Nyt kun lasten toisen kouluvuoden toinen puolikas on jo hyvässä vauhdissa, voi taas tehdä hieman yhteenvetoa meidän perheen kuulumisista. Aikaisemmin olen kirjoitellut poikien koulun aloituksesta uudessa maassa, josta voi lukea
täältä sekä yhteenvetoa poikien ensimmäisestä vuodesta, josta voi lukea
täältä. Paljonhan tässä taas on ehtinyt tapahtua koulun saralla, kuin tietysti muutenkin. Tässä taas paljon asiaa ja asiattomuuksia, lähinnä lasten kouluun liittyvistä asioista.
 |
| Talvinen kouluaamu |
Tähän toiseen kouluvuoteen meille on osunut muutto toiselle paikkakunnalle, jonka vuoksi lapset joutuivat vaihtamaan koulua. Eli ihan sellaiseen tavalliseen arkeen ei olla vieläkään päästy, uutta jouduttu opettelemaan itse kukin. Eniten sopeutumisessamme on hämmästyttänyt sen aaltoliike, juuri kun tuntee, että kaikki ovat sopeutuneet ja seesteisempi arki voisi alkaa, niin mennäänkin jo takapakkia. Ja miten erilailla ja eri tahtiin itse kunkin sopeutuminen sekä kielen oppiminen sujuu. Mutta oppimassahan täällä ollaan, sekä itsestä että maailmasta.
Paikka, jonne muutettiin valikoitui siis pitkälti juuri koulujen perusteella, kuten olen jo moneen kertaan maininnut. Tärkeää oli, että koulut ovat ns. hyviä, ne ovat kävelymatkan päässä ja että jokainen lapsi ei joutuisi eri kouluun. Tämä meillä toteutuikin täällä aika hyvin; vanhimmainen on High schoolissa, kun kolme muuta on samassa alakoulussa. Tosin nuorimmainen on eri campuksella, koska alakoulu on melkoisen täynnä tällä hetkellä. Mutta eri campuksella oleminen ei itseasiassa ole ollutkaan niin iso juttu, kuin mitä ensin ajattelin. Vanhimmaisen High school on aivan alakoulun vieressä ja kaikki kolme vanhinta kulkevat samaa matkaa omille kouluille (tai isoin pitää kyllä hajurakoa pikkuveljiin) ja minä saattelen nuorimmaisen omalle koulullensa. Ostettiin kaikille pojille skuutit (paitsi vanhimmalle), joilla koulumatkat sujuu joutuisasti. Täällä harvemmin lapset pyöräilevät kouluun, skuutti on se juttu!
 |
| Alakoulun laajennus etenee |
Pääasiallisesti olenkin ollut oikein tyytyväinen nykyisen paikkakunnan kouluihin ja niissä on puitteet kohdillaan. Alakoululla on esimerkiksi omat uima-altaat, joka on minun mielestä aika luksusta, toisaalta ei mitenkään erikoista täällä. Keväällä / syksyllä uintia saattaakin olla joka päivä, uimakamat täytyy olla aina mukana. Alakoulu myös panostaa erityisesti digitaaliseen teknologiaan, koulussa on oma teknologiakeskus ja koulun laitteet tukevat opiskelua. Ipadit ja läppärit ovat päivittäisessä käytössä opetuksessa. Meidän ei ole onneksi tarvinnut ostaa omia, ovat saaneet koululta lainaksi. Tosin nyt poika 3:sen koulun Ipadi tilttasi, ja poika menetti kaikki tekemänsä työt siinä samalla. Täytyy varmaan ostaa oma laite kuitenkin. Koulussa on myös esim. 3 D tulostin, jolla tekemäänsä tuotosta poika 2 esitteli. Vanhempainillassa esiteltiin hienoja opetusohjelmia, joita käytetään opetuksen tukena; SOLO Taxonomy ja Feuerstein Instrumental Enrichment, jotka esim. kognitiivisten harjoitusten avulla kehittävät omia oppimistaitoja ja ajattelukykyä. Kuulostaa ainakin tosi hienolta, pakkohan niiden on olla hyviä! Koulu siis yrittää olla ajan hermolla ja hyvä tietysti niin.
