 |
| Anu lauttamatkalla Eteläsaarelta Pohjoissaarelle |
Miten päädyit asumaan Uuteen-Seelantiin?
― Vietin vuoden 2017 Uudessa-Seelannissa working holiday -viisumilla. Tein farmitöitä sen verran, että sain viisumiini kolmen kuukauden pidennyksen. Palasin takaisin Suomeen vappuna 2018.
— Olen aina rakastanut matkustamista ja olin jo pitkään haaveillut pidemmästä asumisesta ulkomailla. Kun Uusi-Seelanti muutti working holiday viisumin ikärajan 30 vuodesta 35 vuoteen, tuli helpon viisumin saanti minulle uudestaan mahdolliseksi. Opiskelin ennen lähtöä ja heti valmistuttuani lähdin reissuun. Vietin muutaman viikon Kaakkois-Aasiassa ennen kuin menin Uuteen-Seelantiin. Astuin lopulta maahan päivää ennen kuin täytin 35 vuotta.
Missä asuit Uudessa-Seelannissa ollessasi?
― Asuin 15 kuukauden aikana useammassa paikassa. Ensimmäisenä päädyin ystäväpariskunnan kanssa Gisborneen, joka on mukava pieni merenrantakaupunki Pohjoissaaren itäosassa. Sanotaan, että Gisborne on ensimmäinen paikka maailmassa, joka näkee uuden päivän ja auringonnousun. Gisborne on myös paikka, jonne Kapteeni Cook ensimmäisenä rantautui saapuessaan Uuteen-Seelantiin. Gisbornen asukkaista lähes puolet identifioi itsensä maoriksi.
― Alueen elinkeinoihin kuuluvat maatalous, viininviljely ja metsäteollisuus. Alue on myös suosittu matkailijoiden keskuudessa. Rannat sopivat hyvin niin aloittelevalle kuin kokeneemmallekin surffarille. Ystäväni ovat innokkaita surffareita ja surffirannat olivatkin syy, jonka perässä päädyimme Gizzyyn. Lisäksi saimme töitä paikallisesta omena- ja sitruspakkaamosta.
― Asuimme aluksi teltassa leirintäalueella. Englantilainen työkaverimme, joka oli asunut 12 vuotta maassa, vuokrasi huoneita ja muutimmekin pian hänen luokseen. Ystäväni jatkoivat jo muutaman viikon päästä matkaa, mutta jäin itse Gizzyyn vielä useammaksi kuukaudeksi tienaamaan, jotta saisin tarpeeksi rahaa auton ostoon.
 |
| Gisborne |
― Ennen lähtöä olin myynyt ja lahjoittanut suurimman osan omaisuudestani Suomessa. Lahjoittaessani valtavia määriä tavaroita muistan ajatelleeni, että ehkä saan tästä hyviä karmapisteitä ja joskus jotain hyvää takaisinpäin. Ja näin kävi! Autoa etsiessä olin jo vaipumassa epätoivoon, kunnes sain yllättäen viestin hollantilaiselta reissaajalta, jonka olin tavannut ensimmäisenä päivänäni Aucklandissa. Hän oli lähdössä maasta ja halusi lahjoittaa autonsa minulle! Kävin hakemassa auton Aucklandista ja tämän jälkeen muutin pariksi kuukaudeksi Wellingtoniin.
― Pääkaupungissa nautin hyvästä ravintolatarjonnasta ja harrastusmahdollisuuksista. Aloitin pitkästä aikaa uudestaan joogaamisen ja tutustuin sitä kautta mielenkiintoisiin ihmisiin. Tapasin myös muutamia suomalaisia ja kävimme ahkerasti saunomassa pop-up saunassa. Wellingtonissa tein talonvahtihommia Kiwi Housesittersin kautta, joten säästin mukavasti rahaa, kun asumisesta ei tarvinnut maksaa mitään. Asumista vastaan huolehdin isäntäperheen talosta ja kotieläimistä heidän ollessa matkoilla.
― Wellingtonista muutin Nelsoniin, jossa asuinkin pidemmän pätkän. Nelson on Eteläsaaren vanhin kaupunki ja se sijaitsee meren rannalla. Nelsonia ympäröivät vuoret kolmelta suunnalta ja läheltä löytyy upeita kansallispuistoja, joista tunnetuin on Abel Tasman. Nelsonissa asuessani työskentelin maan suurimmalla omena- ja koristepuita tuottavalla puutarhalla. Jatkoin aluksi talonvahtina olemista, myöhemmin vuokrasin huoneen muutamaksi kuukaudeksi eräältä maorinaiselta. Hänen luonaan asui myös virolainen Eve, joka oli puutarhalla tiiminjohtajana ja meistä tuli hyvät ystävät.
