Lapsen luku- ja kirjoitustaidon oppiminen - ja vähän muitakin mietteitä koulusta

Olen mielenkiinnolla seuraillut nyt parin vuoden ajan Uusi-Seelantilaista opetussysteemiä, joka tuntuu olevan aika tehokas. Välillä vähän turhankin tehokas mielestäni, täytyykö 5-vuotiaan tosiaan jo osata lukea ja kirjoittaa?

Meidän juuri 6 vuotta täyttänyt poika 4:nen on nyt toisella vuosiluokalla ja on oppinut hieman lukemaan, kirjoittaakin jo aika hyvin. Itse jaksan ihmetellä sitä kiirettä näiden taitojen opettelun kanssa, minulle sopisi sellainen rauhallisempi tahti. Kyllähän ne lapset nämä taidot jossain vaiheessa oppivat koulussa kuitenkin, vähemmälläkin tuputtamisella. Mutta niin vain koulun teho-opetus on päässyt yllättämään ja täällä nuorimmainenkin jo lukee. Tällä hetkellä lapsella itsellään on kova into oppia lisää, joten läksyjäkin tehdään jo ahkerasti. Tai ainakin useimmiten. Eräänä päivänä lapsi oli unohtanut läksykirjat kouluun ja siitä nousikin poru; läksyt jäisivät tekemättä siltä päivältä, eikä hän pääsisi näyttämään mitä on oppinut. Voi itku!

Poika 4:n kirjanmerkki, jossa vinkkejä lukemisen opetteluun 

Nyt kakkosluokalla pojalle tulee läksyksi viikoittain muutama kirja, joita pitäisi yrittää lukea vanhemman avustuksella joka ilta. Ja kun kirja on luettu, kuitataan se reissuvihkoon, jonka opettaja sitten tarkistaa. Koulussa oppilaat lukevat samoja kirjoja opettajan kanssa kahdestaan. Eli toistolla on varmasti tehoa.

Pojan lukuläksy.

Kotiläksyksi on aina myös sanoja, jotka lapsen tulisi lukea joka ilta. Kun kaikki läksysanat on opittu, saadaan koulusta uudet sanat ja edetään uudelle "levelille". Poika 4 kertoikin innoissaan viime viikolla, että hän oli päässyt etenemään planeetalta rakettiin sanojen opettelussa. Ilmeisesti luokassa merkitään lapsen eteneminen avaruusteemaiseen julisteeseen tms. Aluksi lukutaidottomat lapset ovat planeetalla ja kun lukutaito hieman kehittyy, etenevät he avaruusrakettiin. Sujuvan lukutaidon omaavat pääsevät etenemään tähtiin. Tähtiä siis täälläkin tavoitellaan.

Pojan tällä hetkellä opeteltavat sanat

Kirjoitustaitoa opetetaan alusta lähtien tekstauskirjaimilla. Muistan itse kouluajoilta, kun opettelimme ensin vain isot kirjaimet ja sen jälkeen aloimme harjoittelemaan kaunokirjoitusta. Tosin tekstausta ei silloin meille opetettukaan. Kaunokirjoituksen opettaminenkin on nykyään jäänyt harmittavasti tekstauksen jalkoihin ja poistunut opetusohjelmasta. Kuopuksella tekstauskirjoitus on jo todella hyvin hallussa, kaikki kirjoitelmat tulevat automaattisesti pienillä tekstauskirjaimilla. Koulussa on yhtenä kirjoittamisen oppimistapana sanelu, jossa opettaja toistaa lauseen, jonka lapset kirjoittavat vihkoonsa. Sanelu on varmasti melko haastavaa meidän suomenkieliselle lapsellemme, kun sanat pitäisi hahmottaa oikeassa kirjoitusmuodossaan. Englanninkielessä kun se kirjoitusmuoto poikkeaa niin paljon lausutusta.

Poika 4:n viimevuotinen kirjoitelma (5v)

Nuorimmille perustaitojen opettamisessa tuntuu olevan kova kiire. Sen sijaan vanhempien opetus on aika, hmm... erilaista. Tehokasta se tuntuu edelleen olevan, ainakin kovasti he tekevät joka päivä jotain. Opetussuunnitelma on kuitenkin rakennettu melko erilailla; aineisiin keskitytään paljon syvemmin kuin Suomessa, mutta aineita ei ole tarjolla niin laajalla skaalalla. Opiskelu on projektimuotoista ja välillä tuntuu, että opiskelu keskittyy turhankin paljon pelkästään yksityiskohtiin aiheen laajemman käsittelyn sijaan. Vanhimmat lapset purnaavat välillä siitä, että heidän mielestään koulussa ei oikeastaan opiskella eikä opita mitään. En tiedä onko noin, ehkä opiskelutapa on vain niin erilaista kuin mihin ovat tottuneet tai ehkä opiskelu ei vaan tunnu opiskelulta?

Poika 2, joka aloitti juuri High Schoolin, opiskelee perusaineina matematiikkaa, tieteitä ja englantia. Muuten hänellä on valinnaisaineita, kuten mediaproduktiota, digitaalista teknologiaa ja saksaa. Täällä opiskelu alkaa suuntautumaan oman mielenkiinnon mukaan jo paljon aiemmin kuin Suomessa. Jos poika 2 alkaa tulevaisuudessa opiskelemaan juuri digitaalista teknologiaa tms, tulee hänellä olemaan vahvat perustaidot siihen. Jos taas palaamme Suomeen jossain vaiheessa, saattavat muut aineet, joita hän ei ole täällä opiskellut, muodostua hankaliksi.

Poika 1, joka suorittaa nettilukiota Suomeen, oli 8. luokalla meidän muuttaessamme tänne. Hän käy nettilukiossa nyt mm. matematiikan ensimmäistä kurssia, joka on lähinnä kertausta yläasteen matematiikasta. Poika 1 totesi, että hän ei ole täällä ollessaan opiskellut koulussa juuri lainkaan sellaista matematiikkaa, jota nettilukion matematiikan kursseilla nyt käydään läpi. Matematiikka on siis osoittautunut haastavaksi, onneksi mies osaa sitä hänelle opettaa. En sitten tiedä minkälaista matematiikkaa täällä opiskellaan.

Summa summarum; Yleisesti ottaen olen tyytyväinen täkäläiseen kouluun. Onhan se rankattu maailman ykköseksi, tarjotessaan oppilaille parhaimmat valmiudet tulevaisuutta varten. Mutta suomalaiseen kouluun itse tottuneena, erilainen opetustyyli ei aina ihan vakuuta. Lapsille on kuitenkin melkoinen rikkaus, kun ovat saaneet opiskella sekä täällä että Suomessa. Toivottavasti he ottavat itsellensä parhaat palat kummastakin ja huomaavat, että erilaisilla oppimistavoillakin voidaan päästä ihan yhtä hyvään tulokseen, vaikkakin erilaiseen. Ja ennen kaikkea, olemme täällä opettelemassa ja kokemassa maailmaa, ihmisiä, erilaisuutta, sellaista vähän syvempää kosketusta elämään. Sellasta maailmankatsomusta, jota ei opita poistumatta kotoa.