Lukujärjestyksiä alakoulussa ei ole, joten kovinkaan paljoa minulla ei ole tietoa siitä, mitä he siellä päivän aikana opiskelevat. Muutaman kerran vuodessa on kolmikantakeskustelut, joissa opettaja kertoo millä tasolla oppilas menee ja esittelee joitain projekteja mitä ovat tehneet. Ensimmäiset keskustelut on meilläkin jo kaikista käyty. Perjantaisin alakoululla on erilaisia ryhmiä joihin osallistutaan oman kiinnostuksen mukaan. On erilaisia liikuntaryhmiä, leipomista, tiederyhmä, ympäristöryhmä, elokuvaryhmä, minecraft-ryhmä jne. Iltapäivän aikana lapset saavat valita kaksi ryhmää, johon osallistuvat. Ryhmät vaihtuvat aina joka jakso, joten aina ei ole samoja ryhmiä tarjolla, eikä niihin näin ollen kyllästykään. Myös nuorimmainen on perjantaisin samassa koulussa ja on päässyt osallistumaan joihinkin ryhmiin. Pienten osalta opettajat valitsevat ne ryhmät, joihin menevät yhdessä.
 |
| Alakoulu |
Nämä ns. paremmat koulut eivät saa kovinkaan paljoa valtiolta tukea, joten vanhemmilta pyydetään enemmän lahjoituksia ja muita maksuja. High Schoolin school donation on $150, jota emme ole vielä maksaneet. Nämä "vapaaehtoiset" lahjoituksethan ovat täällä käytännössä pakollisia. Kun emme ole niitä vielä maksaneet, muistutuksia tulee säännöllisesti. Käytännössä ne myös vaikeuttavat poika 1:sen koulutyötä; hän ei pysty esimerkiksi tulostamaan koululla koulutöitään, koska kaikki tulosteet maksetaan omalta koulutililtä, käteisellä ei voi maksaa. Ja jos omalle koulun tilille laittaa tulostusta varten rahaa, ne menevät suoraan puuttuviksi lahjoituksiksi ja tulostukseen saa rahaa vasta kun koko lahjoitus on ensin maksettu. Alakoulussa lahjoitus on $175 kaikilta kolmelta, siitä saa sentään paljousalennusta. Muuten se olisi $120 oppilaalta.
Alakoulussa päivä alkaa ja loppuu perinteisesti ihan oikean kellon soittoon, jonka soittamisesta huolehtivat talojen (House) edustajat. Aamulla vedetään lippu salkoon ja se otetaan alas koulupäivän päätyttyä, oppilaat hoitavat tämänkin. Ja jos Suomessa kouluissa pakkasraja on joku -15 astetta, täällä se on +10 astetta. Jos on kylmempää tai sadepäivä, ei tarvitse mennä ulos välitunneilla. Joka on sinänsä ihan perusteltua, kun suurin osa porukasta on kuitenkin liikkeellä vain sortseilla ja t-paidalla läpi vuoden. Tässä alakoulussa ikäluokkia on yhdistetty siten, että esimerkiksi poika 2 luokalla on 67 oppilasta ja 3 opettajaa, poika 3:n luokalla taas 53 oppilasta ja 2 opettajaa. Käytännössä iso luokka toimii siten, että tunnin alussa on yleensä aineen alustus yhdessä ja sitten jakaudutaan pienempiin ryhmiin omien opettajien kanssa, mikä kuulostaakin jo paljon kohtuullisemmalta.
 |
| Koulun kello |
Täällä on muuten tosi huutava pula opettajista. Opettajat olivat juuri yhden päivän lakossa (samoin sairaanhoitajat), vaativat palkankorotusta, koska ala ei enää houkuttele. Opettajakoulutuksessa on tällä hetkellä 40 % vähemmän opiskelijoita kuin aikaisemmin. Eläkkeelle on jäämässä 30 % opettajista parin seuraavan vuoden aikana ja uusista opettajista 30 % jättää alan parin vuoden sisällä valmistumisesta. Nuorimmaisen pojan koulu sai juuri uuden opettajan Etelä-Afrikasta, on kuulemma ensimmäinen kerta, kun koulun täytyy rekrytoida ulkomailta opettajia. Koulu avusti asunnossa, autossa ja muuttokuluissa. Suomalaisille opettajillekin täällä voisi olla kysyntää, vink vink! Opettajan rekisteröinti ei ole käsittääkseni edes niin hankala juttu kuin sairaanhoitajille (joiden rekisteröinnistä olen kirjoitellut
täällä). Mutta englantia pitää osata tietenkin hyvin.