― Hollantilaiselta saamani auto hajosi lopulta hieman ennen kuin lähdin Nelsonista. Ehdin ajaa sillä 4500 kilometriä, joten ilmaiseksi autoksi se kesti oikein hyvin. Ostin tilalle pienen pakun, jonka sisätiloihin oli rakennettu sänky ja mukaan tuli myös retkikeittiö. Tällä autolla päädyin kiertämään koko Eteläsaaren ja hieman Pohjoissaartakin. Kaiken kaikkiaan asuin autossa 6 kuukautta.
― Monen korvaan saattaa kuulostaa oudolta, kun kerron asuneeni puoli vuotta autossa. Eihän se ehkä ihan jokaiselle sopiva ratkaisu olekaan, mutta itse nautin suunnattomasti siitä, että kotini oli siellä minne pysäköin sen. Pidin vapauden tunteesta ja niistä hetkistä, kun heräsin kauniin lammen rannalla auringon nousuun tai vuorien keskellä sateen ropinaan. Uuden-Seelannin maisemat ovat niin upeat, että vaikka moneen kertaan ehdin ajatella, etten enää voisi nähdä mitään hienompaa, seuraavan mutkan takana olikin jotain henkeä salpaavan kaunista.
"Uuden-Seelannin maisemat ovat niin upeat, että vaikka moneen kertaan ehdin ajatella, etten voisi nähdä mitään hienompaa, seuraavan mutkan takana olikin jotain henkeä salpaavan kaunista"
― Nautin myös suunnattomasti yksin olosta. Yksin matkustavana naisena sain jatkuvasti vastailla kysymykseen, että eikö minua pelota. En kuitenkaan osannut pelätä ja opin matkan aikana luottamaan ihmisiin ja vaistoihini. Leirintäalueella juttelin usein muiden reissaajien kanssa ja toisinaan poimin liftarin kyytiin seuraksi. Minulla oli myös muutamia tuttuja ennestään ympäri maata, joita kävin tapaamassa. Lisäksi tapasin Finnish people living in NZ -Facebook ryhmän kautta muutamia suomalaisia. En tuntenut oloani yksinäiseksi oikeastaan kuin vain kerran. Soitto ystävälle Tampereelle vei senkin yksinäisyyden mennessään.
― Eteläsaaren kierroksen jälkeen päädyin hetkeksi takaisin Nelsoniin ja samalle puutarhalle töihin. Palasin lopulta myös Pohjoissaarelle, kiertelin siellä ympäriinsä ja menin vielä lopuksi takaisin Gisborneen. Tarkoituksenani oli viettää siellä pääsiäinen ja ajaa sitten Cape Reingalle ennen paluuta Suomeen. Jämähdin kuitenkin ystävieni luokse Gizzyyn, jossa vietin upean viimeisen kuukauden. Jäipä siis jotain uutta nähtävää seuraavallekin reissulle!
 |
| Koti ja keittiö |
Miten suomalainen työkulttuuri poikkeaa uusiseelantilaisesta?
― Kokemukseni uusiseelantilaisesta työkulttuurista rajoittuu viljelyyn ja sesonkityöskentelyyn. Työtä tehdään säiden armoilla ja työpäivien pituutta säätelee muun muassa satokaudet. Välillä tehdään pitkää päivää ja välillä töitä on muutamaksi tunniksi. Sesonkitöissä on paljon reppureissaajia sekä Tyynenmeren saarilta tulleita kausityöläisiä, joten työmoraali vaihtelee todella paljon kansalaisuudesta (ja rahantarpeesta) riippuen. Yleisesti koin, että suomalaisilla on maine ahkerina ja luotettavina työntekijöinä.
― Suurimpana erona suomalaiseen työkulttuuriin näkisin hierarkian ja työntekijöiden oikeudet. Suomessa esimiehet ovat helpommin lähestyttäviä ja he voivat olla samaan aikaan kavereita ja auktoriteetteja. Uudessa-Seelannissa esimiestä pidetään enemmän niin sanotusti jalustalla, riippumatta siitä onko kunnioitus oikeasti ansaittua vai ei. Uudessa-Seelannissa ei myöskään ole samanlaisia ammattiliittoja kuin Suomessa, vaikka paikoitellen työntekijät ovatkin järjestäytyneitä. Koin, että työntekijöitä kuunneltiin paikoitellen huonosti, eikä heidän oikeuksistaan huolehdittu yhtä hyvin kuin Suomessa.
Mikä on parasta Uudessa-Seelannissa?
