Waihi & Waihi Beach

Waihi on pieni kylä Eteläisen Tyynenmeren puolella. Pohjoissaaren pohjoisosissa. Eräs parin vuoden takaisen lomareissumme päiväretki suuntautui Waihiin sekä läheiseen Waihi Beachiin. Waihin kylä on noin 10 km merenrannasta ja kuuluu Waikaton hallinnolliseen alueeseen. Waihi Beach puolestaan sijaitsee suuren Bay of Plenty -lahden rannalla ja se myös kuuluu Bay of Plentyn hallinnolliseen alueeseen.

Matkalla Waihiin, jossain päin Pohjoissaarta

Waihi on tunnettu kulta- ja hopeakaivoksistaan. Kultaa sieltä löytyi vuonna 1878, jonka jälkeen kylä rakentui kaivostoiminnan ympärille. Waihin kulta- ja hopeakaivoksista ensimmäisiä oli Martha Mine, josta tuli samalla yksi maailman tärkeimmistä kulta- ja hopeakaivoksista. Vuoteen 1952 mennessä, jolloin kaivos suljettiin, sieltä oli louhittu 174 169 kg kultaa ja 1 193 180 kg hopeaa. Kaivos avattiin jälleen vuonna 1987, mutta avolouhoksena. Kaivos jatkaa edelleen toimintaansa tänäkin päivänä.

Waihissa kävimme katsomassa kuuluisaa Martha Mine -kaivosta, johon pääsee kurkistamaan kaivoksen sivustaa pitkin kulkevalta kävelyreitiltä. Kävelyreitti kierrättää pitkin kylän kullankaivuuhistoriasta kertovia maamerkkejä ja esineitä.

Martha Mine, Waihi.

Waihissa kävimme syömässä pizzeriassa ja minä koitin uteliaasti kumara pizzaa (en voi suositella). Sitten jatkettiin matkaa vielä kohti Waihi Beachia. Waihi Beach on pieni kylä rannalla ja se on kesäisin suosittu lomailukohde. Ranta on pitkähkö, melko vaaleahiekkainen ja on ilmeisesti yksi Uuden-Seelannin turvallisimmista surffirannoista.

Waihi Beach

Waihi Beachin rantakadun niemenkärjessä oli pieni taajama nimeltä Bowentown. Sieltä löytyi pieni luonnonpuisto sekä kaunis ranta. Rannalla oli Pohutukawa puita, jotka kesällä kukkiessaan ovat varmasti upean näköisiä. Pojat kiipeilivät puissa ja uittivat vaatteensa märäksi rannassa. Ranta on suht turvallinen uimiseen ja täällä oli muitakin perheitä pulikoimassa. Rannalla oli myös kalastajia sekä joitakin matkailuautoja. Rannan parkkipaikalla on pieni, mutta ilmainen leiriytymisalue matkailuautoille. 

Anzac Bay, Bowentown

Anzac Bay. Vastarannalla vasemmalla on Matakana -saari, jonne on kulku lautalla Omokoroasta.

Anzac Bay. Taustalla näkyvä, Matakana -saaren takana oleva pieni nyppylä on Mount Maunganui, Taurangassa

Mökille päin Awhituun takaisin ajellessamme, pysähdyimme mielenkiintoisella sillalla, paikassa nimeltä Karangahake Gorge. Silta kulkee yli Ohinemuri joen, jonka jälkeen lähtee useita kävelyreittejä pitkin Kaimai-Mamaku luonnonpuistoa ja kukkuloita. Kävelyreitit kulkevat mm. pitkin vanhaa rautatietä sekä kaivuutunneleita, jotka ovat olleet toiminnassa kullankaivuun huippuvuosina. Vanhoja kullankaivuutoimintaan liittyviä työkaluja yms. on nähtävillä reittien varsilla. Ja eivät nuo luonnonmaisematkaan kylmäksi jätä. Tänne me tullaan kävelemään miehen kanssa sitten "ensi kerralla".

Karangahake Gorge Walkway. Paeroan ja Waihin välillä oleva tramping reitti.

Karangahake Gorge Walkway

Reittimme kohti mökkiä kulki myös läpi Paeroa nimisen kyläpahasen, josta on kotoisin täkäläinen limu Lemon & Paeroa eli L&P. Kylässä on esillä jättiläismäinen L&P limupullopatsas lähellä paikkaa, jossa limua alunperin alettiin valmistaa. Nykyään limua valmistetaan Aucklandissa ja se on Coca-Colan omistuksessa. Jos Paeroaan eksyy, oikeastaan pakollinen kuvauskohde on se hemmetin iso limupullo! Meilläkin on siitä kuva jossain tallessa Suomessa. "L&P, World Famous in New Zealand".

