Bluff - Where the Highway begins

Pieni satamakylä Bluff (ent. Campbelltown) oli ensimmäisiä paikkoja jossa kävimme, kun muutimme kotikaupunkiimme. Ja olemme siellä vierailleet usein sen jälkeenkin. Paikka on todella pieni, mutta siellä on ihan omanlaisensa viehättävä tunnelma.

Welcome to Bluff

Bluff

Bluff on noin 30 km:n päässä Invercargillista etelään. Bluffista lähtee valtatie 1, joka jatkuu koko maan halki, aina Uuden-Seelannin pohjoisimpaan kolkkaan Cape Reingaan asti, ollen noin 2000 km pitkä. Bluff on myös päätepiste / aloituspiste Te Araroa -vaellusreitille, joka kulkee niinikään Uuden-Seelannin halki. Bluff mainostaa olevansa Eteläsaaren eteläisin paikka, mutta maantieteellisesti Slope Point Catlinsissa pitää hallussaan eteläisimmän paikan titteliä.

Stirling Point

Stirling Pointin suuntaviitta

Te Araroa -vaellusreitistä kertova merkki

Bluffissa asuu noin 2000 ihmistä. Se on Eteläsaaren eteläisin kylä, eli town. Bluff on vanhin eurooppalaisten jatkuvasti asuttamia paikkoja Uudessa-Seelannissa. Tai ainakin väittää olevansa, Pohjoissaarella oleva Kerikeri pitää hallussaan myös samaa titteliä. Tiedä sitten...

Hiljainen oli kyläkatu

Bluffin katuja

Hotelli on nähnyt parempiakin päiviä

Eteläsaaren ja Stewart Islandin välillä on Foveaux Strait eli Foveauxinsalmi, jossa on petolliset virtaukset. Salmi on noin 30 km leveä kapeimmalta kohdalta. Salmessa kulkee lautta Bluffista Obaniin muutamia kertoja päivässä. Oban on Stewart Islandin isoin kylä, jossa suurin osa saaren ihmisistä (noin 400 asukasta) asuu.

Bluffin vanhalta hautausmaalta on upeat näkymät Foveauxinsalmeen. Takana näkyy Stewart Island.

Keskellä Bluffia on korkea kukkula, jossa on Bluff Hill Lookout, näköalapaikka (265 m merenpinnan yläpuolella). Kukkula on osa Motupohue luonnonsuojelualuetta. Motupohue käsittää Bluffin koko kaakkoisosan ja siellä on muutamia kävelyreittejä. Talvisaikaan Foveauxin salmessa voi nähdä ryhävalaita, jotka kulkevat tästä ohi poikastensa kanssa, ennenkuin siirtyvät lämpimimmille vesille.

Bluff Hillin näköalapaikalta

Foveaux Walkway

Kävelyreitti Bluff Hillilta alas rannalle 1,7 km. Helppo homma, alaspäin! Takaisin ylös tullessa meinasi hymy jo hyytyä

Täällä myrkytetään tehokkaasti

Bluffissa on paljon merihistoriaa. Siellä on myös Maritime Museum, jossa on monipuolinen kokoelma erilaisia merialuksia ja tietoa alueen monista haaksirikoista. Eteläsaaren rannikolla voikin siellä täällä nähdä haaksirikkoaluksia ja -paikkoja.

Greenpoint Domain kävelyreitin varrella oli vanhojen hylkyjen hautausmaa. "Kaksi vanhaa laivaa, sateen pieksämää.."

Uuden-Seelannin vanhimpia kiviä (ainakin kyltin mukaan). Tämä oli ensin merenpohjaa, josta tulivuoren aktiivisuuden tuloksena kivet sulivat ja muokkautuivat nykyiseen muotoon ja koostumukseensa.

Bluffissa on melko vilkas rahtisatama, Port of Bluff. Iso osa laivojen lastista on alumiinia, jota kuljetetaan edelleen meriteitse läheisestä Tiwai Pointin alumiinisulattamosta.

Rahtilaiva lähdössä merimatkalle

Bluffissa pidetään vuosittain The Bluff Oyster and Food Festivalit toukokuun lopulla. Bluff onkin maankuulu ostereistaan, jotka ovat erityisen mehukkaita. Itse en ole niitä vielä uskaltanut maistaa. Osterikausi on parhaimmillaan maaliskuusta noin elokuuhun.

