Marras-joulukuun vaihteessa kävimme pienellä "pakkolomalla" naapurisaarella Australiassa. Pakkolomalla sen vuoksi, että poika 4 tarvitsi uuden passin ja lähin paikka hakea sitä täällä on Australian Canberran Suomen suurlähetystö. Alle 12-vuotiaille kun ei saa passia vielä haettua sähköisesti, sitä täytyy anoa vanhempien kanssa paikan päällä. Ei se mitään, pidettiin samalla pieni loma koko perheen kesken. Australiaan matkustettaessa passin pitäisi olla 6 kuukautta voimassa vielä matkan jälkeenkin. Poika 4 passi oli kuitenkin voimassa vain muutamia kuukausia, mutta saimme onneksi viisumin hänellekin. Lentokentällä lähtöselvityksessä virkailija huomautti, ettei passi ole riittävän kauan voimassa. Mutta kun viisumi oli kuitenkin jo myönnetty, asia oli sillä selvä.
Lennot meillä oli Sydneyyn ja lento kesti kolmisen tuntia suuntaansa, suoria lentoja Canberraan ei täältä mene. Lentokentältä meillä oli vuokrattuna auto, josta ajoimme Canberraan ja takaisin. Lento Sydneyyn olikin oikein kovan onnen lento. Lennon oli tarkoitus lähteä klo 8.25, mutta pääsimme lähtemään reilut puolisen tuntia myöhässä. Koneen alkuperäinen lentokapteeni oli sairastunut kuuleman mukaan vakavasti ja odottelimme tilalle uutta lentokapteenia. Jotain kärrättiinkin pois kentältä paareilla ambulanssiin, en tiedä sitten oliko hän meidän alkuperäinen lentokapteenimme vai joku matkustaja. Jokatapauksessa, uusi lentokapteeni asui kuulemma ihan lentokentän vieressä ja pääsi onneksi nopeasti paikalle.
Lento meni hyvin, mutta lähestyessämme Australiaa, alkoi kova turbulenssi. Sydneyssä oli kovia myrskytuulia ja sateita ja myöhemmin kuulin että satoja lentoja olikin peruttu. Meidän lentomme pääsi laskeutumaan, mutta huh huh, aikamoista rytyytystä oli. Enpä ole aikaisemmin lentokoneessa kokenutkaan, että peppu nousee penkistä, kun tiputaan sen verran äkkinäisesti alaspäin. Melkoisen pomppimisen jälkeen päästiin turvallisesti maahan ja ihan ajallaan, aamukymmeneltä. Lentokapteeni vaikuttikin kokeneelta ja taisi olla onni, että edellinen ei ainakaan sairastunut matkan aikana ja saimme kokeneen lentäjän ohjastamaan meidät turvallisesti maahan. Lentokenttä olikin aivan tukossa ja odottelimme koneessa parikymmentä minuuttia ennen kuin pääsimme portille ja ulos koneesta. Pomppuisesta matkasta itse kullakin oli hieman hutera olo ja terminaalissa oli näköjään joku toinenkin voinut huonosti oikein olan takaa.
 |
| Sydneyn lentokenttä, märkää on |
Sydneyssä oli päällä vuosikymmenien pahin myräkkä. Vettä tuli vuorokaudessa kuukauden sademäärän verran ja kaupunki tulvi paikoin melko runsaastikin. Ilma oli siis hyvin kostea, mutta lämpimähkö. Me emme jääneet vielä kaupunkiin, vaan kävelimme lentokenttäterminaalin vieressä olevalle autovuokraamolle, josta meillä oli varattuna vuokra-auto. Matka jatkuikin välittömästi kohti Wollongogin eteläpuolella olevaa Windangia, josta meillä oli mökki varattuna. Alkumatka ajettiin moottoritietä, mutta loppumatkasta poikkesimme rantaa pitkin kulkevalle pikkutielle, joka kulki luonnonpuistoalueen läpi. Rantatielle päästyämme ajelimme hienoa Sea Cliff Bridge -siltaa pitkin. Siltä kulki kallioiden seinämän mukaisesti, kuitenkin irrallaan mantereesta.