Awhitu

Parin vuoden takainen lomamatkamme Uudessa-Seelannissa starttasi itse asiassa Awhitusta, Aucklandin lähistöltä. Lensimme ensin Aucklandiin, jossa yövyimme lentokentän lähistöllä olevassa motellissa ensimmäisen yön, mikä oli ihan fiksua. Awhituun ajaa nimittäin vajaan 1,5 h lentokentältä ja siinä vaiheessa ei ajatus liikkunut enää sen vertaa, että olisi ollut kykeneväinen rattiin. Seuraavana aamuna, kellon ympäri nukuttuamme, käytiin noutamassa lentokentältä vuokra-auto ja huristeltiin rauhassa kohti vuokraamaamme mökkiä. Matkalla mökille täytyi pysähdellä vähän väliä kuvaamaan maisemia, jotka olivat henkeäsalpaavia ❤️

Matkalla mökille

Mökkitieltä

Awhitu sijaitsee Awhitun niemimaalla, Aucklandin länsipuolella. Meidän mökkimme sijaitsi Matakawau nimisessä taajamassa Awhitussa. Matakawausta löytyy alakoulu, kauppa ja bensa-asema, eipä paljon muuta. Lähimmät oikeat kaupat löytyvät Waiukusta. Awhitun alueella on paljon paikallisten loma-asuntoja ja joitakin vakituisesti asuvia, hyvin rauhallinen paikka siis. Mökin eli "bach"in olin löytänyt jo Suomesta käsin, bookabach.co.nz -sivustolta. Mökki oli meillä vuokralla pari viikkoa, ja sieltä käsin tehtiin päiväretkiä lähistölle. Mökki oli varmaan aika tyypillinen -70 luvun mökki, ei mitään hienouksia, mutta kuitenkin kaikki tarvittava. Mökki sijaitsi meren rannalla, kallion laella. Pihalla oli sitruunapuu ja naapurin puolella pähkinäpuu, jonka pähkinöitä löytyi myös meidän pihaltamme syötäväksi. Meillä oli ihastuttava naapuri, hieman iäkkäämpi nainen, joka toi meille syötäväksi keittoa, sämpylöitä sekä kirsikkapiirakkaa. Hän myös vinkkasi meille lähistöllä olevan vaaleahiekkaisen rannan, jossa ei kuulemma koskaan ole ketään ja joka on turvallinen uimiseen.

Mökki

Mökki oli hienolla paikalla.

Tässä meidän mökin edustalla olevaa lahtea laskuveden aikaan. Mökkimme on tuolla vasemmalla edessä, kallion päällä. Mökiltä pääsi rannalle näppärästi oikopolkua pitkin.

Vuorovesivaihtelut herättivät meissä paljon ihmetystä. Vesi vetäytyi koko lahdesta aina laskuveden aikaan, jolloin käytiin käveleskelemässä merenpohjalla. Ei olisi ehkä kannattanut, myöhemmin luin lehdestä että täällä oli kalastamassa ollut mies uponnut mutaan laskuveden aikaan, oli saatu kyllä pelastettua

Kävimme naapurimme suosittelemana tutustumassa lähistön rantaan, jossa ei ollut ketään, ihan niinkuin naapuri sanoikin. Oli myöhäinen syksy, lämpöä reilusti yli +20 ja ihan passeli keli uimiseen. Ranta sijaitsee Awhitu Regional Park -puistossa.

Kirkasta vettä, eikä edes kovin kylmää

Ranta oli täynnä tällaisia pikkurapuja, jotka kävivät kutittelemassa varpaita. 

Awhitu Regional Park

Manukau Heads Lighthouse, aivan Awhitu-niemen kärjessä. Majakka on auki yleisölle.

Näkymä majakalta. Vastarannalla Huia. Tästä on alle 10 km linnuntietä Piha Beachille, tietä pitkin 125 km.

Näkymä majakalta. Vastarannalla Huia ja Whatipu Beach

Karioitahi Beach. Tasmanianmeren puoleinen ranta lähellä Waiukua oli komea. Sen hiekka oli mustasinistä ja ranta on edelleen upein näkemäni ranta. 

Karioitahi Beach. Rannalla saa ajaa autoilla

Peräkanaa

Jonkun talon pihalla oli lentokone!

Awhitua voi luonnehtia maanpäälliseksi paratiisiksi. Paikka teki meihin lähtemättömän vaikutuksen, Uusi-Seelanti näytti parastaan. Olemme miehen kanssa miettineet, että tänne tullaan joskus takaisin lomalle, vuokrataan se sama mökkikin!

Hobbiton

Hobbiton on varmasti yksi Pohjoissaaren tunnetuimmista ja vierailluimmista kohteista. Tässä postauksessa on kuvia paikan päältä, jossa kävimme muutaman vuoden takaisella lomamatkallamme.