Bluffin vaatimattoman oloinen majakka

Jos etelään asti eksyy, kannattaa Bluffissa piipahtaa ainakin kuvaamassa itsensä Stirling Pointin tienviitalla sekä käydä ihailemassa maisemia näköalapaikalla.

Invercargill on maoriksi Waihõpai

Invercargill, tuo Mick Jaggerin "maailman per***nreiäksi"kin kutsuma kaupunki, jää usein turisteilta käymättä, moni ajaa suoraan kaupungin läpi tankaten ja täydentäen eväsvarastoaan ja jatkaen sitten kohti muita nähtävyyksiä. Onhan kaupunki toki suoraviivainen ja tasainen kuin pannukakku. Mutta ei ehkä kuitenkaan kannata tuomita niin nopeasti! Kerronpa muutaman seikan Inversin kohokohdista ja ominaisuuksista:

Invercargillin vanha vesitorni (1889)

Invercargill Civic Theatre and Town Hall

Pork Pie Lane. Nimetty elokuvan innoittamana

Invercargill, jota kutsutaan veden ja valon kaupungiksi, on Uuden-Seelannin eteläisin ja läntisin varsinainen kaupunki ja kuuluu Southlandin alueeseen. Päiväntasaajalta mitattuna, kaupunki on samalla etäisyydellä kuin Ranskan keskiosa on pohjoiseen Päiväntasaajalta. Täällä on leuto oseaaninen ilmasto, lämpötilojen keskimääräinen vaihtelu kesän ja talven välillä on vain noin 10 astetta. Tämä kesä on ollut tosin poikkeuksellisen lämmin ja historiallisen kuiva. Ylin täällä koskaan mitattu lämpötila oli 14.1.2018 ollen 32.3 astetta, rikkoen edellisen ennätyksen vuodelta 1921. Väkiluku on noin 52000 ihmistä. Kaupunki on rauhallinen ja turvallinen, aivan ihanteellinen paikka lapsiperheille monine puistoineen ja liikuntapaikkoineen. Kaupungin pormestari on ollut jo vuosikaudet Tim Shadbolt, joka on tuttu näky kaupungilla ja todella värikäs persoona!

Otepuni Gardens

Erityismainintana kaupungin puistoista täytyy mainita Queens Park. Puisto on yksi Uuden-Seelannin merkittävistä puistoista ja on kooltaan 81 hehtaaria. Sieltä löytyy mm. monenlaisia puutarhoja, pieni eläin- ja lintutarha, ankkalampi, leikkipuisto, kahvila, golf-, tennis- ja krikettikenttä, museo ja observatorio.

Queens Park

Queens Park. Rotunda

Queens Park. Ruusutarha

Queens Park. Eläintarhan wallabi

Queens Park. Stumperyn käytäviä

Queens Park. Museo ja observatorio

Queens Park. Japanilainen puutarha

Oreti Beach sijaitsee 10 km keskustasta länteen päin. Ranta on pituudeltaan noin 26 km. Ranta on leveä ja sitä reunustaa hiekkadyynit. Hiekka on sileää ja todella tiivistä. Ranta on yksi harvoista hiekkarannoista Uudessa-Seelannissa, jossa saa ajaa autoilla. Ranta on myös hyvin loivaa pitkälle asti, joten on suhteellisen turvallinen lasten pulikointiin.

Oreti Beach

Oreti Beach. Takana horisontissa siintää Stewart Island

Oreti beach on kuuluisa myös siitä, että paikallinen maailmanmestari Burt Munro on testannut siellä moottoripyöräänsä, jolla voitti myöhemmin alle 1000 cc tehoisten pyörien nopeusennätyksen vuonna 1967, nopeutta ennätyksessä oli 296.26 km/h. Tämä ennätys on voimassa vielä tänäkin päivänä. Myöhemmin rannalla kuvattiin Munrosta kertovaa elokuvaa Worlds Fastest Indian vuonna 2005. Invercargillissa järjestetään vuosittain Burt Munro Challenge -tapahtuma, joka on täynnä erilaisia moottoripyöräkilpailuita. Tänä vuonna tapahtuma on 8.-11.2, alkaen siis tänään. Burt Munron alkuperäinen maailmanmestaruuspyörä on muuten näytteillä paikallisessa rautakaupassa, E Hayes & Sons Ltd.

