaalla ja jaloissa pienoinen tutina. Mutta ei mitään mitä ei hyvät yöunet ja hyvä ateria korjaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen piakkoin.