Hobbiton sijaitsee Matamata nimisellä paikkakunnalla Waikaton alueella. Sir Peter Jackson on kuvannut täällä sekä "Taru Sormusten Herrasta" että "Hobitti" -trilogioita. Ennen Taru Sormusten Herrasta kuvauksien alkua, hra Jackson etsi kuvauksia varten sopivaa paikkaa Hobbitonin rakentamiselle. Yksityiseltä lammasfasmilta löytyikin juuri sopivan idyllinen paikka kylälle. TSH -trilogian kuvausten jälkeen hobittitalot purettiin osittain ja paikalla järjestettiin pienempimuotoisesti kierroksia. Hra Jackson palasi paikalle vielä uudelleen kuvaamaan Hobitti -trilogiaa, jolloin paikka entisöitiin ja sitä rakennettiin vielä lisää. Loppujenlopuksi Hobitin kuvausten jälkeen paikasta tehtiin pysyvä yleisölle auki oleva kohde.

Tervetuloa Hobbitoniin!

Hobbiton on näissä maisemissa keskellä ei mitään

Hobbitoniin ei pääse kuljeksimaan itsekseen, sinne tehdään järjestettyjä kierroksia oppaan johdolla. Läheiseltä "Shire's Rest"iltä, josta löytyy lipunmyynti, kahvila / ravintola sekä matkamuistomyymälä, lähtevät bussikuljetukset kohti Hobbitonia. Liput kierrokselle kannattaa varata etukäteen hyvissä ajoin, ne ovat yleensä loppuunmyytyjä jo päiviä ennen. Me emme olleet tietenkään varanneet etukäteen paikkoja kierrokselle. Meillä oli kuitenkin onnea matkassa, oli hieman sateinen myöhäissyksyn päivä, sesongin ulkopuolella. Opas kertoi, että päivä oli ensimmäinen, jolloin paikka ei ollut tupaten täynnä. Jouduimme kuitenkin odottelemaan kierrokselle pääsyä 1,5 tuntia, jonka aikana kävimme syömässä Shire's Restissä.

Bussikuljetus kohti Hobbitonia lähtee

Hobbitonin sisäänkäynti

Kasvimaat oli ihailtavan hoidettuja. Opas kertoi, että täällä on palkattuina puutarhureita, jotka huolehtivat ympäristöstä läpi vuoden. Sadon tuotoksia käytetään paikan pubissa.

Yksityiskohdat ovat viimeisen päälle tehtyjä

Hobbit Hole. Näitä on 44 kpl.

Hobittitaloja on kolmea eri kokoa. Esimerkiksi kohtaukset, joissa on hobitteja, on kuvattu normaalikokoisten talojen edustalla. Kun taas kohtaukset joissa on Gandalf, on kuvattu pienempien talojen edustalla, joka antaa vaikutelman Gandalfin isommasta koosta. Hobittitalot ovat vain kulisseja, eivätkä siis oikeita koloja. Yhteen taloon pääsee käymään myös sisällä.

Bag End, Bilbon koti. Tänne pääsi kurkkaamaan sisälle.

Kylän markkinapaikka, kurpitsat esillä.

Musta joutsen kylän lammella

Mylly

The Green Dragon Inn. Pubi on ihan oikeasti toimiva ja täältä saa tilattua pientä purtavaa ja juotavaa. Kierroksen hintaan kuului tuoppi olutta tai siideriä. Lapsille oli alkoholiton inkivääriolut.

Frodon sekä Weta Workshopin omistajien nimmarit

Hobbiton on "Must See" nähtävyys Taru Sormusten Herrasta faneille, mutta miksei myös muillekin. Paikka on taitavasti ja erittäin yksityiskohtaisesti tehty, ei tällaista tule vastaan jokapaikassa. Hobbitonin kierros maksaa aikuiselta $84 (49 e) ja 9-16 v lapsilta $42 (24 e), alle 9 v pääsevät ilmaiseksi. Kierrokset ovat päivittäin klo 9-15.30 välillä ja kierros kestää 2 tuntia. Lasten kanssa ohjattu kierros oli ehkä hieman vaativa. Opas ohjaa ryhmän johonkin tiettyyn paikkaan, jossa hän kertoo mielenkiintoista faktaa elokuvan teosta ja itse paikasta. Sen jälkeen on hetki aikaa ottaa valokuvia ja tarkastella lähistöä. Meidän nuorimmaisilta meinasivat hermot mennä moneen otteeseen. He kun eivät ymmärtäneet selostusta ja paikallaan odottelukin oli aika hankalaa. Eikä koko paikka ollut heidän mielestään niin mielenkiintoinen, kun ei päässyt vapaasti mellestämään. Mutta asiasta jotain ymmärtäville voin paikkaa lämpimästi suositella!