Burt Munro -patsas Queens Parkin edustalla

Oreti beachin lähellä sijaitsee myös Sandy Point, joka on kaupunkilaisten erittäin suosittu ulkoilu- ja harrastusalue. Siellä on mm. Teretonga-autorata, moottoripyörä- ja maastopyörärata, rugby- ja jalkapallokentät, golfkenttä, kajakki- ja soutumelontaa, surffiklubi, maastoratsastusrata, rodeotapahtumia, ampumarata, paintball-rata, suunnistusta ja kävelyreittejä pitkin alkuperäismetsää.

Sandy Point

Myös täällä kaupungissa on monipuoliset liikuntamahdollisuudet. Meillä on mm. stadioni ja pyöräilystadioni, uimahalli sekä keilahalleja joka nurkalla. Invercargill Licencing Trust eli ILT on ollut rakennuttamassa kaupungin monia liikuntapaikkoja ja tukee jatkuvasti erilaisia liikuntaseuroja ja kouluja. Invercargill on siitä poikkeava kaupunki Uudessa-Seelannissa, ettei täällä myydä alkoholia lainkaan kaupoissa. Sitä varten on erilliset alkoholimyymälät, joita on kyllä kiitettävän paljon. ILT:lla on monopoliasema alkoholin myynnissä ja ILT hallinnoi kaupungin majoituspaikkoja sekä jakelee lupia alkoholin myyntiä varten. Voitoista ILT sitten antaa takaisin kaupungille, tukien etenkin liikuntaharrastuksia.

Paikallinen alko, drive-thru

Kaupungissa on myös korkeakoulu, joka tarjoaa maksutonta opetusta kansalaisille. Tämä on ollut kaupungille iso etu opiskelijoiden houkuttelemisessa etelään. Tänä vuonna asia kuitenkin muuttuu, koska jatkossa korkeakouluopiskelijat saavat opiskella kaikkialla Uudessa-Seelannissa maksuttomasti ensimmäisen vuoden. Muutos on ensimmäinen vaihe korkeakoulujen maksuttomuudesta. Vuoteen 2024 mennessä, korkeakouluopintoja voi suorittaa maksutta 3 vuoden ajan.

Invercargillin korkeakoulu, Southern Institute of Technology

Inversin yksi nähtävyys on Bill Richardson Transport World, automuseo. Museo on tiettävästi suurin yksityinen autokokoelma. Samaan kokonaisuuteen kuuluu vielä Classic Motorcycle Mecca, moottoripyörämuseo, joka senkin on maan suurin moottoripyöränäyttely.

Bill Richardson Transport World

Demolition World löytyy kaupungin laitamilta. Paikallinen Romu-Roope on keräillyt kaikenlaista tavaraa puretuista rakennuksista ja rakentanut niistä pienen kylän. Paikkaa on vaikea kuvailla sanoin, se täytyy nähdä! Vanhat mallinuket elävöittävät kylää, ehkä vähän puistattavalla tavalla... Täältä saa myös ostettua kaikenlaista outoa roinaa.

Demolition World. Pääkatu

Demolition World

Demolition World

Demolition World

Invercargillin Southlandin museon yksi ehdottomista vetonauloista on tuatara nimeltään Henry. Henry on maailman vanhin tuatara, eloa on takana jo kunnioitettavat 118 vuotta. Tuatarat ovat liskontyyppisiä matelijoita, joita usein kuvataan eläviksi fossiileiksi dinosaurusten ajalta. Ne ovat alkuliskojen lahkon ainoa elossa oleva laji. Tuatarat elävät vain Uudessa-Seelannissa ja ovat hyvin harvinaisia. Laji elää luonnonvaraisena enää muutamilla pienillä saarilla Uuden-Seelannin Pohjoissaaren pohjoisrannikon ja Eteläsaaren pohjoisrannikon saarilla.

Henryn patsas museon edessä

Tässä siis muutamia pääkohtia kaupungin ja sen ympäristön tarjonnasta. Jos tänne eksyy, niin ehkä kannattaa muutama päivä täällä kuitenkin viettää. Kaupungin yksi ehdottomasti paras puoli on kyllä se, että täällä on kaikki Uuden-Seelannin parhaat luonnon nähtävyydet lähellä. Kaupungin läpi kulkee Southern Scenic Route, joka kiertää kaikki etelän huippupaikat. Lähellä on mm. Stewart Island, Fjordlandin kansallispuisto ja etelän alpit, Catlinsin sademetsät sekä Otagon viinialueet.