― Uudessa-Seelannissa parasta on ehdottomasti luonto! Maisemat ovat uskomattomat ja todella vaihtelevat. Maasta löytyy vuoristoa, järviä, merenrantoja, erilaisia metsiä, tuliperäisiä alueita, ylänköä, alankoa, vuonoja, talvella lumisia huippuja ja kesällä riittävästi lämpöä. Kotoperäinen eläimistö on lähinnä lintuja, mutta vaikkei olisikaan varsinainen lintubongari, värikkäät ja erikoiset siivekkäät jaksavat ilahduttaa kauneudellaan.
― Ihmiset ovat ystävällisempiä ja avoimempia kuin suomalaiset, mutta kuitenkin samanlaisia sen suhteen, että he arvostavat yhtä lailla omaa tilaa ja yksityisyyttä, kuin me suomalaisetkin. Tunsinkin oloni heti kotoisaksi heidän kanssaan. Uusiseelantilaisille luonto on tärkeää ja elämäntyyli rennompaa kuin Suomessa. Asioista ei samalla tavalla stressata, vaan he luottavat siihen, että kaikki järjestyy. Myös yhteisöllisyys on tärkeää ja lähimmäisestä välitetään enemmän kuin Suomessa. Perhe - maoriksi whãnau - käsittää paitsi perinteisen ydinperheen, myös ystävät ja kyläläiset, joihin on syntynyt tunneside.
 |
| Matkalla Mt Cookille |
 |
| Castlepointin majakka |
 |
| Queenstown |
Mitkä asiat olivat haasteellisia Uudessa-Seelannissa tai mihin oli vaikea sopeutua?
— Kovin montaa asiaa en tuntenut haastavaksi. Aluksi oli ehkä hieman vaikeaa ymmärtää uusiseelantilaisten aksenttia, etenkin Gisbornen seudulla monet nielevät sanojen loppuja puhuessaan ja puhe kuulostaa muminalta. Lisäksi heillä on paljon omia sanoja, joita en ollut kuullut aiemmin. Muutama omenapakkaamon maorirouva taatusti piti minua kovin tyhmänä, kun en koneiden pauhun yli kuullut mitä he mumisivat ja en kehdannut enää kuudetta kertaa kysyä "anteeksi mitä?" vaan tyydyin hymyilemään ja nyökyttelemään päätäni! Vähitellen aksenttiin kuitenkin tottui. Toki myös Suomesta puuttuva small-talk kulttuuri aiheutti aluksi hämmentäviä tilanteita, mutta siihenkin oppi pikkuhiljaa.
Mikä on suurin ero maiden välillä?
— Varmasti elämänrytmi. Uudessa-Seelannissa ollaan huomattavasti rennompia kuin Suomessa, eikä siellä turhia stressata. Kunnioitus luontoa kohtaan on myös suurempaa. Pidin myös siitä, että monet kasvattavat osan ruoastaan itse, pitävät takapihallaan kanoja ja viettävät vapaa-aikansa kalastaen ja telttaillen.
— Ilahduttavaa oli myös se, että ainakaan vuonna 2017 ei ollut tarjolla rajatonta mobiilinettiä eikä kännykässä ollut kuuluvuutta kaikkialla. Aluksi tämä tosin hämmensi, mutta alkujärkytyksen jälkeen nautin siitä, ettei ihmisillä ollut puhelin liimattuna käteen koko ajan, vaan he olivat enemmän läsnä hetkessä.
Miten löysit ystäviä Uudesta-Seelannista ja keistä tukiverkostosi muodostui?
— Löysin paljon ystäviä Uudesta-Seelannista ja valtaosan työn kautta. Syvimmät ystävyyssuhteet loin muiden reppureissaajien ja expattien kanssa. Paikallisista vain ihan muutama on jäänyt ystäviksi. Toki esimerkiksi Gisbornessa asuvat alunperin Englannista olevat ystäväni mieltävät itsensä jo enemmän kiiveiksi kuin briteiksi, sillä ovat asuneet Uudessa-Seelannissa niin kauan.
Mitä kaipasit Suomesta Uudessa-Seelannissa asuessasi?
— Reilun vuoden aikana kaipasin Suomesta ystävien ja perheen lisäksi kolmea asiaa: kunnolla eristettyjä taloja, saunaa ja Aurajuustoa!
"Kuvittelin olevani pakkasen karaisema suomalainen, mutta en ole eläessäni palellut niin paljon, kuin Uudessa-Seelannissa talvella!"
— Aurajuustot taas... toiset inhoavat sitä ikänsä, toiset eivät voi sitä vastustaa! Vaikka Uudessa-Seelannissa kasvatetaan paljon karjaa ja maitotaloustuotteita valmistetaan runsaasti, en onnistunut löytämään yhtä hyvää juustoa kuin Aura!
Miten suomalaisuus näkyi arjessasi ulkomailla asuessa?