 |
| Koululaisten maalaama sähkökaappi |
Poika 1 käy nyt 11. luokkaa, eli tekee NCEA level 1:stä, joka vastaa tavallaan lukion 1. luokkaa. Tällä luokka-asteella pakollisia aineita on vain englanti ja matematiikka, tiedeaineita suositellaan. Pakollisissakin aineissa on erilaisia kursseja valittavana, esimerkiksi englannissa voi valita vaikka kurssin myytit & legendat tai englantia ulkoilmassa. Matematiikassa myös voi keskittyä pelkästään esimerkiksi soveltavaan matematiikan tai laskutaidon kurssiin. Pakollisten aineiden lisäksi valitaan neljä valinnaisainetta. Valinnaisia aineita oli tarjolla esimerkiksi: Maorien ilmaisutaitoa, draama, työllistymistaitoja, kieliä, erilaisia liikuntakursseja, oikeuslääketiedettä, kirjanpitoa, historiaa, mediatuotantoa, psykologiaa, sosiaaliopintoja, digitaalista teknologiaa, visuaalista suunnittelua, ravintola-alaa jne. Näitä pakollisia sekä valittuja kursseja opiskellaan sitten koko vuosi.
Täällä aineiden opiskelu poikkeaa suomalaisesta siten, että kun Suomessa käsitellään vähän kaikkea laajemmin, täällä keskitytään tiettyyn aihealueeseen syvemmin. Täällä oppilaat saavat jo varhaisessa vaiheessa päättää enemmän mitä opiskelevat, oman mielenkiintonsa mukaan. Tosin se saattaa sitten rajata jatko-opintovaihtoehtoja. Näiden opintojen mukaan haetaan jatkokoulutukseen, esim. yliopistoon tai saadaan suoritettua jo High schoolin aikana ammatillisesti suuntautuneita peruskursseja. Käytännössä, täällä täytyy tietää jo aiemmin, mitä haluaa tehdä isona. Loppuvuonna poika 1:llä on isot NCEA kokeet. Niihin on ensin lukutaukoa ja sen jälkeen on kuukauden aikana tenttejä, vähän samaan tyyliin kun yo-kirjoituksissakin.
Poika 1 aloitti täkäläisen koulun lisäksi suomalaisen nettilukion. Hän haluaa suorittaa suomalaisen ylioppilastutkinnon ja opiskella myös suomeksi. Melko kunnianhinmoista suorittaa kahta koulua samanaikaisesti! Täytyy vaan ihailla toisen motivaatiota opiskelun suhteen. Hän on myös löytänyt harrastuksen sählystä. Laji on täällä harvinainen ja huonosti tunnettu, mutta kaupungista löytyi sopiva (ja ainoa) sählyseura, jonne meni koulukaverinsa kanssa. Poika 1:llä olisi ollut mahdollisuus ajaa jo ajokortti, ikärajahan täällä on 16 vuotta. Hän kuitenkin päätti, ettei sellaista vielä halua. Tämä on tietysti helpottavaa meille vanhemmille, varsinkin kun katsoo täkäläisten ajotyyliä ja onnettomuustilastoja, joista olen kirjoittanut
täällä. High schoolilla oli menneellä viikolla lavastettu auto-onnettomuus, jota oppilaat seurasivat. Palokunta, ambulanssi ja poliisi toimivat siinä kuin oikeassa onnettomuustilanteessa. Hyvää herättelyä näille nuorille, he kun ovat usein osallisina näissä onnettomuuksissa. Lähiaikoina muutama pojan oman koulun oppilaskin on menehtynyt auto-onnettomuuksissa.