Paljon asiaa koulusta ja koulun aloituksesta

Pojat aloittivat koulunsa pian sen jälkeen, kun olimme saaneet vuokrasopimuksen kirjoitettua. Asunto saatiin sopivalta alueelta ja pojat pääsivät niihin kouluihin mihin olin heidät halunnutkin. Ohessa pitkähköä sepustusta täkäläisestä koulusta:

Uudessa-Seelannissa koulupakko on 6-16 vuotiailla. Käytännössä kuitenkin miltei kaikki lapset aloittavat koulun kun täyttävät 5 vuotta. Ensimmäinen vuosi on tavallaan eskaria, opetellaan miten siellä koulussa ollaan. Tosin ohjeistuksena on, että lapsen olisi hyvä tunnistää värit, osata numerot 1-9, tunnistaa kirjaimet, osata kynäotteen, osata käyttää saksia ja osata kirjoittaa nimensä.

Alakoulun pihalta

5-vuotiaat aloittavat siis 1. luokalla ja koulua käydään useimmiten 13. luokan loppuun asti. Silloin oppilaat ovat 17-18 vuotiaita. Koulun voi lopettaa täytettyään 16-vuotta. Secondary School, eli College tai High School on vähän kuin lukion ja ammattikoulun sekoitus. Siellä suunnataan opiskelua omien mieltymysten mukaan. Meidän vanhimman pojan koulussa voi valita aineista esim: kirjanpitoa, maataloutta, mediaa / viestintää, visuaalista muotoilua, turismia, johtajuutta, liiketaloutta, talon rakennusta ja vaikka mitä muuta. Lisäksi valitaan perusaineista sen mukaan mihin haluaa tähdätä, esim. matematiikkaa, tieteitä, biologiaa, maantietoa, englantia, liikuntaa, kieliä jne. Uudessa-Seelannissa on käytössä NCEA (National Certificate of Educational Achievement). NCEA pisteitä aletaan kerätä 11. vuosiluokalta alkaen. NCEA:ssa on tasot 1, 2 ja 3. Systeemi ja pisteiden keruu on hieman monimutkainen, mutta jos mielii yliopistoon, täytyy saavuttaa taso 3, joka tapahtuu yleensä viimeisellä eli 13. vuosiluokalla.

Uudessa-Seelannissa koulut jaetaan joko kahteen eli ala- ja yläkouluun TAI kolmeen eli ala-, keski- ja yläkouluun:

Kahteen kouluun jako:

Full Primary School, joka käsittää vuosiluokat 1-8, eli 5-12 vuotiaat
JA
Secondary School, joka käsittää vuosiluokat 9-13, eli 13-18 vuotiaat

Kolmeen kouluun jako:

Contributing Primary School, joka käsittää vuosiluokat 1-6, eli 5-10 vuotiaat
JA
Intermediate School, joka käsittää vuosiluokat 7-8, eli 11-12 vuotiaat
JA
Secondary School, joka käsittää vuosiluokat 9-13, eli 13-18 vuotiaat

Meidän alueella koulut on jaettu kahteen, joten pojat 1 ja 2 käyvät Collegessa. Koulu on jaettu Junior ja Senior Campuksiin samoin ikäryhmin kuin Intermediatessa ja Secondary kouluissa, paikallinen erikoisuus. Vuonna 2004 Invercargillin kaikki Intermediate koulut yhdistettiin Secondary koulujen kanssa. Ne toimivat samalla tavoin erikseen kuin Intermediate ja Secondary, mutta hallinnollisesti ovat kuitenkin samaa koulua. Poika 3 käy Contributing Primarya ja poika 4 aloittaa myös Contributing Primaryn kohtapuolin. (tietoja editoitu).

Alakoulun pihalta

Täällä suurin osa kouluista on State School:eja eli valtion ylläpitämiä kouluja. Lapset jakautuvat niihin kouluunottoalueiden eli zonen mukaan. Joskus zonelle osuu useampiakin kouluja, jolloin voi valita niistä lapselleen sopivimman. On olemassa myös kouluja, joissa ei ole määritettyjä zoneja, jolloin niihin voi vapaasti hakeutua, riippumatta missä päin kaupunkia asuu. Valtion koulut ovat näennäisen ilmaisia ja suurin osa lapsista käykin niissä. Ilmaisuudesta huolimatta koulut pyytävät lahjoitusta jokaisesta lapsesta, joka on käytännössä maksettava. Meillä esimerkiksi Primary School maksaa vuodessa yhdeltä lapselta $120 (noin 70 e). Kahden isomman pojan koulut maksavat $55 (noin 32 e per lapsi). Lisäksi tulee "vapaaehtoinen" PTA eli vanhempainyhdistyksen maksu $25 per lapsi (noin 14,50 e).