 |
| Sea Cliff Bridge, kuva ei tee oikeutta |
Windangissa, jonka leirintäalueelta meillä oli varattuna mökki, olimme joskus viiden jälkeen iltapäivällä. Leirintäalue oli kivalla paikalla niemessä, toisella puolella oli Illawarra-järvi ja toisella puolella Tasmanianmeri. Kävimme iltasella läheisessä kauppakeskuksessa ostamassa ruokaa mökkiin ja katselimme illalla uutisia Pohjois-Australiassa riehuvista valtavista maastopaloista, melko epätasaisesti jakautunut sää täällä näytti olevan. Illalla kävimme vielä miehen kanssa pienellä kävelyllä järven ja meren rannoilla, sää alkoi pikkuhiljaa selkenemään. Pää osuikin tyynyyn melko aikaisin, olimme startanneet päivän kuitenkin jo aamuviideltä.
 |
| Meidän mökki Windangin leirintäalueella |
 |
| Pelikaanit pitämässä tuulta. Takana Illawarra-järvi |
 |
| Tasmanianmeri ja vaaleanpunainen hetki |
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti Canberraa. Ensin poikkesimme Windang Islandilla. Siellä oli aikoinaan joku hiililouhoksiin liittyvä projekti, joka ilmeisesti jäi kesken. Näkyvillä oli edelleen kiskojen painaumia rantakivillä sekä raivattuja laivaväyliä. Rannalla näkyi myös ensimmäiset kakaduparvet, mahtavia lintuja nähdä luonnossa! Parvissa näkyi valkoisia kakaduja sekä punapäisiä ruusukakaduja, joita näimmekin myöhemmin reissussa runsaasti. Aamulla oli vielä pilvistä ja muutamia pieniä tihkusadekuuroja tuli, mutta Canberraa kohti mennessä sääkin alkoi näyttää aurinkoisemmalta.
 |
| Windang Island |
Matkalla poikkesimme itärannalla sijaitsevassa Kiaman kaupungissa. Kaupungin nähtävyydet olivat rannalla olevat iso ja pieni Blowhole. Blowhole (oliskohan oikea suomennos ilmareikä?) oli laavakiveen muodostunut reikä rantakalliossa, josta vesi pääsi ruiskuttamaan kallion alta ylöspäin, aaltojen lyödessä rantakallioon. Kävimme katsomassa isompaa Blowholea, joka oli halkaisijaltaan 2,5 metriä ja se saattaa suihkuttaa vettä jopa 30 metrin korkeuteen. Meidän onneksemme rannalla oli ihan kohtuullinen aallokko, joten näimme ihan hienoja suihkutteluja. Rannan yksi nähtävyys oli myös majakka vuodelta 1887.
 |
| Kiama Lighthouse |
 |
| Kiama Blowhole |
 |
| Kiama blowhole |
 |
| Kiama blowhole, alla näkyy vähän merta |
 |
| Kiama blowhole edustalla ja taustalla majakka |
 |
| Täällä oli taas näitä ruusukakaduja |
Kiamasta jatkoimme läpi Budderoon luonnonpuiston ja sademetsien. Yritimme nähdä kenguruita, mutta yhtään hyppivää eläintä ei näkynyt. Poikkesimme matkalla katselemaan Belmore Falls -vesiputousta, jonne ajellessa jouduimme ylittämään joen alla olevan sillan. Joki virtasi siis sillan päällä, joka ei ilmeisesti ole mitenkään ihmeellistä täällä. Minua hirvitti, entä jos vesi pyyhkäsisikin auton mukanaan veteen. Varmuuden vuoksi avasin ikkunan (että pääsee siitä pakoon), mutta ylitys meni ongelmitta. Toinen auto ei kyllä lähtenyt siltaa ylittämään, vaan kääntyi takaisin.
 |
| Budderoo National Park, Jamberoo Lookout |
 |
| Joen ylitystä matkalla putouksille. Ikkuna auki ja menoksi! |
 |
| Valtavia termiittikekoja näkyi siellä täällä |
 |
| Kävelyreitin varrelta matkalla Belmore Falls -putouksille |
 |
| Belmore Falls |
 |
| Hieman ennen Canberraa ajoimme George -järven ohi. Tämä on yksi maailman vanhimmista järvistä, nykyään melko kuiva. Vastarannalla tuulimyllyfarmi. |
Ensimmäiset kengurut näimme Canberraan tultua. Niitä olikin sitten näillä seuduilla runsaasti, ne liikkuivat parveittain ja eivät näköjään välittäneet juurikaan autoista. Näitä raatoja näkyikin teiden varsilla runsaasti. Canberrasta meillä oli varattuna kaksi hotellihuonetta. Tällaisen porukan kanssa harvemmin kun mahtuu enää yhteen huoneeseen. Illalla kävimme syömässä ja kiertelemässä kaupungilla. Kaupungilta emme millään meinanneet päästä takaisin hotellille, minä luin epätoivoisesti karttaa ja mies yritti ajaa ohjeideni mukaan. Kiersimme ympyrää ties kuinka kauan ja loppujenlopuksi meidän oli pakko etsiä kiertotie, että pääsimme takaisin hotellille.