Taupo & Rotorua

Parin vuoden takainen lomamatkamme jatkui Wellingtonista kohti Taupoa ja Rotoruaa. Olimme varanneet Tauposta majoituksen, jonne köröttelimme miltei yhtä soittoa. Matkalla pysähdyimme Waiorussa olevalla National Army -museolla. Museon jälkeen matka jatkui pitkin Desert Roadia, joka oli aika karun näköistä ympäristöltään. Tie kulkee Tongariro National Park -kansallispuiston ja Kaimanawa Range -vuoriston välissä ja täällä saattaa nähdä alueella asuvia villihevosia. Kansallispuistossa sijaitsee kolme toimivaa tulivuorta; Mount Tongariro, Mount Ngauruhoe ja Mount Ruapehu, joka on Uuden-Seelannin suurin toimiva tulivuori (korkeus 2797 m). Se on viimeksi purkautunut 11 vuotta sitten.

Desert Road

Myöhään iltapäivällä saavuimme Taupoon, joka sijaitsee aikalailla Pohjoissaaren keskellä. Taupo on melko pieni kylä, asukkaita siellä on noin 25 000. Se sijaitsee Taupojärven (Lake Taupo) rannalla, joka on Uuden-Seelannin suurin järvi. Taupojärvi on muodostunut supertulivuoren romahtaneeseen kraateriin, joka on purkautunut viimeksi 1800 vuotta sitten. Kyseinen purkaus on ollut kaikkein voimakkain tulivuorenpurkaus maapallolla viimeisen 5000 vuoden aikana. Onneksi täällä ei silloin asunut vielä ketään.

Taupossa kävimme katselemassa kaunista järveä ja illalla tutustuimme lähiympäristöön kävellen. Täällä on kesäaikaan aika paljon turisteja, mutta nyt myöhään syksyllä oli hyvin rauhallista. Seuraavana päivänä löydettiin keskustan turistikaupoista kaikenlaista kivaa tuliaisiksi kotiin.

Lake Taupo

Sitten suunnattiinkin kohti Rotoruaa ja Wai-O-Tapu Thermal Wonderland, eli geotermista puistoa. Rotoruan alue on tunnettu geotermisesta toiminnastaan; geysireistä sekä kuumista lähteistä ja muta-altaista. Rotoruan kaupunki on romahtaneen tulivuoren kraaterissa, josta geoterminen toiminta on lähtöisin. Koko alueella leijailee rikkihajuja eli mädän kananmunan tuoksua, jota meidän pojat vähän protestoivat. Oli kuulemma turhan kitkerä katku. Kaupungin lempinimi onkin "Sulphur City" eli Rikkikaupunki.

Rotorua on Rotoruajärven (Lake Rotorua) rannalla ja asukkaita siellä on alle 60 000. Rotorualla on suuri maorien keskittymä ja siellä pääseekin tutustumaan maorikulttuuriin erilaisilla kierroksilla; esim. 3 tuntinen vierailu Tamaki maorikylään maksaa $130 /hlö (75 e).

Piippuja matkalla Tauposta Rotorualle, Ohaakin voimalaitos

Saavuttiin Wai-O-Tapuun ja näimme jo ajomatkan varrella siellä täällä maan alta nousevaa höyryä, joka lämmittikin aika kivasti. Wai-O-Tapussa oli kylttejä, joissa kiellettiin tiukasti poistumasta polulta. Kieltoja kannattaakin noudattaa, höyryt ja kuumat lähteet ovat oikeasti polttavan kuumia.

"Lämpöpuisto"

Kyltissä kerrotaan mitä mineraaleja Champagne Pool -altaassa olevat eri värit ovat

The Champagne Pool

The Champagne Pool

The Champagne Pool

Mud Pool

Mud Pool pulputtaa

Täällä olisi päässyt uimaankin lämpimiin altaisiin, mutta ei kannata ehkä sukellella, muuten tappava ameeba voi mennä nenään. Mutta oli siellä ihmisiä pulikoimassa, me jätettiin kuitenkin lasten kanssa suosiolla väliin.

Wai-O-Tapu geoterminen alue on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Sisäänpääsy alueelle maksaa aikuiselta $32,50 (19 e) ja lapselta (5-15v) $11 (6 e). Alueella on kuvien lisäksi myös Lady Knox geysir, joka purkautuu päivittäin klo 10.15. Se suihkuttaa vettä 10-20 metrin korkeuteen ja on kuulemma aika upea näky. Me olimme paikalla myöhemmin, emmekä valitettavasti nähneet geysiria toiminnassa. Käynti tänne kannattaakin ajoittaa aamupäivään. Alue on melko iso, siellä riittää nähtävää ja käveltävää tunneiksi. Sisään-/ulosmenon yhteydessä olevassa rakennuksessa on myös oikein viihtyisä kahvila sekä matkamuistomyymälä. Paikka oli kaikenkaikkiaan hieno luonnonnähtävyys!