— Varmasti tietynlaisena rehellisyytenä. Suomalainen on perusluonteeltaan rehellinen ja suora, lisäksi myös melko tunnollinen ja kiltti - toisinaan jopa liiallisuuteen saakka.
— Jos asuisin pysyvästi ulkomailla yhdessä paikassa, haluaisin, että kodistani löytyisi jotain suomalaista, kuten sauna, astiankuivauskaappi ja muutamia design -esineitä. Jos minulla olisi lapsia paikallisen kanssa, haluaisin myös, että he osaisivat puhua suomea.
 |
| Liikenneruuhka |
Mitä ulkomailla asuminen on opettanut sinulle?
— Eniten luottamista itseeni ja siihen, että pärjään missä vaan. Maailma on täynnä hyviä ja avuliaita ihmisiä, joista jokaisella on loppujen lopuksi samat perustarpeet. Olen myös oppinut katsomaan asioita eri näkökulmista, olen suvaitsevaisempi ja halukkampi ymmärtämään erilaisia ajatusmaailmoja. Osaan myös arvostaa omaa kotimaatani enemmän. Meillä on täällä omat epäkohtamme, mutta niitä löytyy jokaisesta maailman maasta.
Mitkä ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja Uudessa-Seelannissa?
— Käymisen arvoisia paikkoja Uudessa-Seelannissa on paljon! Etenkin Abel Tasmanin kansallispuisto, Milford Sound ja Doubtful Sound ovat upeita kohteita. Queenstown, Wanaka ja Rotorua ovat myös hienoja paikkoja, vaikka kovin täynnä turisteja. Napier on kaunis Art Deco kaupunki ja Wellingtonissa on oma viehätyksensä. Gisborne ja Raglan ovat hyviä surffikohteita ja Taranakin alueella riittää vaellusreittejä useammaksi päiväksi. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka!
— Tärkeimpänä asiana Uuteen-Seelantiin matkaavalle sanon kuitenkin, että varatkaa riittävästi aikaa! Molemmilla saarilla on niin paljon nähtävää, tiet ovat paikoitellen mäkisiä ja mutkaisia ja luonnonvoimat, kuten maanjäristykset tai tulvat saattavat yllättää ja muuttaa matkasuunnitelmia nopeastikin. Jos aikaa on vain kolme viikkoa, on parempi keskittyä jompaan kumpaan saareen, mikäli ei halua istua koko lomaansa autossa. Retkeilyauton vuokraaminen kuitenkin kannattaa, sillä niin näkee maata paremmin.
 |
| Milford Sound |
 |
| Milford Sound |
 |
| Milford Sound |
Tulevaisuus - onko suunnitelmissa joskus paluu Uuteen-Seelantiin?
— Paluusta saakka olen kaivannut takaisin Uuteen-Seelantiin. Suunnitelmissa on lähteä vuoden 2020 lopussa takaisin. Ystäväni Eve menee naimisiin ja kutsui häihinsä. Turistiviisumilla saa oleskella maassa kolme kuukautta ja koska matka sinne on pitkä, ystäviä pitkin maata ja paljon jäi vielä näkemättäkin, ajattelin viettää siellä koko sallitun ajan.
Mitä haluaisit sanoa ihmiselle, joka haaveilee tai suunnittelee muuttoa Uuteen-Seelantiin tai ylipäänsä ulkomaille?
— Kannustan ehdottomasti jokaista, joka haaveilee ulkomaille muutosta, oli maa sitten Uusi-Seelanti tai joku muu, toteuttamaan haaveensa! Ulkomailla asuminen avartaa maailmankuvaa, kasvattaa ihmisenä, opettaa ymmärtämään eri kulttuureja ja rikastuttaa elämää. Usein se, mikä meitä estää lähtemästä on rohkeus, aika ja raha ovat järjestelykysymyksiä. Etenkin sinkkuna lähteminen on helppoa, mutta ei se perheellisellekään ole mahdotonta - se vaatii hieman erilaisia järjestelyjä, mutta jos tahtoa löytyy, kaikki muu on järjestettävissä. Suomeen voi aina palata, mutta jos ei koskaan lähde, ei saa tietää mitä kaikkea hienoa maailmalla on tarjottavana!
 |
| Telttaelämää |
Anun löytää Instagramista: @anuigonow
Kaikki jutun kuvat ovat Anun kotialbumista.
Kiitos Anu haastattelusta!
Muut haastattelut löytyvät täältä:
Sana on vapaa Uudessa-Seelannissa - Satu Lappalainen
Sana on vapaa Uudessa-Seelannissa - Sanna
Terveiset täältä Saarijärveltä :)
VastaaPoistaAnri