 |
| Naapurin illallinen näytti houkuttelevalta |
 |
| Canberran ilta |
Seuraavana aamuna meillä oli varattuna aika Suomen suurlähetystöön. Kirjoittauduimme ulos hotellista ja haimme postista valmiiksi kirjatun kirjekuoren, jossa passi lähetettäisiin meille kotiin. Olimme ottaneet etukäteen pojasta valokuvan itse ja ladanneet sen poliisin tietojärjestelmään. Olimme onneksi printanneet myös kuvat paperille, koska suurlähetystöstä ei ollutkaan pääsyä poliisin järjestelmiin, johon olimme kuvan ladanneet. Kuvan printtaaminen oikeaan kokoon ei ollut myöskään niin yksinkertaista, koska täällä kuvia saa tulostettua vain täkäläisten passien mittojen mukaan. Pienellä kikkailulla mies sai kuitenkin kuvasta sopivan kokoisen ja ne olivat siis meillä mukana. Lapselle passia anoessa tulee kummankin vanhemman olla paikalla. Jos kumpikin vanhempi ei ole paikalla, poissaolevalta vanhemmalta tarvitaan kirjallinen suostumus ja kopio hänen passistaan. Meillä oli mukana myös suomalainen virkatodistus, mutta sitä ei passia hakiessa kysytty. Lisäksi tietysti täytyi olla lapsen vanha passi sekä kummankin vanhemman passi näytillä. Passi maksoi 220 AU$ ja passihakemus lähti sitten Suomeen käsiteltäväksi. Sieltä uusi passi lähetetään ensin Canberran Suomen suurlähetystöön, josta se postitetaan meille kotiin.
Lähetystössä kaikki sujui hienosti. Kun poika 4 hoksasi, että virkailija puhuu suomea, ei hänen tarinoinnistaan meinannut tulla loppua. Oi sitä riemua, kun tuli ymmärretyksi täysin! Asiat saatiin siis hoidettua suurlähetystössä ja nyt odotellaan josko passi joskus saapuisi meille kotiin asti.
 |
| Suomen ja Viron suurlähetystöt oli samassa rakennuksessa. |
Suurlähetystökäynnin jälkeen jatkoimmekin suoraan matkaa
Canberra Deep Space Communication Complexille eli NASAn kuunteluasemalle, joka oli pienen ajomatkan päässä Canberrasta. Siellä oli valtavia lautasantenneja sekä pieni museonäyttely avaruusjutuista. Portilla varoiteltiin myös käärmeistä, joita siellä näkyy ajoittain.
 |
| Nasan kuunteluasema |
 |
| Isoja antenneja |
 |
| Avaruusjuttunäyttely |
NASAn käynnin jälkeen ajoimme vielä katselemaan Canberran nähtävyyksiä, koska edellisenä iltana pimeässä niitä ei kovinkaan paljoa näkynyt. Kävimme katsomassa parlamenttitaloja ja museota ulkoapäin, mutta Telstra-torni täytyi jättää välistä. Iltapäivä oli jo pitkällä, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa Sydneyyn.
 |
| Canberran parlamenttitalo. Rakennus on otettu käyttöön vuonna 1988. Katolla kohoaa 81 metrinen lipputanko |
 |
| Canberran vanha parlamenttitalo oli käytössä 61 vuotta, talo toimii nykyään museona |
 |
| Vanhan parlamenttitalon vieressä oli pieni puutarha |
 |
| Aboriginaalien suurlähetystö vanhaa parlamenttitaloa vastapäätä |
 |
| Matkalla Canberrasta Sydneyyn löytyi Goulburnista julmetun iso pässi. |
Matkaa Canberrasta Sydneyn hotellille oli noin 280 kilometriä. Matkalla teimme muutaman lyhyen pysähdyksen ja aikaa meillä meni matkaan noin nelisen tuntia. Sydneyyn saavuttiin iltasella, josta lisää 2 osassa!