Täällä on myös State Integrated Schools, jotka ovat osittain valtion tukemia. Nämä koulut ovat mm. uskonnollisia kouluja (esim. katolinen koulu) tai montessori ja steiner kouluja. Koulumaksut ovat näissä kouluissa $1500 luokkaa vuosi (alle 900 e). Noin 10% kaikista lapsista käy State Integrated kouluja.

Lisäksi on vielä Private Schools eli yksityiskouluja. Melko usein nämä ovat poika-/tyttökouluja ja niissä on asuntola, jossa oppilaat yleensä asuvat. Valtio ei tue näitä kouluja ja koulumaksut ovat vuodelta noin $20000 (noin 12000 e). Hieman alle 5% lapsista käy yksityiskoulua.

Southland Boys High School. Koreasta ulkomuodostaan huolimatta, tämä koulu on tavallinen valtion koulu

Koulumaksujen lisäksi kuluja tulee koulutarvikkeista, jotka täytyy kaikki ostaa itse, siis kynät, vihkot, liimat, värikynät yms. mitä nyt koulussa tarvitaan. Kouluvaatteet ovat täällä myös pakollisia, jokaisella koululla on omanlaisensa vaatetus ja vaatteiden väritys. Vaatteet ovat aika hinnakkaita, kun ne ostaa kaupasta. Kouluilla on onneksi yleensä olemassa second hand shoppeja, josta käytettyjä kouluvaatteita voi ostaa huomattavasti halvemmalla. Koulupuvuista meillä on tullut yllättävän vähän narinaa. Itse pidän niitä oikein hyvänä asiana, ei tarvitse aamulla miettiä vaatetusta ja kaikki ovat saman näköisiä, ei tule turhaa kilpavarustelua. Toisaalta, kouluun täytyy kulkea sitten sortseissa kesät talvet. Talvisin meillä saattaa olla aamulla kouluun lähtiessä muutama pakkasastekin. Täkäläisten pukeutumisesta ja sen ihmettelystä saisi tehtyä ihan oman blogipostauksensa...

Koululaiset liikuntavaatteissaan

Meillä poika 1 aloitti koulun 3.2 perjantaina. Kouluvuosi alkaa täällä aina tammi-helmikuun vaihteessa, joten kivasti pääsi melkein alusta mukaan. Käytiin tutustumassa ensin aikaisemmin viikolla kouluun, jossa poika suoritti jonkunlaisen tasokokeen. Sen perusteella miettivät, että aloittaako year 9 vai 10 vuosiluokalla, kun on syntymäpäivä keskellä kouluvuotta. Taitojen mukaan aloitti sitten year 10. Perjantaina aamusta koululla poikaa oli odottamassa kaksi buddya. He olivat pojan luokkalaisia, jotka opastivat ja pitivät hänelle seuraa ja ottivat porukoihin mukaan. Buddyt olivatkin sitten pojan seurana seuraavat pari viikkoa.

Seuraavalla viikolla koulun aloittivat pojat 2 ja 3. Kummallakin oli myös omat buddyt odottamassa koulussa. Poika 2 oli opettanut kuulemma jo sujuvasti omille buddyillensa kirosanoja suomeksi. Poika 2 pääsi myös tekemään tasokokeen. Sen mukaan matematiikassa ja maantieto / biologia tms. oli selkeästi ikätovereitaan edellä ja englannin kirjoittamisessa oli vain hieman ikätovereitaan jäljessä, siis englantia äidinkielenään puhuvia! Annan tästä kyllä kaiken kunnian suomalaiselle koulujärjestelmälle, joka on ihan huippu! Ja kyllä tää äiti-ihminen oli aika ylpeä ❤.

Hakiessani poika 3:sta, ihastelin miten hänen buddynsa kulkivat pojan ympärillä pitäen käsiään suojelevasti hänen hartioidensa päällä. Täällä kyllä pidetään uusista tulokkaista hyvää huolta. Mottona onkin, että ketään ei jätetä yksin. Poika 3 oli itse vähän ihmeissään näistä kavereista, jotka eivät jättäneet lainkaan yksin. Lisäksi tuumasi, että turhan pitkiä koulupäiviä. Olen kyllä samaa mieltä. Koulupäivät ovat Primary ikäisellä klo 8.55-15. Kahdella vanhimmalla koulupäivät ovat klo 8.55-15.15 / 15.20, perjantaina päättyy "jo" klo 15.