Poika 1 koulu on osallistunut kansainväliseen PISA (Programme for International Student Assessment) -testiin, joka suoritetaan aina kolmen vuoden välein. PISA testiin osallistuu noin 80 maata. Tänä vuonna on jälleen testivuosi ja poika 1 valittiin suorittamaan koetta satunnaisvalinnalla koulun 15-16-vuotiaiden opiskelijoiden joukosta. Testi keskittyy kolmeen aihealueeseen; lukeminen, matematiikka ja tiedeaineet. Uusi-Seelanti on pärjännyt PISA -testeissä aina ihan hyvin, vaikka onkin viime vuosina tippunut tuloksissa, samoin kuin Suomi. Tämä selittyy ainakin osittain sillä, että PISA-testeihin on osallistunut viime vuosina paljon uusia Aasian maita, jotka perinteisesti pärjäävät hyvin tällaisissa testauksissa. Tässä on vähän tietoa Uuden-Seelannin ja Suomen sijoituksista PISA-testeissä vuosien saatossa:
PISA
Uusi-Seelanti 2000 -> 2009 -> 2015
- Matematiikka 4. sija -> 13. sija -> 21. sija
- Lukeminen 3. sija -> 7. sija -> 10. sija
- Tiedeaineet 7. sija -> 7. sija -> 12. sija
- Yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu (vain 2015) 9. sija
PISA
Suomi 2000 -> 2009 -> 2015
- Matematiikka 5. sija -> 6. sija -> 13. sija
- Lukeminen 1. sija -> 3. sija -> 4. sija
- Tiedeaineet 4. sija -> 2. sija -> 5. sija
- Yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu (vain 2015) 7. sija
Tyttöjen ja poikien välillä ei ole niin suurta eroa täällä kuin Suomessa. Sen sijaan hyvin suoriutuvien ja huonosti suoriutujien välillä oleva ero on täällä suurempi. Täällä myös osallistuvien koulujen Decile rating -luokitus on suorassa suhteessa testissä menestymiseen. Mitä korkeampi Decile rating -luokitus, sitä paremmin oppilaat menestyvät kokeissa.
Poika 2 aloittikin täällä uudessa koulussa alakoulun puolella, edellisessä koulussa oli jo yläkoulun eli Collegen puolella. Hän on nyt alakoulun viimeisellä luokalla eli 8:lla ja ensi vuoden alusta alkaen siirtyykin sitten jälleen yläkoulun puolelle, joka on täällä High school. Poika 2 sujahti luokkaan tosi vaivatta ja kaverit löytyivät samantien. Hänen englanninkielensä on tosi vahva, puhe on erittäin sujuvaa, eikä hänellä tunnu olevan lainkaan ongelmaa vieraan kielen suhteen. Koululla on käytössä netissä oleva portaali, johon opettajat laittavat aineiden arvosteluja sekä joitain näytteitä, mitä ovat koulussa tehneet. Yhtenä näytteenä oli ainekirjoitus, jonka poika 2 oli vielä lukenut nauhalle. Kuunneltiin näytettä ja mies luuli, että sen oli lukenut joku paikallinen oppilas, niin sujuvaa ja virheetöntä kieli oli. Aika huimaa! Minä kysyin yksi päivä, että onko englanniksi opiskelu vaikeaa, johon tokaisi hölmistyneenä että; "No ei!"
Poika 2:lla on pääasiallisesti vielä ollut perusaineita, mutta myös joitain valinnaisaineita, mm. kotitalous, tekstiili-ja metallikäsityö, robottiteknologiaa. Ja noista erilaisista opiskeluaineista esimerkkinä poika 2:n foresic science eli oikeuslääketiede. Mietin, että eivät kai he nyt ne oikeasti opiskele oikeuslääketiedettä, mutta kyllä vaan opiskelevat! He ovatkin tutkineet oppitunnilla mm. veriroiskeita ja lavastettua ryöstöä. Oppitunnit tuntuvat olevan muutenkin pitkälti erilaisia projekteja, ei niinkään ulkoa oppimista kirjoista.
