Tämänkertainen Amerikan reissu on tulossa päätökseen ja aika suunnata kotiinpäin. Aamulla kävimme hotellilla vielä aamiaisella, siivosimme loput ruoat pois jääkaapista ja katsoimme, että keittiö jäi suht siistiin kuntoon. Hotellilta kirjauduimme ulos kymmeneen mennessä ja lähdimme ajelemaan kentälle päin, matka sinne veisi vajaa puoli tuntia. Ensimmäinen lento meillä lähtisi klo 14 Orlandon lentokentältä, meillä oli siis hyvin aikaa.
Kentälle päästyä kävimme tankkaamassa auton ja etsimme auton palautuspisteen, joka oli ihan B-terminaalin lähellä. Auto palautettiin onnistuneesti, mittariin tuli reissun aikana 3755 kilometriä, ihan kiitettävä määrä. Kävelimme terminaaliin, jossa olimme jo hyvissä ajoin. Orlandon turvatarkastuksessa nuorimmaisen pojan uusi Nerf-pyssy ei mennyt läpi tarkastuksesta, ja se takavarikoitiin. Tämä harmitti minua luultavasti enemmän kuin poikaa. Olimme vielä etukäteen lukeneet lentoyhtiön sivuilta, että Nerf-pyssyt ovat sallittuja käsimatkatavaroissa, mutta vastalauseet eivät tässä kohtaan kuitenkaan auttaneet, pyssy jäi sinne.
Ensimmäinen lento oli American Airlinesin ja se veisi meidät Chicagoon, jossa oli vaihto Finnairin Helsingin lennolle, sama AA ja Finnairin kombo oli myös tullessa. Meitä hieman jännitti ehtisimmekö tälle jatkolennolle, koska vaihtoaikaa oli vain 1,5 h ja tänne tullessamme Chicagossa vaihto olikin melkoinen farssi, joka meni siis näin:
Saapuessamme Amerikkaan meillä oli vaihtoaikaa Chicagossa 3,5 tuntia, jonka ajattelin olevan riittävä. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että meidän piti ottaa Chicagossa laukut ulos koneesta ja sisäänkirjata ne uudelleen, koska tämä oli meidän maahansaapumispaikkamme. Sen lisäksi meidän piti vaihtaa ulkomaanterminaalista kotimaanterminaalin puolelle, josta maan sisäinen jatkolentomme lähtisi. Noo, kyllä me varmaan ehditään, jos kaikki menee sujuvasti.
Laskeuduimme Chicagoon noin 20 minuuttia etuajassa ja suuntasimme koneessa kerrotulle laukkuhihnalle odottelemaan kahta matkalaukkuamme. Ja sittenhän me odoteltiin, ja odoteltiin vähän lisää. Muutamia laukkuja tuli, mutta meidän laukkujamme ei näkynyt, kuten ei monen muunkaan samalla lennolla kanssamatkustavan. Noin tunnin odottelun jälkeen joku kävi huikkaamassa, että tämän lennon laukkuja tulee myös tuolla toisella hihnalla, hallin toisella puolella. Ei muuta kuin ryysäämään sinne toiselle hihnalle halliin, joka oli tupaten täynnä ihmisiä ja matkalaukkuröykkiöitä. Taas muutama samalla lennolla tulleista sai laukkunsa, mutta meidän laukkuja ei edelleenkään näkynyt. Kävin välillä etsimässä laukkukasoista löytyisikö meidän laukkujamme, mutta ei näkynyt. Ihmiset alkoivat olla jo aika kiukkuisia, monella muullakin oli jatkolento, jolle piti ehtiä.
Kahden tunnin odottelun jälkeen (!) meidän laukkumme vihdoin rullasivat hihnaa pitkin, hurraa! Pika pikaa dropattiin laukut jatkolennon tiskille ja sen jälkeen huristimme junalla kotimaan terminaalin puolelle, junalla sentään pääsi näppärästi ja yllättävän nopeasti terminaalien välillä. Hetken aikaa etsittiin oikeaa turvatarkastuspistettä, jokaisella lentoyhtiöllä oli omansa, eivätkä ne olleet mitenkään selkeästi merkittyjä. Olimme kuitenkin ajoissa terminaalissa ja oikealla portilla. Sitten alkoikin tulla ilmoituksia meidän jatkolentomme myöhästymisestä. Loppujen lopuksi lento oli kolme tuntia myöhässä ja soitimme hotelliin ilmoittaaksemme, että saavumme vasta reilusti puolen yön jälkeen. Eli ehdimme kuitenkin vähän turhankin hyvin jatkolennolle, parempi tietysti näin. Dallasin lentokentälle päästyämme haasteeksi osoittautui vielä taksin saaminen näin yöaikaan. Melko pitkän odottelun jälkeen (ainakin se tuntui siltä, taisi mennä noin 30 min) saimme taksin ja pääsimme vihdoin hotellille, silloin tunsi kyllä matkustaneensa!
Tämän kokemuksen jälkeen meitä jännitti, ehtisimmekö Chicagossa Helsingin paluulennollemme, kun vaihtoaikaa oli vain se 1,5 tuntia. Lento Orlandosta lähti ajallaan ja oli ajoissa myös Chicagossa. Olimme moneen kertaan varmistaneet Orlandon päässä, että laukut menisivät suoraan Helsinkiin, eikä niitä tarvitsisi ottaa Chicagossa ulos koneesta. Tämä helpotti huomattavasti, ehkä meillä sittenkin olisi mahdollisuus ehtiä jatkolennolle. Chicagossa huristimme junalla tällä kertaa kotimaanterminaalista ulkomaanterminaaliin ja olimme siellä jo todella hyvissä ajoin, ei ongelmia tällä kertaa.
Yllättäen meidän Helsingin lento oli vähän myöhässä, portilla emme saaneet tietää mitään syytä tälle ja ihmiset alkoivat olla jo vähän levottomia. Noin puolen tunnin lisäodotuksen jälkeen pääsimme koneeseen. Jos tulomatkalla lento oli tupasen täynnä, nyt oli koneessa jopa vähän väljää.
Positiivista matkustamisessa oli, että ennen matkaamme USAkin oli poistanut koronatestausvaatimuksen, lennoillakaan ei tarvinnut pitää enää maskia. Kaikki muistutti jo vanhoista normaaleista ajoista.
 |
| Orlandossa odottelemassa koneeseemme pääsyä |
 |
| Chicagossa Finski jo odotti meitä |
Eli tällainen oli meidän tämänkertainen Ameriikan reissu. Paljon nähtiin, oli juoksemista paikasta toiseen ja sitten myös sitä lööbailua. Kotiin palatessa jetlag tuntui monen päivän ajan ja oli vaikea päästä rytmiin kiinni. Itselläni oli lomaa vielä 2 päivää kotiinpaluun jälkeen ja sitten pitikin jo raahautua töihin. Olisin kyllä tarvinnut ainakin viikon lomaa tästä lomasta palautumiseen. Hieno reissu, mutta itselleni Amerikasta jäi sellainen tunne, ettei ehkä tarvitse vähään aikaan sinne enää mennä. Jotain oli siellä muuttunut, en tiedä oliko tämä vain omassa päässäni, vai oliko yleinen ilmapiiri jotenkin erilainen. Pojat kyllä kysyivät jo kotimatkalla, että mihin lähdetään seuraavaksi. Yksi ehdotti Havaijia, toinen Pennsylvaniaa ja kolmas Mongoliaa. Katsotaan nyt.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