Alakoulun pihalta

Pojat ovat saaneet koulussa Esol-opetusta kukin noin 4 tuntia viikossa (English for Speakers of Other Languages). Poika 3:lla on ollut käytössä koululta Ipad ja siihen on opettaja ladannut muutaman englanninkielen opiskeluohjelman. Käytössä oli myös erilaisia harjoittelu kuvakortteja johon piti yhdistää oikea sana. Kuvalliseen sanakirjaan oli käytössä kynä, joka toisti sanan englanniksi kun pyyhkäisi sen sanan yli. Ja ahkerassa käytössä on myös Google Translator. Aika paljon vaatii koulultakin erityisjuttuja tällainen suomalainen ummikko. Poika 3 osasi siis tänne tullessaan muutamia perussanoja englanniksi. Kahdella vanhimmalla oli jo ihan hyvä peruskielitaito tänne tullessaan.

Alakoulun pihalta

Poika 4 aloitti maaliskuun lopulla Kindergartenin. Uudessa-Seelannissa kaikki 3-5 vuotiaat saavat ilmaista ECE -opetusta (Early Childhood Education) 20 tuntia viikossa. Meidän Kindy tarjoaa kaikille 30 tuntia ilmaista opetusta viikossa. Poika 4 kävi Kindyssä neljästi viikossa, neljä tuntia päivässä, lähinnä kieltä oppimassa. Hän ei puhunut tullessaan yhtään englantia, mutta ei se paljoa menoa haitannut. Muut lapset puhuivat hänelle englantia ja hän vastasi takaisin suomeksi. Ei sillä kielellä niin väliä kun on kivat leikit.

Täällä kyllä lapset oppivat englannin lisäksi myös muita kieliä. Kindyssä käytetään paljon maorinkielisiä sanoja ja lauletaan maorinkielisiä lauluja. Koulussa kaksi vanhinta poikaa on opiskellut mm. maoria, espanjaa, koreaa, japania, saksaa, ranskaa. No entäs minä sitten? Minä yritän opetella edes sitä englantia!

Kindergartenin pihalta

Meidän uusi kotimme

Uusi koti, villa tyyppinen talo

Meidän kämpässä on 4 makuuhuonetta, olohuone, tupakeittiö johon tullaan etuovesta (täällä ei ole eteisiä), toimistohuone, kodinhoitohuoneen tyyppinen nurkkaus sekä kylpyhuone jossa wc ja vielä erillinen wc. Tälle revohkalle kun ei mikään ihan pieni kämppä riitäkään. Siinä sitten ihmeteltiin niiden kuuden matkalaukun kanssa, että mitenköhän nämä huoneet täytetään. Kalustuksena oli siis vain lamput, verhot ja tiskikone, jääkaappikaan ei kuulu kalustukseen. Täällä ei ole Ikeaa ja huonekalut ovat tooosi kalliita.

Saadaankohan me kaikki nämä mahdutettua tänne

Liityin Facebookissa paikalliseen osto-myyntiryhmään, josta löydettiin sohva ja keittiön pöytä. Paikallisesta kierrätyskeskuksesta löysin poikien huoneisiin ja olohuoneeseen pöydät. Ihmettelen kyllä täkäläistä kierrätystä, sohva joka olisi Suomessa kaatiskamaa, myydään muutamalla satasella vielä eteenpäin. Esim. nahkasohva josta on päällinen suurimmaksi osaksi lähtenyt ja toinen puoli romahtanut, kyllä sitä ainakin $150 voi vielä pyytää. Kierrätys toimii siis ihan loppuun asti! Jääkaappi saatiin ostettua edellisiltä asukkailta edullisesti.