Poika 2:lla tosiaan alkaa kohta High school, johon ilmoittautuminenkin oli jo aika vaativa. Ensin piti ilmoittautua kouluun ja todistaa osoite sekä vilauttaa maassaololupaa. Sitten tuli hyväksyminen koulupaikasta, joka piti joko hyväksyä tai hylätä. Näin puolta vuotta aiemmin piti myös varata univormun sovitusaikaa. Koulun univormu on vaihtunut äskettäin, joten sitä ei ole juurikaan saatavilla edes käytettynä. Kävimmekin sovittamassa pukua, joka lähti jo tilaukseen. Puku maksoi kokonaisuudessaan $535, lisäksi täytyy vielä kengät hommata. Seuraavaksi valittiin valinnaisaineet, joista löytyikin oikein kivoja ja pojalle sopivia aineita. Koulussa pitäisi olla oma kannettava laite mukana, onneksi hänellä sentään se jo on. High schooliin on vielä pääsykoe, jonka tuloksien mukaan hänet sijoitetaan kursseille, taitojensa mukaan ilmeisesti. Pääsykokeen jälkeen on orientaatio iltapäivä, jossa kerrotaan yleistä käytäntöä High schoolista ja jokainen oppilas saa tietää oman talonsa (House) ja tutustua talojen vetäjiin. Lisäksi oli vielä täyteltäväksi kaavakkeita, missä kysellään oppilaan harrastuksia, vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita, jolloin hänet voidaan ohjata koululla oikeanlaisiin aktiviteetteihin. Ja jos haluaa, voi vielä varata ajan keskusteluun tulevan opettajan kanssa. Huoh, muistaakseni Suomessa yläkouluun siirryttäessä, poika 1:llä taisi olla joku infoilta, jossa saatiin tietää luokat ja sitten vaan saavuttiin kouluun ensimmäisenä aamuna.
 |
| High School univormu. Vielä mustat nahkakengät niin avot! |
Poika 3 hyppäsi tänne tullessaan edelliseltä luokka-asteelta seuraavalle ja pääsi taas ikäistään vastaavaan luokkaan. Edellisessä koulussa hän kävi vuotta alemmalla luokalla, kun oman ikäistensä ryhmä oli turhan suuri ja meinasi joutua siellä vähän hankaluuksiin aloittaessaan. Edellisen koulun opettaja oli kirjoittanut arvion poika 3:sta ja hänen taidoistaan, arviot olivat melko ylistäviä. Hetki meni täälläkin aikaa, ennenkuin löysi paikkansa luokasta. Nyt on jo useita kavereita, jolloin koulukin on ihan kivaa. Parhaimmat kaverit löytyvät myös muualta muuttaneista; kiinasta, intiasta ja vietnamista. Meno on täällä mukavan kansainvälistä. Poika 3 kohdalla kieli on uudessa koulussa tuottanut jälleen hieman hankaluuksia. Jos edellisessä koulussa seurasi opetusta sujuvasti, uudessa koulussa ei tunnu ymmärtävän opetuksesta kaikkea. Luultavasti oppiaineisiin liittyviä uusia termejä tulee lisää ja opettajallakin voi olla erilainen tapa opettaa. Poika 3:n kaksi opettajaa sairastui kerralla ja nyt totutellaan uusiin opettajiin. Mutta nyt neljän kuukauden jälkeen, meillä on ollut kuitenkin ihan tyytyväinen 5. luokkalainen.
Kouluissa huomioidaan erittäin hyvin erilailla oppijat ja oppilaiden kyvyt. Meille poika 3:n opettaja lähetti kotiin kaavakkeen, jonka pyysi täyttämään. Opettajan mielestä pojalle voisi sopia erääseen ryhmään osallistuminen. New Zealand Centre for Gifted Education (NZCGE) pitää Conneting Minds -ryhmää, joka tukee erityisesti luovia ja älyllisesti lahjakkaita lapsia sekä huomioi opetuksessa heidän sosiaalisen ja tunne-elämän tarpeitaan. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa kokonaisen koulupäivän ajan ja siellä tehdään kaikenlaisia projekteja lasten oman mielenkiinnon mukaan, erityisopettajien johdolla. Ryhmään pyrkiville lapsille rehtori, opettaja ja vanhemmat antavat taustatietoa lapsesta. Vanhempien taustakartoituslomakkeessa kysyttiin tarkasti ja esimerkein lapsen älykkyyteen, luovuuteen ja persoonallisuuteen, sosiaalisiin kykyihin sekä kehitykseen liittyviä kysymyksiä. Seuraavaksi luvassa on useamman tunnin kestävä Workshop eli työpaja, ja näiden tulosten mukaan ryhmään valitaan lapset. Ryhmä toimii valitettavasti naapurikylässä, jonne täytyisi pystyä itse kuljettamaan. Hylkäsinkin ajatuksen ryhmästä, mutta opettaja soitti perään ja pyysi täyttämään kaavakkeen kuitenkin, puhui jotain mahdollisen kimppakyydin järjestymisestä. Joten nyt on kaavake täytetty ja palautettu, odotellaan josko saisi kutsun työpajaan. Ryhmä kuulosti kyllä tosi hyvälle, voisi olla oikein sopiva meidän pojalle.