Onneksi löydettiin myös tavaratalo Warehouse, joka myy huonolaatuista kamaa tosi halvalla! Sieltä ollaan hommattu suurin osa meidän jokapäiväisistä kamoista mm. TV, mikro, vedenkeitin, kaikki astiat, pyyhkeet, liinavaatteet yms. Patjat ostettiin uutena, sängyt hommattiin vasta myöhemmin. Tai no, mies rakensi meille aikuisille parisängyn pohjan kuormalavoista. Hyvin on toiminut. Lapsille ostettiin vähitellen käytettynä sänkyjen pohjat. Uutena ostettiin pesukone alennuksesta Mitre10:stä. Täällä on suosittuja sellaiset päältä täytettävät koneet, joihin olen saanut tutustua hotelleissa. Joten sellaista en ehdottomasti halunnut! Koneen tulisi pestä vaatteet puhtaiksi asti, joten siihen piti vähän panostaa.

Meillä on kämpässä kokolattiamatot, niinkuin täällä on tapana. Talo on miltei 100-vuotta vanha, joten lattia on antanut myöten maton alla sieltä täältä. Eli se matto on kuitenkin ihan kiva. Olen keksinyt jo vaikka kuinka monta positiivista asiaa kokolattiamatosta: matto lämmittää ainakin vähän, koska ei täällä mitään eristeitä ole lattian alla. Lisäksi kokolattiamatto on kätevä koska lattioita ei tarvitse pestä ikinä! Eikä varmaan vuokranantajakaan ole niitä ikinä pesettänyt.. Toisaalta, eipä niissä lika näykään. Meillä on sellainen ruskean-harmaa matto, josta ei näy vaikka kahvia läikkyisi. Tosi näppärää, voi vain kohauttaa olkia ja jatkaa matkaa. Näin on saattanut käydä muutaman kerran.. Täällä on tapana kävellä kengät jalassa sisällä. Paitsi ei tietenkään meillä, suomalaisia kun ollaan. Kaikki muut ovat tajunneet kengät riisua, paitsi vuokraemäntä. En ole tästä kyllä hänelle huomauttanutkaan, on kuitenkin hänen omistamansa asunto. Mutta eipä tässä matossa edes kura näy. Pitäisköhän näitä harkita meidän Suomen kotiinkin?

Talossamme ei ole tosiaan eristeitä kuin katossa. Ikkunat ovat yksinkertaiset eikä esim. etuoven alla ole kynnystä, ulos pystyy kurkistelemaan. Ostin siihen sellaisen makkaran, joka estää pahimman vedon. Meillä on lämmityksenä takka, joka lämmittää tasan niin kauan kun siinä on tuli. Olohuoneessa on patteri, jota ei raaskita käyttää kovinkaan paljoa, koska sähkö maksaa täällä timantteja. Lisäksi on ilmalämpöpumppu talon toisessa päädyssä, jolla saadaan lämmitettyä makuuhuonepuolta. Onneksi saadaan suljettua ovi makuuhuonesiiven ja olohuoneen / keittiön välillä. Talvella aamuisin kun makuuhuonesiivessä pidetään ilmalämpöpumppua päällä, lämpötila pysyttelee jossain +15 asteessa. Sen sijaan tuvan puolella alhaisin lämpötila on ollut aamulla pakkasyön jälkeen +8. Ja jos ulkona tuulee, ei kämppää saa lämpimäksi millään. Ostin talvella minulle ja miehelle samanlaiset lämpimät kylpytakit. Lisäksi Suomesta toin mukanani untuvatöppösiä ja villasukkia. Täältä ostin myös sellaisen kuumalla vedellä täytettävän lämpöpullon, jonka voi laittaa vähän ennen nukkumaan menoa jalkopäähän sänkyä lämmittämään. Tosin poika 2 omi sen myöhemmin itselleen. Olen aina ihmetellyt, että mikä funktio sellaisilla lämpöpeitoilla ja -lakanoilla on, mutta en ihmettele enää! Talvella vielä myönnyttiin ja ostettiin erillinen säteilevä lämmitin, jolla saa ainakin yhden huoneen nopeasti lämmitettyä.

Yunca takka lämmittää

Täällä tulee välillä vettä vähän runsaamminkin. Talvella yhden myrskyn aikana keittiömme katosta alkoi kuulua outoa naputusta. Miehen tunnustellessa kattoa, antoi kattopahvi periksi ja sormi meni siitä läpi. Oli siis aivan märkä, yläkatosta oli vesi päässyt tiputtelemaan sisäkattoon, joka oli jo ihan muhjua. Vuokraemäntä kävi miehensä kanssa korjaamassa katon ulkopuolelta seuraavana päivänä, ja tadaa!; seuraavan sateen aikana keittiössä satoi edelleen. Ja taas korjattiin..  

Keittiön katossamme on reikä