 |
| Alakoulun kasvimaa. Koululaiset hoitavat itse kasvimaan hoidon, opettajan opastuksella tietysti |
 |
| Alakoulun kasvimaa, tässä kasvaa ilmeisesti maissia |
Poika 4 koulun aloitus oli tosi sekava. Kun menimme tutustumaan kouluun, opettaja ei tiennyt että olimme aloittamassa seuraavalla viikolla. Kova härdelli oli päällä, opettajan hihassa roikkui useampi mukelo ja yksi itkeä tyrskäsi koko ajan opettajan toisessa hihassa. Ja meno oli muutenkin kuin, noh, lastentarhassa! 😂 Nyt kun nuorimmaisella on koulua takanapäin 4 kk, vaihtuvia opettajia /koulunkäyntiavustajia on ollut jo 6-7, yksi opettaja on pysynyt sentään samana kokoajan. Poika 4:n aloitusluokassa oppilaat vaihtuvat kokoajan; uusia aloittaa ja tutuksi tulleet siirtyvät jo eteenpäin. Luokassa on 37 oppilasta ja kaksi opettajaa. Huomasin, että koulu on turhan vaativa meidän nuorimmaiselle. Suomessa en olisi vielä vienyt edes välttämättä päiväkotiin. Täällä kielen kehityksen kannalta on kuitenkin tärkeää, että käy nyt koulua. Kouluhan aloitetaan täällä heti kun täytetään 5 vuotta, mutta koulupakko alkaa varsinaisesti vasta 6 vuotiaana. Koulupäivät ovat 6 tuntia pitkiä, ja läksyä tulee joka päivä. Ilmoitinkin opettajalle, että me ei sitten tehdä läksyjä, on mielestäni liian vaativaa näin pienelle.
Ja koska koulun käyminen otti selkeästi nuorimmaisen voimille, ilmoitin koululle, että hän tekee jatkossa vain 4 päiväistä kouluviikkoa. Siitä jouduin sitten puhutteluun, ei kuulemma käy. Kun kerran on lapsen kouluun ilmoittanut, siellä on sitten käytävä. Mietittiin sitten koulun apulaisrehtorin ja opettajan kanssa, että siirretään poika 4 toiseen ryhmään, jossa on 17 oppilasta ja yksi opettaja, mutta homma näyttää olevan tosi paljon rauhallisempaa. Nyt poika 4 on käynyt uudessa luokassa viikon ajan ja totesi jo ensimmäisen päivän jälkeen, että siellä ei riehuta niin paljoa. Opettaja on tosi tarkka ja hänen opetustyylinsä on erittäin strukturoitua. Mikä luo tietynlaista turvallisuutta varsinkin näille pienille, kun tietää mitä päivän aikana tapahtuu. Opettaja myös hienosti huomioi pojan tarpeet ja antaa hänen rauhassa tutustua ympäristöön ja touhuta juttuja omaan tahtiin.
 |
| Koulumatkalla |
Poika 4 kävi edellisessä asuinpaikassamme 9 kuukauden ajan kerhoa. Mutta ennen kuin pääsi aloittamaan täällä uudessa paikassa koulun, oli hän siinä välissä 4 kuukautta vain kotona. Hyvin alkuun päässyt kielenkehitys ottikin siinä kovasti takapakkia. Hänellä on ollut vaikeuksia sopeutua jälleen englanninkieliseen ympäristöön ja pitkään hän kieltäytyi käyttämästä lainkaan englantia koulussa. Kaikki englanninkieleen liittyvä tuntui hänen mielestään negatiiviselta, myös ihmiset. Koulu tuntui olevan vain tylsää, ja voi sitä puheen määrää kun pääsi vihdoin kotiin, kun koko päivän oli ollut vain hiljaa. Ei ole yleensä sitä hiljaisinta sorttia! Poika 4 saa koulussa Esol-opetusta pienen ryhmän kanssa. Kuulemma kahden kesken koulussa yrittää nyt taas vähän englantia puhua, hienoa! Toivottavasti kielen oppiminen alkaisi taas pikkuhiljaa sujumaan. Kirjainten opettelu on ollut haasteellista, kun poika opettelee niitä sekä suomeksi että englanniksi. Erityisesti kirjain E sekoittuu usein I kirjaimeen, sen lausumisen vuoksi. Hauskaa on myös ollut huomata intonaation tulo puheeseen, ihan suomenkieliseenkin.
 |
| Junior Campus |
Mies on päivisin siis töissä ja hänellä onkin tosi mielenkiintoinen työpaikka. Vähän erilaista hommaa, kuin on aikaisemmin tehnyt. Päivät ovat hänellä kyllä pitkiä, aamulla lähtee ennen kahdeksaa ja illalla on kotona kuuden aikoihin. Joka on täkäläisittäin kuitenkin ihan normaali työaika. Työ vie mielestäni turhankin paljon aikaa perheeltä, mutta ihanaa tietysti, että on työ. Uusi-Seelantilaisesta työkulttuurista puhuttaessa, siihen yhdistetään yleensä rentous. Mutta kyllä miehen työpaikalla ainakin töitä tehdään ihan täysillä. Toisaalta, hyvin tehty työ myös huomioidaan ja siitä annetaan helposti positiivista palautetta. Koska viikolla ei juurikaan yhteistä aikaa jää, olemme viikonloppuisin ottaneet vahinkoa takaisin ja teemme päiväretkiä mahdollisimman paljon. Täällä sitä näkemistä riittää, aika on vaan vähän kortilla.
Jos parilla pojalla on ollut taantumaa englanninkielen suhteen, niin on sitä minullakin! Jokunen aika sitten olin koululla keskustelemassa erään pojan asioissa. Lauseenmuodostus ei meinannut onnistua millään ja sanat olivat kateissa. En toki käytä kieltä aktiivisesti päivittäin, kun en ole töissäkään. Mutta alan jo epäilemään, että englanninkieli alkaa pikkuhiljaa katoamaan päästäni... Kielestä kaikki täällä aina kyselevätkin, että puhummeko kotona englantia. Johon todetaan, että ei kun suomea, kun ollaan suomenkielinen perhe! Se siitä vielä puuttuisikin, että alkaisin puhumaan englantia lapsille, ei niin virheettömällä lausunnalla. Olen huomannut, että tänne muuttavilla ulkomaalaisilla on kyllä tapana puhua myös kotona englantia. Ja esimerkiksi Kiinasta tänne muuttaneet ihmiset muuttavat etunimensäkin englantilaiseksi. He varmasti integroituvatkin nopeammin, kuin tällainen jästipäinen suomalaisperhe.
Itse en ole löytänyt työpaikkaa, joka olisi vain klo 9-14.30 välillä (jotta ehtisin poikia viemään / hakemaan) ja kävelymatkan päässä (kun ei ole toista toimivaa autoa), niin jatkan edelleen kotiäitiyttä. Tosin nyt voin sanoa olevani jälleen opiskelijakin! Ilmoittauduin opiskelijaksi Suomen Avoimen yliopiston Ympäristötieteen perusopinnot 25 op. -kurssille. Pystyn suorittamaan ne kokonaisuudessaan verkko-opintoina. Nykyään on niin kätevää kun voi suorittaa opintoja netin kautta toiselle puolelle palloa. Pysyy mieli virkeänä ja on jotain tekemistä. Tässä on metsästetty kirjoja sekä lukiolaiselle, että minulle Suomesta netin kautta, äitini on niitä sitten meille postitellut. Jännää aloittaa taas opiskelut, mitäköhän tästäkin tulee! Blogi varmasti hiljenee jonkin verran, kunhan opiskelut pyörähtävät kunnolla käyntiin. Mutta enköhän tänne silloin tällöin jotain matkajuttuakin päivittele.
